Lue keskustelun säännöt.
Miten saa ystävän ymmärtämään, että vauva muuttaa elämää?
21.11.2014 |
Olen viimeisellä kolmanneksella raskaana ja innoissani tulevasta vauvasta. Minulla on todella hyvä ystävä, jota olen ajatellut kummiksi, mutta hän ei tunnun ymmärtävän, että vauvan syntymän jälkeen en voi enää samalla tavalla tulla ja mennä kuin ennen. Ainakaan aluksi.
Esimerkkejä. Juttelin hänelle, että aion mennä käymään Tukholmassa vielä joulukuussa (ihan vaan juttelin, en ajatellut, että hän tulisi mukaan). Hän innostui kovin, että haluaisi lähteä mukaan. Hän alkoi kaavailla matkaa, jossa menisimme junalla Turusta Helsinkiin, sieltä laivalla Tukholmaan, olisimme vaan päiväkseltään ja tulisimme takaisin. Kun HÄNESTÄ se olisi niin kivaa. Mutta HÄNELLE sopii parhaiten tammikuussa.
Ollaan kerran tehty tuolla tavalla. Sanoin, että haluaisin olla perillä yön yli ja turha maksaa junamatkasta Helsinkiin, kun Turustakin pääsee. Ja, ennen kaikkea, tammikuussa en taida enää lähteä reissuun, kun on kuukausi laskettuun aikaan... Hän on ihan ihmeissään, miksen voisi lähteä ja on useampaan otteeseen yrittänyt maanitella, että tehtäisiin hänen tahtonsa mukaan.
Samoin hän haluaisi kovasti varata keväälle liput teatteriin. Helsingissä. Sanoin, että hänen täytyy nyt suunnitella jonkun muun kanssa, koska vauva on huhtikuussa vielä niin pieni. Että katsotaan syksyllä sitten. Turussa voidaan mennä teatteriin keväälläkin varmasti. Hän kummasteli, eikö äitini voi hoitaa vauvaa, kun olen Helsingissä. Ei mene jakeluun, että 2kk ikäistä vauvaa ei jätetä koko päiväksi noin vain hoitoon ja lähdetä itse kahden tunnin junamatkan päähän, josta ollaan takaisin joskus aamuyöllä. Ja ei, ei ole mielestäni reilua raahata äitiäni, joka myös tykkää teatterista, Helsinkiin lapsenvahdiksi ja itse lähteä huvittelemaan. Syksyllä varmaan jo eri juttu, kun tiedän, millainen tyyppi vauva on, hän syö jo kiinteitä eikä ole täysimetyksessä, jne. Mutta nyt en voi luvata ja ostaa varastoon 70 euron pääsylippua.
Eilen hän ehdotti, että hei, Helsingissä (taas?) järjestetään yö, jolloin voi mennä jonottamaan leffateatteriin seuraavan Hobitti-leffan ensi-iltalippuja. Niin siistiä, valvotaan koko yö, katsotaan siellä leffoja ja yritetään pysyä hereillä ja aamulla saa ostaa liput! Totesin, että nyt en jaksa pysytellä koko yötä hereillä, eikä se leffa ole mulle niin tärkeä, että pitäisi mennä ensi-iltaan väkisin.
Ikävintä tässä on se, että silloin, kun meillä muilla kavereilla oli tuollainen menovaihe, 3-4 vuotta sitten, niin hän vaan opiskeli eikä suostunut lähtemään mihinkään kuin joskus tosi harvoin. Nyt, yli kolmikymppisinä, muilla alkaa olla jo eri elämäntilanteet ja tuollaiset koko yön valvomiset leffalippujonossa ei oikein kiinnosta enää ketään muuta. Toivon vaan, etten menetä tätä kaveria...
Kommentit (27)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:07"]
Sinusta olisi siis parempi, etteivät kaverisi kutsu sinua minnekään, kun et kuitenkaan pääse? Olisit tyytyväinen, että joku on sinusta kiinnostunut. Ehdota itse tekemistä, joka sopii paremmin elämäntilanteeseesi.
[/quote]
Minusta tuntuu, ettei kaveri oikeasti ole ap:sta kiinnostunut. Jos olisi niin tajuaisi kyllä ettei ap voi ihan kaikkeen hänen keksimäänsä lähteä. Minusta hyvä kaveri myös hitusen ottaa sen toisen ja tämän elämäntilanteen huomioon kun ehdottelee tekemistä. Ei vaan omaa hauskuuttaan kuten tämä ap:n kaveri tuntuu tekevän. Hän haluaa tehdä risteilyn tammikuussa, hän haluaa teatteriin huhtikuussa. Viis siitä sopiiko tämä kaverille, jättäkööt vauvansa mummolle hoitoon, kun hän haluaa mennä. Ei minusta lapsettomaltakaan ole liikaa pyydetty että hetken miettisi raskaana olevan kaverin tilannetta. Joko tuo kaveri on tyhmä tai totaalisen piittaamaton minä minä tyyppi.
[/quote]
Herra jumala, siis sinä loukkaannut jo pyytämisestäkin?
Okei, täytyykin muistaa olla ehdottamasta lapsia hankkineille kavereille mitään kivaa tekemstä ja antaa heidän itse arvioida, pystyvätkö he osallistumaan vai eivät. Totta kai minä tiedän heitä paremmin, mikä heiltä onnistuu ja mikä ei.
[/quote]
No vois kai sitä pikkasen käyttää sitä omaa järkeäänkin? Käsitin ettei ap:n kaveri vieläkään oikein käsitä miksi ap ei ole innostunut noista ehdotuksista. Vaan että kaveri edelleen jatkaa kärttämistään ja reissujen suunnittelua. Vai onko sulla sama tyyli, kaveri kieltäytyy loppuraskauteen vedoten baariin menosta ja silti sä vaan suunnittelet ja mietit että mitäs siellä sitten oikein tehtäis ja juotais. Siis että ehdotat muttet kuitenkaan kuuntele sen ystävän vastausta etkä mieti pätkääkään sopiiko homma vai ei. Elät vaan omassa maailmassasi, pätkääkään miettimättä muita. Ehdottelet ties mitä idioottimaisuuksia sillä perusteella että saahan sitä aina ehdottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei pyydetä äityileitä mukaan vedetään siitä herne nenään ja nyt jos ehdotetaan jotain niin sekään ei kelpaa. Onko sillä sinun lapsella isä? Jos on niin miksei lapsi pärjäisi isänsä kanssa?
Ei sitä voi tajuta, kun ei ole itse raskaana. - Kutsupa ystäväsi jo nyt hoitamaan vauvaa sitten kun hän on syntynyt. Katso mikä on reaktio. - Onko sinulla harjoitusnukke, jolle olette miehesi kanssa vuorotellen vaihtaneet vaatteet pois ja vaatteet ylle niin että koko ajan tuette niskaa ja pidätte hellävaraisesti? - Otapa ystäväsikin kerran harjoituksiin! Samalla voit kertoa jotakin olennaista vauvoista.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:34"]
Ja aina ihminen on kypsymätön, vastuuton, holtiton jos ei ole lapsia? Älä huoli AP tämä sinun ystäväsi kyllä löytää ystäviä. Sinä taas, olet muutaman vuoden kotona, hoidat lasta/lapsiasi ja kukaan ei kutsu mihinkään. Ihmettelet vain kun ei ole naiskavereita.
[/quote]
En mä sanonut, että hän on kypsymätön tai holtiton. Totesin vaan, että hän ei ymmärrä, vaikka yritän selittää. Kysyn nyt vaan, että onko sinusta järkevää sopia lähtevänsä Turusta Helsinkiin teatteriin, jos kotona on siihen aikaan 1,5 kk ikäinen vauva eikä sulla ole itsellä mitään kokemusta vauvoista aiemmin? Vain, jotta säilyisi kaverit? Jos kaveruus on noista vauvan ekoista elinkuukausista kiinni, niin voivoi. Ja tuskin on.
[/quote]
Oikea kaveruus ei ole, "leikki"kaveruus voi olla, mutta sellaisella ystävyydellä ei sitten loppupeleissä olisi tehnyt mitään.
Mulla oli sama juttu ekan vauvan kans, ja hankalasti olisin mihinkään päässytkään kun vauva ei suostunut juomaan tuttipullosta maitoa. Aluksi joi, mutta teki totaalistopin 4 kk iässä, sen jälkeen kelpas vain tissi. Jos olin pois, itki koko illan siihen asti että tulin kotiin imettämään. Eli ei ehkä kannata etukäteen hulluna lupautua mihinkään monen tunnin tai yli yön kestäviin menoihin ennen kun tosiaan näkee, millanen tyyppi sieltä tulee ja miten esim. just pullosta syöttäminen sujuu. Sit kun lapsi on yli vuoden ikäinen, pääset taas menemään entiseen malliin! Kyllä niiden ystävien on pakko se ymmärtää. Ja jos onkin helpompi vauva, niin ehtiihän niitä menoja sopia sit lyhyemmälläkin varoajalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 12:00"]
Jos ei pyydetä äityileitä mukaan vedetään siitä herne nenään ja nyt jos ehdotetaan jotain niin sekään ei kelpaa. Onko sillä sinun lapsella isä? Jos on niin miksei lapsi pärjäisi isänsä kanssa?
[/quote]
Kyse ei ole pelkästään lapsesta. Jos ap imettää niin se voi olla hankalaa ja aika tukalaakin olla koko päivä poissa lapsen luota. Ja yrittää pumppailla jossain vessassa niitä täysinäisiä rintojaan. Lisäksi ikävöidä sitä lasta ja miettiä miten se pärjää isänsä kanssa. Ei siinä välttämättä nauti siitä teatterista eikä kaverin seurasta. Tuossa tilanteessa kaikkien kannalta olis parempi käydä ihan siinä kotikaupungin teatterissa. Mennä kauemmas sitten kun tilanne sen sallii. Minusta on mys turhaa opettaa lasta heti alusta lähtien pullolle vain sen takia että kaveri haluaa Helsinkiin teatteriin. Sillä pullollehan sitä lasta on opetettava jotta se pärjää sen päivän isänsä kanssa. Pullolle opettaminen voi tuossa tilanteessa haitata jopa imetystä, joka on vasta saatu alkuun. Mutta tietenkin sen kaverin halu päästä teatteriin on tärkeämpi kuin vastasyntyneen tai tuoreen äidin tarpeet. Kaverihan voi vaikka lopettaa ystävyyden jollei aina pääse sinne minne mieli tekee.
Minusta ap on harvinaisen järkevä tuleva äiti. Kaveri sensijaan kuulostaa aika lapselliselta ja itsekkäältä.
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:44"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:39"]
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 11:07"]
Sinusta olisi siis parempi, etteivät kaverisi kutsu sinua minnekään, kun et kuitenkaan pääse? Olisit tyytyväinen, että joku on sinusta kiinnostunut. Ehdota itse tekemistä, joka sopii paremmin elämäntilanteeseesi.
[/quote]
Minusta tuntuu, ettei kaveri oikeasti ole ap:sta kiinnostunut. Jos olisi niin tajuaisi kyllä ettei ap voi ihan kaikkeen hänen keksimäänsä lähteä. Minusta hyvä kaveri myös hitusen ottaa sen toisen ja tämän elämäntilanteen huomioon kun ehdottelee tekemistä. Ei vaan omaa hauskuuttaan kuten tämä ap:n kaveri tuntuu tekevän. Hän haluaa tehdä risteilyn tammikuussa, hän haluaa teatteriin huhtikuussa. Viis siitä sopiiko tämä kaverille, jättäkööt vauvansa mummolle hoitoon, kun hän haluaa mennä. Ei minusta lapsettomaltakaan ole liikaa pyydetty että hetken miettisi raskaana olevan kaverin tilannetta. Joko tuo kaveri on tyhmä tai totaalisen piittaamaton minä minä tyyppi.
[/quote]
Herra jumala, siis sinä loukkaannut jo pyytämisestäkin?
Okei, täytyykin muistaa olla ehdottamasta lapsia hankkineille kavereille mitään kivaa tekemstä ja antaa heidän itse arvioida, pystyvätkö he osallistumaan vai eivät. Totta kai minä tiedän heitä paremmin, mikä heiltä onnistuu ja mikä ei.
[/quote]
Ja sinuako ei yhtään harmittaisi, jos oletetaan että olisit työtön ja siis rahaton ja joku ystävättäristäsi kysyisi sinua aina mukaansa oopperaan, kalliiseen ravintolaan tai muuhun paikkaan, johon sinulla ei olisi kertakaikkiaan varaa? Ei harmittaisi, ei yhtään...
Uskon, että tässä yhteydessä itsekin tajuat miten tärkeää on hieman viitsiä asettua sen toisen ihmisen saappaisiin ja miettiä joskus sitäkin, mitä se toinen tahtoisi/pystyisi tekemään, jotta meillä kaikilla olisi mukavaa. On itsekästä aina keksiä tekemistä sen perusteella, mitä MINÄ haluan tehdä. Tärkeintä on kaverin näkeminen.