abortti kokemuksena ...

Ja jos yhtään vastustat aborttia ÄLÄ LUE TÄTÄ TAI TULE SYYLLISTÄMÄÄN MINUA!Tällähetkellä tarvitsisin tukea ja ihmisiä jotka ymmärtäisi.. Olen tehnyt muutama viikko sitten abortin ja kadun sitä  todella todella paljon...raskaus oli viikolla 9... poikaystäväni painosti tekemään tämän päätöksen ja päivä toisensa jälkeen jankutti että se on ainoa ja oikea ratkaisu.. muistan tapahtumat kuin eilisen päivän kun sain sairaalassa ensimmäisen keskytyslääkkeen,lääkärit kysyivät kaksi kertaa että olenko aivan varma ja vain nyökytin myöntävästi koska sillä hetkellä pyöri mieheni sanat päässä ja jotenkin halusin vain tehdä sen mieheni takia... Pääsin huoneesta pois romahdin aivan tyystin mieheni auton luona. Muutama päivä sen jälkeen piti ottaa loput keskytyslääkket,tunnin päästä kivut olivat noin valtavat että en pystynyt tekemään mitään muuta kuin itkemään ja huutamaan sängyllä. Sitten rupesin oksentamaan tässä kohtaa sanoin miehelleni että lähdetään sairaalaan piti mennä omalla autolla mutta en sitten päässyt edes sängystä ylös ja tässä vaiheessa olin jo täysin paniikissa.. menin sitten ambulanssilla sairaalaan ja sain kipulääkkettä maksin sairaalan vuoteessa aivan sekasin ja panikoin. Heräsin tuntia myöhemmin ja pyysin hoitajaa hakemaan mieheni odotustiloista luokseni,hän istui seuranani tunnin verran kunnes lääkärit ilmoitti että minut siirretään ambulanssilla oman paikkakuntani sairaalaan saamaan oikeanlaista hoitoa koska he eivät osanneet tehdä mitään eikä ollut sellaisia lääkäreitä jotka olisivat minua hoitaa.. Odotin siinä sängyllä ja hoitaja kävi jotain siinä tekemässä en ymmärtänyt siinä vaiheessa että se repi tipan irti mistä sain kipulääkkettä hetken päästä alkoi kamalat kivut uudestaan jouduin jälleen paniikkiin,mieheni kävi sanomassa että tarviin kipulääkkettä koska hoitajaa ei kuulunut soitin kelloa ja hoitaja huusi että tulossa ollaan tulossa ollaan. No ambulanssi saapui ja siirto alkoi toiseen sairaalaan matkaa oli reilu 100km mutta onneksi kipulääkke jonka sain hetki ennen ambulanssiin menoa oli niin vahva että nukuin melkein koko matkan ja olin ihan tötteröö. Sairaalalle päästyäni sain osastolla lisää kipulääkkettä hoitaja tuli ja toi minulle sairaalan vaatteet  ja opasti vessaan rupesin sitten vessassa vaihtamaan vaatteita ja sain omat vaatteet juuri ja juuri pois kunnes solkenaan rupesin vuotamaan verta vessan lattialle hädissäni siivosin isommat pois ja siirryin vessasta ulos ja meinasin pyörä kävelin mahdollisimman nopeasti takasin vuoteelle makaamaan hoitaja tuli siihen sitten ja  siirryttiin  katsomaan että kohtu on alkanut tyhjentämään ja muuta.. sama lääkäri joka oli juuri pari päivää sitten antanut lääkkeet ja opastanut ja neuvonut joutui pitämään minua pystyssä ja nostamaan tuolille jotta saa kohdun tutkittua ja tyhjennettyä kokonaan... hävetti niin vietävästi niinä kohtaa että ei sitä voi sanoin kuvailla... en tiedä miksi mutta hävetti onhan se lääkäri varmasti nähnyt vastaavia tilanteita ennenkin.. lääkäri sitten talutti mut takasin sänkyyn ja kuskasi sängyssä osastolle jossa sain lääkkeitä jotka aloittaa jälleen kohdun supistelun pelotti niin helvetisti syödä se lääke koska en halunnut samoja kipuja enään uudestaan mutta pakko se oli syödä.. makasin ja odotin.. sitten minut siirrettiin huoneesta toiseen jossa sain olla rauhassa parin tunnin päästä pyysin lisää kipulääkkettä koska kivut paheni.. se jälkeen olin niin tokkurassa ja sekasin että nukuin ja olin hereillä vähän väliä... kello läheni viittä ja lääkäri kävi kysymässä onko nälkä sain sitten ruokaa vähän enemmän kuutta illalla tämän jälkeen pääsin kotiin.. koko päivän vietin sairaalassa aamu yhdeksästä ilta kuuteen josta olin kuusi tuntia yksin sairaalassa olisin toivonut että joku olisi ollut tukena siellä mutta...  se oli elämäni kamalia päivä jota en halua koskaan kokea uudestaan..  ja yhä edelleen pelkään asian toistuvan näen painajaisia ja nukun todella huonosti...  Haluaisin kuulla muiden kokemuksia raskaudenkeskeytyksestä. ..minulle 19v nuorelle naiselle jäi todella todella pahat traumat tapahtuneesta josta tuskin koskaan pääsen yli.. ENKÄ TODELLAKAAN KAIPAA TÄLLÄHETKELLÄ YHTÄKÄÄN HELVETIN SYYTÖSTÄ. Ja anteeksi kirjotusvirheet jotka tekstistä saattaa löytyä...