En enää jaksa tätä lapsen "auttamista".

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:44"]Ymmärrän hyvin.Meillä oli myös aikoinaan, mutta en vaan lähtenyt kaikkeen mukaan. Puhuinkin siitä päikkärin tädille joka vastasi lapsen kuntouttavasta päivähoidosta. Onneksi tosiaan lapsi sai kuntoutuksena päikkäripaikan hyvästä päikkäristä jossa oli erityislapsiin erikoistunut lastentarhanope. Hän sanoi minulle että teidä koti on ensisijaisesti KOTI. Ja meidän kuuluukin elää normaalia tavallista elämää. 

En myöskään lähtenyt mihinkään ruokavaliovillitykseen että kaikki vilja ja sokeri pois niin lapsella pää paranee....Osa hommista tehtiin kotona, sen verran että homma eteni ja pysyi kuosissa.Loput työt tehtiin päikkärissä eli kuntouttavassa hoidossa. Ja hyvin meni.Lapsi oppi kuivaksi kun täytti kolme vuotta, oppi puhumaan,lukemaan ja kirjoittamaankin lähes normaali ajassa vaikka meille ei toivoa annettu!

Nyt poika asuu itsenäisesti ja käy sellaisessa tukityössä, ihan itse huolehtii muun paitsi autan raha-asioissa. Ja kun mukaan tullut toinen krooninen sairaus niin siinä jelpin. 

Neuvoni on siis, että delegoi lapsen hoitoa esim kuntouttavana tai virike hoitona päikkäriin, pitäkää kotinne kotina eikä kuntoutuslaitoksena. Vaikka onkin omasta lapsesta kyse niin teidän koti on teidän muidenkin koti ja teillä pitää olla sitä normaaliakin elämää, itselle,muille lapsille ja puolisolle!

Lopuksi: kaikkea hyvää ja valoisaa tulevaisuutta erityislasten vanhemmille! Hakekaa apua ja ottakaa sitä vastaan.
[/quote]Ei koti kuntoutuslaitos ole mutta lapsi kyllä viettää siellä niin paljon aikaa että kyllä vanhempien tehtävä on tukea ja auttaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta kaikin mahdollisin tavoin.Raskasta se taatusti on mutta eikös se ole vanhempien velvollisuus.Kuka muu sitä lasta yhtä paljon rakastaa ja kuka muu sille lapselle toivoo parasta tulevaisuutta?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:00"]

Lapsi käy kuntoutuksessa kerran viikossa. Me vanhemmat käydään ns perhekoulua noin kaksi kertaa kuukausessa, yhteensä viisi kertaa. Kelan vammaistukea haen kunhan saadaan lääkärintodistus. Koulussa käy matikan tunnit erityisopen kanssa. Luokassa yksi assari. Tuskin mitään avustajaa saa tällä diagnoosilla. Lääkitys aloitetaan. Ap

[/quote]

Sori, nyt vaan suutuin. Mutta tässä meillä äiti; jonka lapsella on diagnoosi, tulee lääkitys niin mitä IHMETTÄ: äiti sanoo ettei nyt oikein nappaa tämä kaikki suunniteltu lapsen auttaminen. MEINAATKO SINÄ että lääkitys vaan auttaa, plus tietty se "koulun puoli"? Mikä osa vanhemmuuden käsittämistä tässä sinulta puuttuu? Sinulla on lapsi, joka tarvitsee SINUN apua KAIKISTA ENITEN. Sitten vasta tulee lääkkeet ja koulu. Ne ON tärkeitä elementtejä mutta sinä olet se lapsen koti: eikä nappaa?!

Sääliksi käy sinun lasta. Mutta hei: onneksi on koulu ja lääkkeet. :(

Mitä jos sovittaisiin että SINÄ sanot ettei sinusta ole muuttamaan arkea niin että lapsi siitä hyötyisi. Ja pyydät että koululta tulisi avustajan hommaamista puoltava lausunto -ihan oikeasti: tee sinä se oikea asia lapsesi eteen! On käsittämätöntä että sinä puolustelet siinä itseäsi ja omaa kädettömyyttäsi ja kehtaat liputtaa lääkkeiden puolesta, niinkuin se riittäisi?

Puhut OMASTA lapsestasi. Ja toi sille sinusta RIITTÄÄ?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:44"]Ymmärrän hyvin.Meillä oli myös aikoinaan, mutta en vaan lähtenyt kaikkeen mukaan. Puhuinkin siitä päikkärin tädille joka vastasi lapsen kuntouttavasta päivähoidosta. Onneksi tosiaan lapsi sai kuntoutuksena päikkäripaikan hyvästä päikkäristä jossa oli erityislapsiin erikoistunut lastentarhanope. Hän sanoi minulle että teidä koti on ensisijaisesti KOTI. Ja meidän kuuluukin elää normaalia tavallista elämää.  En myöskään lähtenyt mihinkään ruokavaliovillitykseen että kaikki vilja ja sokeri pois niin lapsella pää paranee....Osa hommista tehtiin kotona, sen verran että homma eteni ja pysyi kuosissa.Loput työt tehtiin päikkärissä eli kuntouttavassa hoidossa. Ja hyvin meni.Lapsi oppi kuivaksi kun täytti kolme vuotta, oppi puhumaan,lukemaan ja kirjoittamaankin lähes normaali ajassa vaikka meille ei toivoa annettu! Nyt poika asuu itsenäisesti ja käy sellaisessa tukityössä, ihan itse huolehtii muun paitsi autan raha-asioissa. Ja kun mukaan tullut toinen krooninen sairaus niin siinä jelpin.  Neuvoni on siis, että delegoi lapsen hoitoa esim kuntouttavana tai virike hoitona päikkäriin, pitäkää kotinne kotina eikä kuntoutuslaitoksena. Vaikka onkin omasta lapsesta kyse niin teidän koti on teidän muidenkin koti ja teillä pitää olla sitä normaaliakin elämää, itselle,muille lapsille ja puolisolle!   Lopuksi: kaikkea hyvää ja valoisaa tulevaisuutta erityislasten vanhemmille! Hakekaa apua ja ottakaa sitä vastaan. [/quote]Ei koti kuntoutuslaitos ole mutta lapsi kyllä viettää siellä niin paljon aikaa että kyllä vanhempien tehtävä on tukea ja auttaa erityistä tukea tarvitsevaa lasta kaikin mahdollisin tavoin.Raskasta se taatusti on mutta eikös se ole vanhempien velvollisuus.Kuka muu sitä lasta yhtä paljon rakastaa ja kuka muu sille lapselle toivoo parasta tulevaisuutta?

[/quote]

Oikea vastaus tähän tuntuu olevan lääkkeet ja opettaja.

Onhan se nyt kamalan kurjaa kun lapsi kouluikäisenä vaatii kotona hoitoa, läsnäoloa, kouluasioiden tarkastelua!

Onko tämä kovin yleinen näkemys vanhempien keskuudessa että kun lapsi oppii pyyhkimään pepun ja harjaa hampaansa itse niin hänestä ei tarvitse enää pitää huolta? Miten sinun lapsi olisikaan voittanut jo paljon enempi jos olisit ollut läsnä enemmän? Kamalan raskas muutos -sinun sanoin kuin toinen työvuoro.. Jumalau*a. On se nyt niin raskasta olla lapsensa kanssa! Ei ihme että nykyaikana lapsilla on kaikenmaailman ADD yms itsellään kun ne tuntuu olevan kovin yksinäisiä siellä kotona.