Kertokaa minulle kiihkottomasti, miksi 2v jää päiväkotiin vauvan synnyttyä?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:40"]

Ei kai ammattilaiselle mene läpi jutut 2-vuotiaan tärkeistä kavereista?

[/quote]

Pikemminkin vanhemman yritys vaijentaa omantunnon ääntä. Jokainen äiti tietää sydämessään että 2vuotias tarvitsee äitiä ei kavereita. Turha on itseään soimata äitinä jos ei taaperoa jaksa hoitaa kun vauva tulee taloon mutta kenellekään ei ole apua siitä että todelliset syyt yritetään peittää ja vääntää ylösalaisin ja saada näyttämään olevan kyse taaperon tarpeista. Kun äiti ei jaksa mutta haluaa tehdä tilanteesta parhaan mahdollisen tulee hänen katsoa todellisuutta silmiin vaikka tekeekin kipeätä ja tehdä kaikki mahdollinen että lapsen kannalta tilanne paras mahdollinen siinä tilanteessa kun ollaan. Taapero tarvitsee paljon apua omien tunteiden kanssa jos joutuu olemaan hoidossa äidin ollessa vauvan kanssa kotona. Tämä ei ole kiihkoilua vaan ihan todellisuuden äärelle pyrkimistä.

Pienen ikäeron perheissä esikoinen sattaa joutua liian ison asemaan ollessaan pieni. Tiesittekö, että tutkimusten mukaan alle kahden vuoden ikäerolla syntynyt sisarus on lapsen mielenterveydelle suurempi riski kuin vanhempien ero? No ette varmaan.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

[/quote]

Ei meillä esikoiselta vaadittu enempää kuin ennen vauvaakaan. Ei hänen tarvinnut kasvaa isommaksi pikkusisaren myötä, sai olla se sama lapsellinen 2v kuin ennen sisaren syntymää, en mä alkanut vaatia iso pien asioita.. Ihan yhtä paljon autoin pukemisessa, vessaan menossa jne kuin aiemminkin.

[/quote]

Mutta et myöskään ilmeisesti vaatinut vauvalta samoja asioita kuin esikoiselta?

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä.

Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla.

Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä...

Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat.

Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[/quote]

Kai sinä tiedät, että teet väärin esikoistasi kohtaan? Ihan sama mitä selität, mutta tiedät kyllä millainen äiti olet. Tunnet sen sydämessäsi kyllä, ja harvassa on ne, jotka sinun ratkaisusi oikeasti hyväksyvät.

Minua henkilökohtaisesti raivostuttaa sinun kaltaiset ihmiset. Toivottavasti olet kuitenkin provo. 1.5v joka päivä hoitoon vauvan tieltä?!

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[/quote]

Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin?

Meillä 2v3kk esikoinen oli kaksi kuukautta kotona vauvan syntymän jälkeen, sen jälkeen hoidossa 2-3pv/vko kuuden tunnin päiviä, välillä viikko ettei ollut hoidossa ollenkaan ja pitkät joulu- ja kesälomat (joululomaa 2-3vko ja kesällä taas 2kk). Tärkein syy tuohon oli se, että haluttiin pitää hyvä hoitopaikka (pieni yksityinen päikky). Jos olisi ollut kunnallisella puolella isossa ryhmässä, niin oltaisiin irtisanottu koko hoitopaikka. Nyt myös tuo pienempi lapsi on samassa päikyssä ja olen erittäin tyytyväinen tekemäämme ratkaisuun.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[/quote]

Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin?

[/quote]

Aivan sairaan raivostuttavaa! Tuo nainen vie lapsensa aamulla hoitoon ja todellakin pääsee helpolla. Vai viekö mies, kun äiti on niin kauheen väsy? Maksakaa se täysi summa siitä mitä se teidän kakaroiden hoito kustantaa, SITTEN voitte kirkkain silmin selitellä mitä lystäätte.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:25"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[/quote]

Kai sinä tiedät, että teet väärin esikoistasi kohtaan? Ihan sama mitä selität, mutta tiedät kyllä millainen äiti olet. Tunnet sen sydämessäsi kyllä, ja harvassa on ne, jotka sinun ratkaisusi oikeasti hyväksyvät.

Minua henkilökohtaisesti raivostuttaa sinun kaltaiset ihmiset. Toivottavasti olet kuitenkin provo. 1.5v joka päivä hoitoon vauvan tieltä?!
[/quote]

Koko tuo 7 lapsen pienryhmä on alle 2-vuotiaita. Emme asu Suomessa ja täällä äitiysloma on 3 kk. Olen jo nyt harvinainen äiti, kun lapsi on ollut yli vuoden kotona. En tiedä mitä siellä Suomessa tehdään päiväkodeissa väärin, kun ne ilmeisesti ovat niin kamalia paikkoja. Täällä ne eivät mielestäni ole.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"]

Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi.

[/quote]

Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin?
[/quote]

Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:53"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 11:16"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:25"]

Vähän ohiksena, mutta mun äiti on usean päiväkodin johtaja ja sanonut monesti, että nämä "virikelapset" ovat hoidossa haastavampia kuin tavallisessa päivähoidossa olevat. Lapsi vaistoaa, jos hän on päiväkodissa vain siksi, että olisi (kärjistetysti ilmaistuna) poissa tieltä.

[/quote]

Haastavia ne samat esikoiset ovat kotonakin. Onhan se ihan järkyttävä kriisi, kun joutuu kasvamaan hetkessä isoksi. Itse sain kaksi lasta tasan kahden vuoden ikäerolla ja hoidin molemmat kotona. Tukiverkkonani oli lasten isä, jonka kanssa olimme mahtava tiimi, mutta hänkin joutui tekemään täyttä työaikaa suurimman osan ajasta.

Voin sanoa ihan rehellisesti, että olin ekat kaksi vuotta esikoiselle täydellinen äiti. Imetin, luin, hellin 24/7. Kun pikkusisarus syntyi, kaikki muuttui. Siinä olivat vastakkain hormonihirviö ja maailman pahin uhmis. Monta kertaa teki mieli nostaa kädet ylös. Mutta näin jälkikäteen mietittynä olen todella iloinen siitä, että ymmärsin pitää esikoisen lähelläni ja ottaa vastaan kaiken sen vihan. Nykyään ovat hienoja lapsia molemmat.

[/quote]

Ei meillä esikoiselta vaadittu enempää kuin ennen vauvaakaan. Ei hänen tarvinnut kasvaa isommaksi pikkusisaren myötä, sai olla se sama lapsellinen 2v kuin ennen sisaren syntymää, en mä alkanut vaatia iso pien asioita.. Ihan yhtä paljon autoin pukemisessa, vessaan menossa jne kuin aiemminkin.

[/quote]

Mutta et myöskään ilmeisesti vaatinut vauvalta samoja asioita kuin esikoiselta?

[/quote]

Miksi edes pitäisi?

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole.

[/quote]

Hyvä (kustannukset). Puolitoistavuotias voi olla mielestänikin ihan hyvin 2 x vko pari tuntia hoidossa. Äiti saa hoidettua itseään tai muita asioita silloin. Mutta se omaan korvaan kuulostaa paljolta, että samalla kun hän totuttelee uuteen perheenjäseneen, muuttuu hoito jokapäiväiseksi arkisin. 

Onkohan sitä muuten vielä tutkittu tieteellisesti, mitä vaikutuksia sisarussuhteisiin tai äiti-lapsisuhteeseen on sillä, että äiti on kotona pienen kanssa ja isommat pienet hoidossa muualla. 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole.

[/quote]

Hyvä (kustannukset). Puolitoistavuotias voi olla mielestänikin ihan hyvin 2 x vko pari tuntia hoidossa. Äiti saa hoidettua itseään tai muita asioita silloin. Mutta se omaan korvaan kuulostaa paljolta, että samalla kun hän totuttelee uuteen perheenjäseneen, muuttuu hoito jokapäiväiseksi arkisin. 

Onkohan sitä muuten vielä tutkittu tieteellisesti, mitä vaikutuksia sisarussuhteisiin tai äiti-lapsisuhteeseen on sillä, että äiti on kotona pienen kanssa ja isommat pienet hoidossa muualla. 
[/quote]

Varmasti on tutkittu. Tulokset ei välttämättä sellaisia kuin sinä haluaisit kuulla.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:41"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"] [quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole. [/quote] Hyvä (kustannukset). Puolitoistavuotias voi olla mielestänikin ihan hyvin 2 x vko pari tuntia hoidossa. Äiti saa hoidettua itseään tai muita asioita silloin. Mutta se omaan korvaan kuulostaa paljolta, että samalla kun hän totuttelee uuteen perheenjäseneen, muuttuu hoito jokapäiväiseksi arkisin.  Onkohan sitä muuten vielä tutkittu tieteellisesti, mitä vaikutuksia sisarussuhteisiin tai äiti-lapsisuhteeseen on sillä, että äiti on kotona pienen kanssa ja isommat pienet hoidossa muualla.  [/quote] Varmasti on tutkittu. Tulokset ei välttämättä sellaisia kuin sinä haluaisit kuulla.

[/quote]

Minulla ei ole mitään ennakkotoiveita tuloksia kohtaan. Itse asiassa olisi ihan huojentavaa, jos ne olisivat lasten osalta hyviä. En oikein hahmota, kuinka pitkään näin on voinut toimia, eli kuinka vanhoja ovat vanhimmat tällä tavalla hoidetut lapset tällä hetkellä: 15 v, 20 v vai jotain muuta.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:38"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole.

[/quote]

Hyvä (kustannukset). Puolitoistavuotias voi olla mielestänikin ihan hyvin 2 x vko pari tuntia hoidossa. Äiti saa hoidettua itseään tai muita asioita silloin. Mutta se omaan korvaan kuulostaa paljolta, että samalla kun hän totuttelee uuteen perheenjäseneen, muuttuu hoito jokapäiväiseksi arkisin. 

Onkohan sitä muuten vielä tutkittu tieteellisesti, mitä vaikutuksia sisarussuhteisiin tai äiti-lapsisuhteeseen on sillä, että äiti on kotona pienen kanssa ja isommat pienet hoidossa muualla. 
[/quote]

Ai niin, siis isän 3 viikon isyysloman ajan esikoinenkin tod. näk. on joko kotona tai jatkaa tuolla 2 krt/vko -aikataululla (ettei paikka ja hoitajat unohdu). Sen jälkeen hoitoon joka päivä. Tietysti sillä varauksella, ettei lapsi rupea reagoimaan negatiivisesti hoitoon, jolloin mietitään uudestaan. Ihan oikeasti, kaikkien parhaaseen tällä pyritään. Lapseni on minulle äärimmäisen rakas. Usko tai älä.

Olen itse 70-luvun lapsi ja hoidossa 2 kuukauden iästä asti. Silloin äidin oli pakko mennä töihin, yhden palkalla ei olisi pärjätty. En muista erityisesti kärsineeni hoidosta tai siis sehän oli ainoaa elämää, jonka tiesin ja olosuhteiden pakko. Mutta voisin kuvitella reagoineeni tilanteeseen paljon negatiivisemmin, mikäli toinen vanhemmistani olisi ollut samaan aikaan kuitenkin kotona. 

Kun joskus elämässäni viimein aloin valmistella gradua ja elämässä oli aikataulullisesti vähän löysää, se tuntui aivan käsittämättömältä. Silloin vasta tajusin, kuinka väsynyt olin ollut koko elämäni, kun alusta asti vuodesta toiseen oli aina pakko noudattaa tiukkaa arkirutiinia (pois lukien lapsuuden kesälomat, lukiossa ja opiskeluaikana olin kesätöissä). 

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:24"]

Omassa kaveripiirissäni suurin syy on se, että äidin pää ei kestä sitä perharkea kahden pienen lapsen kanssa. Sehän on siis työtä, nimenomaan psyykkistä työtä että pärjää riittämättömyyden tunteiden ja väsymyksen kanssa ja jaksaa olla lempeä ja johdonmukainen äiti. (kun isompi on uhmassa ja pieni muuten vaan kovin tarvitseva). Heitä on siis melkein pelottanut olla lasten kanssa, koska heistä on tuntunut, että ovat silloin niin kaukana siitä ruusunpunaisesta äitylistä, mitä kuvittelivat olevansa, ja mitä ehkä olivatkin esikoisen aikaan. He eivät kestä sitä, että siinä perhearjessa on niin paljon työtä, voimakkaita tunteita ja sisäisiä ristiriitoja, eivätkä ymmärrä että sellaista se on, sellaista sen kuuluu olla ja kun siitä hommasta saa otteen, saa syvää tyydytystä siitä että pystyy, osaa ja ymmärtää, että jaksaa ja selviää.  Se on äitinä kasvamista ja kypsymistä, ainutlaatuinen tilaisuus elämässä.

[/quote]

Avainsana tuossa onkin "kun hommasta saa otteen", mutta tällä sinun tuntemallasi tapauksella kun on vaihtunut "kun ei saa". Jos on noin hajalla, ei kai asiat setviydy sillä, että vaan jatkaa menoa, kyllä siihen jotain ulkopuolistakin apua tarvittaisiin. Tässä tapauksessa se on päivähoito, joka ei tietty hoida äidin psyykettä, mutta toimii ensiapuna.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:34"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:27"][quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 12:22"] Toinen lapsemme tulee syntymään, kun esikoinen on 1,5 vuotias. Esikoinen on aloittanut osapäivähoidon jo nyt pari kertaa viikossa. Kun vauva syntyy, tulee menemään hoitoon joka arkipäivä. Syynä mm. se, että esikoinen nukkuu äärimmäisen huonosti ja valvottaa erityisesti minua. En tunne, että jaksaisin pienen vauvan ja taaperon kanssa koko päivää näillä yöunilla, tai siis luultavasti vielä vähemmillä sellaisilla. Päivähoidossa lapsella on jaksavat, hyväntuuliset hoitajat, ei ihmisraunioäitiä... Ja niin, oliko pakko tehdä lapset näin pienellä ikäerolla, niin kyllä. Olen jo 39 v. kun toinen syntyy. Ei ollut aikaa odotella. Ja mielestäni olemme löytäneet mukavan pienryhmän lapsellemme, joka ei vielä kertaakaan hoidossa ole itkenyt perääni. Tykkää hoitajista ja on innoissaan lapsiseurasta. En siis usko tekeväni lapselle sillä haittaa, että käy leikkimässä nelisen tuntia päivässä ja tulee kotiin äidin luo, joka levättyään jaksaa olla loppupäivän sellainen äiti, jonka molemmat lapset ansaitsisivat. Meillä on kaikilla erilaiset voimavarat, hyvä vain, että on vaihtoehtoja auttaa äitejä jaksamaan. Burn outin partaalla oleva äiti ei ole kenenkään parhaaksi. [/quote] Hyvä. Jos vastaisit näistä hoidon kustannuksista sataprosenttisesti valitisistko edelleen samoin? [/quote] Kyllä, maksamme hoidon 100% itse. 130 euroa kuussa puolipäivähoidosta. Kuten tuossa ylhäällä jo ehdin kirjoittaa, emme asu Suomessa. Kunnallista päivähoitoa ei ole.

[/quote]

Ellette asu jossain Afrikan maassa tms. kehitysvaltiossa, kuulostaa aika alhaiselta hinnalta kuvailemasi hoitoryhmän todelliseksi kustannukseksi (monta hoitajaa, vähän lapsia). Teillä ei varmaankaan tarjoilla hoidossa ruokaa, mutta silti tuo summa vakuttaa halvalta. 

Ennen mietin, miksi joku laittaa esikoisen hoitoon "uuden vauvan tieltä". Nyt kun tukiverkostot ovat toisella puolella Suomea eikä vertaisryhmääkään ole esikoiselle tarjota, ymmärrän sen hyvin.
Meidän 2-vuotiaalle päiväkodin hoitajat olivat tosi tärkeitä, samoin kaverit päiväkodissa. Lapsi myös nukkui ja söi päiväkodissa paremmin kuin kotona. Meidän lapsi ei kuitenkaan jäänyt päiväkotiin vauvan synnyttyä vaan päätin sen sijaan matkustaa useammin sukulaisten luo.
Jos laittaisin esikoisen päiväkotiin, valitsisin yksityisen päiväkodin, koska yksityisissä päiväkodeissa työntekijät jaksavat paremmin ja todennäköisemmin päiväkodissa on tarpeeksi hoitajia lapsilukuun nähden.

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 10:40"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:30"]

[quote author="Vierailija" time="20.11.2014 klo 09:25"]

Meillä siirtyi 2v8kk päiväkotiin kun vauva syntyi. Sai virikkeitä ja ikätasoista seuraa päiväkodissa. Tutkimuksen mukaanhan 3v hyötyy päivähoidosta.

[/quote]

Virikehoitolapsi siis, oikein tunnustit sen. Mikset itse voi keksiä niitä mahtavia virikkeitä omalla lapsellesi? Miksi luovutat kasvatusvastuun päiväkodille?

[/quote]

Kysytkö ihan vakavissaan, miksei pienen vauvan äiti voi keksiä siinä samassa virikkeitä? Mistä sinä järjestät isommalle lapselle saman ikäistä seuraa ja sosiaalisia kontakteja? Millä ajalla keksit lapselle virikkeitä ja järkevää puuhaa? Huomaa, ettei sinulla ole lapsia tai jos on, eivät ainakaan mitään järjenjättiläisiä ole, jos vähänkin tulevat äitiinsä..

[/quote]

Mulla oli aikanaan kolme lasta parin vuoden ikäeroilla. Ihan hyvin siinä keksi niitä virikkeitä, askartelua, leikkiä, pelejä jne. Kerhoista löytyi seuraa sekä lapselle että itselle. Joten joo ihan vakavasti kysyn, että miksei normaalijärjellä varustettu nainen muka keksi virikkeitä tai leikkiseuraa lapselleen? Ei siihen todellakaan tarvi päiväkotia. Ihan riitti tavallinen äiti tavallisessa kodissa. Lapset nyt koululaisia eikä heille tuosta kotonaolosta jäänyt minkäänlaista traumaa.