Pieleen menneet lahjat -peukutusketju

Pariskuntalahjat, jotka ovat vain toiselle osapuolelle kivoja. Mentiin naimisiin ja saatiin lahjakortteja joihinkin naisten sisustusliikkeisiin.

T.mies

Meidän rymytaaperolle valkoiset vaatteet. Arvaa montako minuuttia on valkoinen kun ottaa puhtaat käyttöön? Noin namosekunnin. Ei oo edes juhlamekko tms.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki sateenkaarenkirjavat, jämälangoista tehdyt villasukat, lapaset, pipot yms.

Ihan oikeasti, joskus tuntuu että värisokeat harrastavat tuollaisten käsitöiden antamista lahjaksi! Miten olisi vaan ihan yksiväriset??

Mä osaisin arvostaa niitä riemunkirjaviakin.

Yleensäkin arvostan käsillä tekijöiden taitoja.

Aikoinaan menimme silloisen mieheni kanssa naimisiin ja appivanhempani eivät pitäneet minusta erilaisen perhetaustani vuoksi. Hääpäivän alla appivanhemmat ilmoittivat hankkineensa häälahjaksi auton. Samaan hengenvetoon he muistivat korostaa, kuinka auto sitten merkitään vain miehen nimiin ja se on vain miehen käytössä. Entiset appivanhempani eivät ennenkään olleet käytökseltään kaikkein ystävällisimpiä, mutta nykyisin osaan tälle tilanteelle jo nauraa. "Tässä on häälahja vain toiselle teistä" :D

Onneksi olen ihan omavarainen nainen, niin on ollut vara hankkia itselle autot ja asunnot ilman appivanhempien apua.

Lasketaanhan tämä, kun ei saa lahjaa? Minua kiusattiin työtiimissä alusta asti ja se näkyi jopa siinä kun ostettiin tiimin sisällä lahjoja. Meidän työtiimissä kerättiin aina lahjarahaa, kun joku tiimistä lähti opiskelemaan/eläkkeelle/vaihtoi työpaikkaa jne. Itsekin jouduin osallistumaan keräyksiin usein, aina piti antaa kymppi. Kieltäytyäkään ei pienessä tiimissä voinut, kun aina wa:ssa joku kyseli "Oletkos Kyllikki jo lahjoittanut Irmelin opintovapaalahjaan? Justiina, Marjatta ja Annikki ovat jo maksaneet." Useamman kympin summalla ostettiin esim. hierontalahjakortti tai vastaavaa. Kun tuli minun vuoroni jäädä äitiysvapaalle, en saanut lahjaa enkä edes korttia. Tuli tosi kurja fiilis. Tiesin, että en ollut tiimin pomon suosiossa, mutta olisin odottanut minua kohdeltavan tasapuolisesti siinä missä muitakin. Kuvaavaa on se, kuinka sitten toinen tiimi työpaikaltamme oli ostanut minulle kivan astian lahjaksi.<3

Itselläni ollut kanssa ongelmia itsetunnon kanssa kun paino aikoinaan jojoili pahasti ja olin vaikeasti ylipianoinen. Nyttemmin saanut pidettyä itseni hoikkana s-m-koossa, katsomalla mitä syön. kuitenkin välillä näen itseni vääristynein silmin ja koen että pitää laihduttaa jos tullut kilo tai pari. Naapurini raahasi minulle hänen mielestään "sopivia" vaatteita xxl-takki johon olisin mahtunut moneen kertaan... Hän vielä totesi: Nää on varmaan just sun kokoisia... 

Mieleni teki käydä kaivamassa vaatteita kaapista ja näyttää että ovan "hieman suuria"

Kun täytin 18 vuotta sain exältäni lahjaksi Robinhoodista ostetun karsean näköisen piirakkavuoan. Silloin en todellakaan ollut mikään keittiössä viihtyvä ihminen, nykyisin voisin vaikka kinkkupiirakan vääntääkin.

N29

Kaveri antoi mulle lahjakortin aikuisviihdekauppaan

Ihan huumorintajuista mut ajattelen aina tuota lahjakortilla hankittua tavaraa käyttäessä että tää on siltä kaverilta 🙈

Olen jo 48 vuotias, mutta mieleeni on jäänyt rippijuhlani jolloin sain kaksi lahjaa = sähköhammasharjan + kynttilänjalan.

Sain 12-vuotislahjaksi kirjekuoren kummitädiltäni. Se sisälsi karkkipussin, hammasharjan sekä kortin, jossa luki että tämä on sitten viimeinen lahja häneltä, koska olen jo niin iso tyttö. Sanansa on pitänyt. Rakas täti on silti.

Paketti liian pieniä mustia pitsisiä nailon-alkkareita - anopilta.

a) inhoan käyttää mustia vaatteita

b) inhoan nailonia

c) nuo alkkarit eivät olisi mahtuneet minulle silloinkaan, kun BMI oli alle 15, minulla on leveät ja korkeat lantioluut

Vierailija kirjoitti:

Myöhässä annetut lahjat, varsinkin jos ovat jotain kausituotteita. Sain kerran joskus tammihelmikuussa jouluisen herkkusetin, jouluglögiä, pipareita yms. Arvaatte varmaan, oliko joulufiilis.😁

Mä ostan varmaan joka tammikuu näitä herkkuja alesta. Glögiä voi juoda pitkin vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Mä mokasin ostamalla kivan lahjan kummilapselleni "varastoon". Hankin lahjan, josta tiesin kummilapseni varmasti pitävän. Minut on joka vuosi kutsuttu kummilapsen synttäreille. Korviini oli kantautunut tieto jo ennen synttäreitä, että kummilapsi odottaa minulta lahjaa. Siksi odotin synttärikutsua ja sitä ei tänä vuonna kuulunut. Ihmettelin mielessäni, jäivätkö juhlat kokonaan pitämättä. Jälkikäteen kuulin, että synttärijuhlat oli vietetty, mutta minut jätettiin kutsumatta vaikka muut jokavuotiset vieraat kutsuttiin. Lahja odottaa yhä antamistaan eikä minua ole kutsuttu edes kahville. Nyt tuntuu pahalta, että lahja kelpaisi, mutta minä en. Enpä ole lahjaa postittamassa enkä osta enää vastaisuudessa valmiiksi.

Mulle kävi samoin.

Lapsen äiti sanoi puolihuolimattomasti ja samalla tahalleen mikä olisi kiva lahja vauvalle kastejuhlaan.

Sanoi tämän jälkeen ristiäiset ovat påivänä xx.

Sillä viikolla, kun ristiäiset olivat, soitti äiti ja ilmoitti meitä ei ole kutsuttu. Kuulemma tila loppuu kesken.

Asuvat isossa, 3 krs omakotitalossa. Mutta meidän kohdalla tila loppui kesken.

Puolen vuoden ajan aina otti päähän, kun avasin tietyn kaapin, näin lahjan.

Palautusaika oli mennyt umpeen ennen ristiäisiä.

Otin yhteyttä Stockalle. Sieltä tuli viesti tietenkin joustamme, ostos löytyi hienosti tililtä.

Vein lahjan, sain lahjakortin.

Ystävyys kärsi tästä yllättävän paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin ex puolisoni luona sukujoulua viettämässä. Olimme tuossa vaiheessa asuneet puolison kanssa yhdessä jo vuosia. Puolisoni sai vanhemmiltaan monta kallista lahjaa ja nimenomaan lahjoja, jotka olivat selvästi puolisoa varten (hänen harrastustavaroita jne). Puolison vanhemmat olivat ostaneet minulle lahjan. Paketin vihreitä kuulia.

Hieman nauratti, kun satsaaminen minuun oli tuota luokkaa.

miksi vietit joulua ex:än kanssa?

Tais puhua ajasta, jolloin olivat vielä yhdessä?

taisi? etkö sinäkään tiedä.