Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Erilainen äiti mammakerhossa
19.11.2014 |
Minua masentaa aina kun tapaan ihmisiä. Yritän pysyä positiivisena, käydä perhekerhoissa ja vaunulenkeillä sun muuta. Mutta tuntuu että kaikki ihmiset elää ihan eri todellisuudessa. Minulla on vauva ja sairastan syöpää. Sitten jossain perhekerhossa lässytetään vauva-arjen ongelmista ja ratkaisuista niihin mutta ilmapiiri on sellainen ettei asioista kuitenkaan kukaan uskalla niiden oikeilla nimillä puhua. Viimeksi sain imetysohjausta vaikken pyytänyt enkä ole imettänyt enää moneen kuukauteen. "Siltä varalta että osaat sitten toimia seuraavan lapsen kohdalla oikein". Hyvä etten pillahtanut itkuun, minä kun en tule saamaan sitä toista koskaan enkä imettämään sitä, jos hyvin käy saan nähdä tämän yhden lapsen kasvavan. Eihän sekään ihminen voinut tietää koska en ole kertonut, mutta ärsyttää kaikkien asioiden pakkosyöttäminen. Ja ärsyttää ihmisten pienet ongelmat. Ärsyttää ihan kaikki. Eniten ärsyttää se että pitäisi olla onnellinen ja positiivinen. No, en ole. En ole halunnut kertoa sairaudestani koska ihmiset eivät osaa suhtautua siihen. Kerroin parille kaverille eikä heistä ole sen koommin kuulunut, ovat varmaan ajatelleet "antaa tilaa".
Pitäis varmaan eristäytyä vaan kotiin, mutta pakko yrittää jollain konstilla kestää järjissään ja kotona vain ajattelen koko ajan pahimpia skenaarioita.
Kommentit (12)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Facebook? Jotkut yhdistykset? Löytyiskö sulle vähän sopivampaa vertaistukea noiden kautta, jotain ryhmiä esimerkiksi. Entä lääkärin kautta. Oletko kysellyt?
Olet varmasti saanut vertaistukiverkon muiden samaa syöpää sairastavien joukosta. Käy siellä.
Halaus, vauva ei noita vauvakerhoja tarvi. Itse en jaksanut niissä käydä, kun olin siraana, ja en voinut imettää, oli kova paikka silloin. Minulla ei ollut mitään tuon mittaluokan sairautta, ja silti tunsin osattomuutta muiden äitien seurassa. Itse ulkoilin, nukuin päiväunia, kun vauvakin nukkui, puhuin puhelimessa ystävieni kanssa jne. Sinun ei ole mikään pakko käydä noissa tapaamisissa, voimia ja terveyttä:)
Kaikki äidit siellä mammakerhossa ovat ihan omia yksilöitään kuten ap:kin. Muut eivät voi tietää sairaudestasi ja ottaa sitä huomioon keskustellessaan kanssasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan kun olin saanut itse syöpädiagnoosin, miten vitutti jostain parvekekukista tyhjää lätisevät työkaverit. Töissä oli pakko käydä kuuntelemassa sitä paskanjauhantaa ja katsomassa vaikeita ilmeitä kun oli pakko kertoa että syöpäleikkauksen vuoksi joudun jäämään joksikin aikaa pois, mut mammakerhot on tarkoitettu vain sun virkistykseksi. Jos ne ahdistaa sua enemmän kuin virkistää, keksi jotain kivempaa tekemistä :)
Olet jo saanut hyviö kommentteja, kommentoisin viel tuohon kun sanoit että pari kaveriasi katosi syöpädiagnoosin jälkeen. Ei varmasti tuntunut kivalta. Harkistes kuitenkin, että ottaisin heihin yhteyttä. Ehkä he eivät kadonneet vain tuosta syystä, heilläkin voi olla elämässä kriisejä. Joo, ei välttämättä syöpää, mutta heille isoja kriisejä. Eivät he voi tietää myöskään että kaipaat seuraa, mikset vaikkka kutsuisi heitö luoksesi kahville? :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisit kertonut olisit saanut minulta tukea. Itse olin samassa tilanteessa ei syöpä vaan muu sairaus joka vaikutti moneen asiaan. En siitä koskaan kenellekään kertonut. Eli meitä olisi voinut istua siellä kaksi tuppisuuta omien ajatusten kanssa. Nyt myöhemmin olen hakeutunut vertaisyukiryhmään jossa lapsi saa myös vertaistukea. Tietysti on vähän eri asia kun on akuutti tilanne päällä kuin krooninen sairaus jossa uhkakuvat ovat tulevaisuudessa. Tuo imetys jäi minullakin mieleen. Jokaisen oma tapa oli ainoa oikea tapa. Mitään muuta ei voitu ymmärtää.
Kysymys on varmaankin ennemän siinä että omia tapoja tyrkytetään eikä kenellekkään tule mieleen että toisilla voi olla hyvä syy miksi esim. ei imetä. Kyllä sairasäitikin kaipaa äitiseuraa. Harvassa paikassa on tarjolla Äitikerhoja syöpäsairaille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se mammakerho ole oikea paikka hakea emotionaalista tukea kun on keskellä kriisiä. Minusta sinun pitäisi hakea itsellesi vertaistukea aktiivisesti sieltä, mistä voit sitä saada. Kun osaat paremmin rajata sen, mitä toivot ja odotat miltäkin tapahtumalta, et pety. Mammakerhoon mennään valittamaan pienistä vauva-arkeen liittyvistä asioista, koska siellä on tuntemattoma ihmisiä, joilla on yhteistä vain se vauva. Kannattaa etsiä muita foorumeja joissa puhutaan niistä asioista jotka ovat itselle tärkeitä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 18:22"]
Ei se mammakerho ole oikea paikka hakea emotionaalista tukea kun on keskellä kriisiä. Minusta sinun pitäisi hakea itsellesi vertaistukea aktiivisesti sieltä, mistä voit sitä saada. Kun osaat paremmin rajata sen, mitä toivot ja odotat miltäkin tapahtumalta, et pety. Mammakerhoon mennään valittamaan pienistä vauva-arkeen liittyvistä asioista, koska siellä on tuntemattoma ihmisiä, joilla on yhteistä vain se vauva. Kannattaa etsiä muita foorumeja joissa puhutaan niistä asioista jotka ovat itselle tärkeitä.
[/quote]
Samaa mieltä. Niillä naisilla on myös "kriisi" kun ovat ensimmäistä kertaa vauvan kanssa, joutuvat valvomaan.. He eivät jaksa sinua tukea. Tosi ikävää, että kaverisi häipyivät? Kuinka hirveitä voivat olla.. Vai olisiko kyse siitä, että ovat liian hienotunteisia ja pelkäävät reaktiotasi?
Alue: Aihe vapaa
No ei ne muut ihmiset voi sun ajatuksia lukea. Ja niiden pienten ongelmien ja niistä valittamisen takia ihmiset siellä käy. Että saa sitä vertaistukea! Ei ne kaikki varmaan ole syöpää sairastavia äitejä, joten se ei ole kenellekään tuttua tai tule edes mieleen. Etsi oma vertaistukesi muualta. Kyllä siellä saa valittaa ja olla negatiivinen, ei mun kokemuksen mukaan ne mammakerhot mitään positiivisuuden kehtoja ole.