Kaksi viikkoa tuntemani ihminen pyytää rahaa lainaksi

Niile joihin luotan, lainaan. Toisille sanon että ei oo rahaa lainata.

Älä lainaa niin paljon huijauksia .

Sano, että valitettavasti ei onnistu- eikä mitään muuta.

Mä lainaan tarvittaessa ystäville ja sisaruksille. Tiedän, että heihin voi luottaa.

Muille sanon, että mulla on periaate, etten lainaa koskaan kellekään, enkä siitä jousta, en edes pienen summan verran.

Yllättävän usein työkaverit pyytää rahaa lainaan, eikä ne summat suuria ole, mutta ei huvita lähteä siihen kierteeseen mukaan. Koska näinhän se on, ettei se kertaluontoiseksi jää.

Huvittavinta on, kun joskus jossain facessa joku vanha tuttu jota ei ole nähnyt 20 vuoteen, laittaa viestiä, että voisko lainata rahaa. On varmaan oikeasti rahapula, kun uskaltaa kysellä etäisemmiltäkin henkilöiltä. Mut toisaalta näistä tulee mieleen, ettei niiden omat ystävät tms. enää lainaa niille, ja siks kyselevät puolitutuilta.

Lainaa vaan, mutta totea samalla, että tästä ei sitten tule tapaa.

En ihmettelisi yhtään jos kyseessä sattuisi olemaan minun ex-tyttöystäväni. Hän oli juuri tuollainen. Hän oli myös epäluotettava.

kaljaa ja tupakkaa

😈

Parikymppiä voin antaa. Mutta en tuollaiselle puolitutulle. Enkä lainaa. Sanon että en lainaa

öö sitä vippiä sitten saa pyydellä ja ajella kyselemässä aika monta kertaa eikä sitä saa.

kysyitkö mihin se sitä tarvii?

itsellä ei ole rahaa lainata ja jatkuvasti myyn omaisuuttani pärjätäkseni, tosin torissa kaikki menee pilkkahintaan

Ei kai sitä tarvitse perustella. Ei on kokonainen lause. Tai sanot vaan yksinkertaisesti, että ei ole yhtään ylimääräistä itselläkään. Ei kannata sanoa sellaista, että just nyt ei oo, koska sitten kysyy taas myöhemmin uudestaan. Jos kysyy usein, sanot vaan joka kerta saman, en lainaa. Ei ole rahaa. Vaikka olisit kuinka rikkaan näköinen, silti ihan hyvin voi olla tilanne se, että ei ole rahaa. 

Sanon ettei ole tapana lainata. Todennäköisesti tuo lainailu jatkuisi loputtomiin. Kerran nuorempana lainasin tuntemattomalle enkä koskaan saanut rahoja takaisin kun en häneen juuri enää törmännyt.

Tänä päivänä on luottokortit ja vippifirmat. Yksityisen ei tarvitse vippailla. Jos luottotiedot ovat menneet, ei rahoja saa koskaan takaisin. Kaivo on pohjaton.

En lainaa. Voi sanoa että et lainaa kellekään rahaa. Se siitä.

Sanoo vain, että "mulla ei ole tapana lainata rahaa kenellekään" (vaikka voisikin lähimpiä auttaa lainaamalla, eihän uuden tutun tällaista tarvitse tietää)

Vierailija kirjoitti:

Mä lainaan tarvittaessa ystäville ja sisaruksille. Tiedän, että heihin voi luottaa.

Muille sanon, että mulla on periaate, etten lainaa koskaan kellekään, enkä siitä jousta, en edes pienen summan verran.

Yllättävän usein työkaverit pyytää rahaa lainaan, eikä ne summat suuria ole, mutta ei huvita lähteä siihen kierteeseen mukaan. Koska näinhän se on, ettei se kertaluontoiseksi jää.

Huvittavinta on, kun joskus jossain facessa joku vanha tuttu jota ei ole nähnyt 20 vuoteen, laittaa viestiä, että voisko lainata rahaa. On varmaan oikeasti rahapula, kun uskaltaa kysellä etäisemmiltäkin henkilöiltä. Mut toisaalta näistä tulee mieleen, ettei niiden omat ystävät tms. enää lainaa niille, ja siks kyselevät puolitutuilta.

Tuskin on. Ne vain kysyy kaikilta ja nykyaikana se on helppoa.

Olisitko markka aikana lainannut/ lahjoittanut 120 mk ?..

20€ nyt voi lainata tai jopa hyvälle ystävälle antaa vaikka hätätilassa jollei se itselle aiheuta ongelmia. Ei kaikilla ole niin helppoa. Riippuu niin tilanteesta.

Tuli täällä jo varmaan palstan konsensus selväksi.

Mulla on hiukan toinen aspekti. Jos tuntisin hänet edes sen verran hyvin, että tietäisin "mikä se tarve on" (esim 'tarvii ruokaan') voisin ihan hyvin sanoa, että en koskaan lainaa kenellekään yhtään rahaa - mutta voisin kyllä antaa tuon 20€ tai esim 'käydään ostamassa sulle pussi edullista ruokaa'.

Mulle tuo raha on pieni summa. Tällä selviäisi myös, onko hänestä ystäväksi vaiko ghostaanko hänet sitten heti kun seuraava tarpeenpoikanen nostaa päätään ja hän pyytää uudestaan apua.

Tosin mun uudetkaan ystävät ei oo mitään elämää harjoittelevaa nuorisoa, vaan pyörin jo reilusti aikuisten sosiaalisissa ympyröissä ja uudet tuttavat tulee lähinnä töiden tai lasten harrastusten kautta.

Vierailija kirjoitti:

Tuli täällä jo varmaan palstan konsensus selväksi.

Mulla on hiukan toinen aspekti. Jos tuntisin hänet edes sen verran hyvin, että tietäisin "mikä se tarve on" (esim 'tarvii ruokaan') voisin ihan hyvin sanoa, että en koskaan lainaa kenellekään yhtään rahaa - mutta voisin kyllä antaa tuon 20€ tai esim 'käydään ostamassa sulle pussi edullista ruokaa'.

Mulle tuo raha on pieni summa. Tällä selviäisi myös, onko hänestä ystäväksi vaiko ghostaanko hänet sitten heti kun seuraava tarpeenpoikanen nostaa päätään ja hän pyytää uudestaan apua.

Tosin mun uudetkaan ystävät ei oo mitään elämää harjoittelevaa nuorisoa, vaan pyörin jo reilusti aikuisten sosiaalisissa ympyröissä ja uudet tuttavat tulee lähinnä töiden tai lasten harrastusten kautta.

Minäpä opetan nyt sinulle jotain. Tuo 20€ on "kynnysraha" millä selvitetään vippaus halukkuuttasi. Se saatetaan maksaa takaisin jos katsotaan että olet enemmissäkin varoissa, koska sinut halutaan pitää pankkina. Sitten rahamäärät alkaa kasvaa, jotain saat takaisin ja jotain et. Lopulta lainataan isohko summa rahaa jätetään se maksamatta ja hävitään. Sama tyyppi voi ilmaantua vuosienkin päästä uudestaan lainaamaan kun olettaa että olet unohtanut velat.

Niin, enpä tiedä. Toisaalta voi olla hätä, kun kysyy uudelta ttulta. Voi olla iikin, ettei halua lähiystävilleen kertoa tilanteestaan. Tai ihan mikä uussi odottomatn tilane. Nordean moka esim. vei monen tili miiukselle pariksi päiväksi. Tosin tämmöisen asian voi sanoa. Minä kysyisi, mihin tarvitset ja miettisin sitten.

Itse olen lainannut rahaa muille ja joutunut myös lainaamaan muilta ja kaikki sujuut hyvin.

MItä vois pahimmillaan tapahtua? Menetät 20e ja uuden tuttavuuden, jonka voikin menettää.

Joillakin voi olla talous niin tiukilla, että esim. sairaspäivärahan viivästymnen tekee rahapulan.