Lue keskustelun säännöt.
Vauvani melkein tukehtui perhepetiin!
19.11.2014 |
Kerron tämän nyt ihan vain varoittavana esimerkkinä siitä, ettei perhepeti aina ole niin turvallinen kuin väitetään. Kymmenkuinen vauvani nukkui viime yönä välissämme, kuten monena yönä sitä ennenkin. Heräsin siihen, kun vauva potkii minua vatsaan (nukuin kyljelläni, kasvot vauvaan päin). Vauvan pää oli isänsä tyynyn ja olkapään alla puristuksissa, vetäisin lasta alaspäin sängyssä ja hänen haukkoessaan henkeä ja parahtaessa itkuun vasta tajusin miten paha tilanne oli juuri ollut. Tukehtuminen on äänetöntä, mutta onneksi vauva potki niin kovaa, että heräsin. Itkuhan siinä tuli äidille ja isäkin oli kovin järkyttynyt. Onneksi lapsi on kunnossa. En kuvitellut, että tällaista voisi tapahtua, sillä ainakin itse nukun hyvin kevyesti kun vauva on vieressä. Ilmeisesti tyyny pehmensi vauvan pään "tuntumaa" niin, ettei mies unen läpi ollut tajunnut kääntyneensä hänen päälleen. Voin kertoa, ettei tätä äitiä nukuttanut enää loppuyönä...
Ja viisastelijoille voin sanoa jo etukäteen, että olimme molemmat selvinpäin. Tottakai.
Kommentit (88)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:44"]Tämän kaltaisten tarinoiden takia olen päättänyt, että yhtään yötä ei vauva nuku meidän välissä vaan kehdossa vieressä. Meillä ei varmaan kumpikaan edes nukkuisi, kun pelättäisiin vauvan liiskaamista.
[/quote]
Näin. Tätä on nyt kolme vuotta "harjoiteltu" pienen koiran kanssa (koira hyppää sänkyyn ja änkeää väliin joka yö) ja voin kertoa että kyllä siinä koira välillä on alle meinannut jäädä tai lentää lattialle, niin minun kuin miehenkin toimesta vaikka itse olen erittäin herkkäuninen. Onneksi tuo on siitä eriasia että koira osaa siirtyä pois alta ja ääntelehtiä jos tulee tukalaa, toisin kuin pieni vauva. Muutenkin vaikeista öistä tulisi mahdottomia kun ei uskaltaisi nukahtaa lainkaan.
Meillä on molemmat lapset nukkuneet perhepedissä ja niin tullaan jatkamaankin. Kummatkin nukkuvat siinä hyvin, toisin kuin omassa sängyssään. Kummankin kohdalla koitettiin eka viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen opettaa omaan sänkyyn ja yhtä huutoa se oli. Viereen kun otti, ovat molemmat nukkuneet sen koomin koko yön ilman yhtään poikkeusta. Kuopus nyt 6kk ja ekan kotiviikon jälkeen lopetti yösyömiset ja nukkuu heräämättä klo 22-7.30. Tankkaa aamulla reilummin. Jaksamme perheen kesken harrastaa ja touhuta vaikka mitä kivaa kun molemmat vanhemmat saavat nukkua hyvin ja täysin vieras käsitys on vauva-aikaiset yöheräilyt ja univelka. Meille perhepeti sopii loistavasti.
Esikoinen on nyt 3v. ja nukkuu meidän makkarissa omassa sängyssään. Joskus saattaa vielä kömpiä yöllä kainaloon nukkumaan. Pääsääntöisesti riittää, että kuulee meidät nukkumassa samassa huoneessa ja ei herää kuin kääntämään kylkeä.
Kuopus on alusta asti nukkunut välissämme. Hänet on "kapaloitu" peittoon niin, että ei pysty kierähtämään mihinkään vaikka aikuinen vaihtaakin asentoa. Äitiyspakkauksen peitosta teemme sellaisen "paketin" mihin hänet sujautetaan ja peiton kulmat taitellaan selän alle. Peitto tavallaan pituussuunnassa melkein puoliksi ja sivut taitetaan selän taa seinämiksi. Tekee hänelle turvallisen tunteen kun on ahdasta (vaikka todellisuudessa aikuiset nukkuvat melkein puolen metrin päässä) ja pitää huitomiset ja viuhtomiset kurissa. Vanhemmat myös nukkuvat sängyssä hiukan alempana kuin vauva, tällöin peitot jne. ei eksy vauvan päälle.
Minusta on luonnotonta opettaa pikkuvauva nukkumaan omassa huoneessaan. Eihän mikään nisäkäs toimi niin! Kyllä emo on eläimilläkin aina vieressä. Sitä paitsi jos aikuinen nukkuu paremmin puolison vieressä, eikö ole ihan luonnollista, että erityisesti "poikanen" nukkuu paremmin toisen kanssa? Saa siitä turvaa ja välittämisen tunteita.
Monet täällä ei tunnu ymmärtävän, että elämä vauvan kanssa ei ole aina niin yksinkertaista. Itsekin olin kauhuissani ennen lapsen saantia perhepedistä ja vannoin etten ikinä nukuttaisi vauvaani vieressäni. Toisin kuitenkin kävi. Sain huonounisen mahavaivaisen vauvan. Kun olin kuukauden ajan valvonut ja yrittänyt nukuttaa vauvaa sänkyynsä luovutin ja annoin vauvan nukahtaa imetykseen viereeni. Välillä yritin taas nukuttaa sänkyynsä, mutta ei se onnistunut ennen puolen vuoden ikää. Mies meni mielellään eri huoneeseen nukkumaan, kun ei pystynyt samassa huoneessa nukkumaan. Helppo sellaisten on huudella, joilla ei vielä lasta ole, tai joka on saanut hyväunisen helpon vauvan. Me kaikki ei vain saada sellaista vauvaa, joka osaa nukkua yksin omassa sängyssään. Ja vielä lisähuomautuksena, vauvani ei nukkunut sängyssään päiväuniakaan kuin vasta yksivuotiaana.
Seuraavan vauvan kanssa olen viisaampi, enkä usko muiden pelotteluja perhepedin vaaroista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:11"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:48"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:40"]Mä nukuin molempien lasten (nyt jos 4 ja 6) kanssa ekan vuoden perhepedissä ILMAN MIESTÄ! Sillä mieheni on ainakin sellainen nukkuja ettei missään tapauksessa vauvan kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, ei missään tapauksessa edes päikkäreille. Nukkuu niin sikeästi ettei meinaa herätä mihinkään eikä osannut vaistomaisesti varoa vauvaa. Järki siis päähän. Itseni tuin tyynyillä niin että nojasin kevyesti taaksepäin, rinta oli vauvan saatavilla aina ja kun vauva kasvoi alkoi jo kontata itse tissiin kiinni, heräsin korkeintaan siihen slurps-ääneen kun vauva tarttui kiinni. Ihanaa aikaa <3 luotin vaistoihini ja mies nukkui hyvin ja sikeästi toisessa huoneessa. Yksi vuotiaana molemmat siirtyi sitten omaan sänkyyn ja nukkuivat heti kokonaiset yöt, rinnasta kun vieroitettiin samalla pois :-) Kannattaa miettiä kannattaako miestä ottaa samaan petiin koska miehellä on erilainen tapa nukkua kuin vauvaa hoivaavalla äidillä.. Onneksi teillä kävi tuuri! [/quote] Musta on jotenkin karua siirtää mies pois yhteisestä sängystä ainoastaan siksi, että vauva voi nukkua äidin kainalossa. Ehkä olen liian hitsautunut mieheen kiinni,mutta itse nukun huonommin muualla kuin hänen vieressään ja mies kokee samoin. Kuitenkin hänen pitäisi jaksaa käydä töissä eikä soffalla nukkuminen mitenkään tuo yhtä hyvää unen laatua kuin sängyssä nukkuminen.
[/quote]
Ei tuokaan ihan normaalilta kuulosta että mies menee vauvan edelle eli ennemmin mies äidin kainalossa kuin vauva? :O
[/quote]
Normaalia on ostaa lapselle oma sänky. Ihan netistä löytyy, kun googletat pinnasänky/kehto. ;) Kuinka normaalia on nukkua pienen vauvan vieressä tietoisena, että yksi väärään suuntaan kääntyminen voi tappaa sen lapsen?
[/quote]
Nimenomaan on normaalia nukkua pienen vauvan vieressä. Luonnotonta taas on laittaa vauva nukkumaan omaan sänkyynsä.
Mieti vaikka eläimiä. Missäs ne elän vauvat nukkuukaan? Ai niin siellä äidin kainalossa!
[/quote]
Itse asiassa aika monet eläimet saavat useamman pennun kerrallaan ja pennut nukkuvat omassa kasassa emä kauempana. Eläimet myös jättävät pennut usein yksin lähtiessään ruoan hakuun. Toimitko sinäkin näin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei tästä ollut tarkoitus tehdä mitään kiistaa perhepedin puolesta ja vastaan. Halusin vain kertoa viime yön kauhunhetkistä varoitukseksi muille. Tosiaan, kuvittelin ilman muuta, että vauva varoittaa ääntelyllä, jos on tukalassa paikassa. En tajunnut, että tämä voi olla täysin äänetöntä. Jos vauvani jalat eivät olisi yltäneet vatsaani, ei pienokainen tälle hetkellä söisi rintaa sylissäni. Se oli liian lähellä!
ap
Meillä nukuttiin perhepedissä mutta lapsi ei ollut meidän välissä. Mies on niin sikeäuninen ja sanoikin suoraan ettei suostu nukkumaan jos vauva on vieressä. Minä heräsin kerran siihen kun vauva yritti nieleskellä, nukkui siis selällään ja en tiedä oliko tullut puklu. Mutta kuulosti kuin olisi tukehtumassa. Nostin vauvan äkkiä pystyyn. Jälkeenpäin mietin vain että mitä jos en olisi herännyt. Jos vauva olisi nukkunut kauempana minusta niin en varmaan olisikaan heännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:24"]Meillä on molemmat lapset nukkuneet perhepedissä ja niin tullaan jatkamaankin. Kummatkin nukkuvat siinä hyvin, toisin kuin omassa sängyssään. Kummankin kohdalla koitettiin eka viikko sairaalasta kotiutumisen jälkeen opettaa omaan sänkyyn ja yhtä huutoa se oli. Viereen kun otti, ovat molemmat nukkuneet sen koomin koko yön ilman yhtään poikkeusta. Kuopus nyt 6kk ja ekan kotiviikon jälkeen lopetti yösyömiset ja nukkuu heräämättä klo 22-7.30. Tankkaa aamulla reilummin. Jaksamme perheen kesken harrastaa ja touhuta vaikka mitä kivaa kun molemmat vanhemmat saavat nukkua hyvin ja täysin vieras käsitys on vauva-aikaiset yöheräilyt ja univelka. Meille perhepeti sopii loistavasti.
Esikoinen on nyt 3v. ja nukkuu meidän makkarissa omassa sängyssään. Joskus saattaa vielä kömpiä yöllä kainaloon nukkumaan. Pääsääntöisesti riittää, että kuulee meidät nukkumassa samassa huoneessa ja ei herää kuin kääntämään kylkeä.
Kuopus on alusta asti nukkunut välissämme. Hänet on "kapaloitu" peittoon niin, että ei pysty kierähtämään mihinkään vaikka aikuinen vaihtaakin asentoa. Äitiyspakkauksen peitosta teemme sellaisen "paketin" mihin hänet sujautetaan ja peiton kulmat taitellaan selän alle. Peitto tavallaan pituussuunnassa melkein puoliksi ja sivut taitetaan selän taa seinämiksi. Tekee hänelle turvallisen tunteen kun on ahdasta (vaikka todellisuudessa aikuiset nukkuvat melkein puolen metrin päässä) ja pitää huitomiset ja viuhtomiset kurissa. Vanhemmat myös nukkuvat sängyssä hiukan alempana kuin vauva, tällöin peitot jne. ei eksy vauvan päälle.
Minusta on luonnotonta opettaa pikkuvauva nukkumaan omassa huoneessaan. Eihän mikään nisäkäs toimi niin! Kyllä emo on eläimilläkin aina vieressä. Sitä paitsi jos aikuinen nukkuu paremmin puolison vieressä, eikö ole ihan luonnollista, että erityisesti "poikanen" nukkuu paremmin toisen kanssa? Saa siitä turvaa ja välittämisen tunteita.
[/quote]
Jos viittaat kirjoitukseen siitä kuinka haluan nukkua miehen kanssa samassa sängyssä, niin meillä lapsi tosiaan nukkuu kehdossa sängyn vieressä. Alle puolen metrin päässä minun käsi kehdossa. Lähempänä kuin teidän perhepedissä ja turvassakin vielä.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:35"]
Meillä nukuttiin perhepedissä mutta lapsi ei ollut meidän välissä. Mies on niin sikeäuninen ja sanoikin suoraan ettei suostu nukkumaan jos vauva on vieressä. Minä heräsin kerran siihen kun vauva yritti nieleskellä, nukkui siis selällään ja en tiedä oliko tullut puklu. Mutta kuulosti kuin olisi tukehtumassa. Nostin vauvan äkkiä pystyyn. Jälkeenpäin mietin vain että mitä jos en olisi herännyt. Jos vauva olisi nukkunut kauempana minusta niin en varmaan olisikaan heännyt.
[/quote]
Ja lisään vielä että kyllä mies samassa sängyssä kuitenkin nukkui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:39"]
Ei saisi nukuttaa isän vieressä, äidit nukkuvat kevyemmin ja ovat herkempiä aistimaan vauvan mahdollisen hädän hormonaalisista syistä.
[/quote]
Hienosti taas naiset pääsevät pätemään. Meilläkin vaimo nukkuu sikeämmin ja minä heräilin useammin vauvan itkuun tms. Toki AP:n kuvaama tapaus on erittäin ikävä ja varmasti säikäyttää. Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet perhepedissä vauvasta asti, eikä mitään ongelmia ole tullut.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:12"]
En mä ainakaan tule nukkumaan lapsen kanssa perhepedissä koskaan, oon niin sikeäuninen ja jos en ole äidinvaiston takia niin eihän unista tuu silloin mitään. Kauhean stressaavaa. Vauva menee mulla omaan petiin kyllä.
[/quote]
Minäkin olin ennen synnytystä täysin varma että vauva menee omaan sänkyyn. Samassa pedissä nukkuminen ei ollut vaihtoehto. Vaan kuinkas kävi, vauva nukkui ekat kuukaudet minun vieressä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:11"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:06"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:52"][quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:48"] [quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:40"]Mä nukuin molempien lasten (nyt jos 4 ja 6) kanssa ekan vuoden perhepedissä ILMAN MIESTÄ! Sillä mieheni on ainakin sellainen nukkuja ettei missään tapauksessa vauvan kanssa samaan sänkyyn nukkumaan, ei missään tapauksessa edes päikkäreille. Nukkuu niin sikeästi ettei meinaa herätä mihinkään eikä osannut vaistomaisesti varoa vauvaa. Järki siis päähän. Itseni tuin tyynyillä niin että nojasin kevyesti taaksepäin, rinta oli vauvan saatavilla aina ja kun vauva kasvoi alkoi jo kontata itse tissiin kiinni, heräsin korkeintaan siihen slurps-ääneen kun vauva tarttui kiinni. Ihanaa aikaa <3 luotin vaistoihini ja mies nukkui hyvin ja sikeästi toisessa huoneessa. Yksi vuotiaana molemmat siirtyi sitten omaan sänkyyn ja nukkuivat heti kokonaiset yöt, rinnasta kun vieroitettiin samalla pois :-) Kannattaa miettiä kannattaako miestä ottaa samaan petiin koska miehellä on erilainen tapa nukkua kuin vauvaa hoivaavalla äidillä.. Onneksi teillä kävi tuuri! [/quote] Musta on jotenkin karua siirtää mies pois yhteisestä sängystä ainoastaan siksi, että vauva voi nukkua äidin kainalossa. Ehkä olen liian hitsautunut mieheen kiinni,mutta itse nukun huonommin muualla kuin hänen vieressään ja mies kokee samoin. Kuitenkin hänen pitäisi jaksaa käydä töissä eikä soffalla nukkuminen mitenkään tuo yhtä hyvää unen laatua kuin sängyssä nukkuminen. [/quote] Ei tuokaan ihan normaalilta kuulosta että mies menee vauvan edelle eli ennemmin mies äidin kainalossa kuin vauva? :O [/quote] Normaalia on ostaa lapselle oma sänky. Ihan netistä löytyy, kun googletat pinnasänky/kehto. ;) Kuinka normaalia on nukkua pienen vauvan vieressä tietoisena, että yksi väärään suuntaan kääntyminen voi tappaa sen lapsen? [/quote] Nimenomaan on normaalia nukkua pienen vauvan vieressä. Luonnotonta taas on laittaa vauva nukkumaan omaan sänkyynsä. Mieti vaikka eläimiä. Missäs ne elän vauvat nukkuukaan? Ai niin siellä äidin kainalossa!
[/quote]
Kerran tykkäät eläimiä miettiä ja niihin vertailla niin ne eläimet myös vieroittaa poikasensa ja heittää ne maailmalle reilusti alle vuoden ikäisinä. Joten kai teilläkin sitten se lapsi lentää pihalle ennen 1v synttäreitä?
Minäkin olisin mieluiten nukuttanut vauvan omaan sänkyynsä, mutta eipä vain onnistunut. Rupesi itkemään heti omassa sängyssään tai nukkui max.30 min. pätkiä, jonka jälkeen taas pari tuntia nukutusta. Perhepedissä nukutaan vauvan kanssa molemmat tosi kevyesti. Tilanpuutteen ja kaikkien unien parantamisen takia, mies nukkuu vierashuoneen sängyllä. Mielelläni nukkuisin miehen kanssa samassa sängyssä, mutta olosuhteiden pakosta tilanne on tämä.
Vauva on nyt melkein 5kk. 6kk ikäisenä yritetään unikoulua, kun mieskin on kotona lomalla pari viikkoa. Hirvittää jo ajatus.. Kuinkahan monta tuntia raukka huutaa ennen kuin nukahtaa edes kerran. Ja sitä sitten kestää varmaan monta päivää. :(
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:39"]
Ei saisi nukuttaa isän vieressä, äidit nukkuvat kevyemmin ja ovat herkempiä aistimaan vauvan mahdollisen hädän hormonaalisista syistä.
[/quote]
Hienosti taas naiset pääsevät pätemään. Meilläkin vaimo nukkuu sikeämmin ja minä heräilin useammin vauvan itkuun tms. Toki AP:n kuvaama tapaus on erittäin ikävä ja varmasti säikäyttää. Meillä molemmat lapset ovat nukkuneet perhepedissä vauvasta asti, eikä mitään ongelmia ole tullut.
[/quote]
Joo mutta kyllä se yleensä on toisinpäin, eli äiti herää herkemmin. Ei ole kyse mistään pätemisestä vaan ihan faktasta. Tietysti kaikilla ei näin ole mutta suurimmalla osalla.
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:45"]
Voi helvetti teidän kanssa. Mies ja isä häädetään että lapset ja äiti saavat rauhassa nukkua perhepedissä! Isä nukkuu jossain olkkarin sohvalla vissiin. Eikö kukaan ole sanonut että vauvan ja lapsen voi nukuttaa omassa sängssä?
Toinen ihmejuttu noi imetykset. Luin just jotain imetystukisivustoa ja en voi muuta kuin ihmetellä niitä ohjeita: jos lapsi huutaa niin ei se haittaa, älä vaan mene antamaan pullosta maitoa...ei haittaa vaikka kotityöt jää tekemättä ja vaikka pari päivää laahustat pelkässä yöpaidassa että voit koko ajan antaa lapselle tissiä.
Mihin ihmisillä katoaa järki ja muu eläminen? Mihin katoaa oma elämä ja se että on myös puoliso????????????
[/quote]
Tämän vuoksi pikkulasten vanhemmat eroavat niin herkästi ja miehet käyvät vieraissa. Koti on miehenkin koti ja sänky miehenkin sänky, vaikka lapsi olisikin, ainakin pitäisi olla. Ei kenenkään pidä sietää huonoa kohtelu kotonaan!
[quote author="Vierailija" time="19.11.2014 klo 11:45"]
Voi helvetti teidän kanssa. Mies ja isä häädetään että lapset ja äiti saavat rauhassa nukkua perhepedissä! Isä nukkuu jossain olkkarin sohvalla vissiin. Eikö kukaan ole sanonut että vauvan ja lapsen voi nukuttaa omassa sängssä?
Mihin ihmisillä katoaa järki ja muu eläminen? Mihin katoaa oma elämä ja se että on myös puoliso????????????
[/quote]
No voi helvetti sinun kanssasi. Meidän esikoinen nukkui erittäin huonosti omassa sängyssään. Ja kun otimme hänet meidän sänkyyn, niin nukkuin kellon ympäri heräämättä. Toinenkin lapsemme nukkui kanssamme perhepedissä.
Mutta meillä olikin tarpeeksi iso sänky kaikille neljälle. Ja ei minun (isä) tarvinnut kertaakaan nukkua sohvalla tilan puutteen vuoksi. Ainoa syy nukkua sohvalla, oli silloin tällöin nautittu saunakalja. Ja näitäkään en juonut kahta enempää, mutta silti en mennyt lasten viereen nukkumaan.
Kukin tekee omat valintansa ja meillä perhepeti toimi oikein hyvin.
Meillä vauva nukkuu osan yöstä välissämme. Molemmat varotaan, myös mies vaistomaisesti, vaikka onkin sikeäuninen. Varuiksi olen pitänyt peittorullaa miehen ja vauvan välissä, mutta en usko, että mitään vaaratilannetta olisi ilmankaan syntynyt. Tästä varmaan kauhistutte, mutta meillä kuuluu perhepetiin myös koira. Koirakin ollut aivan äärimmäisen varovainen alusta asti.