Raivostuttava kommentti anopilta.
Anoppi oli meillä käymässä. Olin yksin lasten kanssa. Lapset intoutuivat riehumaan ja tappelemaan keskenään, eivät myöskään uskoneet, mitä sanoin, heittelivät tavaroita ym. Anoppi sanoi, että ei jaksaisi enää kuunnella tuollaista, että pitää olla pitkä pinna. Sanoin, että ei minulla ole pitkä pinna. Anoppi jälleen, että ei jaksaisi. Minä kysyin, että no mitäs sitten tekisi, johon hän sanoin, että ei antanut omiensa huutaa sillä tavoin. Minusta oli suora arvostelu minulle, että en osaa kasvattaa lapsiani, koska annan niiden huutaa. ok, joku voi sanoa etten osaakaan ja saakin sanoa, mutta miksi anopin pitää arvostella minua niin, että vertaa itseensä. Hänen lapsensa ovat syntyneet 14 vuoden sisällä (3lasta). Meillä kolme lasta, jotka ovat syntyneet 3,5 vuoden sisällä.
Raivostuttaa aina anopin viittaukset siihen, että kyllä hänkin, vaikka oli kolme lasta, teki sitä ja tätä. Hänellä ei ole ikinä ollut kolmea pientä lasta. Mielest5äni aivan eri juttu pitää yksi lapsi hiljaisena ja huutamattomana kuin jos huutavat keskenään. Muutenkin helpompi monissa tialanteissa pärjätä yhdelle uhmaikäiselle, jos ei ole esim vauvaa, jota on kannettava mukana. Monesti ollut sellainen tilanne, että huutava lapsi olisi pitänyt kantaa pois tialanteesta, mutta ei ole voinut, kun on toinenkin lapsi kannettavana.
Tiedän, että olen itse lapseni hankkinut pienellä ikäerolla, enkä valita sitä, mutta nuo anopin vertaukset raivostuttavat.
Kommentit (17)
Olen jo suunnitellut, että seuraavan kerran, kun vertaa itseensä sanon juuri noin. Kerrankin sanoi, että hän ei ikinä myöhästele mistään sovitusta, ei edes silloin, kun lapset olivat pieniä. Olisinpa vain halunnut nähdä miten ehtii jonnekin, kun vauva paskoo housuunsa juuri kun olet saanut koko katraan puettua talvitamineisiin ja pesun aikana yksi ehtii riisua kaikki pois. Helppohan se on ehtiä, kun voi 8-vuotiaalle sanoa, että katso hetki vauvaa, haen vielä yhden unohtuneen jutun!
sano että eihän sun lapset ole koskaan olleet yhtäaikaa pieniä.
Vierailija:
Anoppi oli meillä käymässä. Olin yksin lasten kanssa. Lapset intoutuivat riehumaan ja tappelemaan keskenään, eivät myöskään uskoneet, mitä sanoin, heittelivät tavaroita ym. Anoppi sanoi, että ei jaksaisi enää kuunnella tuollaista, että pitää olla pitkä pinna. Sanoin, että ei minulla ole pitkä pinna. Anoppi jälleen, että ei jaksaisi. Minä kysyin, että no mitäs sitten tekisi, johon hän sanoin, että ei antanut omiensa huutaa sillä tavoin.
Olisit jättänyt asian siihen kun anoppi sanoi että pitää olla pitkä pinna. Olisit sanonut että " no niinpä" , minkä ihmeen takia koit sen arvosteluna? Mitäpä muutakaan anoppi olisi tuohon voinut sanoa kuin toistaa edellisen ja vastata kysymykseesi.
Nehän tarkoittavat molemmat samaa. Eli että itsellä ei ole sitä pitkää pinnaa mikä tarvittaisiin.
Jos anoppi sanoo että pitää olla pitkä pinna ja minä vastaan " no niinpä" , niin se tarkoittaa kyllä mun suomen kielellä että " älä muuta sano, niin pitääkin olla" . En vaan tajua miksi loukkaannuit siitä että anoppi sanoo että sinulla on varmaan pitkä pinna, itse tosi lyhytpinnaisena ottaisin sen kohteliaisuutena...
Minä lakkasin kuuntelemasta parin vuoden jälkeen. Annan vain leukojen käydä ja olen aina samaa mieltä ja kehun häntä tasaisin väliajoin... Ei tarvitse tietää edes puheenaihetta.
kohteliaisuus. Jotenkin vain ärsytti jo tuo, että minä enjaksaisi. Teki mieli sanoa, ett5ä en minäkään, niinpä kysyin tuon. Harmittaa, että kysyin, koska olin muutenkin raivoissani huutaville lapsilleni ja tulin vain kiukkuisemmaksi vastauksesta, jonka sain. ap
Ei tuo keskustelu nyt mitään ihmeellistä " krittiikkiä" pitänyt sisällään.
saavat minun aina loukkaantumaan, koska minusta hänen ei tarvitsisi toitottaa erinomaisuuttaan siinä asiassa, koska hänellä ollut täysin eri tilanne kuin minulla. Ehkä olen vain herkkä, koska en ole mikään täydellisyys näissä asioissa. Minusta ei ole anopin asia muistuttaa minua siitä. ap
Vaikeaahan se on kun on väsynyt ja varmaan huonolla tuulellakin kun muksut huutavat, ainakin mua ärsyttää silloin monet asiat jotka ei muuten ärsyttäisi. Mutta kasvatusasiat on niin sellasia että niistä en viitsi puhua äitini enkä anoppini kanssa. Kerron vain miten meillä tehdään jos on tarvis, ja siinäpä se. Niistä polttaa päreensä niin helposti.
5
Aikaisemmin jo sanoin, että olet mielestäni turhan herkkä.
Itse yritän tuon tapaiset tilanteet " keventää" itselleni ajattelemalla, että jos toisen ihmisen pitää korostaa omaa paremmuuttaan jossain asiassa, niin ei ole helppoa hänenkään elämänsä.
Käytännössä voisit vaikka sanoa ihan ystävälliseen sävyyn, että tietysti elämä usean pienen lapsen kanssa on erilaista, mutta mielestäsi lapsillasikin on oltava oikeus joskus riehua ja metelöidä omassa kodissaan.
kun tuollaisesta kommentistä jää päällimmäisenä mieleen, että hän oli parempi tässäkin asiassa. Olisi mieluummin sanonut, miten voisi ne pitää hiljaisina, kun sitä kysyin, eikä sanonut, että miten itse teki. ap
että se anoppi saa marssia toisen kotiin laukomaan mielipiteitään? Jos kerran lapset jo huutavat ja miniästä näkee, että häntä hermostuttaa, miksi pitää laukoa niitä? Miksi sen miniän pitää vielä loppujen lopuksi miettiä, mikä hänessä on vikana? Kun mitään ei olisi ylipäätään tapahtunut, jos se _anoppi_ olisi ollut alunperinkin hiljaa?
mutta ei silti tunnu aina kovin mukavalta anopin vertaaminen itseensä.
ap
naurahda ystävällisesti ja sano jotain " nii-in, välillä toivon että olisi sama tilanne kuin sinulla on ollut / välillä toivon että lapsilla olisi yhtä iso ikäero kuin sinun lapsillasi" tai jotain vastaavaa. Eli vain toteat naureskellen, et suutu, et syytä jne.