Auttakaa! Miten ihmeessä saan purettua pitkään patoutunutta vihaa?

En tiä. Mulla ei vielä läiky yli, mutta ehkä joskus vielä.

Lyö ja heittele tyynyä. Huuda täysillä tyynyyn -- vaimentaa äänen. Käy raivolenkillä pimeällä juoksemassa niin lujaa kuin jaloista lähtee. Ota iso paperi tai vihko, jonka raivosuttaat täyteen kaikki tunteesi. Revi vihko, rutistele paperit ja heittele ympäriinsä.

Pitemmällä tähtäimellä kannattaa oppia, mistä viha tulee ja miten sen voi rakentavasti kommunikoida läheisille, ettei pääse patoutumaan.

Voitko kertoa mikä sen vihan aiheuttaa? se voisi helpottaa kun tiedämme sen niin voimme antaa tukemme.

Litra Koskenkorvaa

Kehon kauttahan se kannattaisi purkaa. Juoksulenkki niin että kuvittelet juoksevasi vihamiehen tai naisen kiinni sitten nyrkkeilysäkin mätkimistä.

Hyväksy se tunne. Anna sen tulla, ja sen aikana itke ja huuda, lyö vaikka tyynyä. Ja kun olo hieman laantuu, juttele itsellesi kuin puhuisit lapselle: saat tuntea näin, sinulle tehtiin väärin, se ei ollut oikein. Kiedo kädet ympärillesi, silitä itseäsi. 

Ennen kaikkea, anna sen tunteen tulla (mutta tilanteessa jossa olet yksin ja turvassa). 

Hiljalleen se helpottaa ja muuttaa muotoaan. Minäkin suosittelen raivolenkkejä, jos yhtään jaksat. Ja musiikin kuuntelua sekä kirjoittamista. Mutta ensin täytyy vain hyväksyä, että minä tunnen näin. Usein me ihmiset tiedostetaan, että vihaa ja katkeruutta on, mutta kielletään ne itseltämme ja moititaan itseämme niistä tunteista, koska meille on opetettu että ne ovat vääriä tunteita. 

Se, että kannattaako mennä enää ilmaisemaan sitä vihaansa sille, joka sen aiheutti, on toinen juttu. Useimmiten se tilanne varmaan menee siihen, että sinua ap vain syytettäisiin toisten päivän pilaamisesta. Ihmiset kun ei halua myöntää tehneensä väärin koskaan kenellekään. 

Voimia <3

Mene keramiikkakurssille. Sitä savea saa heitellä ja hakata mielin määrin. Lopuksi voit vielä hajoittaa valmiin astian.

moni ryhtyy tappamaan

Käy lattialle makaamaan vatsallasi ja viheltele!Vihasi helpottuu ihan itsekseen, varsinkin jos olet muistanut ottaa lääkkeesi!

Vierailija kirjoitti:

Hyväksy se tunne. Anna sen tulla, ja sen aikana itke ja huuda, lyö vaikka tyynyä. Ja kun olo hieman laantuu, juttele itsellesi kuin puhuisit lapselle: saat tuntea näin, sinulle tehtiin väärin, se ei ollut oikein. Kiedo kädet ympärillesi, silitä itseäsi. 

Ennen kaikkea, anna sen tunteen tulla (mutta tilanteessa jossa olet yksin ja turvassa). 

Hiljalleen se helpottaa ja muuttaa muotoaan. Minäkin suosittelen raivolenkkejä, jos yhtään jaksat. Ja musiikin kuuntelua sekä kirjoittamista. Mutta ensin täytyy vain hyväksyä, että minä tunnen näin. Usein me ihmiset tiedostetaan, että vihaa ja katkeruutta on, mutta kielletään ne itseltämme ja moititaan itseämme niistä tunteista, koska meille on opetettu että ne ovat vääriä tunteita. 

Se, että kannattaako mennä enää ilmaisemaan sitä vihaansa sille, joka sen aiheutti, on toinen juttu. Useimmiten se tilanne varmaan menee siihen, että sinua ap vain syytettäisiin toisten päivän pilaamisesta. Ihmiset kun ei halua myöntää tehneensä väärin koskaan kenellekään. 

Voimia <3

Miten niin kannattaako? Totta kai kannattaa aina sanoa asiallisesti ja suoraan, jos loukkaantuu! Jos ei muuta, niin juuri oman olon ja itsearvostuksen takia.

Minulla on kanttia määritellä rajat sille, miten minua kohdellaan. En ole kynnysmatto! Tämän takia KANNATTAA.

Siinä olet totta kai oikeassa, että TOISEN käytökseen palautteella ei välttämättä pysty vaikuttamaan positiivisella tavalla. Voi saada itsekin negaa palautetta, mutta haloo: tuollainen katkeruuden ja kiukun hilloaminen rikkoo välit kuitenkin, mitä ap:kin ilmeisesti on harrastanut. Oikeastaan vielä tehokkaammin kuin kunnon riita.

Ja ainakin siinä on MAHDOLLISUUS sille, että toinen muuttaa loukkaavaa käytöstään. Jos et sano mitään, sitä mahdollisuutta ei ole.

Palautetta kannattaa opetella antamaan.

Mitä välittömämmin sen teet, sen parempi, koska silloin et purskauta toisen silmille pitkään padottua vyöryä, ainoastaan senhetkisen palautteen. Sellainen on kohteen helpompi ymmärtää, pitkäaikaiset patoumat tuntuvat epäreilulta.

Aina kannattaa muotoilla sanottavansa konkreettisesti ja välttäen syyllistämistä tyyliin "sinä aina", "et koskaan".

Emme ole kenenkään asiantuntijoita siinä mielessä, että voisimme oikeasti jakaa objektiivisia tuomioita hänen luonteestaan tai käytöksestään, ja siksi sellaisia ei ole hyvä varsinkaan kiukustuessa tai loukkaantuessa myöskään jakaa - sanotaan vaan subjektiivinen mielipiteemme, muutahan meillä ei voi edes olla: "minua loukkaa, kun sanot noin, tuntuu siltä, että et yritä ymmärrää, että..."

Eli minusta tuntuu/minua loukkaa/toivoisin, että.

Vierailija kirjoitti:

Mene keramiikkakurssille. Sitä savea saa heitellä ja hakata mielin määrin. Lopuksi voit vielä hajoittaa valmiin astian.

Jos vihantunteen lähde on hyvin tiedossa, niin savesta voisi valmistaa jonkin symbolisesti sitä vihastuttavaa tilannetta/ihmistä/asiaa kuvaavan esineen, vaikka patsaan. Ja sitten lopuksi nuijia se tuusan nuuskaksi.

Aloita nyrkkeily.

Kirjoita! Vaikka kirje sille/niille jotka kohdelleet väärin tms. Ja sitten revit ne.

Itsemyötätunto auttaa myös. Kannattaa tutustua.

Viha kertoo siitä, että ei ole tullut kohdelluksi niin kuin pitää oikeana, tai jotain itselle tärkeää asiaa ei ole huomioitu. Osaatko sanoa, missä asiassa on tapahtunut vääryyttä?

Vähän tähän liittyen: missähän voisi päästä luvan kanssa hajottamaan paikkoja tai tavaroita? Vähän isommassa mittakaavassa kuin ketjussa mainitut paperit ja savityöt... Kun kerran tuttavan luona sain tehtäväkseni hajottaa pari hävitettävää tuolia, hakkasin ne kantoa vasten säpäleiksi ja voi että kun sen jälkeen oli hyvä olo! Oikein tunsin sen, miten jotain patoutumia lähti siinä.

Ei oo terveydelle hyväks olla vihainen. Opettele antamaan anteeksi ja keskity mikä on tärkeää...

Vierailija kirjoitti:

Ei oo terveydelle hyväks olla vihainen. Opettele antamaan anteeksi ja keskity mikä on tärkeää...

Ihmiset suhtautuu erilailla, mutta jos itselleni vihaisena sanottaisiin jotain tällaista millä yritetään saada tahdonalaisesti sammuttamaan viha, niin vihastuisin vain enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Ei oo terveydelle hyväks olla vihainen. Opettele antamaan anteeksi ja keskity mikä on tärkeää...

On täysin normaalia ja luonnollista tuntea vihaa, se on osa ihmisen tunnekirjoa. Sen sijaan terveydelle ei ole hyväksi padota sitä (tai mitään muutakaan) tunnetta, vaan tunteet täytyisi saada ilmaistua ja käsiteltyä, ja mielellään vielä jotenkin rakentavasti. Siitä tässä ketjussa on kyse. Toki anteeksianto voi kulkea asianmukaisen vihan purkamisen rinnalla tai olla sen loppuhuipentuma.

Vierailija kirjoitti:

Vähän tähän liittyen: missähän voisi päästä luvan kanssa hajottamaan paikkoja tai tavaroita? Vähän isommassa mittakaavassa kuin ketjussa mainitut paperit ja savityöt... Kun kerran tuttavan luona sain tehtäväkseni hajottaa pari hävitettävää tuolia, hakkasin ne kantoa vasten säpäleiksi ja voi että kun sen jälkeen oli hyvä olo! Oikein tunsin sen, miten jotain patoutumia lähti siinä.

Tää kiinnostaisi

Vierailija kirjoitti:

Vähän tähän liittyen: missähän voisi päästä luvan kanssa hajottamaan paikkoja tai tavaroita? Vähän isommassa mittakaavassa kuin ketjussa mainitut paperit ja savityöt... Kun kerran tuttavan luona sain tehtäväkseni hajottaa pari hävitettävää tuolia, hakkasin ne kantoa vasten säpäleiksi ja voi että kun sen jälkeen oli hyvä olo! Oikein tunsin sen, miten jotain patoutumia lähti siinä.

Eräs elinkautiseen tuomittu mur h aaja oli perustanut tuollaisen yrityksen.