Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on lapsuudestaan asti ollut masentunut, niin kannattaako sitä enää aikuisena hoitaa?
28.09.2021 |
Kun on sen kanssa kasvanut, niin siitä on tullut osa persoonaa ja identiteettiä. Miten käy, jos sitä ei enää olekkaan? Korvautuuko ahdistuksella? Onko parantumisesta mitään hyötyä, kun osaa jo käsitellä ja olla välittämättä negatiivisista tunteista ja ajatuksista?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä pitäisi saada ilmainen armokuolo meidän turhien masennuseläkeläisten. Joutaisi tästä jo pois yhteiskunnan varoja tuhlaamasta.
Mitä ihmettä. Jokainen ihminen on arvokas eikä sitä arvoa voi mitata rahassa. Yhteiskunta on olemassa huolehtiakseen kaikista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hoidettiin 12-vuotiaasta siihen asti, että jäin eläkkeelle 32-vuotiaana.
Kahdessakymmenessä vuodessa hoitooni upposi varmasti aivan tolkuttomasti rahaa.
Millä sitä hoidettiin?
Lastenpsykiatria 1-2 krt/vk, nuorisopsykiatria 1 krt/vk, pidemmät ja lyhyemmät osastohoidot, kolmen vuoden psykoterapia, 100 % korvatut lääkkeet (ne otan toki edelleen ja ovat edelleen elinehto, mutta listasin kuitenkin), sekä erilaiset ryhmäterapiat.
Ja tietysti kuntoutustuki rullaten siinä sivussa lähes koko aikuisiän, ja se on nyt toki toistaiseksi voimassa oleva eläke. Mutta hoideta enää ei (paitsi niillä lääkkeillä).
En tiedä mitä olen tähän mennessä maksanut, mutta en ainakaan ihan halpa elossa pidettävä ole ollut!
Onko tää nyt mielestäsi jokin ylpeilyn aihe..?
”Näin arvokas minun elämäni on ollut ja näin paljon minusta on maksettu!!1”
Minusta lähinnä noloa.
eri kuin kysyjä
Sinä olet ainoa nolo.
-eri kuin se jolle typerän kommenttisi osoitit
Hyvä kysymys. Minulla masennus oli kroonistunut jo teininä ennen kuin sain edes diagnoosia nimenomaan siksi kun minun vain ajateltiin olevan "hiljainen" ihminen. Tällä hetkellä käyn psykoterapiassa, koska haluan elää kaikesta huolimatta.
Taitaa ne "oikeat" tarvitsijat jäädä nykyisin taka-alalle. Akaa Suomessakin meno muistuttamaan jenkkilää. Jokaisella on "oma" psykologi ja asianajaja.
Mistäpä niitä aikoja ja auttajia sitten enää riittäisi tarvitsijoille.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa yrittää. Toivoa on oltava. Aivot oppivat kyllä uuden mukavan elämän. Pitää vahvistaa hyviä asioita. Sitten pitää totutella aivot muutoksiin. Tehdä kaikki normi asiat uudella tavalla. Eikä maksa mitään tämä oma tekemä aivojen muokkaus. Meillä monella on ollut samoja haasteita, mutta myös ikä tuo apua itsetuntoon ja itsetuntemukseen.
Kauanko aivoilla kestää muokkautua uusiin kuvioihin? Itse olen venyttänyt kuminauhaa kymmeniä kertoja, mutta jotenkin sitä aina lopulta napsahtaa lopulta nuutuneena sängynpohjalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siis sitä vain paranee ja sen jälkeen et enää yhtään ymmärrä miten joku pystyy masentumaan ja ahdistumaan. Sitä tulee ihan yhtä epäsivistyneeksi aiheesta kuin ihminen joka ei ole ikinä sairastanut niitä. En olisi uskonut että niin voi käydä vuosikymmenien sairastamisen jälkeen, mutta niin kävi.
Hei te pitkäaikais masentuneet, kokeilkaa psykedeelejä. Dyor ja sillee mutta suositukset multa DMT ja psilosybiini.
Vaikkei se masennus taikaiskusta häviäkään, niin kiva muutaman kuukauden välein ottaa ja pystyä käsittelemään asioita ilman masennuksen sumua.
Aivokemiaahan se masennus on ja nuossa aivot napsahtaa ns normaaliksi ja helpottaa oloa pidemmän aikaa.
Olkaa hyvä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kannattaa yrittää. Toivoa on oltava. Aivot oppivat kyllä uuden mukavan elämän. Pitää vahvistaa hyviä asioita. Sitten pitää totutella aivot muutoksiin. Tehdä kaikki normi asiat uudella tavalla. Eikä maksa mitään tämä oma tekemä aivojen muokkaus. Meillä monella on ollut samoja haasteita, mutta myös ikä tuo apua itsetuntoon ja itsetuntemukseen.
Minä aloitin sillä että joka päivä oli pakko keksiä 2 hyvää asiaa elämästäni. Aikalailla hammasta purren aloitin ja tunsin välillä huijaavani ja olevani täysin hullu. Kyllä se lopulta toimi. Tärkeintä on vain lopettaa väkisin sisäinen negatiivinen puhe ja vaientaa se aina kun se pääsee ääneen. Toinen on se että tekee asioita mistä tykkää, jos ei tiedä mistä tykkää niin koittaa ennakkoluulottomasti.
Aina on toivoa paremmasta elämästä. Harvemmin ketään laitetaan väkisin työkyvyttömyyseläkkeellekään ilman että yritetään ensin hoitaa ja kuntouttaa eri tavoilla. Eikä se pysyvä työkyvyttömyyseläkekään ole este saada hoitoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei te pitkäaikais masentuneet, kokeilkaa psykedeelejä. Dyor ja sillee mutta suositukset multa DMT ja psilosybiini.
Vaikkei se masennus taikaiskusta häviäkään, niin kiva muutaman kuukauden välein ottaa ja pystyä käsittelemään asioita ilman masennuksen sumua.
Aivokemiaahan se masennus on ja nuossa aivot napsahtaa ns normaaliksi ja helpottaa oloa pidemmän aikaa.Olkaa hyvä
Masennuksella ei ole mitään tekemistä aivokemioiden kanssa. Se pitäisi luokitella persoonallisuushäiriöksi ja hoitaa käytösterapialla.
Vierailija kirjoitti:
Taitaa ne "oikeat" tarvitsijat jäädä nykyisin taka-alalle. Akaa Suomessakin meno muistuttamaan jenkkilää. Jokaisella on "oma" psykologi ja asianajaja.
Mistäpä niitä aikoja ja auttajia sitten enää riittäisi tarvitsijoille.
Psykologeja taitaa nykyään olla lähinnä työterveyshuollossa. Julkisessa terveydenhuollossa hoito on enimmäkseen lääkitsemistä. Osaavista psykoterapeuteista on aivan valtava pula.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osalla paljastuu diagnosoimaton ADHD masennuksen syyksi.
Lääkkeillä ei hoideta kuin oiretta ja turrutetaan ihmiseltä se pahin tunnekipu pois, että kykenee toimimaan arjessa edes jotenkin. Terapia on se, jossa oikeasti käydään käsiksi niihin masennuksen aiheuttajiin. Uskomattoman usein masennuksen hoito on vain tuota lääkitystä, jolla kukaan ei oikeasti parane.
Vastaus kysymykseen: kyllä kannattaa hoitaa. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada parempi elämä. Et kai halua viettää loppuelämääsi voiden henkisesti pahoin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Aloittajan kysymys on mielestäni jo sairas. Miksi ihmeessä et hoitaisi masennustasi? Nautitko siitä? Tuossa jo muutama vastasikin, että joutuvat eläkkeelle nuorina masennuksen takia, onko se tavoiteltavaa?
Jos sen kanssa on ollut koko elämän, niin on vaikea kuvitella elämistä ilman sitä. Vähän kuin olisi huonossa parisuhteessa ja toinen vaihtoehto olisi olla yksin.
Enemmän tässä yhteiskunnassa on vikaa kuin sinussa. Eli kannattaa hankkiutua eläkkeelle. Ja myös löytää ehkä itsellesi toinen tarina, se tarina siis jota jokainen on tottunut kertomaan ympäristöönsä, jo sisäisen uuden tarinan luominen uudistaa elämää. Sinun ei tarvitse kyetä kaikkeen mitä nykyyhteiskunta vaatii.
Tällainen aika jolloin tehkää suurin osa epätyötä ja pyöritellään papereita, ostetaan kulutetaan turhaan ei ole millään lailla se ainoa oikea tapa elää.
Minua "hoidettiin" vuodesta 1999 ja jäin nyt kesäkuussa pysyvälle eläkkeelle 34-vuotiaana. En tiedä olisinko voinut parantua oikeanlaisella hoidolla, kun sitä ei koskaan tarjottu. Sain vain lääkkeitä lääkkeiden perään, 45 min keskustelua pari kertaa kk, ja jotain kelan kuntoutuskursseja, jotka oli kuin nuorten/aikuisten päivähoitoa. Pyysin monta kertaa päästä psykoterapiaan, mutta jostain syystä sanoivat aina etten ole vielä valmis siihen. Vasta vuosi sitten se lopulta myönnettiin, kun eivät enää muutakaan keksineet. En jaksanut kuitenkaan aloittaa sitä kun voimani eivät vain riitä enää asioiden vatvomiseen, enkä usko, että siitä voisi enää olla mitään hyötyä. Kuten ap:kin kerroit, koko persoonallisuuteni, itentiteettini ja elämäni on rakentunut masennukseni ympärille, eikä sitä voi noin vaan poistaa ja odottaa alta löytyvän terve ja tasapainoinen ihminen. Olen tehnyt päätöksen lopettaa yrittämisen ja nyt vaan kerään rohkeutta lopettaa käsimykseni. Muutamat läheiseni ovat ainoa syyni roikkua täällä vielä jonkin aikaa.
Kaikesta huolimatta en kannusta ketään luovuttamaan. "Ihmeitä" tapahtuu joskus, eikä kukaan voi päättää toisen puolesta milloin on aika lopettaa niihin uskomisen.
Miten helposti eläke myönnetään? Pitääkö ennen sitä käydä useita eri hoitoja? Entä onko mahdollista päästä eläkkeelle, jos kieltäytyy lääkkeistä?
Vierailija kirjoitti:
Miten helposti eläke myönnetään? Pitääkö ennen sitä käydä useita eri hoitoja? Entä onko mahdollista päästä eläkkeelle, jos kieltäytyy lääkkeistä?
Mitä nuorempi on, sitä vaikeampi on saada pysyvä eläke. Pitää olla lääkeitä ja muita hoitomuotoja pitkä liuta takana. Alle 50-vuotiaita pidetään yleensä ihan vähintään 10 vuotta ensin määräaikaisella eläkkeellä, eli kuntoutustuella. Opiskelu- ja työhistorian perusteella arvioidaan uudelleen työllistymisen mahdollisuutta. Pelkällä masennusdiagnoosilla ei yleensä myönnetä eläkettä nuorille aikuisille, mutta komorbiditeetit kuten persoonallisuushäiriöt parantaa hieman mahdollisuutta. Kaiken kaikkiaan tilanne arvioidaan hyvin kokonaisvaltaisesti ja joskus ehkä vähän mielivaltaisesti. Helposti sitä ei ainakaan myönnetä.
Vierailija kirjoitti:
Osalla paljastuu diagnosoimaton ADHD masennuksen syyksi.
Diagnosoimaton ADD on katala. Ongelmat eivät näy ulos päin muuna kuin laiskuutena. Ihminen ei välttämättä pärjää, mutta apua ja tukea on vaikea saada.
Kyllä pitäisi saada ilmainen armokuolo meidän turhien masennuseläkeläisten. Joutaisi tästä jo pois yhteiskunnan varoja tuhlaamasta.