Lue keskustelun säännöt.
Jos ihminen on lapsuudestaan asti ollut masentunut, niin kannattaako sitä enää aikuisena hoitaa?
28.09.2021 |
Kun on sen kanssa kasvanut, niin siitä on tullut osa persoonaa ja identiteettiä. Miten käy, jos sitä ei enää olekkaan? Korvautuuko ahdistuksella? Onko parantumisesta mitään hyötyä, kun osaa jo käsitellä ja olla välittämättä negatiivisista tunteista ja ajatuksista?
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua hoidettiin 12-vuotiaasta siihen asti, että jäin eläkkeelle 32-vuotiaana.
Kahdessakymmenessä vuodessa hoitooni upposi varmasti aivan tolkuttomasti rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Mua hoidettiin 12-vuotiaasta siihen asti, että jäin eläkkeelle 32-vuotiaana.
Kahdessakymmenessä vuodessa hoitooni upposi varmasti aivan tolkuttomasti rahaa.
Millä sitä hoidettiin?
Kannattaa.
Ei se selvästikään koskaan kokonaan pois lähde, mutta tulee hyviä, tosi hyviä, jaksoja väliin.
Ehkä sieltä hoidosta voisi saada jotain irti kuitenkin.
Minulla on toistuva masennus. Olen silti iloinen että olen käynyt terapiassa, sitten kun kunnolla masentaa voi muistella sieltä saatuja oppeja ja näkemyksiä ja reflektoida nykytilannetta eri tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hoidettiin 12-vuotiaasta siihen asti, että jäin eläkkeelle 32-vuotiaana.
Kahdessakymmenessä vuodessa hoitooni upposi varmasti aivan tolkuttomasti rahaa.
Millä sitä hoidettiin?
Lastenpsykiatria 1-2 krt/vk, nuorisopsykiatria 1 krt/vk, pidemmät ja lyhyemmät osastohoidot, kolmen vuoden psykoterapia, 100 % korvatut lääkkeet (ne otan toki edelleen ja ovat edelleen elinehto, mutta listasin kuitenkin), sekä erilaiset ryhmäterapiat.
Ja tietysti kuntoutustuki rullaten siinä sivussa lähes koko aikuisiän, ja se on nyt toki toistaiseksi voimassa oleva eläke. Mutta hoideta enää ei (paitsi niillä lääkkeillä).
En tiedä mitä olen tähän mennessä maksanut, mutta en ainakaan ihan halpa elossa pidettävä ole ollut!
Ei mua kannattanut ainakaan. Kaikenlaista kokeiltiin paitsi sähköshokkeja, nyt eläkkeellä ennen aikojaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet hakee avioerossa tai väkivallasta apua psykiatreilta mutta saavat itse sitten siitä hullu paperit ja sairasloman . Eli tää on joku väärinkäsitys koko psykiatria !!
Ei saa ihmisiä tainnuttaa sähköllä . SLObo tekee sellaista se on väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jopas on kysymys. Jos joku kysyisi, jalkani on poikki kannattaako mennä kipsauttamaan se? Totta kai kannattaa hoidattaa sairaus. Jos lapsesta asti ollut masennus, niin sehän voi silloin johtua aivokemioista jolloin lääkkeet saattaa tehota hyvinkin.
Mullakin on ollut masennus lapsesta asti, mutta hakeuduin hoitoon vasta, kun amk:n opinnäytetyön tekemisestä ei tullut mitään. Diagnoosi pitkäaikainen masennus. Samankaltaisia hoitokeinoja on kokeiltu mullekin kuin Ap:lle. Lääkitys ollut jo lähes 20 vuotta. Sain korkeakouluopinnot kasaan 15 vuodessa. Työelämä ollut pelkkää silppua ja työttömyyttä. Siitä huolimatta en ole päässyt eläkkeelle. En saanut edes kuntoutustukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aloittajan kysymys on mielestäni jo sairas. Miksi ihmeessä et hoitaisi masennustasi? Nautitko siitä? Tuossa jo muutama vastasikin, että joutuvat eläkkeelle nuorina masennuksen takia, onko se tavoiteltavaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua hoidettiin 12-vuotiaasta siihen asti, että jäin eläkkeelle 32-vuotiaana.
Kahdessakymmenessä vuodessa hoitooni upposi varmasti aivan tolkuttomasti rahaa.
Millä sitä hoidettiin?
Lastenpsykiatria 1-2 krt/vk, nuorisopsykiatria 1 krt/vk, pidemmät ja lyhyemmät osastohoidot, kolmen vuoden psykoterapia, 100 % korvatut lääkkeet (ne otan toki edelleen ja ovat edelleen elinehto, mutta listasin kuitenkin), sekä erilaiset ryhmäterapiat.
Ja tietysti kuntoutustuki rullaten siinä sivussa lähes koko aikuisiän, ja se on nyt toki toistaiseksi voimassa oleva eläke. Mutta hoideta enää ei (paitsi niillä lääkkeillä).
En tiedä mitä olen tähän mennessä maksanut, mutta en ainakaan ihan halpa elossa pidettävä ole ollut!
Onko tää nyt mielestäsi jokin ylpeilyn aihe..?
”Näin arvokas minun elämäni on ollut ja näin paljon minusta on maksettu!!1”
Minusta lähinnä noloa.
eri kuin kysyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä kannattaa yrittää. Toivoa on oltava. Aivot oppivat kyllä uuden mukavan elämän. Pitää vahvistaa hyviä asioita. Sitten pitää totutella aivot muutoksiin. Tehdä kaikki normi asiat uudella tavalla. Eikä maksa mitään tämä oma tekemä aivojen muokkaus. Meillä monella on ollut samoja haasteita, mutta myös ikä tuo apua itsetuntoon ja itsetuntemukseen.
Minulla masennus ei näy päälle päin ja vastaan kyselyihin niin, ettei pisteitä keräänny tarpeeksi. Pyysin itse terapiaa ja sain käydä kerran. Vastaanottajan mielestä minussa ei vaikuta olevan mitään masennukseen viittaavaa. Olen lapsesta asti peitellyt oireita ja elänyt niiden kanssa niin, etten edes osaa paljastaa niitä tuntemattomalle. Tässä oon 30 vuotta elänyt, enkä ole elämässäni saanut muuta aikaiseksi kuin lapset.
Masennus ei koskaan johdu pelkistä aivokemioista, vaan taustalla on aina lapsuuden kaltoinkohtelua, kiusaamista, hylätyksi tulemisia, yksinäisyyttä tms. tai kaikkia edellä mainittuja, kuten omalla kohdallani. Jopa kaksisuuntainen mielialahäiriö tai skitsofrenia puhkeaa vain, jos ympäristö altistaa sille.
T. 12
Miksi minusa tuntuu, että Ap (melkein) toivoisi, että joku vastaisi hänelle, että ei kannata. Mutta miksi? Jos on olemassa vaiva tai sairaus, jota voidaan mahd. hoitaa ja näin ainakin lievitää ja vähentää sen aiheuttamaa kipua ja tuskaa, niin miksei tuota hoitoa käytettäisi? Vai pitäisikö ajatella, niin kuin sanan laskussa sanotaan: Kärsi, kärsi, niin kirkkaimman kruunun saat.
2. Uskovainen
Nuoret eläkkeelle jäävät mielenterveysongelmaiset tulevat tälle yhteiskunnalle jo nyt kalliiksi. Itse hoidatin keskivaikean masennukseni psykoterapiassa, se vaati sitoutumista, aikaa ja rahaa, mutta oli sen arvoinen. Olin sitä ennen ollut masentunut n. 15 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jopas on kysymys. Jos joku kysyisi, jalkani on poikki kannattaako mennä kipsauttamaan se? Totta kai kannattaa hoidattaa sairaus. Jos lapsesta asti ollut masennus, niin sehän voi silloin johtua aivokemioista jolloin lääkkeet saattaa tehota hyvinkin.
Ja arvelet, että ei olisi jo kokeiltu lääkkeitä? Mulla on menny pieni omaisuus lääkkeisiin (kokeiltu myös uusia, joihin ei ole vielä saanut edes kelakorvausta) ja mikään ei ole auttanut pidemmän päälle.
Nosto