Kotiviininteosta; vesilukosta ja hapesta!

Ilman muuta tarvit vesiliuoksissa koska kuplimisen määrästä tiedät milloin juoma on valmista.

Onko tuhoon tuomittu idea vaihtaa aamulla siihen vesilukko? Vai heitänkö suoraan pois ja yritän uudelleen? Ei huvittaisi alkaa desinfioimaan alusta ja etsiä lisää raaka-aineita, mutta kai se oppiraha on maksettava :(

Vaihdat aamulla sen desinfioidun vesilukon ja hyvä tulee.

Et heitä pois yhtään mitään. Haet huomenna vesilukon. Käyminen ei oo vielä edes alkanut, joten mitään etikoitumista ei ole tapahtumassa.

Sorry, etten oikein ymmärtänyt kirjoitustasi: Vasta kun olit asettelemassa lappoa mihin? Sitähän käytetään vasta käymisen jälkeen, kun ruvetaan hitaasti lappomaan viiniä toiseen isoon sammioon, ei sitä vielä tuossa käymisen aloituksessa pitäisikään käyttää mihinkään ;

Ja sitten tämä "laitoin vesilukon astiasta tiiviisti tulemaan, jätin putken kannen päälle ja täytin sitä vedellä", miten "tulemaan", mistä mihin? Ja minkä putken jätit kannen päälle?

Yritetään vähän nyt yksinkertaistaa ja oikoa: onhan käymissammiossasi nyt kuitenkin kansi paikallaan? Jos on, niin hyvä, niin pitääkin.

Jos oikein ymmärsin, olet huolissasi siitä, alkaako käyminen nyt lainkaan, kun vesilukko puuttuu.

Ei pitäisi vesilukon puuttumisen ymmärtääkseni mitenkään estää käymisen alkamista. Tarvitset kuitenkin jonkun läpihengittävän suojan (esim. teesiivilä ylösalaisin) tiukasti ja tiiviisti kiinniteipattuna sen vesilukon rei'än päälle, jotta kaikenmaailman banaanikärpäset ja muut sokerille ahnaat yököttävät ötökät eivät hyökkäisi viinisi sekaan. Eikä myöskään huonepöly.

Tämän suhteen siis NO PROBLEM. Mutta kuten yksi tuossa yllä sanoi, tarvitset kuitenkin vesilukon: kun se lakkaa pulputtamasta, käyminen on pysähtynyt (sokeri on käynyt kokonaan loppuun) ja voit siirtyä vaiheeseen kaksi. Ja kyllä minä nyt näin amatöörinäkin silti rohkenisin arvella, että ei tuo teesiivilä aromien kannalta kovin hyvä systeemi ole, kyllä sen kautta suurempi "aromihävikki" syntyy kuin vesilukon kanssa. Hanki siis vesilukko heti päivän valjettua, älä ainakaan lykkää sen hankkimista tieten tahtoen ("...No kyll'hän tää näinkin ihan hyvin sujuu...") viikkokausia.

Ja kysymys: "Vai meneekö varmasti etikaksi, jos menen tiivistettä ronkkimaan?" ; ja vastaus : ei varmana mene etikaksi vaikka ottaisit välillä kannenkin kokonaan pois ja kurkkaisit sisään. Tämä on kuitenkin epäsuositeltava menettely ruoka- ja tulevien viinihalujen kannalta.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 02:26"]

Onko tuhoon tuomittu idea vaihtaa aamulla siihen vesilukko? Vai heitänkö suoraan pois ja yritän uudelleen? Ei huvittaisi alkaa desinfioimaan alusta ja etsiä lisää raaka-aineita, mutta kai se oppiraha on maksettava :(

[/quote]

Älä missään tapauksessa heitä pois, koska jos viinisi käy jo, siinä ei ole mitään vikaa. Kriittisin vaihe koko hommassa on käymisen aloittaminen; jos sokerinsulatusoperaation jäljiltä "alkuliemi" jää liian kuumaksi (olisikohan ollut max. 26-27 astetta C, tarkista tämä jostain luotettavammasta lähteestä), se läkähdyttää hiivan: sen mikrobiologiset pieneliöt heittävät lusikan nurkkaan. Jos siis tämä vaihe on jo onnistuneesti sivuutettu, homma on jo täydessä käynnissä, sananmukaisesti. Et kuitenkaan voine tietää varmuudella, käykö materiaali vai ei, kun sinulla ei ole sitä vesilukkoa. Ota siis easysti ja hanki sellainen mieluimmin jo heti päivän valjettua.

Kirkastusvaiheessa ei juuri mikään voi mennä pieleen. Lappoa (laske varovasti, viiniä liikuttelematta ja täristelemättä toiseen astiaan niin että sakka jää ensimmäisen astian pohjalle; kaada sakka pois; ravistele peukalo vesilukon rei'än päällä viiniä, ota peukalo rei'än päältä pois; kaasu pääsee ulos; jatka tätä niin kauan että kaasua ei enää tule - tämä on ikäänkuin täysin päinvastainen toimenpide, kuin virvoitusjuoman hapottaminen) kuitenkin moneen kertaan ja ole kärsivällinen. Parasta tietenkin on, jos hankit monta samankokoista astiaa, niin että voit aina lapota viinin suoraan siihen desinfioituun "kirkastusastiaan", ilman ylimääräisiä "väliastioita", koska nekin täytyisi aina desinfioida.

Oman kaikkein ensimmäisen eräni pilasin - traagista - kun viini oli jo muutoin täysin valmista, nimittäin jälkimakeutusvaiheessa. Noin ylisummaan opin hyvin pian, etten pidä makeutetuista viineistä, joten jätin pian koko vaiheen pois prosessista, ja viinikin maistui paljon paremmin. Oma mokani oli kuitenkin varmaan aivan ainutkertaisen hölmö: luin ominaispainoimittarista väärää asteikkoa, ja olin ulalla, ja yritin siitä päätellä paljonko sokeria viiniin lisäisin. Ja tämän väärän asteikon lukemisen ja ulalla olemisen seurauksena sitä meni koko 20 litran sammioon, 800 grammaa, nelinkertainen määrä ehdottomaan maksimiin nähden, joka on 200 grammaa (ja jo sekin tekisi viinistä niin imelää siirappia, että oksentaisin oitis). Voi surkeus, ajattelin, mutta nyt, kun tästä on aikaa jo 18 vuotta, sille osaa jo nauraa. Kyseinen erä on tallessa ja juomatta edelleenkin (tuskin sen sokerimäärä minun elinaikanani laskeekaan niin alas, että sitä voisi juoda, mutta minua kiinnostaisi joskus vanhana jollain tavalaa "tutkia" sitä), mutta muut erät on tietenkin juotu.

Nyt olen jo 12 vuotta asunut ahtaassa yksiössä, jossa ei ole kylpyammetta WC-suihkutilassa, ja jossa on vain matala kynnys vessan ovella, niin etten ole enää yli 10 vuoteen voinut tehdä viiniä, koska kuten olet itsekin tänään huomannut, desinfiointi on rankkaa solkkaamista ja jos sitä harrastaisin täällä, vesi vyöryisi alta aikayksikön kynnyksen yli eteiseen ja aiheuttaisi vesivahingon. Näinollen kokemuksenikin ovat jo vanhoja, niiltä ajoilta, jolloin homma aloitettiin valmispakkauksilla, joissa oli kuivahedelmäpussi mukana, ja johon sitten, jos intoa ja keskittymistä riitti, sai ruveta vähitellen lisäämään omia aineksia ja kehittelemään varovasti omaa viiniä.

No, tulipas pitkä selostus.

Yhteenvetona: TUSKIN ON HÄTÄÄ. ÄLÄ HEITÄ POIS. HANKI VESILUKKO LÄHIPÄIVINÄ. TAKE IT EASY!

T. Mies 42 v.