Masentuneiden ihmisten työpino! Missä työssä masennutaan?

Missä vaan työssä. Kyse on ihmisen luonteesta ja tavasta nähdä asiat.

Asennushommissa. Hirveesti töitä, huonosti organisoitua. Ei arvostusta. Ei anneta vastuuta.

Tekninen tuki itse työn takia, olisi pitänyt ratkoa nopeasti vaikeitakin teknisiä juttuja, lisäksi ongelmia palloteltiin ylemmälle tasolle, josta ne tulivat bumerangina takaisin, eikä meillä ns. alemman tason työntekijöillä ollut valtuuksia ratkoa niitä, tosin meillehän ne valitukset siitä sitten kaadettiin niskaan. Lisäksi asiakaspalvelutyö oli masentavaa huonon työilmapiirin takia (työ itsessään oli ihan ok), kateellisia ja muuten vaan omaan elämäänsä tyytymättömiä työkavereita, jotka sitten siirsivät pahan olonsa eteenpäin. Lisäksi jokaista taukoa piti kytätä ja kysellä kettuilevaan äänensävyyn, että "kuinkas pitkän tauon piditkään, tiesithän, että tauko on vain x minuuttia" jne. Ei luotettu yhtään, vaan vahdattiin ja kytättiin koko ajan.

[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 18:24"]asiakaspalvelun jatkuva kiire etenkin yliopiston kirjastossa, jossa itse olen töissä.

[/quote]

En väheksy kirjastotyöntekijöitä tai epäile muita esittämiäsi seikkoja (itsekin opiskelin alalle ja tiedän siitä enemmän kuin keskivertoihminen), mutta ilmeisesti käyn nykyisin yliopistokirjastoissa omituiseen aikaan, kun ei siellä juuri koskaan ole jonoja. Tarkoitan Kumpulan kampuksen ja Kaisaniemen tiedekirjastoja. Kiirettä en ole nähnyt varsinkaan Kumpulassa.

Työtön, työllistyn välillä omassa työssäni teatterin parissa. Mm. keikkoja teknikkona on tämän tästä, ne ovat mukavia. Taiteellinen työ itsessään on palkkitsevaa, mutta teatterityö on kausiluontoista, intensiivistä, usein aika stressaavaa. Vakituisia töitä ei saa. Työtunteja ei lasketa, päivät venyvät kellonympärykseen, palkkaa (palkkioita, apurahaa) tulee milloin tulee jos luoja suo. Kollegatkin ovat aika, tuota, intensiivistä porukkaa, usein mukavaa kylläkin. Sosiaalisesti ahdistuneelle ja vetäytyvälle riittää vaikeita tilanteita.

Tilanne on melko sama kuin kenellä tahansa pelkkiä keikkatöitä ja nollasopimuksia saavalle, soviteltua työmarkkinatukea nauttivalle. Välillä työkkäri yrittää "aktivoida" ja osoittaa johonkin palkkatuettuun kokopäivätyöhön alalle, jota ei osaa eikä halua tehdä, koska on jo korviaan myöten sitoutunut johonkin projektiin. Sitten jännitetään, tuleeko karenssia.

On käynyt alanvaihto mielessä ja joka esityksen jälkeen huokaisen, että tämä oli nyt viimeinen. Ja sitten on taas apurahahakemus vetämässä ja kalenterissa satunnaisia työpätkiä seuraavalle vuodelle.