Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen persoonallisuus vaihtelee, kellään tietoa/kokemusta?
16.11.2014 |
Kyse on ekaluokkalaisesta, jolla on taaperoiästä asti ollut vaikeuksia käytöksensä kanssa. On hyvin impulsiivinen, aggressiivinen, omaehtoinen sekä syyttää muita kaikesta, jossa itse tekee virheen. Lasta on tutkittu useamman vuoden ajan erilaisilla osastojaksoilla ym. mutta jo saadut neuropsykiatriset diagnoosit eivät tunnu selittävän käytöstä kuitenkaan kokonaan. Vähän aikaa sitten tapasin lapsen entisen erityisopettajan, joka muisteli että hänestä lapsen persoonallisuus ikäänkuin vaihtui välillä. Aloin sitten itsekin miettimään asiaa, ja tottahan se on.
En muista, koska olisin viimeksi nähnyt lapsestani sitä "normaalia" puolta. On jo pidemmän aikaa vastannut kaikkeen aggressiolla ja yleisellä epäluottamuksella, mutta toisinaan tavallaan taantuu, muuttuu siis paljon ikäistään nuoremman oloiseksi ja esim. konttaa ja lakkaa puhumasta. Syyksi riittää se, että innostuu jostain ja kun ei kykene kontrolloimaan sitä ollenkaan, menee ylikierroksille ja saattaa karata esim. konttaamalla pöydän alle ja mölisee sitten siellä. Joskus vastaa pelkkää "hölöpölöpöö"-höpinää asialliseen, rauhalliseen kysymykseen, vaikkei olisi riehunut tätä aiemmin.
Toisinaan taas vaikuttaa jopa pelottavalta, esim. ruokapöydässä voi täristä raivosta ja kun asiasta kysyy, hän kysyy, raivoa pidätellen, minulta jotain: vastaan siihen ja alkaa huutamaan minulle viha silmissään (esim. "Äiti hei...onko tämä susta hyvää juustoa..?" Minä: "On se minusta, kuis?" Lapsi: "No minusta EI TODELLAKAAN OLE, MIKSI SÄ OLET OSTANUT TÄMMÖISTÄ???!!" + paiskoo lautasta).
Tiedän että tässä iässä osa lapsista kokee paljon paineita ja muuttuu muutenkin, mutta tämä on ollut jo joitakin vuosia tämmöistä. Nyt vasta osasin pistää sanoiksi tämän huoleni. En tiedä, kenelle tästä pitäisi puhua ensisijaisesti? Perheessä on muitakin lapsia, eivät käyttäydy näin. Olen tuon erityisyyden piikkiin pistänyt kaikenlaista, kuten ammattilaisetkin, mutta mielestäni tätä pitäisi kyllä tutkia lisää!
Kommentit (82)
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:46"]15, en tiedä mitä epäilen. Tiedän vaan että lapsi on ongelmissa käytöksensä takia ja minusta hänen persoonansa vaihtelee selvästi (esim. nuo taantumisjaksot). En ole lääkäri, ei hajuakaan miksi tätä pitäisi kutsua.
[/quote]
Mutta se ei ole mahdollista että lapsellasi olisi oikeasti useita persoonallisuuksia. Sen voin kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
19, niitä on kolme. En halua kertoa täällä, eivät ole yleisimmästä päästä...
Olen saanut todella tylyjä ja typeriäkin vastauksia, mutta en oikeastaan muuta olettanutkaan. Suomessa osa ihmisistä kuvittelee edelleen, että kaikki syy lapsen käytökseen on aina ja ikuisesti äidissä.
Ap siis nimenomaan haluaa muuttaa oman lapsensa persoonallisuuden aivan toiseksi ettei enää kiukuttelisi.
22, siitä ei ole kysymys.
Te, jotka syytätte minua, etten ymmärrä mielialojen vaihtumista ja kiukuttelua: oletteko koskaan eläneet ihmisen kanssa, joka on lähes jatkuvasti aggressiivinen ja pahalla tuulella? Luuletteko, etten tunnista satunnaista pahaa mieltä (jota esiintyy muilla lapsilla jopa päivittäin, jos aihetta on) siitä, että yksi lapsista on jatkuvasti negatiivinen, ahdistunut, vihainen?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:54"]
22, siitä ei ole kysymys.
Te, jotka syytätte minua, etten ymmärrä mielialojen vaihtumista ja kiukuttelua: oletteko koskaan eläneet ihmisen kanssa, joka on lähes jatkuvasti aggressiivinen ja pahalla tuulella? Luuletteko, etten tunnista satunnaista pahaa mieltä (jota esiintyy muilla lapsilla jopa päivittäin, jos aihetta on) siitä, että yksi lapsista on jatkuvasti negatiivinen, ahdistunut, vihainen?
[/quote]
Luulen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:54"]
22, siitä ei ole kysymys.
Te, jotka syytätte minua, etten ymmärrä mielialojen vaihtumista ja kiukuttelua: oletteko koskaan eläneet ihmisen kanssa, joka on lähes jatkuvasti aggressiivinen ja pahalla tuulella? Luuletteko, etten tunnista satunnaista pahaa mieltä (jota esiintyy muilla lapsilla jopa päivittäin, jos aihetta on) siitä, että yksi lapsista on jatkuvasti negatiivinen, ahdistunut, vihainen?
[/quote]
Olen. Oma äitini oli koko elämänsä vihainen ja pahalla tuulella? Liittyikö se jotenkin useisiin persoonallisuuksiin? Olisiko pitänyt raahata sitä ympäri mielisairaaloita, jos joskus olisi löydetty se "oikea" kiltti persoonallisuus.
Hankalaa näiden on vastailla, kun et edes kerro diagnooseja! Itse on osaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmeen k-päisiä vastaajia taas ollut liikkeellä, näemmä.
Tsemppiä sinulle ap kovasti, en osaa asiassasi auttaa, toivottavasti saat jostakin apua lapsellesi!
Joo elämä on rankkaa. Tsemppia AP että pääset itse johonkin hoitoon ja saat apua tuohon vainoharhaisuuteen <3
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lyökää sitä vuorotellen miehenne kanssa RAAMATULLA päähän :D Ja pelotelkaa helvetillä jos ei tottele. Sillätavalla minut kasvatettiin ja hyvin menestyvä ihmisperse minustakin tuli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taantuminen pikkulapseksi ei ole persoonallisuuspiirre, lapsella ei ole vaan kaikki kunnossa, mutta senhän jo tiesitkin. Eivätkö lapsen saamat diagnoosit auta sinua mitenkään, eikö sinulle ole annettu mitään keinoja, miten suhtautua aggressioon tai mistä hakea apua kotiarkeen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivoja ei ole kuvattu, voisikohan sitä ehdottaa hoitopuolelle?
On käytetty kuvakortteja sekä mm. liikennevaloja ja erilaisia jäsentelyä helpottavia tukitoimia, viittomia jne. mutta ilman mainittavaa muutosta, ikävä kyllä.
Se voi olla ettei kyse ole varsinaisesti persoonan vaihtumisesta vaan erot käytöksessä on "se juttu".
Olen miettinyt lapsen syntymää paljon, hän syntyi keisarileikkauksella kolmantena päivänä siitä, kun lapsivedet menivät. Leikkauksessa vitkuteltiin jostain syystä, mutta lapsi ei olisi päässyt syntymään muutenkaan, koska ei ollut kiinnittynyt ja oli ns. pää vinossa kohdussa eli todennäköisesti ei olisi lähtenyt syntymään ollenkaan tai olisi voimat loppuneet joko häneltä tai minulta. Sydänäänten monotonisuudesta sanottiin useampaan otteeseen, happivajeesta ei ollut puhetta, mutta sitäkin olen miettinyt...
Muut lapset ovat syntyneet alakautta, vaikkakin käynnistyksen avulla ja yksi käväisi jopa teho-osastolla tarkkailtavana, mutta on kehittynyt täysin normaalisti.
Tätä viestiketjua lukiessa tulee väkisinkin mieleen, että pikainen mielenterveysapu olisi todellakin paikallaan. Enkä ap tarkoita sinua tai poikaasi. En osaa olla kuin pahoillani puolestasi, näiden kusipäiden ja tilanteesi takia. Tsemppiä!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:05"]Aivoja ei ole kuvattu, voisikohan sitä ehdottaa hoitopuolelle?
On käytetty kuvakortteja sekä mm. liikennevaloja ja erilaisia jäsentelyä helpottavia tukitoimia, viittomia jne. mutta ilman mainittavaa muutosta, ikävä kyllä.
Se voi olla ettei kyse ole varsinaisesti persoonan vaihtumisesta vaan erot käytöksessä on "se juttu".
Olen miettinyt lapsen syntymää paljon, hän syntyi keisarileikkauksella kolmantena päivänä siitä, kun lapsivedet menivät. Leikkauksessa vitkuteltiin jostain syystä, mutta lapsi ei olisi päässyt syntymään muutenkaan, koska ei ollut kiinnittynyt ja oli ns. pää vinossa kohdussa eli todennäköisesti ei olisi lähtenyt syntymään ollenkaan tai olisi voimat loppuneet joko häneltä tai minulta. Sydänäänten monotonisuudesta sanottiin useampaan otteeseen, happivajeesta ei ollut puhetta, mutta sitäkin olen miettinyt...
Muut lapset ovat syntyneet alakautta, vaikkakin käynnistyksen avulla ja yksi käväisi jopa teho-osastolla tarkkailtavana, mutta on kehittynyt täysin normaalisti.
[
Tästä voisi löytyä syy ja selitys. Ja kun aivovamma ei aina näy heti vaan näkyviä oireita tulee lapsen kasvaessa
Tiesätkös ap, lapsesi kuulostaa ihan minun pikkuveljeltäni. Hän on Asperger diagnoosin saanut pari vuotta sitten. Sitä ennen paljon samankaltaisia ongelmia. Ei tullut toimeen toisten lasten kanssa ja hänen oli vaikea asettua heidän asemaansa. Myöskin ahistavat tilanteet saivat raivoamaan hyvinkin väkivaltaisesti. Häntä pidettiin hulluna ja äitiäni hulluna kunnes diagnoosi saatiin. Tässäkin kesti monta vuotta ennenkuin osattiin epäillä. Toivottavasti asiat paranevat! :)
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:00"]Autismi?
[/quote]
Autismi minullekin tuli mieleen. Autismissa on laajakirjoinen oireisto ja alkaa näkyä jo varhain.
Onko mahdollista, että lapsi olisi koskaan joutunut vakavan seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi? Tai muun vakavan traumaattistn tapahtuman uhriksi?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:06"]
Pentusi on ensiksikin paha, ja toiseksi muutenkin Lanttu-B yksilö. Ei siitä ikinä oikeaa ihmistä saada aikaiseksi. Luovuta se pentele joko esim. johonkin Rio de Janeiron, São Paulon, Mexico Cityn, Johannesburgin, Bangkokin tai Manilan slummiin, tai sitten Venäjälle johonkin lastenkotiin, muuhun "julkiseen" hoitolaitokseen taikka ihan vain adoptiolapseksi kovakouraiseen venäläisperheeseen. Tärkeintä on nyt lähettää se kaheli penikka johonkin erilaiseen kulttuuriin, jossa on ihan tyystin tästä pohjoismaisesta mammantissiyhteiskunnasta poikkeavat kasvatusmenetelmät tuollaisen käytöksen kitkemiseksi. Ja osta sille pelkkä menolippu.
Koulutoveritkin kiittävät.
[/quote]
Tämän viestin kirjoittaja voisi myös rohkaistua ja ottaa yhteyttä vaikka MLL:n auttavaan puhelimeen, siellä kuunnellaan kaikenlaisia ongelmia, varmasti myös sinun omiasi. Eikä tarvitse kertoa edes nimeä.
Alue: Aihe vapaa
Niin minkä dg:n lapsesi on saanut?