Lapsen persoonallisuus vaihtelee, kellään tietoa/kokemusta?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:58"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:54"]

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:27"]

Persoonallisuushäiriössä voi henkilö olla välillä pitkiäkin jaksoja ihan toinen persoona, mutta noin pienellä ei sellaista kai voi olla edes kehittynyt vielä. - Ennemmin tulee näin maallikkona mieleen, että taustalla on joku fyysinen syy, on sitten sairaus tai vaikka pitkäaikainen stressi ja että lapsellasi olisi koko ajan epämääräisesti paha olla js siksi aggressiot jatkuvasti pinnassa.

[/quote]

Todellakin huomaa, että olet maallikko. Persoonallisuushäiriö(t) ei(vät) liity mitenkään tilaan, jossa ihmisellä on useita persoonallisuuksia. Hei haloo...

[/quote]

Ensinnäkin: Persoonallisuushäiriöitä ei esiinny lapsilla. Ne muovautuvat lapsuuden vuorovaikutussuhteissa, mutta tulevat esiin varhaisnuoruudessa. Toisekseen, dissoasiatiivinen identiteettihäiriö, jossa henkilöllä esiintyy useita persoonallisuuksia, on seurausta erittäin voimakkaasta traumasta ja "mielen jakautumisesta" -> ihmisellä ei ole kykyä kohdata traumaa, sen kohtaaminen aiheuttaisi koko minän ja persoonan pirstaloitumisen, jolloin sen sivulle nousee ikään kuin toinen persoona. Tämäkään ei tosiasiallisesti mene kuin leffoissa, harvoin edes sivullinen huomaa näitä persoonallisuuden muuttumisia, vaan henkilö itse jossain vaiheessa elämäänsä havahtuu siihen, että hänellä on suuria "gappeja" eli aukkoja muistissaan. Tätä EI esiinny lapsilla. 

[/quote]

TÄSSÄ: "Vastoin yleistä luuloa identiteettien vaihdokset dissosiatiivisessa identiteettihäiriössä ovat harvoin ympäristön havaittavissa. Näennäinen pääpersoona tai muut identiteetit eivät myöskään yleensä ole täysin muistamattomia muiden identiteettien tekemisille: henkilö saattaa esimerkiksi kokea toisen identiteetin ottavan vallan käyttäytymisestään pystymättä juuri vaikuttamaan sen tekemisiin, mutta ollen kuitenkin tietoinen siitä, mitä tapahtuu. Potilas saattaa myös kuulla toisten persoonallisuuden osien ääniä päänsä sisällä, esimerkiksi lapsen kauhistunutta huutoa."

Tuli mieleen että kakssuuntaista mielialahäiriötä on lapsillakin. Ei tosin tää taantuminen siihen ehkä sovi.. Ja tutkimuksissa varmaan olisi huomattu. Harmittaa miten asiattomia vastauksia oot saanu, miks ihmisten pitääkin olla noin ilkeitä..

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:00"]

Tuli mieleen että kakssuuntaista mielialahäiriötä on lapsillakin. Ei tosin tää taantuminen siihen ehkä sovi.. Ja tutkimuksissa varmaan olisi huomattu. Harmittaa miten asiattomia vastauksia oot saanu, miks ihmisten pitääkin olla noin ilkeitä..

[/quote]

Ei kuulosta ap:n lapsi kaksisuuntaiselta. Bipolaarihäiriöisen mieli ei muutu päivissä tai tunneissa. Minusta ap voi jättää erityisopettajan kommentin täysin omaan arvoonsa. Ap, lapsellasi ei ole dissosiatiivista identiteettihäiriötä. 

Millaisia oppimishäiriöitä? Vai onko vaan käytöshäiriöitä, minkä vuoksi pienluokalla? Onko diagnoosi saatu neurologilta vai psykiatrilta?

Ei ole oppimishäiriöitä, älyssä ei ole vikaa myöskään. Pienluokalla, koska ei pärjää muiden lasten kanssa ja ryhmätilanteet eivät onnistu juuri ollenkaan.

Diagnoosit on saatu neurologisen päiväosaston kautta, mutta jatkohoito on tapahtunut psykiatrisella puolella.

Esimiehenä työelämässä havaitsen aina välillä, että työntekijä on ap:n lapsen kaltaisella tavalla vihainen, hyökkäävä, hankala. Tällöin on yleensä kyse siitä, että työtehtävä tai joku tilanne työpaikalla on työntekijälle liian vaativa. Miksei koululaisella voisi olla sama tilanne? Vaikka luokka on pienikin, voi sosiaalisia tilanteita silti olla liikaa; oppilaan tulee pärjätä opettajan kanssa, toisten kanssa ja vielä omien tunteidensa kanssakin. Lisäksi tulee opittavaa kouluaineistoa päivittäin. Miten tilanne saataisiin koululaiselle helpommaksi? Voisiko koulun aloituksen liian vaativaksi kokeva ekaluokkalainen jättää kouluvuoden väliin ja aloittaa vasta seuraavana vuonna? Olen aina ihmetellyt, miksi lapset eivät voisi aloittaa koulua eri aikaan, onhan kehittyminen kovin yksilöllistä.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:03"][quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:00"]

Tuli mieleen että kakssuuntaista mielialahäiriötä on lapsillakin. Ei tosin tää taantuminen siihen ehkä sovi.. Ja tutkimuksissa varmaan olisi huomattu. Harmittaa miten asiattomia vastauksia oot saanu, miks ihmisten pitääkin olla noin ilkeitä..

[/quote]

Ei kuulosta ap:n lapsi kaksisuuntaiselta. Bipolaarihäiriöisen mieli ei muutu päivissä tai tunneissa. Minusta ap voi jättää erityisopettajan kommentin täysin omaan arvoonsa. Ap, lapsellasi ei ole dissosiatiivista identiteettihäiriötä. 
[/quote]
Turha ehkä kinata, mutta kyllä voi mielialat vaihdella jopa päivän aikana laidasta laitaan, bipoa on montaa eri tyyppiä.

On erityistapaus tietenkin. Koska on noin vaikea, minusta pitäisi saada psykiatrista apua. Jos omani olisi, kiikuttaisin viivana psykiatrille enkä hellittäisi ennen kuin apua ja tukea tulee. Muuten nuoruus tulee olemaan yhtä helvettiä. Ei se itsestään parane. Otan osaa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:06"]Ei ole oppimishäiriöitä, älyssä ei ole vikaa myöskään. Pienluokalla, koska ei pärjää muiden lasten kanssa ja ryhmätilanteet eivät onnistu juuri ollenkaan.

Diagnoosit on saatu neurologisen päiväosaston kautta, mutta jatkohoito on tapahtunut psykiatrisella puolella.

Onko lapsellasi yhtään ystävää? Tai ollut koskaan? Kuinka pienenä oli ensimmäisen kerran tutkimuksissa? Kerroit tekstissä useita vuosia sitten , oliko tuolloin päivähoidossa? Kuinka käytöshäiriöt alkoivat?

Joo eletään kivakiva maassa ja kaikilla on aina mukavaa. Kyllä on ilkeitä ihmisiä ja koko maailmakin on niin hirmuisen ilkeä, kun väittää että nuori saa sanoa oman mielipiteensä juuston mausta.

Kyllä on AP:lla vitun pienet ongelmat. Toivottavasti seuraava kakarasi on vakavasti vammainen niin tiedät mitä ovat aidot ongelmat.

No mikä vitun ihme siinä on ku ihmisten pitää tulla tänne latistamaan muita. Ei hemmetissä kyllä nyt ihminen saa kai apua pyytää ilman että kukaan tulee kertomaan niille kuinka paskoja ne on lapsillensa ja kuinka ne epäilee ihan turhaan.. Onhan tälläkin äidillä monta lasta ja varmaan on muuten kokemusta ni kai se nyt tietää mikä on normaalia ja mikä ei. Sanon vaan että oon 15v poika ja älkää ees kysykö miten oon tänne eksyny mutta ootte te kyllä ihan vitun dillejä te jotka latistatte valmiiks epätoivosii. Taidatte olla ite epäonnistujii. Voisitte vaan pitää turpanne kiinni ja miettii miten suurin osa sotaa käyvien maitten lapsista on terveitä jos kerran kaikki riippuu aina olosuhteista ja äidistä???! Miettikää nyt vähä...

62, on yksi ystävä, mutta on ollut myös tätä kohtaan väkivaltainen. Hänellä vaan yhtäkkiä napsahtaa päässä ja sitten esim. iskee terävällä esineellä kaveria tai lyö tätä ilmekään värähtämättä.

Oli tutkimuksissa ensimmäisen kerran 3-vuotiaana, diagnoosit tulivat tiputellen ikävuosina 4-5. Oli pienempänä puolipäivähoidossa erityisryhmässä, ja eskari käyty oman avustajan tuella. Käytös ollut silloinkin samanlaista, mennyt vaan rajummaksi. Häiriöt käytöksessä huomattiin kun hän aloitti päivähoidon 3-vuotiaana ja satutti muita lapsia siitä välittämättä toistuvasti. Kun ikää tuli lisää, kävi myös aikuisten kimppuun ja alkoi karkailemaan. Sai raivareita, hänet lukittiin päivähoidossa joskus yhteen huoneeseen koska oli uhka koko lapsiryhmälle. Satutti myös hoitajia ja opettajaansa useaan otteeseen.

63, 7-vuotias ei ole "nuori" eikä kyse ollut mielipiteen sanomisesta sitä juustoa koskien. Älä osallistu keskusteluun josset osaa lukea kunnolla, kiitos.

Onko olemassa vertaistukiryhmää, jossa voisit jakaa kokemuksiasi saman diagnoosin saaneiden lasten vanhempien kanssa ja saada heiltä tukea ja neuvoja?

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:26"]

62, on yksi ystävä, mutta on ollut myös tätä kohtaan väkivaltainen. Hänellä vaan yhtäkkiä napsahtaa päässä ja sitten esim. iskee terävällä esineellä kaveria tai lyö tätä ilmekään värähtämättä.

...Käytös ollut silloinkin samanlaista, mennyt vaan rajummaksi; ...satutti muita lapsia siitä välittämättä toistuvasti. Kun ikää tuli lisää, kävi myös aikuisten kimppuun; ...Sai raivareita; ...oli uhka koko lapsiryhmälle. Satutti myös hoitajia ja opettajaansa useaan otteeseen.

[/quote]

Pentusi on ensiksikin paha, ja toiseksi muutenkin Lanttu-B yksilö. Ei siitä ikinä oikeaa ihmistä saada aikaiseksi. Luovuta se pentele joko esim. johonkin Rio de Janeiron, São Paulon, Mexico Cityn, Johannesburgin, Bangkokin tai Manilan slummiin, tai sitten Venäjälle johonkin lastenkotiin, muuhun "julkiseen" hoitolaitokseen taikka ihan vain adoptiolapseksi kovakouraiseen venäläisperheeseen. Tärkeintä on nyt lähettää se kaheli penikka johonkin erilaiseen kulttuuriin, jossa on ihan tyystin tästä pohjoismaisesta mammantissiyhteiskunnasta poikkeavat kasvatusmenetelmät tuollaisen käytöksen kitkemiseksi. Ja osta sille pelkkä menolippu.

Koulutoveritkin kiittävät.

Uskomattomia vastauksia olet saanut, oikein sylettää osa...
Meillä osin samanlainen poika, nyt jo murrosiässä tosin. Adhd dg löytyy, mutta hankalinta varmaan on juuri se, että kyky ymmärtää miltä oma toiminta tuntuu toisista ihmisistä on miltei nolla. Tätä on joutunut ihan opettamalla opettamaan ja silti tulokset ovat laihoja. Muilla lapsilla hätä ei ole, riitelevät ja rähjäävät tavalliseen tapaan vain.
Nyt tietysti on iso huoli jo siitä, miten monella tapaa saattaa sotkea omat asiansa kun täyttää 18 reilun vuoden päästä, suunnitelmista ja haaveista on realiteetit aika kaukana.
Ole altiivinen ja hae apua, onko mitään mahdollisuuksia lastenpsykan päiväsairaalatoimintaan?

Minusta kyseessä on ennemminkin käytöksen muuttuminen kuin persoonan muuttuminen. Oletteko saaneet mitään arjen selviytymiskei oja paikoista joissa lasta on tutkittu. Tuntuu siltä, että lapsesi ei kykene jäsentämään ympäristöään eikä itseään suhteessa ympäristöön. Sen vuoksi hänellä on kaaottinen olo joka ilmenee käytöshäiriöinä ja taantumisena eikä hän kykene säätelemään omaa toimintaansa. Nepsy - hankeen kautta perhe on saanut tietoa ja tukea oman arkensa sujumiseen. Toivottavast vastaavaa toimintaa on myös pmalla kotipaikkakunnallasi, Tampereen kaupungin sivuilta ainakin pitäisi löytyä lisätietoa.
Lapsella pitää olla hyvin strukturoitu, aina samankaltaisena toistuva arki. Onko teillä käytössä arjen jäsentämistä auttavat kuvakortit, joiden avulla lapsen on helpompi käsittää mitä tänään /seuraavaksi tapahtuu?

Lapsella täytyy olla hyvin strukturoitu, aina samankaltaisena toistuva arki

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:09"]Kyse on ekaluokkalaisesta, jolla on taaperoiästä asti ollut vaikeuksia käytöksensä kanssa. On hyvin impulsiivinen, aggressiivinen, omaehtoinen sekä syyttää muita kaikesta, jossa itse tekee virheen. Lasta on tutkittu useamman vuoden ajan erilaisilla osastojaksoilla ym. mutta jo saadut neuropsykiatriset diagnoosit eivät tunnu selittävän käytöstä kuitenkaan kokonaan. Vähän aikaa sitten tapasin lapsen entisen erityisopettajan, joka muisteli että hänestä lapsen persoonallisuus ikäänkuin vaihtui välillä. Aloin sitten itsekin miettimään asiaa, ja tottahan se on.

En muista, koska olisin viimeksi nähnyt lapsestani sitä "normaalia" puolta. On jo pidemmän aikaa vastannut kaikkeen aggressiolla ja yleisellä epäluottamuksella, mutta toisinaan tavallaan taantuu, muuttuu siis paljon ikäistään nuoremman oloiseksi ja esim. konttaa ja lakkaa puhumasta. Syyksi riittää se, että innostuu jostain ja kun ei kykene kontrolloimaan sitä ollenkaan, menee ylikierroksille ja saattaa karata esim. konttaamalla pöydän alle ja mölisee sitten siellä. Joskus vastaa pelkkää "hölöpölöpöö"-höpinää asialliseen, rauhalliseen kysymykseen, vaikkei olisi riehunut tätä aiemmin.

Toisinaan taas vaikuttaa jopa pelottavalta, esim. ruokapöydässä voi täristä raivosta ja kun asiasta kysyy, hän kysyy, raivoa pidätellen, minulta jotain: vastaan siihen ja alkaa huutamaan minulle viha silmissään (esim. "Äiti hei...onko tämä susta hyvää juustoa..?" Minä: "On se minusta, kuis?" Lapsi: "No minusta EI TODELLAKAAN OLE, MIKSI SÄ OLET OSTANUT TÄMMÖISTÄ???!!" + paiskoo lautasta).

Tiedän että tässä iässä osa lapsista kokee paljon paineita ja muuttuu muutenkin, mutta tämä on ollut jo joitakin vuosia tämmöistä. Nyt vasta osasin pistää sanoiksi tämän huoleni. En tiedä, kenelle tästä pitäisi puhua ensisijaisesti? Perheessä on muitakin lapsia, eivät käyttäydy näin. Olen tuon erityisyyden piikkiin pistänyt kaikenlaista, kuten ammattilaisetkin, mutta mielestäni tätä pitäisi kyllä tutkia lisää!
[/quote]
Olisiko hänellä diagnosoimaton sokeritauti? Olen nähnyt itse miten verensokerin rajut vaihtelut muuttaa sokeritautisen käytöksen aggressiviseksi jos tilaa ei hoideta (aikuinen oli kyseessä).

Oletpa saanut asiattomia vastauksia. Tympeät palstagenitaalit ovat taas ikävästi tarjolla. Olen pahoillani saamistasi törkeistä kommenteista. Osalla ihmisistä on surkea kotikasvatus ja huonot käytöstavat.

Olisiko mahdollista, että lastanne hoidettaisiin lyhyt aika psykiatrisella osastolla? Hänen käytöstään seuraisivat ammattilaiset, jotka tietäisivät koulutuksensa perusteella, mistä on kysymys ja mihin kaikkeen lapsi reagoi huolestuttavalla tavalla. He osaisivat ottaa kantaa siihen, mikä on vialla. Lapsesi saisi puhua psykiatrien kanssa ja hänelle löydettäisiin lääkitys, joka helpottaisi hänen omaa tilannettaan ja perheenne tilannetta.

Lapsenne käytös on ikävä kyllä ongelmallista, uhkaavaa ja pelottavaa jo sisarusten kannalta.

Olen yrittänyt vuosia saada lähipiirissä olevaa eläkeläistä hakeutumaan hoitoon. Hänellä on alaa opiskelleiden mukaan nähtävästi kaksisuuntainen mielialahäiriö. Hänen käytöksensä on ajoittain mukavaa, toisaalta aggressiivista, välillä miellyttävää, seuraavaksi syyttävää jne. Tilanne muuttuu hetkessä. Aiemmin täysin asiallinen, fiksussa työssä työskennellyt ihminen puhuu seksijuttuja, kiroilee, lähettää syyttäviä ja herjaavia kirjeitä ja tekstiviestejä, alkaa huutaa toisen täysin normaalin kommentin jälkeen, meluaa, keskeyttää, mekastaa ja ahdistelee muita. Alkoholi pahentaa kuvioita, koska lääkkeet huuhdotaan alas konjakilla. Omasta mielestään henkilöllä ei ole mitään vikaa. Muut ovat tolloja ja hulluja. Harva psyykkisesti sairas ymmärtää oman tilanteensa. Fyysisesti sairaat hakeutuvat hoitoon, mutta henkisesti sairailta puuttuu usein kyseinen kyky sairauden vuoksi.

Toivon, että lapsenne tilanteeseen löydetään ratkaisu ja hän pystyy jatkamaan opiskeluaan. Luokkakavereiden ja perheen tilanne rauhoittuu ja paranee.

Oletpa ap saanut harvinaisen typeriä vastauksia osalta porukkaa. Olkaa kiltit hiljaa, jos teillä ei ole mitään kokemusta tai ymmärrystä erityislapsista.

Vaikea sanoa asiaan oikein mitään, olisi hyvä tietää diagnoosit, jotka lapsesi on saanut. Aivot on varmaan kuvattu? Mielestäni kyse ei ole mistään persoonallisuuden vaihtelusta, jos et edes muista milloin lapsi on ollut normaali ja vaikeudet ovat alkaneet jo taaperoiässä.

Ottakaa vastaan kaikki apu, mitä tarjolla on . Ikävä kuulla, että tilanne on vain vaikeutunut vuosien myötä. Kun vaikeudet ovat alkaneet noinkin varhain ja vain vaikeutunut kuntoutuksesta huolimatta, ennuste on ehkä aika huono. Siihen kannattaa varautua, että lapsi ei ehkä pysty asumaan kotona kovin kauaa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 23:06"]Esimiehenä työelämässä havaitsen aina välillä, että työntekijä on ap:n lapsen kaltaisella tavalla vihainen, hyökkäävä, hankala. Tällöin on yleensä kyse siitä, että työtehtävä tai joku tilanne työpaikalla on työntekijälle liian vaativa. Miksei koululaisella voisi olla sama tilanne? Vaikka luokka on pienikin, voi sosiaalisia tilanteita silti olla liikaa; oppilaan tulee pärjätä opettajan kanssa, toisten kanssa ja vielä omien tunteidensa kanssakin. Lisäksi tulee opittavaa kouluaineistoa päivittäin. Miten tilanne saataisiin koululaiselle helpommaksi? Voisiko koulun aloituksen liian vaativaksi kokeva ekaluokkalainen jättää kouluvuoden väliin ja aloittaa vasta seuraavana vuonna? Olen aina ihmetellyt, miksi lapset eivät voisi aloittaa koulua eri aikaan, onhan kehittyminen kovin yksilöllistä.
[/quote]

Juurihan ap sanoi, ettei älyssä ole vikaa. Ongelma on muualla, eikä poistu koulunkäyntiä lykkäämällä.