Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen persoonallisuus vaihtelee, kellään tietoa/kokemusta?
16.11.2014 |
Kyse on ekaluokkalaisesta, jolla on taaperoiästä asti ollut vaikeuksia käytöksensä kanssa. On hyvin impulsiivinen, aggressiivinen, omaehtoinen sekä syyttää muita kaikesta, jossa itse tekee virheen. Lasta on tutkittu useamman vuoden ajan erilaisilla osastojaksoilla ym. mutta jo saadut neuropsykiatriset diagnoosit eivät tunnu selittävän käytöstä kuitenkaan kokonaan. Vähän aikaa sitten tapasin lapsen entisen erityisopettajan, joka muisteli että hänestä lapsen persoonallisuus ikäänkuin vaihtui välillä. Aloin sitten itsekin miettimään asiaa, ja tottahan se on.
En muista, koska olisin viimeksi nähnyt lapsestani sitä "normaalia" puolta. On jo pidemmän aikaa vastannut kaikkeen aggressiolla ja yleisellä epäluottamuksella, mutta toisinaan tavallaan taantuu, muuttuu siis paljon ikäistään nuoremman oloiseksi ja esim. konttaa ja lakkaa puhumasta. Syyksi riittää se, että innostuu jostain ja kun ei kykene kontrolloimaan sitä ollenkaan, menee ylikierroksille ja saattaa karata esim. konttaamalla pöydän alle ja mölisee sitten siellä. Joskus vastaa pelkkää "hölöpölöpöö"-höpinää asialliseen, rauhalliseen kysymykseen, vaikkei olisi riehunut tätä aiemmin.
Toisinaan taas vaikuttaa jopa pelottavalta, esim. ruokapöydässä voi täristä raivosta ja kun asiasta kysyy, hän kysyy, raivoa pidätellen, minulta jotain: vastaan siihen ja alkaa huutamaan minulle viha silmissään (esim. "Äiti hei...onko tämä susta hyvää juustoa..?" Minä: "On se minusta, kuis?" Lapsi: "No minusta EI TODELLAKAAN OLE, MIKSI SÄ OLET OSTANUT TÄMMÖISTÄ???!!" + paiskoo lautasta).
Tiedän että tässä iässä osa lapsista kokee paljon paineita ja muuttuu muutenkin, mutta tämä on ollut jo joitakin vuosia tämmöistä. Nyt vasta osasin pistää sanoiksi tämän huoleni. En tiedä, kenelle tästä pitäisi puhua ensisijaisesti? Perheessä on muitakin lapsia, eivät käyttäydy näin. Olen tuon erityisyyden piikkiin pistänyt kaikenlaista, kuten ammattilaisetkin, mutta mielestäni tätä pitäisi kyllä tutkia lisää!
Kommentit (82)
Yritätkö kysyä, onko lapsellasi jakomielitauti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
32, emme saaneet viime käynnillä neurologille mitään uutta tietoa. Olen lukenut puhki kaikki suomenkieliset oppaat diagnooseihin liittyen, lainannut myös opettajille tarkoitettua materiaalia, kokeillut kaikenlaisia apukeinoja ja -välineitä, mutta mistään ei ole ollut mainittavaa apua. On tehty sosiaalisia sarjakuvia, kuvitettu päiväjärjestys jota on noudatettu orjallisesti, Time Timer on tuttu väline jne. Menin jopa niin pitkälle, että annoin videoida perheen sisäistä vuorovaikutusta, mutta siitäkään ei löydetty huomautettavaa.
Kuten sanottu, meidän kunnassa ainoa tarjottu apu on ollut se psykiatrinen hoitolaitos. Kotipalvelun kaltaista hoitoapua ei ole olemassakaan ja esim. kerhoihin en voi lasta laittaa, koska ei pärjää ilman aikuista jatkuvasti vierellään.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:46"]
15, en tiedä mitä epäilen. Tiedän vaan että lapsi on ongelmissa käytöksensä takia ja minusta hänen persoonansa vaihtelee selvästi (esim. nuo taantumisjaksot). En ole lääkäri, ei hajuakaan miksi tätä pitäisi kutsua.
[/quote]
Epäiletkö siis multipersoonallisuuksia? Huh.
Persoonallisuushäiriössä voi henkilö olla välillä pitkiäkin jaksoja ihan toinen persoona, mutta noin pienellä ei sellaista kai voi olla edes kehittynyt vielä.
-
Ennemmin tulee näin maallikkona mieleen, että taustalla on joku fyysinen syy, on sitten sairaus tai vaikka pitkäaikainen stressi ja että lapsellasi olisi koko ajan epämääräisesti paha olla js siksi aggressiot jatkuvasti pinnassa.
Ei kai noin pienellä voi vielä olla persoonallisuushäiriötä? Tuon ikäiset kyllä pelleilevät ja leikkivät, joten mitä ihmeellistä siinä on, että konttaa pöydän alle? Ikävä sanoa, mutta lapsi varmasti tietää, mitä ajattelet hänestä ja se voi vaikuttaa hänen käyttäytymiseensä muuallakin mm. Aggressioina. Mielestäni tekstissäsi ei oikein konkretisoitunut lapsen käytöshäiriö tai ongelmat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko lapsella itsellään mitään ajatusta siitä, mistä hän nauttii. Kenenpä elämä ei olisi raskasta, jos aina kiukuttaa ja tuo tietenkin vain ruokkii aggressiivisuutta entisestään.
Ompa inhottavia ja julmia vastauksia täällä. En ymmärrä miksi pitää ilkeillä, selvästikään lapsi ei voi hyvin ja äidillä on huoli. En osaa antaa hienoja vastauksia kysymyksiin, mutta toivotan tsemppiä sinne koko perheelle ja jaksamisia <3 Voihan olla, että tuo on kausi mikä menee lapsen vanhetessa ohi. Varmasti olette myös kokeilleet antaa lapselle ns "kaksinkeskistä" huomiota, ettei tuo riehuminen ym ole vain huomionhakua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi kuulostaa hämmentyneeltä. Jospa hän siksi turvautuu hyvin vahvoihin rooleihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylläpä saat asiatonta palautetta. Toivottavasti saat apua tilanteeseesi. Täältä vain ei sitä näytä tulevan. Itsekään en osaa auttaa. Minulla on myös keinot välillä loppu impulsiivisen ja aggressiivisen lapseni kanssa. Rupesin lukemaan ketjua kohtalotovereiden tai hyvien neuvojen toivossa...Jaksamista ja muista rakastaa pahimpinakin hetkinä. Minäkn yritän :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaa kuvata kotona niitä persoonallisuuden muutoksia ja näyttää psykiatrian lääkärille tms. Auttaisiko lasta rauhallinen ja hiljainen ympäristö? Jos ei hermot kestä melua? En siis tarkoita että teillä olisi jatkuvaa möykkää vaan kun mainitsit muutkin lapset :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:27"]
Persoonallisuushäiriössä voi henkilö olla välillä pitkiäkin jaksoja ihan toinen persoona, mutta noin pienellä ei sellaista kai voi olla edes kehittynyt vielä. - Ennemmin tulee näin maallikkona mieleen, että taustalla on joku fyysinen syy, on sitten sairaus tai vaikka pitkäaikainen stressi ja että lapsellasi olisi koko ajan epämääräisesti paha olla js siksi aggressiot jatkuvasti pinnassa.
[/quote]
Todellakin huomaa, että olet maallikko. Persoonallisuushäiriö(t) ei(vät) liity mitenkään tilaan, jossa ihmisellä on useita persoonallisuuksia. Hei haloo...
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:54"]
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:27"]
Persoonallisuushäiriössä voi henkilö olla välillä pitkiäkin jaksoja ihan toinen persoona, mutta noin pienellä ei sellaista kai voi olla edes kehittynyt vielä. - Ennemmin tulee näin maallikkona mieleen, että taustalla on joku fyysinen syy, on sitten sairaus tai vaikka pitkäaikainen stressi ja että lapsellasi olisi koko ajan epämääräisesti paha olla js siksi aggressiot jatkuvasti pinnassa.
[/quote]
Todellakin huomaa, että olet maallikko. Persoonallisuushäiriö(t) ei(vät) liity mitenkään tilaan, jossa ihmisellä on useita persoonallisuuksia. Hei haloo...
[/quote]
Ensinnäkin: Persoonallisuushäiriöitä ei esiinny lapsilla. Ne muovautuvat lapsuuden vuorovaikutussuhteissa, mutta tulevat esiin varhaisnuoruudessa. Toisekseen, dissoasiatiivinen identiteettihäiriö, jossa henkilöllä esiintyy useita persoonallisuuksia, on seurausta erittäin voimakkaasta traumasta ja "mielen jakautumisesta" -> ihmisellä ei ole kykyä kohdata traumaa, sen kohtaaminen aiheuttaisi koko minän ja persoonan pirstaloitumisen, jolloin sen sivulle nousee ikään kuin toinen persoona. Tämäkään ei tosiasiallisesti mene kuin leffoissa, harvoin edes sivullinen huomaa näitä persoonallisuuden muuttumisia, vaan henkilö itse jossain vaiheessa elämäänsä havahtuu siihen, että hänellä on suuria "gappeja" eli aukkoja muistissaan. Tätä EI esiinny lapsilla.
Kylläkai lapset aina kiukuttelee. Tuossa perjantai yönä taas näin kun baarien edessä kiutteli ja tappeli aikuiset ihmiset. Juuston pahuus oli vaan vaihtunut sisäänpääsymaksun pahuuteen. Olisipa aloittaja ollut paikalla niin olisi koko kadullinen ihmisiä päässyt mielisairaalaan hoitoon.
Kaikkea hullua sitä täällä saa lukeakin. Mieti AP kasvatusmetodejasi. Vapaammalla kasvatuksella voisi olla vähemmän ahdistusta ja vihaa.
Narsistinen häiriö? Toivottavasti jotain löytyisi ja lapsesi ja koko perheenne saisi apua. En ihmettele, luettuani taas tätäkin ketjua miksi (suuri?) osa suomalaisista voi tavalla tai toisella huonosti, miksi on kiusaamista kouluissa ja työpaikoilla, kun olet saanut kovin asiattomia ja ilkeileviä vastauksia. Toivon teille kovasti tsemppejä, minusta tuollainen käytös mitä kuvailit ei kuulosta normaalilta ja jos perheessänne muut lapset ovat "tavallisia", osaat varmaan erottaa normikiukut erityisistä aggressio-ongelmista. Varmasti rankkaa koko perheelle kun yksi perheenjäsen noin hankala. Voimia.
Alue: Aihe vapaa
2