mitä vauva-arki sinulle opetti

Up, lisää kokemuksia!

Että yksin on pärjättävä, tuli mitä tuli. Että uupumuksesta ei kannata puhua puolisolle ääneen. Sen, mitä on Todellinen Rakkaus. Ja Todellinen Viha.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:05"]Ennen lisääntymistäni olin tehnyt päivittäisiä asioita järjestyksessä "ensin työ, sitten huvi". Eli halusin asioiden menevän niin, että ensin rehkin ja sitten voin relata jonkin hauskan jutun parissa ja sitten nukkumaan. Mutta vauvan tultua taloon kävi selväksi, että se oma huviaika täytyy ottaa juuri silloin kun sitä tarjoutuu, ja ehkä ja jopa todennäköisesti täytyy vielä venyä johonkin muuhun sen jälkeen. Onneksi vauva oli kuitenkin mainio nukkuja, niin että uniajasta ei tarvinnut suuremmin tinkiä.
[/quote]

Mulla tämä kanssa. Kun on tottunut siihen että tekee asioita järjestelmällisesti ja kerralla valmiiksi, keskeneräiset projektit tahtoo kokoajan kummitella takaraivossa.

Kuinka huono tukiverkostomme on.

Sen että perusarki ja työssäkäynti onkin aika kivaa:) Lisäksi sen, että katkonaisillakin yöunilla pärjää vallan mainiosti ja, että yksi lapsi riittää meille!

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:45"]

Sen että perusarki ja työssäkäynti onkin aika kivaa:) Lisäksi sen, että katkonaisillakin yöunilla pärjää vallan mainiosti ja, että yksi lapsi riittää meille!

[/quote]

veit sanat suustani! :)

Opetti ainakin minulle sen, että olen jotenkin erilainen kuin muut.

Minusta tämä yleisesti hyväksytty systeemi, jossa lapsi viedään päivähoitoon siksi aikaa kun vanhemmat ovat töissä, alkoi tuntua täysin epäinhimilliseltä ja sietämättömältä. Ihmettelin, miten muut vanhemmat sen ajan kestävät, henkisesti. Koetin miettiä muita ratkaisuja, esim. lapsen hoitaja kotiin tai muita yhteiskunnallisia malleja esim. lastentarha työpaikan työntekijöiden lapsille. En keksinyt toimivaa vaihtoehtoa, mutta yhä ihmettelen, kuinka muut äidit kestävät henkisesti tämän yhteiskunnan toimintatavat.

Joo, en ollut niin hyvä äiti kuin luulin olevani, enkä osannut nauttia vauva-ajasta. Minulla oli ruusunpunaiset kuvitelmat siitä, että lapsia arvostetaan yhteiskunnassa. Välit anoppiin menivät osaksi rikki, koska hän sanoi suoraan, ettei välitä lapsestani yhtä paljon kuin ensimmäisestä lapsenlapsestaan. Ensimmäinen lapsi on kuulemma aina rakkain. Olen ainoa lapsi ja olin siihen saakka kuullut vain vakuutteluja, että kaikki lapset ovat yhtä rakkaita.

Tämä ehkä vaikeutti myös suhdetta omaan lapseeni. Tajusin, ettei lapsellani ole oikeastaan ketään muuta tässä maailmassa kuin minä. Toisaalta taisin tässä vähätellä mieheni osuutta. Hän on kyllä ollut niin hyvä isä kuin voi ja osaa. Mutta minulla oli semmoinen tunne, että olen ainoa, joka todella rakastaa tätä lasta, ja tunsin olevani sen vuoksi hirveän yksin.

Ihmisten oikeasti pitäisi nykyistä enemmän miettiä, mitä puhuvat ja tekevät toisilleen.

Mitä passiivis-agressiivinen tarkoittaa. 10 vuotta olin naureskellut mieheni puheille äidistään. Siinähän on niin herttainen ja ihana ihminen, ajattelin. Heti lapsen synnyttyä anoppi suuntasi mielenkiintonsa minuun. Johan alkoivat mieheni jutut avautua.

2

2

1) Että olen vahva. Käsittämättömän vahva. Ja kestän tilanteita (jatkuva vauvan kirkuminen ja unen puute, olemaan perheen ainoa aikuinen) paremmin kuin olisin ikinä uskonut.
2) Että vaikka on kuvitellut tunteneensa ehdotonta rakkautta ennen äitiyttä, rakkaus vauvaan siirtää vuoria.
3) Että todella rakastan työtäni ja olen parempi äiti kun teen vähän sitäkin (onneksi on työ, jota voi tehtä ihan vähänkin)
4) Mitä oman ajan menetys tarkoittaa
5) Liittyen edelliseen: vielä 10v myöhemminkin nautin sellaisista hetkistä kuten hyvä lounas tai pitkä suihku täysin siemauksin.
6) Mitä imetys tarjoaa parhaimmillaan (ja pahinmillaan; en olisi ikinä uskonut minä-kuvani olevan imetyksestä riippuvainen)
7) Miten oman lapsen hampaaton hymy voikin täyttää sydämen.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 21:55"]että yksi lapsi riittää
[/quote]
Näin.

Lisää kokemuksia