mitä vauva-arki sinulle opetti

Missä menee sietämättömän väsymyksen raja. Nyt ei jaksa sen kummemmin edes valittaa, jos joskus joutuu satunnaisesti pärjäämään päivän 2-3 tunnin unilla, kun kuitenkin pääsääntöisesti nukutaan hyvin.

Yllättävän hyvin sitä pärjäsi ilman mitään työelämään liittyvää. Se oli hyvä havainto. No toki ansiosidonnainen vanhempainraha liittyi paljonkin työelämään:)

Opin huolehtimaan myös itsestäni ja omasta jaksamisestani.

Hymyilyttää kaikki ketkä suureen ääneen selittää väsymyksestä, kun nukkuneet ehkä yhden yön heikosti. Muutaman vuoden selviää ilman suurempia nukkumisia (en olisi uskonut, välillä olin todella huolissani, että kuolen siihen väsymykseen). 

Että vuoden suhteen ei kannata suunnitella tai haaveilla mitään, kaikki menee kuitenkin niin erilailla. 

Että aika hc jutuistakin selviää hengissä. Ja että hurjat koettelemukset eivät välttämättä vahvista vaan voivat rikkoa jotain aika pysyvästi.

Se opetti, että vaikka olisin kuinka väsynyt ja sairas tahansa, niin apua ei ole saatavissa; ei lähipiiristä, eikä yhteiskunnalta. Julma opetus. Opin olemaan tekemättä lisää lapsia.

t. yhden lapsen äiti

Opin arvostamaan lasten isää. Vaikka nykyisin ollaan erottu, niin arvostan häntä aina lasten isänä. Vauva-ajat ei olleet mitään ruusuilla tanssimista mutta me selvittiin niistä.

että yksi lapsi riittää

Että elämä kotona (ilman työssäkäymistä) on hemmetin tylsää.

Ennen lisääntymistäni olin tehnyt päivittäisiä asioita järjestyksessä "ensin työ, sitten huvi". Eli halusin asioiden menevän niin, että ensin rehkin ja sitten voin relata jonkin hauskan jutun parissa ja sitten nukkumaan. Mutta vauvan tultua taloon kävi selväksi, että se oma huviaika täytyy ottaa juuri silloin kun sitä tarjoutuu, ja ehkä ja jopa todennäköisesti täytyy vielä venyä johonkin muuhun sen jälkeen. Onneksi vauva oli kuitenkin mainio nukkuja, niin että uniajasta ei tarvinnut suuremmin tinkiä.

No ainakin sen että seksin saa unohtaa. Ennen ajattelin että tekosyitä...

2

Suurpiirteisyyttä, lepää silloin ku pystyt ja ole armollinen itsellesi.

Ihana breikki työelämässä. Elämäni parasta aikaa!

Iloitsemaan pienistä asioista ja sen, että oman lapsen eteen tekee kaikkensa.

[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:56"]Mitä passiivis-agressiivinen tarkoittaa. 10 vuotta olin naureskellut mieheni puheille äidistään. Siinähän on niin herttainen ja ihana ihminen, ajattelin. Heti lapsen synnyttyä anoppi suuntasi mielenkiintonsa minuun. Johan alkoivat mieheni jutut avautua.
[/quote]

Ei nyt aivan auennu?

Että rakkaus lapseen todellakin menee kaikkien muiden edelle

Se opetti sen, että sitä selviää mistä vaan! 

Itselleni vauvavuosi oli juuri sellainen kuin oletinkin, mutta olin liikkeellä "pessimisti ei pety" -mentaliteetilla. Kyllä, lapsella oli koliikki. Ei, äidinrakkaus ei syttynyt heti. Ei, kukaan ei auttanut, edes oma äiti. Kyllä, mies oli ajoittain täysin itsekäs ja kädetön paska, joka luisti kaikista velvollisuuksista silmän välttäessä. Ei, imetys ei todellakaan ollut helppoa tai mukavaa.

Kaikista näistä kuitenkin selvittiin kun ne eivät tulleet yllätyksenä. Sen sijaan yllätyin siitä, kuinka paljon aloin kantaa lapsesta huolta, koska olin ennen todella huoleton tyyppi. Huoli oli todella murskaavaa ja valvotti yöllä. Yllätyin myös siitä, kuinka sietämätöntä on seurata vierestä, kun oma lapsi joutuu kokemaan pettymyksen. En melkein kestänyt katsoa, kun naiiveista naiivein puolivuotiaani joutui vanhemman lapsen "kusettamaksi" leikin lomassa. Teki mieleni raivota sille toiselle lapselle, vaikka tiedän toki, etten voi suojella lastani kaikelta.

Että naisten ja miesten tasa-arvo on valhetta. Biologia sanelee niin paljon. Ei kannata yrittää jakaa kaikkea puoliksi. Se ei vaan mene niin.

Opetti itsestäni paljon. Oli ihanaa huomata, että pärjää. Tajusin myös, miten ihanan miehen olen löytänyt.

Ja sitten taas toisaalta opetti paljon läheisistä. Asutaan eri paikkakunnalla kun suurin osa sukulaisista ja ystävistä. Yhtäkkiä ei ehditäkään kylään, kun on töitä ja kotitöitä sun muita. Ennen ei tuottanut ongelmia lyödä aikatauluja yhteen vaikka tein kolmivuorotyötä. Meidän oletetaan kyläilevän, mutta kukaan ei ajattele ettei se enää käykään ihan noin vain pienen vauvan kanssa joka sanelee meidän päivärytmin. "Kun teille on niin pitkä matka että menee sit koko ilta", no niin se menee helvetti meilläkin!

2