Lue keskustelun säännöt.
Pienellä palkalla sinnittely kuukaudesta toiseen :(
27.09.2021 |
Olen julkisella sektorilla sihteerinä ja palkka on pieni. Se on niin pieni, että kun palkka tulee, se menee lähes kaikki lainan lyhennyksiin laskuihin, ruokaan ja pakolllisiin bensakuluihin. Eli säästöön ei jää rahaa lainkaan. En pysty keräämään säästöjä pahan päivän varalla, matkaa varten, itseni satunnaista hemmottelua varten jne. Eli elän täysin kädestä suuhun kuukaudesta toiseen.
Nyt koen ettei työ motivoi minua enää lainkaan. Ja palkka on varmasti suuri syy, koska miksi teen töitä vuodesta toiseen, kun en siitä tulevasta rahasta kuitenkaan pysty nauttimaan.
Onko muilla kokemusta, että vaihtaminen parempi palkkaiseen työhön antoi enemmän motivaatiota työn tekemiseen?
Eikä tarvitse tulla kommentoimaan, kuinka työttömällä ei ole rahaa tämänkään vertaa. Ymmärrän sen, mutta jos työssä käy kuukaudesta toiseen ja silti rahat juuri ja juuri riittää, on se eri asia.
Kommentit (66)
Yhä, köyhä ei saa asuntolainaa eikä köyhällä ole varaa auton osamaksuihin. Olet keskituloinen jos sulla on näihin varaa.
Köyhän ja keskituloisen välissä on pienituloinen. Esim. lähärit, siivoojat, osa-aikaiset kaupan kassat yms. Pk-seudun ulkopuolella pääsee kiinni asuntolainaan vaikka palkka alle 1900 e eli keskituloisen rajan. Köyhät ovat yleensä työvoiman ulkopuolella, esim. sairaseläkeläisiä, opiskelijoita, pitkäaikaistyöttömiä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äärimmäisen tyhmä kysymys mutta jos pieni palkka on ongelma, niin mikset vaihda hommia parempi palkkaiseen työhön?
Elämässä kannattaa olla realisti jo siinä vaiheessa kun tekee uravalintoja ja miettii esim. jatko-opintoja. Itse lakaisin maton alle suosiolla ne vaihtoehdot jotka eivät johda ammattiin tai johtavat ammattiin joissa on huono palkkaus.
Tokihan ihminen voi tehdä uuden uravalinnan elämässään myöhemminkin. Tähän ei välttämättä edes tarvita uudelleenkoulutusta, jos sosiaaliset avut ovat riittävän hyvät. Siis kaikkihan tuntevat jonkun ns. paskanjauhajan, joka ei kuitenkaan osaa työtään mutta nostaa silti jäätävää palkkaa. Tähän ei tarvita muuta kuin kyky myydä omaa "osaamistaan" ja aina löytyy firmoja/virkoja joihin hakija palkataan.
Nuorilla opiskelupaikkaa valittaessa on puutteellinen käsitys työelämästä ja myös itsetuntemus on yleensä vielä siinä iässä heikkoa.
Suomessa on aika lailla maailman parhaat mahdollisuudet kouluttautua myös aikuisiässä. Ei tarvitse jumiutua siihen mitä 15-vuotiaana on valinnut.
Useimmat sitäpaitsi aloittavat yliopistoa-opinnot vasta 20+ vuotiaana, jolloin on kyllä tarpeeksi aikuinen esim Googlettaakseen eri alojen työllistymis- ja palkkatietoja.
Turha vedota siihen ettei tiennyt (eikä muka asialle enää voi mitään).
Jep, näin juuri.
Lisäksi toisen asteen opetuksessa on jo vuosikymmeniä kartoitettu nuorille eri urapolkujen hyviä ja huonoja puolia. Siis tarjolla on tietoa ja riittävästi. Toki on paljon nuoria joiden uravalinta on enemmän ideologista kuin järkevää ja tätä sitten myöhemmin itketään. Mutta mikään ei estä vaihtamasta alaa myöhemminkään, jos työt eivät miellytä tai palkkaus on ongelma.
Siis eihän tässä ole mitään ihmeellistä. Ei se nuoruuden ihannepuolisokaan aina ole koko elämän kestävä sielunkumppani. Joskus se menee vaihtoon ja syystä. Sama asenne pitäisi olla omaa työpaikkaakin kohtaan. Jos ei miellytä, niin vaihtoon.
Eli millä aikuisopiskelun aika, monta vuotta, eletään? Lainalla?
Toisilla kestää, toisilla ei kestä mikään koskaan.
Tyhmä kysymys… ja vastaus on että miten ylipäätänsä opiskelunsa kukin valitsee ja kustantaa. Elämäntilanne voi olla rajoittava tekijä useampivuotiselle opiskelulle. Toisaalta opintojen ei tarvitse olla ainoa asia opiskeluaikana. Siis varmasti on tekosyitä olla opiskelematta, kun se on haasteellista. Ja tämäkin on oma valinta. Keinoja löytyy, jos on tahtoa. Jos ei ole tahtoa, niin sitten voi ruikuttaa lopun elämänsä omaa kohtaloaan.
Vierailija kirjoitti:
Autoa ei ole pakko pitää. Myy auto ja rahaa säästyy kun ei tarvitse ostaa bensaa ja maksaa vakuutuksia.
Ja höpö höpö!
Auto on Suomessa pakollinen lähes kaikkialla, lukuunottamatta ehkä jotain Helsingin keskustan hippialuetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli millä aikuisopiskelun aika, monta vuotta, eletään? Lainalla?
Toisilla kestää, toisilla ei kestä mikään koskaan.Tyhmä kysymys… ja vastaus on että miten ylipäätänsä opiskelunsa kukin valitsee ja kustantaa. Elämäntilanne voi olla rajoittava tekijä useampivuotiselle opiskelulle. Toisaalta opintojen ei tarvitse olla ainoa asia opiskeluaikana. Siis varmasti on tekosyitä olla opiskelematta, kun se on haasteellista. Ja tämäkin on oma valinta. Keinoja löytyy, jos on tahtoa. Jos ei ole tahtoa, niin sitten voi ruikuttaa lopun elämänsä omaa kohtaloaan.
Omia tekosyitä listattuna.
Helsingissä tarjolla olleet opiskeluvaihtoehdot:
- Allatyperä nuoruuden valinta, eli lukion oppimäärä suoritettu, mutta ylioppilastodistus puuttuu. Syystä juurikin silloin tehdyt ei tarpeeksi pitkälle mietityt valinnat
- Sisäänpääsymahdollisuuksiani parantaakseni olisi siis kannattanut hoitaa tuo pois ensin alta
- Työttömiä nuoriakin esim. medianomeja on pilvin pimein. Kovin epävarmaa siis työllistyminen
- Se työpaikkahakemusten "tai vastaava kokemus" on jo
- 4-5 vuotta ellei yli siis jopa lisää varmaa työttömyyttä
- Vastavalmistuneen palkkataso on se vastavalmistuneen
Muualla tarjolla olleet usempivuotiset, ammattiin valmistavat opiskeluvaihtoehdot:
- Muutto toiseen kaupunkiin, pieneen opiskelijayksiöön
- Paikkakunnalle, josta et tunne ketään ja uusien tuttujenkin saaminen niin ja näin kun puolet muita vanhempi
- Lemmikkieläimistä luopuminen. Kolmeksi vuodeksi hoitopaikka ei ole hoitopaikka vaan lemmikkien uusi koti
- Kenties parempi työllistymismahdollisuus, mutta ainakin kolme vuotta lisää työttömyyttä
- Vastavalmistuneen palkkataso on se vastavalmistuneen
Asunto olisi pitänyt myydä molemmissa tapauksissa. Myyntivoitolla olisi toki opiskelut kattanut hetkeksi jos toiseksi.
Muualla tarjolla ollut lyhyempi koulutus eli Pelsun vain 1,5 vuotta:
- Muutto toiseen kaupunkiin, pieneen opiskelijayksiöön
- Paikkakunnalle, josta et tunne ketään. Uusia tuttuja ehkä helpompi saada. En olisi ollut ainoa ikäloppu välttämättä
- Kohtalaisen varma työllistymismahdollisuus, mutta ainakin 1,5 vuotta lisää työttömyyttä
- Kovin kummoinen palkkataso ei ikinä
Tällöin olisin ehkä voinut pitää niin asunnon kuin lemmikit. Tuli vaan muut realiteetit vastaan. Eli josko minusta ei ollut yötyöhön 25-vuotiaanakaan, tuskin on nytkään.
Päädyin siis vuodeksi tavallaan omaa ammattiosaamista laajentavaan, ei kuitenkaan mihinkään ammattiin valmistavaan koulutukseen. Valmistuttuani hain yli kahteenkymmeneen alan paikkaan (paljon enempää niitä Suomessa ei olekaan). Ei edes yhtä kiitos ei-vastausta. Se siitä sitten. Eikä siitä oikein CV.ssäkään mitään hyötyä ollut ei alaan liittyviä tehtäviä hakiessa.
Sittemmin olen taas takaisin töissä, ihan hyvin palkatussa sellaisessa. Asun yhä omistusasunnossani, kotipaikkakunnallani, lemmikkieni kanssa. Olihan tässä tuuriakin mukana, mutta kenties myös riski- ja tuottolaskelmia sen osalta, millä valinnoilla todennäköisimmin on kuitenkin mahdollisuus saavuttaa toivottu lopputulos sittenkin nopeiten.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kevyen istumatyön lisäksi voi aivan hyvin tehdä esim. pari viikonloppua kuukaudessa hoitoapulaisen hommia. Heistä on kova pula. Rahaa tulee kivasti. Palkka lähes samakuin hoitsuilla.
Mikä on hoitoapulainen?
No ap paljonko se sun palkka on?