Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen onneton Helsingissä - lähdenkö takaisin pohjoiseen?
26.09.2021 |
Olen asunut Helsingissä vuodesta 2008 ja ollut oikeastaan koko ajan onneton. Olen käynyt korkeakoulun pääkaupungissa, tehnyt uraa ja ollut mukana kaikenlaisissa harrastuksissa ja muussa (olen ns. "menestynyt", vähän nauran tällaiselle termille nykyään) mutta tärkein eli kokemus siitä että tulee hyväksytyksi omana itsenään ja että kuuluu johonkin yhteisöön on puuttunut koko ajan. Olen aina pitänyt Helsinkiä vähän kylmänä paikkana ja vuosien aikana vain tottunut yksinäisyyden kokemukseen ja siihen etten ole oikein tärkeä kellekään. Muutamia kavereita on, mutta aikuistuessa olen huomannut että ihmissuhteeni ovat olleet täällä kovin pinnallisia ja näin yli kolmekymppisenä se surettaa kovasti. Opiskeluista minulle ei muodostunut omaa turvallista kaveriporukkaa yrityksistä huolimatta. Yksin jäämisen tunne on ollut niin raaka, että olen välillä psyykkisesti oireillut sen takia.
Olen kotoisin pohjoisesta ja mietin, pitäisikö palata. Parisuhdetta ei ole ja työllistyminen pohjoisessa voi olla vähän niin ja näin (sieltähän valutaan työn perässä Helsinkiin). Lisäksi pohjoisen kaverit ovat joko perheellistyneet tai muuttaneet muualle.
Onkohan tämmöisessä ideassa mitään järkeä? Voin sanoa, että harmittaa urakalla, etten jo silloin parikymppisenä tyttönä osannut viheltää peliä poikki ja olla rehellinen ja todeta, ettei Helsinki ole minun paikkani. 13 vuotta elämästä on vain mennyt hujauksessa hampaat irvessä kituuttaen ja esittäen että kaikki on hyvin. 13 vuotta! Noh, onneksi viimein osaan olla itselleni rehellinen ja sanoa ääneen, että en viihdy Helsingissä enkä tule varmaan koskaan viihtymään.
Sosiaalisissa taidoissani tuskin piilee ongelma, koska mulla oli paljon kavereita aikanaan pohjoisessa, olen menevä luonteeltani ja olen myös asunut ulkomailla välissä ja saanut siellä kokea olevani hyväksytty ja pidetty. Helsinki ei vain yksinkertaisesti sovi minulle - pelkään vain että tässä iässä on liian myöhäistä tehdä peliliikkeitä. :( Kun ne tärkeimmät sosiaaliset suhteet ja oma yhteisö kuitenkin luodaan yleensä parikymppisenä ja opintojen aikana.
Kohtalontovereita? Kokemuksia?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Lähde ihmeessä, jos yhtään mietityttää. Turha asua paikassa, jossa on onneton (eikä esim lapset sido paikkaan). Helsingin kaupunkikaan ei käsittääkseni pakota ketään jäämään. Ei kuitenkaan ehkä kannata asennoitua niin, että "pohjoisessa" kaikki on auvoista ja asiat hyvin. Saatat huomata, että työmarkkinoilla ei suositakaan paluumuuttajaa PK-seudulta, pikkukaupunkeihin jämähtäneet ihmiset ovat pariutuneet ja muodostaneet sosiaaliset piirinsä yläasteekavereiden / opiskelukavereiden perusteella jne. Itse en myöskään kestäisi kaupungin elämän puutetta. Sitä, että kaupat ja kahvilat yms menee kello 17 kiinni, eikä esim kulttuurielämästä tarvitse puhua.
Itse olen kotoisin Keski-Suomesta ja joskus pahimpina kausina miettinyt paluumuuttoa. Nyt kun elämä on suht hyvin mallillaan (vaikka olenkin sinkku yli kolmekymppisenä) ja olen sallinut itselleni olla onnellinen täällä, niin olo on ihanan vapaa. Minun vastuullani ei ole enää se, että iäkkäät sukulaiset kotikaupungissa pärjäävät (olen etäauttanut heitä 10 vuotta yli oman jaksamiseni ja totesin, että nyt on jonkun muun vuoro). Saan asettua Helsinkiin / Espooseen ja olla juuri niinkuin itse haluan. Tosin se varmasti auttaa, että minulla on täällä etelässä paljon opiskeluaikaisia kavereita (Keski-Suomesta) ja olen saanut vuosien varrella paljon uusia ystäviä täältä. Muutamat sukulaisetkin asuvat PK-seudulla. "Ihmispiirini" on siis laaja.
Sinuna kuitenkin miettisin ennen muuttoa, että ajaako sinua takaisin kotiin jokin sellainen asia, joka ei paikkaa vaihtamalla fiksaannu. Masennus, merkityksettömyys, parisuhteettomuus tms.
Tämä oli oikein hyvä ja ajatuksia antava kommentti! Kiitos siitä.
Näitä omia muuttohaaveita tällä hetkellä buustaa kavereiden puute ja masennus (johon saan hoitoa). Olen kovasti koittanut tehdä elämästäni onnellista ja välillä on ollutkin hyviä vuosia. Yksin jäämisen kokemus on kuitenkin se joka aina lopulta palaa pintaan ja tällä hetkellä tuntuu ihan musertavalta. Sitä niin haluaisi vain kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi omana itsenään. Helsingissä ajauduin jo alussa vääriin porukoihin. Nämä on sellaisia asioita jotka ei välttämättä muuttamalla todellakaan ratkea, mutta tällä hetkellä haluan tukalan olon vuoksi vain niin kovasti löytää ratkaisun että muuttoakin sitä tosiaan miettii.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä taas olen pettynyt koko suomeen sekä suomalaisiin joten maa vaihtuu viimeistään sen jälkeen kun on saanut haudattua tärkeimmän sukulaisen...
Viihdyn molemmissa päissä ja olen valinnut stadin tai pohjoisen aina tilanteen ja eri vaiheiden mukaan.
Jos pohjoisessa olisi töitä yhtä helposti tarjolla keikkatyöstä pitävälle, niin lähtisin heti.
Vierailija kirjoitti:
Lähde ihmeessä, jos yhtään mietityttää. Turha asua paikassa, jossa on onneton (eikä esim lapset sido paikkaan). Helsingin kaupunkikaan ei käsittääkseni pakota ketään jäämään. Ei kuitenkaan ehkä kannata asennoitua niin, että "pohjoisessa" kaikki on auvoista ja asiat hyvin. Saatat huomata, että työmarkkinoilla ei suositakaan paluumuuttajaa PK-seudulta, pikkukaupunkeihin jämähtäneet ihmiset ovat pariutuneet ja muodostaneet sosiaaliset piirinsä yläasteekavereiden / opiskelukavereiden perusteella jne. Itse en myöskään kestäisi kaupungin elämän puutetta. Sitä, että kaupat ja kahvilat yms menee kello 17 kiinni, eikä esim kulttuurielämästä tarvitse puhua.
Itse olen kotoisin Keski-Suomesta ja joskus pahimpina kausina miettinyt paluumuuttoa. Nyt kun elämä on suht hyvin mallillaan (vaikka olenkin sinkku yli kolmekymppisenä) ja olen sallinut itselleni olla onnellinen täällä, niin olo on ihanan vapaa. Minun vastuullani ei ole enää se, että iäkkäät sukulaiset kotikaupungissa pärjäävät (olen etäauttanut heitä 10 vuotta yli oman jaksamiseni ja totesin, että nyt on jonkun muun vuoro). Saan asettua Helsinkiin / Espooseen ja olla juuri niinkuin itse haluan. Tosin se varmasti auttaa, että minulla on täällä etelässä paljon opiskeluaikaisia kavereita (Keski-Suomesta) ja olen saanut vuosien varrella paljon uusia ystäviä täältä. Muutamat sukulaisetkin asuvat PK-seudulla. "Ihmispiirini" on siis laaja.
Sinuna kuitenkin miettisin ennen muuttoa, että ajaako sinua takaisin kotiin jokin sellainen asia, joka ei paikkaa vaihtamalla fiksaannu. Masennus, merkityksettömyys, parisuhteettomuus tms.
Naulan kantaan.
Mieli halajaa pohjoiseen, mutta realiteetit ovat juuri tämänkaltaisia.
Helsingissä siis kokonaisvaltaisesti parempi olla.
Joskus 55 -vuotiaana sama jengi koossa taas, niin tuolloin palaan.
Perheellisilla ei ole enää lapset kodeissaan.
eihän sitä tiedä kuin kokeilemalla. Mutta voi se yksinäisyys periferiassa tuntua vielä pahemmalta. Kokeile ensin ilman lopullista päätöstä, etätöissä pitäisi olla helppoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, ymmärrän sinua. Olen itse syntynyt Helsingissä mutta vanhemmat ovat pohjoisesta. Ajattelen että tilanteessasi voi olla kyse useammastakin samaan suuntaan vaikuttavasta tekijästä. Ihminen tarvitsee juuret, ja sinulla ei ole niitä Helsingissä. Niitä ei myöskään ole päässyt syntymään. Suurkaupunki on aina vähän juureton, kun niin monet ovat junantuomia tai vaikka ulkomailta peräisin. Lisäksi perheellistyminen synnyttää niitä juuria ja sitoo omaan lähiympäristöön. Itselleni oli iso oivallus löytää henkinen koti pienestä lähiöstä täällä Helsingissä. Lapsen myötä olen tänne saanut muodostettua oman pienen elämänpiirini, ja se toimii aika hyvin. :) nyt koen tämän alueen sielunmaisemakseni, kadulla tulee tuttuja vastaan jne. Mutta jos sinusta tuntuu tuolta, ei kannata jäädä etsimään itselleen sopivaa lähiötä vaan muuttaa suosiolla pohjoisemmas. Tottakai ilmapiiri on siellä erilainen. Tunnetko pohjoisen isompia kaupunkeja, onko sinulla niissä vanhoja tuttuja, pidätkö niiden meiningistä? Esimerkiksi Oulusta löytyisi töitäkin todennäköisemmin kuin ilmeisesti pienemmältä kotipaikkakunnaltasi. Itse olen myös iän myötä todennut, että ei elämä tule täydelliseksi. Aina jokin vähän hiertää, asuinpaikka, työ, sinkkuus, huono parisuhde, mikä milloinkin. Se on elämää, ei se ole niin vakavaa. Älä siis vello tunteessa että olet hukannut aikaa, vaan mieti mitä haluat edessä olevilta vuosilta. Kaikkea hyvää!
Tämä sama provo tulee tänne vähintään kerran kuukaudessa.
Helsingissä asuu ihmisiä jotka ovat muuttaneet sinne eri puolelta Suomea ja maailmaa. On täydellisen typerää väittää, että he olisivat muita etäisempiä, kylmiä tai sulkeutuneempia. Se riippuu aivan siitä millaisten ihmisten mukana pyörii.
Se onko Helsinki se paikka missä haluaa asua on sitten eri asia. Minä en halua, mutta en minä maalle ole muuttamassa vaan johonkin oikeaan suureen kaupunkiin jossa tapahtuisi edes joskus jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama provo tulee tänne vähintään kerran kuukaudessa.
Helsingissä asuu ihmisiä jotka ovat muuttaneet sinne eri puolelta Suomea ja maailmaa. On täydellisen typerää väittää, että he olisivat muita etäisempiä, kylmiä tai sulkeutuneempia. Se riippuu aivan siitä millaisten ihmisten mukana pyörii.
Se onko Helsinki se paikka missä haluaa asua on sitten eri asia. Minä en halua, mutta en minä maalle ole muuttamassa vaan johonkin oikeaan suureen kaupunkiin jossa tapahtuisi edes joskus jotain.
Tietenkin helsinkiläisiä on joka junaan, mutta toisaalta helsinkiläisiä vaivaa tietty pyrkyryys olla jotakin. Monilla se on menestys, mutta osalla joku alalokeron tila täytettäväksi. Kai tuo ihmispaljouteen jotenkin liittyy että pitää ikään kuin jotenkin erottautua. Toisaalta ihmispaljous tekee suhteista herkästi löyhempiä, kun taas pikkupaikoilla pakon sanelema joustavuus kasvaa.
Itse koen elämän hyvin samoin kuin ap täällä hesoissa. Ystäviä ja tuttuja on ollut välillä paljonkin, mutta jossakin vaiheessa "helsinkiläisyys" alkoi paljastumaan ja jotenkin harhoiltani vain mureni pohja. Olen aina kaivannut enemmän maakuntien rehellisiä juntteja seuroineen näiden juuroppalaisten junttien sijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama provo tulee tänne vähintään kerran kuukaudessa.
Helsingissä asuu ihmisiä jotka ovat muuttaneet sinne eri puolelta Suomea ja maailmaa. On täydellisen typerää väittää, että he olisivat muita etäisempiä, kylmiä tai sulkeutuneempia. Se riippuu aivan siitä millaisten ihmisten mukana pyörii.
Se onko Helsinki se paikka missä haluaa asua on sitten eri asia. Minä en halua, mutta en minä maalle ole muuttamassa vaan johonkin oikeaan suureen kaupunkiin jossa tapahtuisi edes joskus jotain.
Tietenkin helsinkiläisiä on joka junaan, mutta toisaalta helsinkiläisiä vaivaa tietty pyrkyryys olla jotakin. Monilla se on menestys, mutta osalla joku alalokeron tila täytettäväksi. Kai tuo ihmispaljouteen jotenkin liittyy että pitää ikään kuin jotenkin erottautua. Toisaalta ihmispaljous tekee suhteista herkästi löyhempiä, kun taas pikkupaikoilla pakon sanelema joustavuus kasvaa.
Itse koen elämän hyvin samoin kuin ap täällä hesoissa. Ystäviä ja tuttuja on ollut välillä paljonkin, mutta jossakin vaiheessa "helsinkiläisyys" alkoi paljastumaan ja jotenkin harhoiltani vain mureni pohja. Olen aina kaivannut enemmän maakuntien rehellisiä juntteja seuroineen näiden juuroppalaisten junttien sijaan.
🤣 ja sama lokerointi jatkuu.. ajatelkaa nyt järjellä. Se, että ihmiset muuttuisi yhtäkkiä Helsinkiin muuttaessa tuollaiseksi on täysin naurettava ajatus. Jos te noin koette, niin ongelma löyty peilistä. Itse törmään Helsingissä aivan kaikenlaisiin ihmisiin. Laidasta laitaan sekailaista porukkaa. Enemmän homogeenistä on maaseudun väki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näitä omia muuttohaaveita tällä hetkellä buustaa kavereiden puute ja masennus (johon saan hoitoa). Olen kovasti koittanut tehdä elämästäni onnellista ja välillä on ollutkin hyviä vuosia. Yksin jäämisen kokemus on kuitenkin se joka aina lopulta palaa pintaan ja tällä hetkellä tuntuu ihan musertavalta. Sitä niin haluaisi vain kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi omana itsenään. Helsingissä ajauduin jo alussa vääriin porukoihin. Nämä on sellaisia asioita jotka ei välttämättä muuttamalla todellakaan ratkea, mutta tällä hetkellä haluan tukalan olon vuoksi vain niin kovasti löytää ratkaisun että muuttoakin sitä tosiaan miettii.
Ap
Mulla sama, siis tämä viikonloppu varsinkin on ollut tosi vaikea. Ennen kuljin baareissa ja oli sen tyyppinen ystäväpiiri, nyt ei enää kiinnosta baarit vaan enemmänkin jokin henkinen yhteisö jossa vielä voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Oikeastaan haaveilen suorastaan kokonaisesta hyvien ihmisten kylästä jossa samanhenkisiä ystäviä, olisi kokoontumisia joissa ei ryhmäydyttäisi vain lukkiutuneiden kaverisuhteiden mukaan vaan jokainen solahtaisi ryhmän jäseneksi samanarvoisena ilman titteleiden tai rahatilanteen vaikutusta... jotain tavallisia iltapuhteita yhteiseksi hyödyksi ja apua saisi kun sitä tarvitsisi.
Näin netissä jonkin nuorten ryhmäkuvan sotavuosilta, kylki kyljessä oltiin iloisina. Tuli niin ikävä sellaista yhteen pakkautumista, kun kyljessä joku kihertää ja liikkuu levottomasti pelleillen ja ympärillä on naurun hyrinä ja itseäkin hymyilyttää kun saa pitää käsikynkässä kavereita... milloin viimeksi sai kuulua sellaiseen joukkoon, kyllä se oli ala-asteella. Sitten sai hypätä yksinäisiin saappaisiin ja iskeä kädet syvälle taskuihin. Kun ei jaksanut lähteä kunnianhimon, itsekehun ja rikkauksien piirileikkiin, sai huomata jäävänsä ulkopuolelle omana liian tavallisena ja kilttinä itsenään... eihän empatia ole mitään mitattavaa omaisuutta.
Muakin vähän kiehtoo Lappi, vaikka olen siellä vain ohimennen piipahtanut. Joidenkin näkijöiden mukaan sinne perustetaan uuden ajan hyvinvointikeskuksia energiahoitajineen, sitä odotan ja toivon.
Et ole pisara meressä; olet kokonainen meri pisarassa. -Rumi
Meri Mystinen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä omia muuttohaaveita tällä hetkellä buustaa kavereiden puute ja masennus (johon saan hoitoa). Olen kovasti koittanut tehdä elämästäni onnellista ja välillä on ollutkin hyviä vuosia. Yksin jäämisen kokemus on kuitenkin se joka aina lopulta palaa pintaan ja tällä hetkellä tuntuu ihan musertavalta. Sitä niin haluaisi vain kuulua johonkin, tulla hyväksytyksi omana itsenään. Helsingissä ajauduin jo alussa vääriin porukoihin. Nämä on sellaisia asioita jotka ei välttämättä muuttamalla todellakaan ratkea, mutta tällä hetkellä haluan tukalan olon vuoksi vain niin kovasti löytää ratkaisun että muuttoakin sitä tosiaan miettii.
Ap
Mulla sama, siis tämä viikonloppu varsinkin on ollut tosi vaikea. Ennen kuljin baareissa ja oli sen tyyppinen ystäväpiiri, nyt ei enää kiinnosta baarit vaan enemmänkin jokin henkinen yhteisö jossa vielä voisi tuntea kuuluvansa joukkoon. Oikeastaan haaveilen suorastaan kokonaisesta hyvien ihmisten kylästä jossa samanhenkisiä ystäviä, olisi kokoontumisia joissa ei ryhmäydyttäisi vain lukkiutuneiden kaverisuhteiden mukaan vaan jokainen solahtaisi ryhmän jäseneksi samanarvoisena ilman titteleiden tai rahatilanteen vaikutusta... jotain tavallisia iltapuhteita yhteiseksi hyödyksi ja apua saisi kun sitä tarvitsisi.
Näin netissä jonkin nuorten ryhmäkuvan sotavuosilta, kylki kyljessä oltiin iloisina. Tuli niin ikävä sellaista yhteen pakkautumista, kun kyljessä joku kihertää ja liikkuu levottomasti pelleillen ja ympärillä on naurun hyrinä ja itseäkin hymyilyttää kun saa pitää käsikynkässä kavereita... milloin viimeksi sai kuulua sellaiseen joukkoon, kyllä se oli ala-asteella. Sitten sai hypätä yksinäisiin saappaisiin ja iskeä kädet syvälle taskuihin. Kun ei jaksanut lähteä kunnianhimon, itsekehun ja rikkauksien piirileikkiin, sai huomata jäävänsä ulkopuolelle omana liian tavallisena ja kilttinä itsenään... eihän empatia ole mitään mitattavaa omaisuutta.
Muakin vähän kiehtoo Lappi, vaikka olen siellä vain ohimennen piipahtanut. Joidenkin näkijöiden mukaan sinne perustetaan uuden ajan hyvinvointikeskuksia energiahoitajineen, sitä odotan ja toivon.
On pikkaisen eri asia käydä lomalla Lapissa kuin asua siellä. Jos sinne muutat, niin valmistaudu siihen ettei sinua hyväksytä siellä. Olet vain hörhö noiden energiajuttujesi kanssa. Lapissa hyväksytään vain lapinmiehen ja -naisen elämä poroineen. Siksi juuri Helsinkiin muutetaan. Täällä saat olla mitä olet.
Jos elämästä ei nauti, kannattaa miettiä mikä on pielessä. Harvoin muuttaminen auttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama homma täällä. Kun on kokenut pohjoisessa sen aitouden ja muuttanut etelään, niin kyllä sen huomaa miten erilaisia ihmiset täällä helsingissä ovat. Tietysti koko vaikuttaa ja monikulttuurillisuus. Itse kun olen samankaltaisten ihmisten kanssa viihtyvä, enkä kaipaa mitään erilaisuutta. Turvallisuuskysymys myös nykyään kun ei uskalla pimeällä liikkua hesassa. Kaipaan sitä aitoa suomalaista ilmapiiriä, rauhaa, kunnioitusta, turvallisuutta. hesalaiset kävelee päin näköä kadulla ja muutenkin olla kireitä kuin korkkiruuvit. nuoret saattavat olla avoimempia mutta itsekin kun jo yli 3-kymppinen niin ei oikein nappaa.
Vierailija kirjoitti:
Sama homma täällä. Kun on kokenut pohjoisessa sen aitouden ja muuttanut etelään, niin kyllä sen huomaa miten erilaisia ihmiset täällä helsingissä ovat. Tietysti koko vaikuttaa ja monikulttuurillisuus. Itse kun olen samankaltaisten ihmisten kanssa viihtyvä, enkä kaipaa mitään erilaisuutta. Turvallisuuskysymys myös nykyään kun ei uskalla pimeällä liikkua hesassa. Kaipaan sitä aitoa suomalaista ilmapiiriä, rauhaa, kunnioitusta, turvallisuutta. hesalaiset kävelee päin näköä kadulla ja muutenkin olla kireitä kuin korkkiruuvit. nuoret saattavat olla avoimempia mutta itsekin kun jo yli 3-kymppinen niin ei oikein nappaa.
Kerrotko millä tavalla ihmiset muuttuu kun tänne Helsinkiin muuttaa? Valtaosa helsinkiläisistä on muualta muuttaneita. Tuleeko savolaisesta heti kylmä ja ilkeä kun hän astuu Helsingin rajan yli?
Tää on niin naurettava väite. Miten näin sekalainen joukko voisi olla samanlaisia? Syy miksi Helsinkiin juuri muutetaan on se, että täältä löytää kaikenlaista porukkaa.
Lopettakaa tämä provoilu ja katokaa peiliin jos tältä tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama provo tulee tänne vähintään kerran kuukaudessa.
Helsingissä asuu ihmisiä jotka ovat muuttaneet sinne eri puolelta Suomea ja maailmaa. On täydellisen typerää väittää, että he olisivat muita etäisempiä, kylmiä tai sulkeutuneempia. Se riippuu aivan siitä millaisten ihmisten mukana pyörii.
Se onko Helsinki se paikka missä haluaa asua on sitten eri asia. Minä en halua, mutta en minä maalle ole muuttamassa vaan johonkin oikeaan suureen kaupunkiin jossa tapahtuisi edes joskus jotain.
Tietenkin helsinkiläisiä on joka junaan, mutta toisaalta helsinkiläisiä vaivaa tietty pyrkyryys olla jotakin. Monilla se on menestys, mutta osalla joku alalokeron tila täytettäväksi. Kai tuo ihmispaljouteen jotenkin liittyy että pitää ikään kuin jotenkin erottautua. Toisaalta ihmispaljous tekee suhteista herkästi löyhempiä, kun taas pikkupaikoilla pakon sanelema joustavuus kasvaa.
Itse koen elämän hyvin samoin kuin ap täällä hesoissa. Ystäviä ja tuttuja on ollut välillä paljonkin, mutta jossakin vaiheessa "helsinkiläisyys" alkoi paljastumaan ja jotenkin harhoiltani vain mureni pohja. Olen aina kaivannut enemmän maakuntien rehellisiä juntteja seuroineen näiden juuroppalaisten junttien sijaan.
🤣 ja sama lokerointi jatkuu.. ajatelkaa nyt järjellä. Se, että ihmiset muuttuisi yhtäkkiä Helsinkiin muuttaessa tuollaiseksi on täysin naurettava ajatus. Jos te noin koette, niin ongelma löyty peilistä. Itse törmään Helsingissä aivan kaikenlaisiin ihmisiin. Laidasta laitaan sekailaista porukkaa. Enemmän homogeenistä on maaseudun väki.
Et ole selvästikään kovin objektiivinen vaan hiukka aggressiivinen hesapuolustaja. Itsekin tunnen täältä porukkaa menestyjistä tunkkaisiin ja hämyisiin alagenreihin. Ja kuten jo sanottua niin tietenkin täällä on kaikenlaista väkeä, mutta tietty yleisilme paljastuu vuosien mittaan. Ehkä pyrkyrit ja juuriaan häpeävät viihtyy täällä oikein hyvin, mutta sielukkaammille ja aidoille ihmisille tämä on yksi kidutuspätsi silmien auettua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sama provo tulee tänne vähintään kerran kuukaudessa.
Helsingissä asuu ihmisiä jotka ovat muuttaneet sinne eri puolelta Suomea ja maailmaa. On täydellisen typerää väittää, että he olisivat muita etäisempiä, kylmiä tai sulkeutuneempia. Se riippuu aivan siitä millaisten ihmisten mukana pyörii.
Se onko Helsinki se paikka missä haluaa asua on sitten eri asia. Minä en halua, mutta en minä maalle ole muuttamassa vaan johonkin oikeaan suureen kaupunkiin jossa tapahtuisi edes joskus jotain.
Tietenkin helsinkiläisiä on joka junaan, mutta toisaalta helsinkiläisiä vaivaa tietty pyrkyryys olla jotakin. Monilla se on menestys, mutta osalla joku alalokeron tila täytettäväksi. Kai tuo ihmispaljouteen jotenkin liittyy että pitää ikään kuin jotenkin erottautua. Toisaalta ihmispaljous tekee suhteista herkästi löyhempiä, kun taas pikkupaikoilla pakon sanelema joustavuus kasvaa.
Itse koen elämän hyvin samoin kuin ap täällä hesoissa. Ystäviä ja tuttuja on ollut välillä paljonkin, mutta jossakin vaiheessa "helsinkiläisyys" alkoi paljastumaan ja jotenkin harhoiltani vain mureni pohja. Olen aina kaivannut enemmän maakuntien rehellisiä juntteja seuroineen näiden juuroppalaisten junttien sijaan.
🤣 ja sama lokerointi jatkuu.. ajatelkaa nyt järjellä. Se, että ihmiset muuttuisi yhtäkkiä Helsinkiin muuttaessa tuollaiseksi on täysin naurettava ajatus. Jos te noin koette, niin ongelma löyty peilistä. Itse törmään Helsingissä aivan kaikenlaisiin ihmisiin. Laidasta laitaan sekailaista porukkaa. Enemmän homogeenistä on maaseudun väki.
Et ole selvästikään kovin objektiivinen vaan hiukka aggressiivinen hesapuolustaja. Itsekin tunnen täältä porukkaa menestyjistä tunkkaisiin ja hämyisiin alagenreihin. Ja kuten jo sanottua niin tietenkin täällä on kaikenlaista väkeä, mutta tietty yleisilme paljastuu vuosien mittaan. Ehkä pyrkyrit ja juuriaan häpeävät viihtyy täällä oikein hyvin, mutta sielukkaammille ja aidoille ihmisille tämä on yksi kidutuspätsi silmien auettua.
Mikä v%#tun hesapuolustaja? En minä edes pidä Helsingistä vaikka asun täällä, mutta en minä niin typerä ole, että muita ihmisiä siitä syyttäisin. Katsokaa peiliinne niin näette oikean syyn. Niin minäkin olen tehnyt.
En ole syntyperäinen helsinkiläinen kuten ei ole suurin osa muistakaan täällä asuvista.
Pöndet nähtävästi pitää Helsinkiä jonain Manhattanina. 🤣 "kiirettä ja suorittamista joka puolella" 😆 Oikeasti, Helsinki on niin bönde kaupunki, että melkoisen maalainen saa olla jos sitä pitää kiireisenä.
PS. olen junan tuoma ex-maalainen, ilmeisesti juuri sellainen "helsinkiläinen" josta ap puhuu.
Ymmärtäkää jo ettei ole selaista ihmistyyppiä kuin "helsinkiläinen". Se tarkoittaa vain ihmistä joka asuu Helsingissä. Se voi olla savolainen tai somali, harvemmin helsingissä syntynyt.
Ainakin teidän ilmaisu on hyvin stadilaisen sielutonta ja varmaan nuo kalikat ovat muutenkin osuneet älämölöstä päätellen.
Mutta tässä pitää keskittyä nyt töihin, jotta täältä voi paeta mahdollisimman pian.
Saaliskalat sumpussa kirjoitti:
Ainakin teidän ilmaisu on hyvin stadilaisen sielutonta ja varmaan nuo kalikat ovat muutenkin osuneet älämölöstä päätellen.
Mutta tässä pitää keskittyä nyt töihin, jotta täältä voi paeta mahdollisimman pian.
Johtuu varmaan siitä, että olen maalta kotoisin. En minä edes tunne montaa Helsingissä syntynyttä. Kaikki me olemme jostain muualta Suomesta tänne muuttaneet.
Sun olisi nyt vain aika ymmärtää, että ongelma ei ole muissa vaan sinussa itsessäsi.
Alue: Aihe vapaa
Naa na na, na na nana na naa ...nyt kutsuu mua kuusamo...
Se on morjens!