Lue keskustelun säännöt.
Olen onneton Helsingissä - lähdenkö takaisin pohjoiseen?
26.09.2021 |
Olen asunut Helsingissä vuodesta 2008 ja ollut oikeastaan koko ajan onneton. Olen käynyt korkeakoulun pääkaupungissa, tehnyt uraa ja ollut mukana kaikenlaisissa harrastuksissa ja muussa (olen ns. "menestynyt", vähän nauran tällaiselle termille nykyään) mutta tärkein eli kokemus siitä että tulee hyväksytyksi omana itsenään ja että kuuluu johonkin yhteisöön on puuttunut koko ajan. Olen aina pitänyt Helsinkiä vähän kylmänä paikkana ja vuosien aikana vain tottunut yksinäisyyden kokemukseen ja siihen etten ole oikein tärkeä kellekään. Muutamia kavereita on, mutta aikuistuessa olen huomannut että ihmissuhteeni ovat olleet täällä kovin pinnallisia ja näin yli kolmekymppisenä se surettaa kovasti. Opiskeluista minulle ei muodostunut omaa turvallista kaveriporukkaa yrityksistä huolimatta. Yksin jäämisen tunne on ollut niin raaka, että olen välillä psyykkisesti oireillut sen takia.
Olen kotoisin pohjoisesta ja mietin, pitäisikö palata. Parisuhdetta ei ole ja työllistyminen pohjoisessa voi olla vähän niin ja näin (sieltähän valutaan työn perässä Helsinkiin). Lisäksi pohjoisen kaverit ovat joko perheellistyneet tai muuttaneet muualle.
Onkohan tämmöisessä ideassa mitään järkeä? Voin sanoa, että harmittaa urakalla, etten jo silloin parikymppisenä tyttönä osannut viheltää peliä poikki ja olla rehellinen ja todeta, ettei Helsinki ole minun paikkani. 13 vuotta elämästä on vain mennyt hujauksessa hampaat irvessä kituuttaen ja esittäen että kaikki on hyvin. 13 vuotta! Noh, onneksi viimein osaan olla itselleni rehellinen ja sanoa ääneen, että en viihdy Helsingissä enkä tule varmaan koskaan viihtymään.
Sosiaalisissa taidoissani tuskin piilee ongelma, koska mulla oli paljon kavereita aikanaan pohjoisessa, olen menevä luonteeltani ja olen myös asunut ulkomailla välissä ja saanut siellä kokea olevani hyväksytty ja pidetty. Helsinki ei vain yksinkertaisesti sovi minulle - pelkään vain että tässä iässä on liian myöhäistä tehdä peliliikkeitä. :( Kun ne tärkeimmät sosiaaliset suhteet ja oma yhteisö kuitenkin luodaan yleensä parikymppisenä ja opintojen aikana.
Kohtalontovereita? Kokemuksia?
Kommentit (55)
Sinusta on luultavasti tullut jo juureton, ja pohjoiseen muutettuasi ikävöisit Helsinkiin. Ja jos ei Helsingissä ole kavereita, niin tuskin ne kaverit siitä lisääntyy, muutti mihin vain. Terveisin toinen juureton, pohjoisesta lähtenyt ja siellä täällä (myös Helsingissä) asunut. Aina on ikävä jonnekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Maaseudulla kasvaneet ja muusuomesta tulevat ovat aina kokeneet Helsingin ei-erityisen-sydämellisenä paikkana"
Tämä ei pidä paikkaansa ainakaan mun kohdalla. Muutin Helsinkiin 1989 kun olin 21-vuotias. Olin sitä ennen käynyt 2x Tampereella luokkaretkellä. Olen kotoisin pienestä 2000 asukkaan kylästä. Viihdyin alusta asti hyvin Helsingissä ja sain alusta asti hyviä ystäviä, suuirn osa näitä "paljasjalkaisia". Helsinki ja helsinkiläiset ottivat ainakin minut vastaan sydämellisesti.
Mitä mieltä olette kaupunkien säteilytasoista ?vahingollista ihmiselle ja luonnolle.
https://sateileeko.wordpress.com/2019/08/11/rajua-tukiasemasateilya-hel…
Ymmärrettävästi eri kokemus syntyä ja kasvaa Helsingissä kuin muuttaa tänne aikuisena.
Koti on siellä missä sydän on.
Sitä kohti kannattaa mennä.
T. Paljasjalkainen
Niin tänne Helsinkiin jouduin, kylmään kivihelvettiin
On monet jutut täällä perinjuurin toisin
Vain maalaismaisemaa mä kaipaan hieman rakkauttakin
Myös teille kaikille mä itse sitä soisin 😢 😭
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Oletko varma, että pohjoisessa on niin kuin ennen. Luulenpa että vika ei ole asuinympäristössä, vaan kaipaat jotakin itsesi ulkopuolelta, jota ei ole olemassakaan. Varaa muutama terapiakäynti ennen kuin teet mitään suuria ratkaisuja.
Ikävää, että täällä syntyi nyt kinastelua siitä että helsinkiläisissä ihmisinä olisi jotain vikaa ja että he olisivat jotenkin erilaisia kuin muualla Suomessa asuvat. Perinteinen stadi vs lande vastakkainasettelu, joka on aika väsähtänyttä eikä oikein vastaa todellisuutta. Ihmisiä me ollaan kaikki asuttiinpa missä tahansa, suurin osa kavereistani Helsingissä on syntyperäisiä sellaisia eivätkä kyllä ihmisinä juuri poikkea junantuomista tai muualla Suomessa asuvista kavereistani.
En minä halunnut helsinkiläisiä ihmisiä haukkua, ei se heistä johdu että minä olen onneton Helsingissä. En vain ole koskaan tuntenut sitä paikkaa kodikseni. Kai minulle kävi niin että nuorena ja tyhmänä päädyin vääriin porukoihin ja onnistuin haalimaan kavereiksi ilkeitä ihmisiä jotka ei ole/olleet mulle hyväksi. Sama olisi varmaan tapahtunut missä tahansa muualla, ehkä olen toistanut jotakin omaa traumaani siinä.
Siitä tämä keskustelu on kyllä ollut hyvää, että saanut tarkastelemaan omaa tilannettani eri kanteilta. Se on totta, että pakeneminen ei auta ja että sama pää ja samat ongelmat seuraa kyllä mukana vaikka muuttaisi muualle. Se on tosi kipeä asia, että ei ole saanut teini-iän jälkeen luotua hyviä ystävyyssuhteita, aina on tullut pettymyksiä ja menetyksiä ja tunne siitä ettei pääse osaksi porukkaa. Mutta näin mulle kävi ja ehkä minäkin löydän oman paikkani tai ainakin mielenrauhan vielä jostain. Joku ratkaisu tässä on pakko keksiä, jos ei halua päätyä köyden jatkeeksi tuskissaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinuna miettisin, että onko kyseessä projisointi Helsinkiä kohtaan, että Helsinkiin liittyy epämukavia kokemuksia, vai kulkeeko tuo "onneton" tunnelma muuallekin.
Nimittäin ihmiset tekevät usein muutoksia (vaihtavat, työpaikkaa, kumppania, asuinpaikkaa, asuntoa jne) vain huomatakseen ettei se muuttaminen auta, vaan se tunne kulkee mukana.
Mä lähtisin, jos löytyisi mies. Yksin en halua lähteä, koska täällä on paremmat deittailumahdollisuudet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei ap ymmärrän täysin fiiliksesi etkä ole varmasti ainoa vastaavassa tilanteessa. Uskon että masennuskin voi vaikuttaa siihen millaisena Helsinki näyttäytyy, mutta onhan se totta että kiireisyys ja etäisyys on täällä enemmän läsnä kuin pienemmillä paikkakunnilla. Usko, luota ja kuvittele siihen että pystyt solmimaan merkityksellisiä ihmissuhteita ja että saat vielä kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta, niin tämä varmasti toteutuu joko Helsingissä tai muualla ❤
Ymmärrän sinua. Kyse ei ole siitä, että ihmiset Helsingissä olisivat jotenkin kylmiä, vaan sinun kehosi ja sielusi kaipaa pohjoiseen, erilaiseen ympäristöön.
Lapistakin löytyy erikokoisia kaupunkeja, pienistä kylistä turistikeskittymiin tai vaikka Rovaniemeen, joka on usein kansainvälisemmän oloinen kuin Helsinki ja mistä lennähtää tunnissa sinne takaisin.
Ympäristöllä on iso merkitys ihmiselle. Sillä mitä kuulee (melua, kolinaa, meteliä, joen kohinaa, linnunlaulua, suksien liukumista hangella), mitä haistaa ja hengittää (pakokaasu, hiekka, raikas ja puhdas ilma), mitä tuntee (asfaltti, betoni, muovi, metsä, luonto, polku) ja millainen liikehdintä ympärillä käy (jatkuva kuhina, ihmismassat, pikkukaupungin aamu- ja iltapäiväruuhka joka katoaa kuin pilvi leppoisasti)..
Helsingissä on kauneutta. Siellä on meri, jylhä ja tuoksuva, siellä on kaupunkipuutarhaa keskellä vanhoja, tuoksuvia rakennuksia. Se ei ole pelkästään "rumuutta", ei ollenkaan.
Mutta pienessä kaupungissa, keskellä luontoa, siinä on jotain sydäntäsärkevän onnellista ja ihanaa. Siinä, että tunnistat ihmiset ja kasvot, että naapuri sanoo huomenta, että voit ottaa pari askelta ja lähteä lentoon - hiihtämään, juoksemaan, vaeltamaan, uimaan. Että voit vetää keuhkot täyteen kirpeää ja puhdasta ilmaa. Että katseesi voi kiertää maisemaa ja mielesi levätä. Että voit olla pieni keskellä suurta hiljaisuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä sitä miettii että saakohan sitä yhteisöllisyyden kokemusta tässä iässä enää mistään, vaikka muuttaisi. Yli kolmekymppisenä kaikilla tuppaa jo olemaan ne omat porukat ja ystävät ja perhettäkin monella.
Miten tämä elämä vain meni näin... No, jotkut viettää nuoruutensa vankilassa tai osastolla, minä vietin sen väärässä paikassa ja ihan hukassa.
Ap
Ei kannata ajatella noin. Elämä menee lopulta aina jotenkin väärin, kaikilla, koska aina olisi voinut jokin ”paremmin”.
Yksinolo ei ole ajanhukkaa ellei se ole itsetuhoista. Ehkä yhteisöllisyyden arvostus - siis ihan todellisten yhteisöjen - elpyy vielä. Elämme kummallisia aikoja ja moni vetäytyy somen suojiin. Ajan henki voi kuitenkin vielä muuttua. Kuka tietää jos ihmiset saavat vaikka tarpeekseen möyrötyksestä?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua. Kyse ei ole siitä, että ihmiset Helsingissä olisivat jotenkin kylmiä, vaan sinun kehosi ja sielusi kaipaa pohjoiseen, erilaiseen ympäristöön.
Lapistakin löytyy erikokoisia kaupunkeja, pienistä kylistä turistikeskittymiin tai vaikka Rovaniemeen, joka on usein kansainvälisemmän oloinen kuin Helsinki ja mistä lennähtää tunnissa sinne takaisin.
Ympäristöllä on iso merkitys ihmiselle. Sillä mitä kuulee (melua, kolinaa, meteliä, joen kohinaa, linnunlaulua, suksien liukumista hangella), mitä haistaa ja hengittää (pakokaasu, hiekka, raikas ja puhdas ilma), mitä tuntee (asfaltti, betoni, muovi, metsä, luonto, polku) ja millainen liikehdintä ympärillä käy (jatkuva kuhina, ihmismassat, pikkukaupungin aamu- ja iltapäiväruuhka joka katoaa kuin pilvi leppoisasti)..
Helsingissä on kauneutta. Siellä on meri, jylhä ja tuoksuva, siellä on kaupunkipuutarhaa keskellä vanhoja, tuoksuvia rakennuksia. Se ei ole pelkästään "rumuutta", ei ollenkaan.
Mutta pienessä kaupungissa, keskellä luontoa, siinä on jotain sydäntäsärkevän onnellista ja ihanaa. Siinä, että tunnistat ihmiset ja kasvot, että naapuri sanoo huomenta, että voit ottaa pari askelta ja lähteä lentoon - hiihtämään, juoksemaan, vaeltamaan, uimaan. Että voit vetää keuhkot täyteen kirpeää ja puhdasta ilmaa. Että katseesi voi kiertää maisemaa ja mielesi levätä. Että voit olla pieni keskellä suurta hiljaisuutta.
Hienosti kuvaat. Ikävöin itse luonnon hiljaisuutta. Sitä ei pk seudulla koe kuin ehkä Isosaaressa.
Vuodenajat ovat myös eri tavalla tuntuvia. Hiekkateiden ritinä. Tuulen suhina. Siellä ne ovat edelleen, jossain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde !
Hesa on "onnettomin" asuinpaikka Suomessa.
Kiireinen, ruuhkainen, joka toinen on yksinäinen, joka koulussa kiusataan enemmän kuin missään, ihmiset pinnallisia. Muovivaltakunta. Missä liikaa ihmisiä, siellä aina ongelmia.
Ei silti tartte erämaahan muuttaa.
Pikku kaupunkeja ja vireitä kirkonkyliä löytyy Suomesta vaikka miltä suunnalta. Nykyään myös töitä on kohtuu hyvin myös maaseudulla.
Hesa on vanha pieru.
Sinne pääsee käymään, halutessaan. Aina on kiva lähteä. Ihmisten luo.
Nämä kommentit ovat aina hauskoja, kun itse on muuttanut Kainuusta pääkaupunkiseudulle osittain sen takia, että en jaksanut sitä asenneilmapiiriä. Olisihan siellä kiva harrastaa ulkona luonnossa, mutta ne ihmiset! Sellasta jurottajaa ja pessimistiä, joille tällainen asioihin positiivisesti suhtautuva oli ihan väärän mallinen. Enemmän täällä isolla kirkolla on saanut olla oma itsensä. Toki onhan täällä vaikka minkälaista kulkijaa ja osalle myös ne ulospäin näkyvät asiat ovat tärkeitä. Ja paljon on niitä jotka ei niistä välitä yhtään.