Onko teitä syrjitty työpaikalla raskauden vuoks?

On syrjitty palatessani hoitovapaalta. Oli muutenkin surkea organisaatio, jossa voitiin pahoin. Johdosta lähteviä ongelmia nämä yleensä ovat. Narsisti kun on puikoissa, jälki on tuhoisaa. Opin, että kannattaa pitää puolensa ja aina kannataa lähteä kun voi pahoin. Asiat ei muutu ja vika ei ole sinussa. Onneksi olen saanut paljon korjaavia kokemuksia ja päässyt nauttimaan toimivista organisaatioista sekä hienoista työyhteisöistä. Kaikissa on vikansa, mutta töissä ei pidä voida huonosti, arvokasta aikaa ei ole tuhlattavaksi.

Ei raskauden, mutta pienten lasten vuoksi on. Mulle sanottiin suoraan, että ottavat hakijan, jolla on isommat lapset. Olin siis hoitanut kyseistä tehtävää sijaisena pari vuotta ennen äitiyslomaa ja suosittelijoitakin oli. Uusi pomo ei vain pitänyt pienten lasten vanhemmista. Myöhemmin kuulin, että oli jättänyt yhden pitkäaikaisen sijaisen vakinaistamatta. Valitsi tehtävään lapsettoman vanhemman naisen. Ei siinä mitään, mut se perheellinen oli pätevä ja loistotyyppi. Sen lapsettoman kanssa oli sit hirveesti ongelmia ja säätöä, kun ei tullut ihmisten kanssa toimeen.

Taitaa olla luultua harvinaisempaa, kun ei löytynyt yhtään syrjintää kokenutta. Oletteko edes vierestä olleet moista todistamassa?

Raskaus oli positiivinen asia ja yllättäen nosti omaa arvoani esimieheni silmissä. Alettiin tarjota lisää tehtäviä ja minua kuunneltiin enemmän. Emme siis oikein tulleet juttuun, koska hän vähätteli osaamistani ja työpanosta, otti perusteettomasti pois tehtäviä jne. Olin edellisen esimiehen palkkaama tähti. Ilmeisesti lapset pätevöittivät tämän pomon mielestä enemmän kuin väitöskirja ja tuottelias 15 vuoden työkokemus alalta. Olen 40 v.

Ei ole syrjitty. Olen mies.

En nyt puhuisi syrjimisestä, mutta vähän sellaista asennetta on ollut, että mulle ei oikein haluta antaa mitään suurempia vastuutehtäviä ja joihinkin asioihin ei perehdytetä, koska olin raskaana ja nyt mulla on pieniä lapsia. Koska olen pienten lasten äiti, niin en ole työntekijänä niin merkitsevä ja uralla eteneminen on käytännössä mahdotonta. Se on ehkä vähän karvas tosiasia itselleni. Tiedostan itsekin, että on vaikeaa olla joustava työntekijä, koska työkuvioissa tai ainakin työajoissa pitää aina huomioida lapset taustalla.

No en tiedä liittyykö aiheeseen kuinka hyvin, mutta esimies kutsui minut toimistoonsa ja tarjosi suullisesti vakituista työsuhdetta määräaikaisen työsuhteeni jatkoksi. Määräaikaista kuukausi jäljellä. Tein viikon päästä positiivisen raskaustestin ja kerroin asiasta heti pomolleni. Sain sitten määräaikaisen sopimuksen äitiysloman alkuun saakka. Ei sinänsä minua haitannut, en palannut samaan työpaikkaan äitiysloman jälkeen muutenkaan vaikka pyydettiin. Ei sinänsä huono paikka, mutta sain vielä mieluisamman työn paremmalla palkalla ja lähempää. Olisivat saaneet minut varmaan sinnesidottua tekemällä sen vakituisen sopparin, en olisi silloin muuta työtä alkanut etsiä.

ap. kirjoitti:

Taitaa olla luultua harvinaisempaa, kun ei löytynyt yhtään syrjintää kokenutta. Oletteko edes vierestä olleet moista todistamassa?

Ai ajattelet, että homma hoidetaan muiden työkavereiden edessä, ja avoimesti?

Minua ei ole syrjitty, mutta useammallekin kaverille on käynyt niin, että ensin on ketjutettu monta määräaikaisuutta, mutta raskaaksi tultua sopimusta ei olekaam uusittu. Joku sai siitä korvauksiakin.

Mulle siis sanottiin suoraan, että "otamme hakijan, jolla on isommat lapset".

Oli työpaikan saannin ehtona ja jäi lapset tekemättä. 

"Sun ei kannata osallistua tuohon koulutukseen, kun oot jäämässä kotiin vauvan kanssa."

Tiimin esimies totesi, kun olin raskaana. Kaikki muut tiimistä pääsivät koulutukseen, mutta esimies oli sitä mieltä, etten koulutusta tarvitse äitiysvapaan takia. Koulutus oli siis yleinen, ei mikään äitiysvapaani aikaisia juttuja koskenut koulutus.

En ole joutunut syrjinnän kohteeksi mutta kun odotin nuorimmaustani, jouduin tosi liikuttavan suojelun kohteeksi. Olin silloin peruskoulun opettajan viransijaisena ja välituntisin pelasin joskus jalkapalloa nelosen poikien kanssa. Kun raskaus alkoi näkyä päällepäin, joku niistä ihanista pikkupojista sanoi että en saa tulla enää pelaamaan heidän kanssaan kun he voivat törmätä mun vauvaan.

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Nyt tiedän sohivani ampiaispesään, mutta valitettavasti olen huomannut että raskaana olevilla ja pienten lasten äideillä on ihan hirveästi poissaoloja töistä. Toki syy on usein ihan aiheellinen, mutta ymmärrän silti erityisesti pienten yrittäjien näkökulman. Itse siis en ole yrittäjä enkä esimies. Vuosien varrella olen vaan tämän huomannut. Ei toki kaikilla, mutta aika monilla.

Sikäli kyllä että minulle ei myönnetty osittaista hoitovapaata eli lyhyempää työviikkoa vaikka periaatteessa se pitäisi myöntää. Olin ainoa jolla oli pieniä lapsia eikä työnanataja halunnut joustaa lasten takia. Irtisanouduin.

Oli lähellä etten menettänyt vuosibonuksiani, jotka sattuivat vielä olemaan ko. vuodelle poikkeuksellisen hyvät. Ammattiliiton lakimiehen piipahdettua henkilöstöhallinnon juttusilla, sain ne jopa pidemmältä ajalta kuin olin itse etukäteen arvellut. Tämä 2000-luvun alkupuolella.

Mulla oli 9 kk vaikea raskaus ja uskon, että saikkuni ei ollut kiva juttu työkavereille (meillä on useamman kymmenen ihmisen työpaikka). Sain kuulla tuosta saikusta piikittelyä ja ihmettelyä, koska muiden raskaudet oli niin paljon helpompia jne. Osa piikittelijöistä oli siis heitä, joilla on omia lapsia.

Silti pakko sanoa, että ei ollut kiva olla 9 kuukautta noin sairaanakaan. Jatkuvasti oli paha olo kipujen takia ja siinä sitten toiset kyseli, enkö voi tulla saikulla tekemään töitä ja soiteltiin perään. Minkäänlaista empatiaa ei ollut, vaikka olin ulkoisesti nähtävästi huonossa kunnossa.

Nyt olen vanhempainvapaalla eikä todellakaan ole kiire takaisin töihin. Ja sitten kun aikanaan palaan, niin todellakin olen hyvällä omallatunnolla lapsen sairastaessa kotona hoitamassa.

Vierailija kirjoitti:

ap. kirjoitti:

Taitaa olla luultua harvinaisempaa, kun ei löytynyt yhtään syrjintää kokenutta. Oletteko edes vierestä olleet moista todistamassa?

Ai ajattelet, että homma hoidetaan muiden työkavereiden edessä, ja avoimesti?

Minua ei ole syrjitty, mutta useammallekin kaverille on käynyt niin, että ensin on ketjutettu monta määräaikaisuutta, mutta raskaaksi tultua sopimusta ei olekaam uusittu. Joku sai siitä korvauksiakin.

En ole kuullut kenenkään valittavan moisesta. Eikö ihmiset sitten valita asiaa työkavereilleen?

Harva vastaaja on kertonut, millaisessa organisaatiossa työskentelee. Onko syrjintä yleisempää pienissä yksityisissä firmoissa vai vaikkapa suuressa kunnan tai valtion organisaatioissa?

Ei enkä ole kuullut että muitakaan olisi syrjitty. Taitaa olla urbaania legendaa mokomakin.

M43

Vierailija kirjoitti:

Tämä on vähän kaksipiippuinen juttu. Nyt tiedän sohivani ampiaispesään, mutta valitettavasti olen huomannut että raskaana olevilla ja pienten lasten äideillä on ihan hirveästi poissaoloja töistä. Toki syy on usein ihan aiheellinen, mutta ymmärrän silti erityisesti pienten yrittäjien näkökulman. Itse siis en ole yrittäjä enkä esimies. Vuosien varrella olen vaan tämän huomannut. Ei toki kaikilla, mutta aika monilla.

Tunnustan, että minulla oli raskaana ollessa jonkin verran "poissaoloja". Kokopäiväisiä poissaoloja oli vain yksi, mutta riskiraskauden takia ravasin parin viikon välein ultrattavana, enkä tosiaankaan saanut kaikkia aikoja työpäivän ulkopuolelle (koska äitiyspolin aukioloaika 9.30- 15.00) ja neuvolakäynnit vielä päälle. Onni onnettomuudessa asuin vartin päässä sairaalasta, joten näillä reissuilla meni 1-1,5h max, ja yleensä sain ujutettua niin myöhään työpäivään, että työpäivästä hävisi vain puolisen tuntia. Esimiehelle kerroin heti, kun tiesin näistä, eikä ollut mitään ongelmaa. Meillä on myös tiukat tavoitteet töissä ja vaikka minulta hävisi useita tunteja kuukaudessa näihin käynteihin, ei tämä näkynyt mitenkään tavoitteissa vaan tein yhtä paljon (tai oikeastaan enemmän) hommia kuin aiemminkin.

Sain myös tällöin raskausaikana perehdytettäväkseni/neuvottavaksi kesätyöntekijöitä, jotka usein olivat töissä myöhempään kuin minä, mutta hyvin sujui heidänkin kanssa - kysyivät sitten neuvoa joko joltain muulta tai sitten jättivät kysymykset seuraavaan päivään. Ei mitään ongelmaa missään.

Varmaan etuna se, että iso työpaikka, jossa valtaosalla on jo lapsia ja muutenkin naisvaltainen ala, enkä tosiaankaan ollut ensimmäinen (enkä viimeinen), joka jäi äitiyslomalle vaan ennen minua oli ehtinyt parin vuoden sisään olla jo kolme tyyppiä äitiyslomalla. Ainoastaan yhden määräaikaisen kanssa jäi epäselväksi, jäikö työsuhteen jatko saamatta lastensaannin takia (sai lapsen kesken määräaikaisen suhteen, mutta oli vain 3vkoa äitiyslomalla) vai oliko oikeasti sitten vain jäänyt niin paljon tavoitteista, ettei voitu vakinaistaa. Tavoitteisiin vedottiin ja näitä henkilön tekemiä töitä nähneenä, voi hyvinkin olla totta, koska laadussa oli puutteita.

Arvostan sitä, että oma työpaikka on niin perheystävällinen (on ollut myös Tuo lapsi töihin-päiviä ennen koronaa), mutta samaan aikaan surettaa, että niin monilla (miesvaltaisilla) aloilla tilanne on päinvastainen, ettei nuoria naisia haluta palkata nimenomaan siksi, ettei haluta maksaa tyhjästä, vaikka oikeasti työnantajan palkanmaksuvelvollisuus ei ole kuin max 3kk TESistä riippuen ja sen jälkeen rahat haetaan Kelasta, eli ei ole mikään katastrofi kuin pienyrityksissä, joissa työntekijöitä ei välttämättä ole kuin se yksi.