Miksi olette lopettaneet ystävyyden?

Perustui läheisriippuvuudelle ja velvollisuuksille.

Ystäväni matki minua. Aluksi se oli imartelevaa, mutta pikkuhiljaa alkoi toden teolla ärsyttää. Jos aioimme perheen kanssa varata matkan, hän alkoi potea matkakuumetta. Vaihdoimme auton, hän halusi myös yhtäkkiä vaihtaa automaattivaihteiseen jne. Puhumattakaan lukemattomista huonekaluista joita on ostellut samanlaisia..

Olen aikalailla erakko mitä ihmissuhteisiin tulee.

Lapsuudesta ei ole jäljellä yhtään ystävää. Kukaan heistä ei ollut niin erityinen, ettäkö haluaisin enää pitää yhteyttä. Lukion jälkeen lähdimme eri teille ja se oli sopiva hetki siististi hävitä.

Opiskeluajoilta jäi vain yksi ystävä, mutta sitäkin mahtavamapi. Muut sain kaikkomaan välinpitämättömällä käytöksellä.

Työelämässä olen tavannut ihmisiä, joista olen kiitollinen. Yhteydenpito jatkuu vaikka olisi kilometrejä ja vuosia välissä.

Nyt keski-ikää lähestyvänä huomaan, että tasaisin väliajoin joku menneisyyden haamu yrittää lämmitellä välejä. Näihin on vaikea suhtaatua. Yhdelle olen vastannut, koska tiedän, että tuskin koskaan tapaamme. Hänen elämänsä on sen verran kiinnostavaa, että siitä syystä pidän yhteyttä joskus. Erään toisen yhteydenottoon en vastannut, koska ei vaan kiinnosta. Tavallaan tuntuu vähän pahalta, mutta en ala tyhjänpäiväisiin ihmissuhteisiin enää.

Mulla oli "ystävä" ja siihen suhteeseen liittyi vaikka mitä mitä tässä ketjussa on jo kerrottu. Mutta alkoi myös matkia mua, pelottavaa alkoi olla kun leikkautti ja värjäsi hiukset samanlaisiksi kuin mulla, alkoi ostamaan samanlaisia vaatteita, muutti kans naapuriin ja aina oli joku draama menossa et piti puhelimessa päivystää ympärivuorokauden. ja haukkui mut joka välissä, mikään ei ollut hyvin. No se joutu (pääsi) lopulta suljetulle ja sai vaikka mitä diagnooseja, persoonallisuushäiriötä ja muuta. Yritin vielä olla sen ystävä mut kaikki oli niin raastavaa ja kaikki mun sanomiset ja teot käännettiin aina ylösalaisin et en enää jaksanu.

2

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:55"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:11"]

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Miten olen toiminut väärin?
[/quote]

Miten muuten katkaisit välit? Kumminkin naapurina, eikö ollut hankalaa?

En vain voinut unohtaa sitä miten hän jätti minut koulussa yksin, kun minua kiusattiin. Koulun ulkopuolella seurani kelpasi, vietimme aikaa yhdessä lähes joka toinen ilta. Koulussa hän ei huomannutkaan :( Hänestä se oli niin kuin hauskaa leikkiä, että olimme salaisia ystäviä.. Ja minä sain olla yksin, haukuttuna ja tönittävänä, sillä aikaa kun hän oli muiden tyttöjen kanssa. Yläasteen päätyttyä olimme kavereita vielä kymmenisen vuotta ja kuilu kasvoi. Meillä ei ollut enää mitään yhteistä ja emme pitäneet toistemme puolisoista. Hänen ex-miehensä on lääppijä, joka kehuskeli itseään (minun oli liian vanha ja hiljainen kuulemma). Noiden asioiden lisäksi viimeisenä niittinä tuli uskoon tuloni, jolle hän naureskeli ja luuli sitä vitsiksi. Jätin vastaamatta harvoihin viesteihin ja kaveruus kuihtui omia aikojaan. On se tavallaan surullista, kun toisen kanssa jakoi jotain viisi vuotiaasta lähtien ja sitten siinä kävi näin, mutta niin se meni.

Ns. ystävälläni oli vain negatiivisia kommentteja minusta. Ulkonäöstäni, koulutuksestani, poikaystävästäni, kodistani jne. Hän oli ala-asteen opettaja, joka kehui itseään ja sukuaan sumeilematta. En enää halunnut olla häneen yhteydessä. Tutustuimme, kun työskentelimme aupaireina Englannissa.

2

2

Siksi, että nk.ystävä halusi pitää yhteyttä vaan jos sai samalla myytyä jotain, joko itse tai lähes jokaviikkoisilla, maanisilla ostos- kotikutsuillaan. Ylihintaisia ja huonolaatuisia lastenvaatteita, kynttilöitä yms. paskaa jota en periaatteessa osta, en keneltäkään. Kukkaroni pärjää ilman tuollaisen emännän "ystävyyttä."

Syyt olivat aika lailla samoja kuin tässäkin on mainittu. Paha ja pitkäaikainen luottamuksen pettäminen (paheni loppua kohti), siis luottamuksellisten asioiden levittely. Niihin oli lisätty mukaan ihan keksittyjäkin juttuja. Jatkuva loukkaava valintojeni arvostelu, nolaaminen seurassa.

Jälkeenpäin olen tajunnut, että tällä ihmisellä oli tapana kerätä ympärilleen jotenkin vaikeassa tilanteessa olevia ihmisiä, esittää heille ystävää ja sitten pönkittää omaa egoaan näiden muiden jatkuvalla dissaamisella. Ja sitten kun hänellä oli aika paljon tällaisia ihmisiä ympärillä, hän saattoi vaikuttaa suositulta, koska hänellä oli niin paljon kerrottavaa muiden ihmisten yksityisasioista. Hän onki paljon arkoja asioita lähipiirinsä ihmisistä ja sai välit tuntumaan läheisiltä, kun kertoi niin paljon "luottamuksellisia" asioita muista. Kesti kauan tajuta, että itsestään ja omista heikkouksistaan hän ei kertonut oikein koskaan mitään, tai jos kertoi, ei esittänyt niitä heikkouksina tai hänelle mitenkään arkoina aiheina, pikemminkin muiden ihmisten ongelmana. Nyt sitten kun tiedän mitä kaikkea minusta on puhuttu, en enää tiedäkään, kuinka paljon niiden muiden kuulemiani asioita olikaan väritetty ainoastaan sen takia, että se saisi hänet näyttämään siltä kuin hän tuntisi kiinnostavia ihmisiä hyvin läheisellä tavalla.

Kaukaa katsottuna hänessä oli aika vaikeita jotenkin narsismiin liittyviä ongelmia - kaikki sellainen päällepäsmäröinti ja kyvyttömyys kunnioittaa toisten rajoja ja tutkia omia motiiveja. Jos joku otti häneen etäisyyttä, se toki hänen mielestään johtui vain siitä että sillä henkilöllä oli niin vaikeaa, eikä suinkaa siitä että kaveri oli huomannut epäluotettavuuden ja alkanut vältellä.

Niin, eli jossain vaiheessa vain tulee se raja jota ei voi ylittää ja jonka jälkeen mitään ystävyyttä ei enää ole. En itse asiassa oikeastaan edes koe itse lopettaneeni ystävyyttä, vaan että tällaiset tapaukset yksinkertaisesti vain tekevät (varoituksista huolimatta) jotain sellaista minkä jälkeen ei enää voi olla ystävyyttä. Tavallaan he tekevät itse sen päätöksen kun jatkavat jotain sellaista mistä on jo sanottu että se on loukkaavaa.

Narsistinen tekijä tulee esiin siinä että nämä ihmiset eivät voi sietää sitä että joku "alempiarvoinen" (esim. yllä kuvatussa joku vaikeassa elämäntilanteessa oleva) "kehtaa" vetää jotain rajoja heille. Ystävyys loppuu siihen.

Niin, siis olen lopettanut ystävyyden narsistisiin ihmisiin, jotka eivät kunnioita toisten yksityisyyttä tai rajoja.

AP:lle: oletko itse pyytänyt keskustelua aiheesta tai muuta myötätuntoa vai oletatko, että ihmisen olisi pitänyt itse tarjota tätä sinulle? Kiireisen elämäntilanteen tms. vuoksi myötätuntoa ei välttämättä kaikki tajua tarjota, varsinkaan jos ei tiedä ko. asian olevan tälle henkilölle sellainen asia johon sitä erityisesti tarvitsee.

Itse olen katkaissut välejä muutamiin kavereihin, koska yhden kanssa ei vaan enää ollut yhteistä, yhden kanssa tuli mitättömästä asiasta riitaa ja itse yritin sitä sovitella tuloksetta. Myöhemmin ko. henkilö on itse tajunnut tilanteen naurettavuuden, mutta liian myöhäistä minulle. Yksi kaveri, olimme tunteneet tätä ennen 14 vuotta. Aloitin työt psykiatrisessa sairaalassa ja tajusin potilaan kautta millainen on aito narsisti. Nämä piirteet ovat aivan kuten tämä kaverini ja käytös tuli erityisesti ilmi erään yhteisen projetin myötä. En tule koskaan sanomaan kenellekään muulle tästä henkilöstä, että hän on aito narsisti vaan jokainen saa itse päättää millaisia kavereita haluaa. Itse olen kertonut muille kavereilleni haluavani vain tästä henkilöstä "vähän etäisyyttä".

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 00:23"]

AP:lle: oletko itse pyytänyt keskustelua aiheesta tai muuta myötätuntoa vai oletatko, että ihmisen olisi pitänyt itse tarjota tätä sinulle? Kiireisen elämäntilanteen tms. vuoksi myötätuntoa ei välttämättä kaikki tajua tarjota, varsinkaan jos ei tiedä ko. asian olevan tälle henkilölle sellainen asia johon sitä erityisesti tarvitsee.

Itse olen katkaissut välejä muutamiin kavereihin, koska yhden kanssa ei vaan enää ollut yhteistä, yhden kanssa tuli mitättömästä asiasta riitaa ja itse yritin sitä sovitella tuloksetta. Myöhemmin ko. henkilö on itse tajunnut tilanteen naurettavuuden, mutta liian myöhäistä minulle. Yksi kaveri, olimme tunteneet tätä ennen 14 vuotta. Aloitin työt psykiatrisessa sairaalassa ja tajusin potilaan kautta millainen on aito narsisti. Nämä piirteet ovat aivan kuten tämä kaverini ja käytös tuli erityisesti ilmi erään yhteisen projetin myötä. En tule koskaan sanomaan kenellekään muulle tästä henkilöstä, että hän on aito narsisti vaan jokainen saa itse päättää millaisia kavereita haluaa. Itse olen kertonut muille kavereilleni haluavani vain tästä henkilöstä "vähän etäisyyttä".

[/quote]Hmm, ei oikein siinä tilanteessa voimavarat enää riittäneet myötätunnon pyytelyyn ja tämä "ystävä" oli varsin hyvin selvillä tilanteestani, eikä siitä huolimatta tehnyt elettäkään suuntaani. Tosiystävät sen sijaan tarjosivat apua pyytämättä. Jyvät ja akanat tulivat siis hyvin erotelluiksi. 

Kun ystävyys tuntui osin olevan vain yksipuolista. Ystävä ei koskaan ehdottanut minulle josko nähtäisiin vaan se oli aina minun tehtävä. Joka kerta kun nähtiin, puhui vaan itsestään tai omista asioistaan. Ei kertaakaan parin vuoden aikana kysynyt, mitä minulle kuuluu vaan aina jauhoi vaan omiaan.

Sain tällä välin lapsenkin, eikä kertaakaan kysynyt edes, että miltä äitiys tuntuu, miten on sujunut, miten vauva voi jne. Ymmärrän ettei lapsijutut kiinnosta kun niitä ei itsellä ole mutta todellakin kuuluu hyviin käytöstapoihin olla kiinnostunut toisesta edes sen yhden kysymyksen verran. Tai noh, lopultahan totesin siis ettei hän minulle mikään ystävä koskaan ollutkaan. En vain usko että hän osaisi sen parempi ystävä olla kenellekään muullekaan.

Ajattelin juuri sen ystävyyden kestävän lopun ikää, mutta mutta... mitä läheisemmäksi välimme muuttuivat, niin sitä hanakammine ko. ystävä alkoi latelemaan totuuksia siitä, millaisia ratkaisuja minun pitäisi tehdä elämässäni. Lisäksi hän kertoi laajalle tuttavapiirilleen kaikki luottamukselliset asiani, jotka olin hänelle uskonut. Nyt olen pitänyt etäisyyttä kohta vuoden päivät ja olo on paljon kevyempi, minua yli 50-vuotiasta ei tarvitse tulla neuvomaan yksityiselämääni liittyvissä kysymyksissä. Eikä asioitani saa kertoa eteen päin.

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:55"]

[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:11"]

Eräs ystäväni muutti naapuriin ja siitä se alamäki alkoi. Hän oli työtön ja itse opiskelin, kävin töissä ja harrastuksissa. Hän olisi halunnut nähdä koko ajan, eikä ymmärtänyt, että kun minulla on se viikon ainoa vapaailta niin haluaisin olla puolisoni kanssa tai nähdä joskus muitakin ystäviäni. Sitten hän alkoi pimpotella ovikelloa aina kun tiesi, että minulla on vapaailta. Hänellä oli aina jokin tekosyy tulla käymään ja jäi sitten siiderille kun huomasi, että meilläkin on puolisoni kanssa kaljat kädessä. Muiden ystävieni kanssa näen n. 1-2 kertaa kuussa ja se on riittävää, häntä olisi pitänyt tavata monta kertaa viikossa :(

[/quote]

Miksi tätä alapeukutetaan? Miten olen toiminut väärin?

[/quote]

Olisit voinut sanoa, että haluat nähdä harvemmin. Minulla on ystäviä, joita näen useamman kerran viikossa. Nämä ovat tottumiskysymyksiä vain.

L

Minulla yksi ystävyys katkesi tietynlaiseen yksipuolisuuteen; hän puhui vain omista asioistaan, kyseli kyllä minultakin kysymyksiä, mutta kun aloin vastata, tuli hänelle vastauksestani jo oma asiansa mieleen ja alkoi puhua päälle. Sitten vain kerran tavattuamme mietin, että miksi oikeastaan tapaamme, kun joka kerran minulle jää paha mieli ja olo, ettei häntä vaan kiinnosta asiani. Niinpä lopetin vain ehdottamasta tapaamisia eikä hänestäkään sitten enää kuulunut. Jälkeenpäin ajattelin, että ehkä hänkin koki, ettei saa minusta mitään irti ja joutuu hoitamaan koko viihdyttämisen. 

Osaltaan asiaan liittyi muitakin pikkuasioita ja taisimme molemmat vain vuosien aikana kasvaa eri suuntiin, en ollut enää sellainen ihminen, joka ujoudestaan johtuen nauttii ihmisten seurasta, jotka puhuvat lähes koko ajan.

AP:n mainitsema vastavuoroisuuden puuttuminen sai aikaan sen, että ystävyys päättyi. En halunnut olla kenenkään kaatopaikka, kun toinen ei halunnut kuunnella minun murheitani. Olisi vain pitänyt koko ajan keskustella siitä, miten mainittu henkilö koki olevansa väärinymmärretty nero, joka olisi pitänyt valita milloin mihinkin vaativaan tehtävään. Ei, ei hän niitä paikkoja hakenut, vaan hänen erinomaisuutensa olisi pitänyt olla työnantajien tiedossa ja näiden olisi pitänyt suorastaan tulla anelemaan häntä tehtävään. Sanoin joskus, että virkaan valitaan joku sitä hakeneista. No sehän oli pahasti sanottu.

Toinen ystävyys alkoi pikkuhiljaa rakoilla, kun toinen osapuoli muuttui varsin takertuvaksi. Olen ehkä liiankin itsellinen ihminen ja siksi tuollainen takertuminen alkaa ahdistaa. On pakko kasvattaa välimatkaa. Ja kun välimatka alkaa olla tarpeeksi pitkä, suhde kuihtuu ilman suuria välienselvittelyjä.