Lue keskustelun säännöt.
Empatian opetus lapselle
14.11.2014 |
"Luin kerran erään lastenpsykiatrin haastattelua ja hän sanoi, että empatia ei ole sisäsyntyistä, vaan lapsen tulee oppia se kahdeksaan ikävuoteen mennessä. Tämän jälkeen sitä on lähes mahdotonta enää oppia. Tämän kasvatusalan ammattilaisen synkkän ennuste oli, että nykyajan lapsista noin 15% tulee olemaan psykopaatteja tai sosiopaatteja, kiitos nykyajan vanhempien kasvatuksen..."
Löysin tällaisen. Mites sitä voisi opettaa empatiaa? Joku tuossa kommentoi, että olemalla itse empaattinen. Miten olen itse empaattinen? Ymmärtämällä lapsen kiukkua, en sanomalla, että lopettaa kiukuttelun tai että on ihmisiksi. Ymmärtämällä toisen vihaa, iloa, naurua, innostumista? Vai mitäköhän empatialla tarkoitetaan kokonaisuudessa. Miten opetan lasta olemaan empaattinen? Selittänyt surullista ja onnellista oloa. Lapsi on vasta neljä, joten toivottavasti tässä ei ole kaikkea menetetty vielä. Välillä olen niin täynnä tuota villiä lasta, että varmaan ajattelee, että äiti ei ymmärrä häntä ollenkaan.
Kommentit (4)
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:10"]
Toisaalta meidän tyttö on kyllä se, joka menee itkevän vieraan lapsen viereen ja lohduttaa. Kysyy mikä on hätänä ja yrittää auttaa. Onkohan tyttöni siis empaattinen? Välillä taas on tosi ilkeä tapaus.
[/quote]
Voisit kehua lasta, jos lohduttaa toista ja selittää, miksi se on oikein. Oma lapsi - ilkeä tapaus? Voisitko kenties täsmentää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:20"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 07:10"]
Toisaalta meidän tyttö on kyllä se, joka menee itkevän vieraan lapsen viereen ja lohduttaa. Kysyy mikä on hätänä ja yrittää auttaa. Onkohan tyttöni siis empaattinen? Välillä taas on tosi ilkeä tapaus.
[/quote]
Voisit kehua lasta, jos lohduttaa toista ja selittää, miksi se on oikein. Oma lapsi - ilkeä tapaus? Voisitko kenties täsmentää?
[/quote]
Siis on välillä ilkeä ja itsekäs. Ei halua jakaa leluja ja sanonut, että syödään me kaikki kakut eikä jätetä muille yhtään. Sanonut, että haluaa olla tuhma ja riehua ja ei haittaa, jos äiti tulee siitä pahalle tuulelle. Tätä siis tarkoitan. Tehnyt monta kertaa peräkkäin pikkuveljelleen asioita, joista veli alkaa itkemään ja nauraa siihen päälle eikä ymmärrä, jos sanon, että toinen ei tykkää ja tulee surulliseksi.
Aika pienihän tuo on vielä. Jospa nyt vaan yrität sinnikkäästi selittää lapselle, että lelut ja kakut pitää jakaa, vai mitäs hän tykkäisi jos muut eivät jakaisi hänen kanssaan? Ja suuttuisit, kun lapsi on tuhma etkä vain uhkaisi suuttuvasi.
Enpä tiennyt tuosta 8v. ikärajasta. Pitäisköhän nyt huolestua, kun tuo miehen 8v. ei eväänsä liikauta, jos pikkuveli vaikka putoaa tuolilta. Vilkaisee vaan kylmästi ja jatkaa hommiaan, vaikka toinen huutaa pää punaisena vieressä. Paitsi tietty jos isänsä on siinä, silloin kyllä paijaa tms. Vai voiko olla luonnekysymys, kun siskonsa on ihan eri maata?
Toisaalta meidän tyttö on kyllä se, joka menee itkevän vieraan lapsen viereen ja lohduttaa. Kysyy mikä on hätänä ja yrittää auttaa. Onkohan tyttöni siis empaattinen? Välillä taas on tosi ilkeä tapaus.