Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olenko hemmotellut lapseni piloille?
14.11.2014 |
Yhdeksän vuotias lapseni ei ole koskaan mennyt yksin julkisilla minnekään. Autolla vien kouluun, harrastuksiin, kavereille. Ei osaa tehdä itselleen välipalaa, juotavaa osaa ottaa jääkaapista. En koskaan antaisi itse käyttää veistä, koska ei todellakaan ole kokemusta, eikä osaa sitä turvallisesti käyttää. Jos pyydän esim. kattamaan pöytää kun itse teen ruokaa, kitisee ettei halua, osaa, jaksa, ei tiedä missä meillä tavarat on keittiössä, kun kaikki tehdään aina valmiiksi. Aina ei edes pyydä ruokaa, sanoaa vaan, että haluaa jotain.
Ei osaa itse istua pöydän ääressä tekemässä läksyjä, aina pitää vahtia, että varmasti tekee niitä. Ei osaa pakata koulureppua, eikä huolehtia, että siellä on kaikki tarvittava. Usein ei ole esim. liikuntakamoja mukana, kun ei osaa pakata niitä, jos en muistuta. Tietenkin se on myös aina äidin vika, jos jotain jää, koska aina olen huolehtinut pakkaamisesta ja muistuttamisesta.
Ei osaa leikkiä nätisti muiden lastan kanssa, tai siis ei ole kohtelias niin, että jos tapaa uuden lapsen niin tekisi jotain itselleen vähemmän mieluisaa siksi, että joku toinen pyytää. Yleensä vaan valittaa. Ei ole kannustava muita lapsia kohtaan vaan pitää itseään muita parempana. Muistuttaa kyllä muita siitä missä itse on parempi.
Osaa olla maailman suloisin ja ihanin poika, onko peli ihan menetetty? Pilasinko lapseni?
Kommentit (85)
Kuulostaa minun pojaltani kun oli 9v. Nyt jo toimiva 12 yksilö. 9v tyttö on ihan erilainen, täysin toimiva.
Mahdammeko äidit varsinkin esikoispojan jotenkin pilata ja hyysyätä..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ilman vertailukohdetta on vaikea arvioida minkä ikäinen osaa itse tehdä mitäkin ja pärjätä yksin. Sitten vähän niinkun vahingossa tekee lapselle liikaa valmiiksi ja lapsi tottuu siihen... Ja nyt on liian monta vuotta saanut tottua siihen, että kaikki kannetaan valmiiksi eteen. Joutuu se isovanhemmillaan tekemään jotain itse, mutta isovanhemmatkin on työssäkäyviä, ei niillä ole aikaa ja energiaa opettaa mun lasta. Sinne mennään viettämään aikaa yhdessä, ei opettelemaan kasvisten pilkkomista. Lapsi on avulias auttamaan harrastejutuissa, askartelemaan, leipomaan, yms, mutta kun pitäisi konkreettisesti tehdä jotain hyödyllistä, kuten laittaa tiskejä tai viedä roskia, jotain ikävää, niin siitähän se kitinä ja tappelu alkaa. Ja ei sellaiseen oo kiva käyttää vähäistä yhteistä vapaa-aikaa. AP
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:46"]
Onnea. Olet kasvasttanut sellainen pojan, joka on sitten aikuisena ihan samanlainen ja hänen mahdollinen vaimonsa tulee tilittämään AV:lle kuinka paska ja saamaton mies hänellä on.
[/quote]
Niin ja miettikääs tuollaista työkaverina! Kuin kollega helvetistä! Nakittaa kaiken muille, pitää kaikkia naisia jonain sihteereinä joiden tulee palvella häntä, ei ota mistään työtehtävistä vastuuta eikä osaa itse ottaa ruokaa lounasravintolassa kun äiti on ne ruuat aina hänen lautaselleen asetellut.
Motoristen taitojen monipuolinen kehittäminen taitaa kuitenkin olla laiminlyöty! Siis jos sinun pitää pelätä, että noin vanha lapsi ei saa kaadettua maitoa lasiin! Lapsen karkea- ja hienomotoriikka tarvitsee tunteja harjoitusta päivässä. Parasta harjoitusta ovat kotityöt ja kynähommat.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 21:38"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 09:46"]
Onnea. Olet kasvasttanut sellainen pojan, joka on sitten aikuisena ihan samanlainen ja hänen mahdollinen vaimonsa tulee tilittämään AV:lle kuinka paska ja saamaton mies hänellä on.
[/quote]
Niin ja miettikääs tuollaista työkaverina! Kuin kollega helvetistä! Nakittaa kaiken muille, pitää kaikkia naisia jonain sihteereinä joiden tulee palvella häntä, ei ota mistään työtehtävistä vastuuta eikä osaa itse ottaa ruokaa lounasravintolassa kun äiti on ne ruuat aina hänen lautaselleen asetellut.
[/quote]
Sitten se ei olekaan enää mun ongelma. Kun lapseni on esim 20v, olen itse 39v, alan elää nuoruutta joka jäi väliin. Se on sitten mahdollisen vaimon ongelma se! Auttakaahan ihanat AV-mammat häntä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei varmaan sunkaan kannata ajatella kotitöistä niin että ne ovat "jotain ikävää." Siitä mallista lapsi oppii eniten. Mikset ajattelisi että on kivaa pitää yhteinen koti siistinä ja ruoan laittaminen on myös mukavaa? Näihin kuuluu erilaisia työvaiheita, mutta kaikki ihan mukiinmeneviä, varsinkin kun tehdään yhdessä ja tarjotaan muille jotain herkkua, viihtyisä koti jne...
Kerro nyt jotain mitä lapsi osaa ja tekee. Toi sun keksitty juttua on vähän yksipuolinen.
yhdeksänvuotias voi olla kehityksessään tuossa iässä vielä kuusivuotias.
veistä opettaisin kyllä jo käyttämään ja antaisin sopivia vastuita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä taas olen ajatellut että olenko huono äiti, kun lapsen valittaessa nälkää olen sanonut että tee vaikka voileipä itsellesi. Mielestäni kunnon äiti laittaisi säännöllisesti pöydän koreaksi ja huolehtisi ettei kenellekään ehdi tulla nälkä.
Aluksi oli kyllä rasittavaa, kun voihin oli sotkettu puoli pöytää leipää voidellessa ja omenankuorenpalasia lenteli pitkin lattioita.
Mutta laiskan äidin lapsista tulee ehkä sitten omatoimisempia:)
Aamulla lapsi pukeutuu itse, valitsee omat vaatteensa, ja jos käsken laittaa jotain tiettyä päälle tai vaihtamaan siistimpään niin mukisematta vaihtaa. Kiukuttelupäivinä joku tietty "kutittava" (mukamas) neule ei kelpaa, mutta yleensä saadaan sovittua ilman tappelua joku muu vaihtoehto.
Illalla menee suihkuun, kun vaan sanon, että menepä pesulle, osaa hoitaa hiusten pesun ym ihan itse. Hampaat pesee myöskin itse ilman vastaväitteitä.
Ei ole avulias siivoamaan, vaikka en todellakaan tee siitä isoa numeroa, tykkään pitää kodin siistinä eli siivoan vähän joka päivä, mutta jos pyydän, että voisitko tuoda mulle sen tai sen asian niin hakee kyllä ihan kiltisti. Esim. autoa pakatessa on myös alkanut kantamaan enemmänkin kuin vain omat tavaransa, ensin inisi, mutta nykyään kyllä sanaakaan sanomatta ottaa kädet täyteen tavaraa oman reppunsa lisäksi.
Lisäksi kaupassa on pitkään ollut jo ihan kykenevä hakemaan mitä pyydän.Voin sanoa vaan, että haetko leivän tai maidon ja tuo reippaasti sen mitä meillä syödään. Osaa myös keskustella kypsästi, jos haluaa jotain erilaista tai esim herkkuja tai kokeilla jotain uutta ja erilaista.
Siinä kyllä olen vähän epäonnistunut, että kavereita ei lapsella ole paljoa. Siis koulukavereita on, mutta lasten harrastukset tuntuu nykyään vievän niin paljon aikaa, että koulun ulkopuolella on vaikea sopia mitään yhteistä tekemistä ja näkemistä. Yhdeksän vuotiaat pojat harrastaa jo niin paljon, että joko treenataan täysillä tai ollaan koulussa. Ei monellakaan ole aikaa tulla kyläilemään tai että mentäisiin vaan ulos esim. potkimaan palloa. Sosialisaatiossa voisi kyllä mennä paremmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten musta koko ajan tuntuu, että kuvailet 6v lasta?! Ja sitten muistan että lapsi onkin 9v.
Pisti silmään myös tuo lause "siinä olen kyllä vähän epäonnistunut..."
Lapsihan ne kaverisuhteensa hoitaa!
Sehän on juukeli vieköön koululainen!
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:30"][quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 18:06"]
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 17:55"]
Olet hemmotellut. Sinun kuuluisi opettaa lastasi selviytymään jokapäiväisen elämän haasteista. Nyt olet tehnyt sille karhunpalveluksen ja ylisuojellut lapsesi piloille. Lapsiraukka.
[/quote]
Parempi kysymyksen muotoilu itseltäni olisi ollut, että olenko hemmotellut lapseni pilalle LOPULLISESTI, hemmoteltuhan hän on, mutta, että onko koko peli jo menetetty, oli se mitä itseasiassa mietin...
[/quote]
Ei ole peli menetetty. Itse olen ollut (ja olen edelleen) hemmotteleva ja passaava äiti; tehnyt pojalle eväät, pakkaillut koulureppua, pyytänyt valmiiksi katettuun pöytään, ei siivouspakkoja tms. Poika on nyt 18 v, tosi kohtelias ja fiksu, siivoilee kun jaksaa/ehtii ja tarjoaa aina minulle ja muille apuaan asiassa kuin asiassa... unelmavävy jollekin teistä :)
Niin metsä vastasi kuin sinne huudettiin.
[/quote]
Ei todellakaan olisi unelmävävy. Mun tytär ei ikinä tule olemaan miehen kanssa joka tekee vain sillon kun haluaa tai jaksaa ja ainoastaan tarjoaa apua. Miehen pitää tehdä asioita sillonkin kun ei huvita halua tai ehdi. Taloudessa pitää asiat tehdä tasapuolisesti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuo nyt niin vakavalta minusta kuulosta. Olin itsekin aika lellitty lapsena ja ihan hyvä aikuinen (nainen) minusta sukeutui. Nyt vain pikkuhiljaa opettamaan pojalle enemmän ja enemmän, ja pitää tietysti vaatia, että tekee myös. Tosin poikien kasvattamisessa saa varmaan olla tarkempi kuin tyttöjen. Tytöillä on kuitenkin enemmän niitä laiminlyötyjä tai perinteisten sukupuoliroolien mukaan kasvatettuja tyttökavereita, joilta hemmotellutkin tytöt sitten oppivat, kuinka "kunnon tyttö" toimii. En usko, että laiskuus ja hemmotteleva äiti voivat tehdä kenestäkään epäsuosittua tai ihmissuhdetaidotonta. Ehkä sisaruksen puuttuminen ja jotenkin epäsuotuisasti mennyt päiväkotiaika (lapsi ei syystä tai toisesta saanut kavereita) voivat vaikuttaa kouluajan kaverisuhteisiin, mutta niihinhän ei äiti voi vaikuttaa. Ja ymmärrän, että läksyjä on tylsä tehdä yksin. En minä ala-asteella tehnyt läksyjä yksin vaan yleensä jonkun kaverin kanssa. Isossa kaupungissa kavereiden kanssa on vaikeampi viettää aikaa, kun pitäisi kulkea julkisilla ja ylittää vilkkaasti liikennöityjä teitä.
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 17:49"]
AP täällä terve! Olen tosi yllättynyt siitä kuinka paljon hyviä vinkkejä täällä on jaettu! Käydään tosiaan lapsen kanssa yleensä aina yhdessä kaupassa, auttaa siellä mitä pyydän, ei se tietenkään lempipuuhaa ole, mutta tekee kumminkin. Tänään sitten tehtiin yhdessä ruokaa, veistä en kuitenkaan vielä lapselle antanut. Syötiin ja juteltiin vähän, lapsi ei siis mun lellimisestä huolimatta ole mikään vauva. Ymmärtää kyllä, kun jutellaan ja selitän syitä ja seurauksia. Sovittiin nyt, että pojalla on omat kotityöt, jotka tekemällä saa sitten mahdollisesti enemmän vapauksia tai mahdollisesti jonkun kivan tekemisen palkinnoksi yms. Jokaisesta ininän kera tehdystä työstä saa lisätehtävän. Toi tauluun tehtävien kirjoittaminen voisi toimia, siinä molemmat vähän niin kuin lupautuisi tekemään oman osuutensa ja muistaisi, mitä tulee tehdä. Huonetta en todellakaan enää auta siivoamaan, enkä pakkaa reppua, ne saa hoitaa ihan itse tästä sekunnista alkaen. Tiimi me ei todellakaan olla, ei ihan mennyt tämä nuoriyh-elämä niin kuin Gilmoren tytöissä. Tiedän, että lapsi on hemmoteltu, ja otan siitä vastuun, eihän se lapsen syy ole. Kunhan vaan tiedän mitä tehdä niin eiköhän lapsikin ala ottamaan vähän vastuuta. Ylempänä olevaan viestiin vielä, mun mielestä 6v on kyllä aivan liian nuori olemaan yksin kotona, ehkä me nyt kokeillaan joulun jälkeen josko uskaltaisin antaa tulla yksin kotiin. Katsotaan miten tästä kehittyy. Lapsi ei tosiaan ole koskaan ollut yksin kotona, koska en luota siihen, että osaa olla nätisti. Syö herkkukaapista herkkuja, kun silmä välttää, ei osaa ottaa mitään terveellistä välipalaa, vaikka jääkaappi on pullollaan ja tietää mitkä on välipalaruokia, käyttää siis hyväkseen joka sekunnin, jonka voi. Ei suostu uskomaan, että herkkuja syödään lauantaina tai todella erikoistapauksissa, mutta ei KOSKAAN keskellä päivää ennen iltaruokaa.Ei siis tottele vaikka kuinka jatkuvasti pidän kiinni tästä säännöstä.
[/quote]
Tästä viestistä tuli mieleen asia, jota usein mietin palstaa lukiessani.
Kärjistetysti: on kuin jotkut mammat olisivat kokonaan unohtaneet oman lapsuutensa (tai nuoruutensa, aiheesta riippuen) ja mitä ovat kotona vanhemmiltaan oppineet. Ihan sama onko kyse arjen taidoista tai lasten kasvatuksesta. Mehän viemme eteenpäin, hyvässä ja pahassa, niitä tapoja ja tottumuksia, joita olemme itse kokeneet. Oliko ap kenties itsekin ainoa lapsi, joka sai kaiken valmiina eteen, johon vanhemmat eivät luottaneet, jonka puolesta vanhemmat pelkäsivät lähes irrationaalisesti ja joka siksi ei saanut tehdä mitään itse? Jos näin on, on ihan luonnollista että ap kasvattaa oman lapsensa saman mallin mukaan.
Haitallisen kierteen voi myös katkaista, niinkuin ap nyt tuntuu tekevän. Way to go, girl! :)
Sitä en kyllä tajua miksi kenenkään pitää olla omassa kodissaan "nätisti". Onhan se kamalaa tulla töistä kotiin ja lapset (3 kpl) ja niiden kaverit on olleet täällä kuin siat vatukossa. Mutta kun kerran ärjäisee, kamat menevät paikoilleen, musiikin volyymi vaimenee, kaverit löhtevät kotiin (elleivät jää syömään) ja tilanne rauhoittuu läksyjen tekemiseen.
Rakastan lapsiani raivoisasti ja ilman kompromisseja, heidän ei tarvitse olla helppoja, kivoja tai nätisti. He tietävät sen ja siksi voin vaatia heiltä asioita, luottaa heihin. Ei minunkaan tehtäväni ole olla helppo tai kiva, vaan äiti.
28
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin... Meillä nelivuotias osaa jo pilkkoa perunoita, vielä ihan oikealla puukolla.
Lapset eivät voi oppia jos niiden ei anna opetella.
Pakko kysyä että eikö lapsi syö haarukan ja veitsen kanssa?
meillä ei aikoinaan saanut koulussa syödä vain haarukalla, opettaja tarkkaili ruokailua.
ota lapsesi mukaan kokkailemaan ja rohkaise tekemöön uusia ja yllättäviä asioita.
ota vaikka kotitöissä tähti tarrat käyttöön ja palkitse tehdyistä kotitöistä vaikka leffa ilta.
jätä aina välillä hetkeksi, aluksi vaikka 10 min ajaksi yksinään, niin oppii pikkuhiljaa yksin oloon.
olet äiti, et orja.
läheisyys ja palveleminen on kaksi eri asiaa, älä anna lapsellesi vaihtoehtoa kuin kattaa pöytä.
pyydä kauniisti mutta määrätietoisesti.
Jos jokin ei kelpaa, niin sitten on ilman.
pitäydy sanojesi takana ja sano vain sellaista minkä voi oikeasti toteuttaa.
kyllä nälkä porsaan kotiin ajaa, vai miten se meni?
kyllä se siitä!
minua ei päästetty edes teininä bussiin yksin, arvaat varmasti miksi se oli aikuisena hivenen vaikeaa aluksi.
En tiennyt katuja enkä yleisimpiä paikkoja, mistä linjat lähtee ja millä minnekkin pääsee.
se on yksi monista asioista mikä on aikuisena harmittanut, liika holhous tekee ison karhunpalveluksen.
älä tee sitä virhettä oman lapsen kohdalla?
Nonni, meillä oli tänään siivouspäivä, poika siivosi oman huoneensa, sitten katsottiin miten imuri toimii, imuroi oman lattian, eteisen ja olkkarin, tyhjennettiin ja täytettiin tiskikone yhdessä, laitettiin pyykit koneeseen yhdessä ja yhdessä narulle. Sitten tehtiin yhdessä ruokaa ja poika oikein innostu omista vastuualueistaan ja hullun kiilto silmissä kuvitteli jo osaavansa tehdä ruokaa. No ei ihan itse osaa kyllä, mutta yritys on hyvä, ainakin vielä innostaa, kun innostui niin täysiä siitä, että sai tehdä "aikuisten" juttuja. Alku oli narinaa ja kitinää ja tekosyitä, mutta kyllä se yhdessä tekeminen sitten ihan kivaksi muuttuikin, kun ei saanut lopettaa kesken. Sai palkinnoksi reippaasta päivästä valita meille illaksi leffan, nyt se tuolla selaa, että mitä katsotaan. Mitäs AV-mammat on mieltä? AP
Lisäksi joutui aamulla pakkaamaan harrastekamat ihan itse, käskin miettiä mitä yleensä on mukana ja mitä luulee tarvitsevansa ja sitten ennen lähtöä kyselemällä tarkistin, että onhan kaikki mukana. No melkeen kaikki oli saatu sinne reppuun.
Ootkohan nyt ihan tosissasi. Miksi ihmeessä olet kasvattanut muksusi noin? Meinaatko passata häntä vielä aikuisenakin?
En ymmärrä tätä Porvoo pakkomiellettä? Ihan PK-seudulla asutaan.
Ei oo todellista. Se on seuraavat 20 vuotta ainakin vielä samanlainen sitten. Onnea puolison etsintään...
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="14.11.2014 klo 19:40"]
Toi on kyllä törkeetä lapsen laiminlyömistä ettei opeteta perustaitoja! Noita asioita(joitakin niistä, ikätason mukaan) aletaan harjoittelemaan sen verran pienenä että sääliksi käy lastasi jos olet siinä vaiheessa jo käynyt kotona vain pyörähtämässä. Tosin mietin että missä sitten lapsesi on ollut hoidossa, enpä tiedä päiväkotia jossa lapsi saisi olla aamusta iltaan. Jos lapsesi on ollut tavallisen ajan päiväkodissa ja työpäiväsi ovat tavallisen pituisia, en ymmärrä mistä valitat kiireestä. Jos on ollut isovanhemmilla/tms niin olisitte yhteistyössä voineet sopia lapsen kasvatuksesta jotenkin muuten kuin ainaisella passaamisella, niin olisi voinut edes siellä oppia asioita. Se jos tekee ja hoitaa lapsen ajatuksella että pitää hänet ikuisesti omana vauvanaan on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan. En todellakaan ikinä ikinä jättäisi peruselämänhallinnan taitoja opettamatta, tavallisia kotitöitä, ikätason mukaista vastuunottoa ja sosiaalisen kanssa käymisen taitoja, sillä en missään tapauksessa haluaisi olla vastuussa sellaisesta että aikuinen lapsestani olisi omassa p*askassaan pyörivä eineksillä elävä yksinäistä syrjäytynyt. Ihmettelen kuinka joku uskaltaa?? Ikinä ei ole saa olla niin kiire.
[/quote]
Ei tässä ketään ole laiminlyöty, lapsi on saanut paljon huomiota, rakkautta ja tehdään paljon yhdessä. Tietenkin osaa JOTAIN perusjuttuja, mitä nyt tarhassa ja koulussa muutenkin oppii, ja jotain on kotona tehty.
On ollut hoidossa päiväkodissa ja oli illalla paljon silloin lukioikäisen pikkusiskoni kanssa, jos olin pitkään töissä. En ajattelut, että on siskon asia kasvattaa lastani, joten en todellakaan ole pyytänyt, että opettaa tälle mitään erikoista. Itselleni oli vain paljon helpompi tehdä asiat itse, kun opettaa lapselle, niin tähän tilanteeseen on jouduttu. Ei kukaan kohtele kuin vauvaa, mutta myönnän, että kohdellaan ehkä vähän liian lapsena. Ei siis todellakaan ole AIVAN avuton, mutta no, paljon saa suoraan tehtynä niin, että nyt myös odottaa, että asiat tehdään hänelle valmiiksi.