Mikä sellaisella koiralla on ongelmana, joka ärhentelee vastaantulevalle ja emännän täytyy liki kaksin käsin vetää luokseen
Kommentit (55)
^ Sitä en tietenkään tiedä, miksi emäntä kokee turvakseen kaksi keskikokoista koiraa, jotka ärhentelevät vastaantuleville. Pikemmin moiset ärhentelijät tulee häädetyksi.
Vierailija kirjoitti:
Huono emäntä
Toki tänään näin miehen, jolla oli sama ongelma jonkun bichon friseen kanssa. Ja sen jälkeen miehen, jolla oli vastaava ongelma kahden valkoisen kleinspitzin kanssa.
Mistä tunnistaa tossun alla olevan miehen... Siitä, että se taluttaa valkoista pölyhuiskua jota ei edes saa kuriin.
t: nainen ja hyväkäytöksinen jämpti
Tää on muuten kumma, miten ne pienet koirat stoppaa keskelle tietä rähisemään ja ihmiset sitten maanittelevat että äläs nyt viitsi, mennään nyt.. kun riittäis että vähän liikuttaa sormea niin se koira tulee mukana. Siis ettei pärjätä sille koiralle ei henkisesti eikä fyysisesti vaikka on niin pieni.
Mulla on sata kiloa koiraa hihnojen päässä niin ihmetyttää miten ne pysyvät hallinnassa mutta se 8 kiloinen on jollekin liikaa.
Korona aikana nämä kaikille ohikulkijoille, joilla ei ole edes koiraa, räksyttävät ja kimppuun yrittävät rakit ovat lisääntyneet selvästi. Pitääkö ottaa pippurisumute taskuun että saa lenkkeillä rauhassa.
^ Onko se pikkukoira vähän kuin kissa, jolle jutellaan kivoja.
Omistajista se on kiinni. Tuttavaperheemme pyysi apuani vastaavassa tilanteessa ja jo viikossa pahimmista käytöshäiriöistä oli päästy eroon vaikka en ollut koskaan aiemmin kyseistä koiraa edes tavannut.
Pienet koirat saa valitettavasti usein turpiinsa jossain vaiheessa joltain isommilta jotka eivät osaa leikeissä ottaa huomioon toisen kokoa.
Meidän pieni koira ärhentelee joillekin tietyn näköisille ja värisille ja kokoisille, varsinkin sakemanneille. Ei siinä mikään koulutus tai auktoriteettiauta jos niin paljon pelottaa jotkut. Isommilla koirilla helpompaa. Useimmat koirat ohitetaan nätisti vierellä, mutta kaikkia ei vaan pysty.
Ehkä koira vaistoaa jotain pahaa vastaantulijassa?
Mun koira ei rähjää muille ja tykkää muista koirista, mutta on yksi pitbull josta se se ei tykkää ollenkaan, ja silloin se rähjää ja näyttelee hampaita ja pitää sen kanssa sitten kiertää kaukaa... Johtuu varmaan siitä kun mun koirallani oli yks paras kaveri joka oli pyreneidemastiffi, ja se koira vihasi myös sitä pitbullia, ja kerran koirani näki sen kuinka se Pyreneidenmastiffi yritti hyökätä sen pitbullin päälle ja räyhäsi kunnolla, ja sen jälkeen mun koira ei ole myöskään tykännyt siitä pitbullista. Se pyreneidesmastiffi on nytten kuollut ja sen huomaa mun koirastani kuinka se kattelee sen Pyreneidemastiffin aitaukseen etsien sitä 😔
Molemmat koirat narttuja. Nartut kun kohtaa niin siinä on heti kuono haitarilla!
Itselläni on iso koira, jolla olisi voimaa vetää minut nurin niin halutessaan, mutta ei vedä, koska on hyvin koulutettu kulkemaan hihnassa ja ohittamaan muut. Sanoisin, ettei koirassa ole vikaa, vaan omistajassa.
No meillä rähistään ihan kaikille tai ollaan hiljaa. Joku päivä haukutaan kaikille koirille ja naapureille, toisena päivänä saa tulla vastaan vaikka ketä ja ei mitään ongelmia. Että en tiedä missä vika.
Naapurissamme asuu eräs heiveröinen mummu, jolla on joku pieni pahansisuinen räyhäävä terrieri. Kuulemma liukkaalla eivät voi lenkkeillä, kun mummu pelkää kaatuvansa. Tosin ei se meno kuivalla säälläkään kummoista ole eikä meinaa mummon voimat riittää edes kaksin käsin.
Vierailija kirjoitti:
4, Emäntä hyvin dominoiva, joten ajatuksessa lienee perää.
Jos emäntä on dominoiva, koira ei yleensä näe tarvetta puolustaa.
Koiralla saattaa alkaa murrosiässä se käytös että vetääkin voimalla kun näkee jotain kiinnostavaa, ainakin minun koiralla alkoi vaikka miten oli koulutettu. Oma koira ei kyllä haukkunut eikä ollut siten kyse puolustustilanteesta.
Harjoittelulla menee ohi, mutta koska voimakkaan ja murrosikäisen koiran kanssa liikkuminen on rasittavaa, osa ei näe vaivaa. Joskus emännän saattaa yllättää miten voimakas iso koira onkin ja itse en ainakaan siitä syystä olisi antanut omaa koiraa muiden käsiin kun oli pahinta murkkuikää. Vaikka olen itse voimakas ja koira minun käskystä lopetti vetämisen, en luottanut että muiden kanssa toimii yhtä hyvin.
Remmirähjäämistä meillä ei ollut koska koira luotti minuun ja näin aika paljon vaivaa sosiaalistamisen eteen.
Ylipäätään olen sitä mieltä, ettei isoja ja vahvoja koiria pitäisi myydä kuin ihmisille joilla ne on koko ajan hallinnassa fyysisesti ja psyykkisesti. Naisille isot ja vahvat koirat kuuluvat vain harvoin.
Vierailija kirjoitti:
No meillä rähistään ihan kaikille tai ollaan hiljaa. Joku päivä haukutaan kaikille koirille ja naapureille, toisena päivänä saa tulla vastaan vaikka ketä ja ei mitään ongelmia. Että en tiedä missä vika.
Oletko miettinyt, että onko sinun lenkkeilytyylissä tai mielialassa jotain vaihtelua eri päivinä? Koira nimittäin aistii omistajan fiiliksen aika hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No meillä rähistään ihan kaikille tai ollaan hiljaa. Joku päivä haukutaan kaikille koirille ja naapureille, toisena päivänä saa tulla vastaan vaikka ketä ja ei mitään ongelmia. Että en tiedä missä vika.
Oletko miettinyt, että onko sinun lenkkeilytyylissä tai mielialassa jotain vaihtelua eri päivinä? Koira nimittäin aistii omistajan fiiliksen aika hyvin.
Tätä olen joskus miettinyt, mutta en ole huomannut yhtäläisyyttä. Ennemmin syynä voisi olla narttujen hajut. Nyt kun koira on hiljattain leikattu, vaikuttaa siltä että se haukkuu nyt kaikille koirille.
Meidän koira on "pehmeä" luonteeltaan ja pentuna/nuorena muutaman kerran isompi koira säikäytti sen (idiootti-omistajat päästi isommat koiransa juoksemaan kohti). Siitäpä se on sitten tosi vaikea ollut kouluttaa pois. Nykyään ei useimmille rähjää, mutta joillekin, yleensä itseään isommille uroksille ärisee kyllä jos tulee liian lähelle. Ja melkein kaikille uroksille jos tulevat suoraan päin. Ongelmaa ei olisi, jos muutkin pitäisivät koiransa lähellään, mutta ei, pitää kysymättä päästää nuuhkimaan.
Meidän koira ohittaa nätisti, jos ennakoi, lyhentää hihnan ja käskee ohittaa nätisti. Silloin menee nätisti ohi, tietynlaisille koirille saattaa kyllä silti vähän irvistellä mennessään. Jotkut tosi isot mustat koirat on hankalia, niitä pelkää ja saattaa rähistä. Ja jos ei itse taluttajana ole skarppina ja tee koiralle selväksi, että homma on hallussa. Muutama huono kokemus niistä isommista mustista koirista herkässä murrosiässä, siitä se alkoi. Luulen, että monella remmirähjä-pikkukoiralla sama homma, pentuna on isommat pelästyttäneet ja siksi koko ajan puolustusasemissa. Isommat koirat ei samalla lailla jää isompien jalkoihin ja siksikin vähemmän remmirähjäysongelmaa, toki myös koulutus vaikuttaa kun isommat on pakko kouluttaa paremmin.
Pelokas, turvaton koira. Ei luota emäntäänsä, joka ei ole kouluttanut.
Koiraroduissa on myös hirmu paljon eroja siinä, miten herkästi ne alkaa remmirähjiksi. Useimmitenhan syy remmirähjään on pelko. Isommat metsästyskoirat ei yleensä herkästi hätkähdä, se kuuluu niiden jalostukseen. Pikkukoirissa on sitten niitä pehmompia ja arempia koiria, jotka on tosi paljon herkempiä ja reaktiivisempia, vaatii paljon enemmän työtä ja ihan erilaiset koulutusmetodit, että semmoisen saa kulkemaan välittämättä muista koirista. Voisi moni ison palveluskoiran omistaja olla ihmeissään ihan toisen tyyppisen koiran kanssa, vaikka helppo onkin uskoa omaan erinomaisuuteensa kasvattajana jos oma koira ei muista välitä.
Hyvä emäntä. Sitä vartenhan se koira on hommattu, ettei tarvitse itsensä puolesta pelätä vaan muiden.