Lue keskustelun säännöt.
Häpeän niin paljon elämääni
25.09.2021 |
Että haluan kuolla. Koko ajan olen menossa syvemmälle suohon. Melkein joka hetki tulee ahdistavia muistoja mieleen ja ne liittyy kaikkeen. Ei ole enää yhtään asiaa missä en olisi nolannut itseäni ja kaikki muistuttaa siitä. On todella isoja asioita ja vähän pienempiä, mutta suurinosa on jotain ihan karmeaa... En näe ulospääsyä, en löydä ratkaisua... Ei mikään ainekaan auta tähän.
Kommentit (71)
Aloittajalle minulla ei ole muuta kommenttia, että luultavasti tiedätkin, että mikä on paras ratkaisu tilanteeseesi. Eli kääntyminen Jeesuksen puoleen. Ennen ehkä häpeä on voinut estää sinua, mutta nyt tilanteesi on se, ettei sinulla ole enää mitään menetettävää. Tai voit toki menettävää kasvosi joidenkin tuntemiesi ihmisten silmissä, mutta toisaalta tarjolla on jotain tuhat kertaa parempaa, joten ei muuta nöyrry, myönnä virheesi ja pyydä apuun Häntä, jonka kuvaksi sinutkin on luotu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene Etelä-Amerikkaan ja kokeile ayahuascaa, auttaa pääseen eroon traumoista, masennuksesta ja huonosta itsetunnosta. Yksi ayahuasca-sessio voi olla tehokkaampaa kuin vuosien terapia.
Mulla ayahuasca just aiheutti traumoja ja painajaisia, ja itsetunto ei tullut ainakaan paremmaksi. En suosittele.
Minä taas parannuin vaikeasta masennuksesta kun terapia eikä mikään muu auttanut. Jos on jo muita keinoja kokeillut niin ei tuossa paljon menetettävää ole. Moni reppuretkeilejä kokeilee ayahuascaa hauskan tripin toivossa ja sitähän se ei ole vaan syvä matka sielun syövereihin tarkoituksena parantaa traumoja, joiden kohtaaminen ei aina ole helppoa. Etenkin jo mennään seremoniaa suoraan biletysloman jälkeen. Tuohon ayahuascaan pitää valmistautua henkisesti esim. meditoimalla päivittäin ennen seremoniaa ja fyysisesti tiukalla kasvispohjaisella dietillä ja paastoamisella. Jos edellisillan tequilat vielä myllii mahassa niin taatusti tulee ikäviä kokemuksia. Toki onhan siinä pieni riski, että vaikka olisi noudattanut noita sääntöjä niin silti ei auta, mutta jos jo kaikki muut keinot on kokeiltu niin mielestäni on ottamisen arvoinen riski.
Historia on yhtä suurta nolojen tilanteiden ja mokien jatkumoa. Kirjoitettu historia on myös kaunisteltu versio totuudesta. Jos olet mokannut tai nolannut itsesi, olet seurassa, jossa kaikki muutkin ovat.
Toki on arkajalkojakin, jotka eivät tee yhtään mitään, koska pelkäävät mokaamista ja itsensä nolaamista. Surkeita otuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos aloittaisit uuden elämän ulkomailla, jossa kukaan ei tunne sua?
Minkä alan ihminen olet Ap?
Tuttu on opettaja eikä saanut töitä. Otti vastaan kouluavustajan työtehtävän. Ei sanonut töissä kenellekään että on opettaja.
Nyt on saanut opettajan töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos kertoisitte mitä kaikkea häpeällistä on tapahtunut. Itsellä huono perhetausta ja murrosiässä olin todella ujo ja arka.
Jossain vaiheessa sitten pääsin asian yli. Lähdin kulkemaan sukuni haluamaa ammattia kohti. Eli en siihen suuntaan mihin itse olisin halunnut mutta en sitä omaa juttuani silloin tiennyt.
Omat häpeähetket: olen ollut työpaikkahaastattelussa jossa aloin hikoilla kuin sika. Koko tilanne oli aivan järkyttävä. Lähestulkoon pakenin paikalta.
Esimerkkejä on muitakin. Mutta olen aivan varma, että kukaan (muut kuin minä) muista tätä tilannetta.
Olen myös haukkunut ihmisiä päin näköä ja johtunee huonosta itsetunnosta. Enää en ikinä hauku ketään.
Nuo sinun häpeänhetkesi "olen ollut työpaikkahaastattelussa jossa aloin hikoilla kuin sika. Koko tilanne oli aivan järkyttävä. Lähestulkoon pakenin paikalta." ovat niin mitättömiä, etten itse häpeä tuollaisia ollenkaan. Enkä todellakaan voi kertoa häpeästäni, ne ovat sellaisia asioita että joku tunnistaisi minut. Kohdallani EI ole kyse mistään sellaisista jokaisen kohdalla sattuvista noloista tilanteista. Minun häpeäni kyllä on ihmisten muistissa.
En ole aloittaja vaan klo 12.38 kirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla oli samoja fiiliksiä kunnes lensin asfalttiin muutama päivä sitten ja selvisin sieltä ihan älyttömän pienillä vammoilla tai ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä. Eka ärsytti mutta sen jälkeen ihan valtava helpotus ja onnellinen tajutessani että oli 5 sentistä kiinni etten lyönyt päätäni.
Samassa tajusin ettei mun virheillä eikä muiden mielipiteillä ole loppujen lopuksi väliä koska kukaan ei tiedä elämänsä mittaa. Ihan sama, olen hengissä. Ja vaikken olisi, en pelkää kuolemaa. Taivas on jokaista ihmistä lähellä.
AP, menneisiin asioihin et voi vaikuttaa, mutta siihen voit, miten toimit tästä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistuneisuushäiriö. Hae lääkitys!
Vierailija kirjoitti:
Varsinkin aamuyön tunteina kun herään enkä saa unta ajatukset velloo kaikkia menneitä pettymyksiä. Se on outoa kun tietää ettei se mitään auta mutta silti sitä vaan käy ne ne kaikki läpi uudestaan ja uudestaan.
Tää on ihan normaalia, että aamuyöllä "sudenhetken" aikaa on tuollaisia ajatuksia. Tee jotain pientä rauhoittavaa, joka tuo ajatuksesi pois tuosta suosta. Itse joogaan tai luen jotain rauhoittavaa tunnin verran. Uskovaiset rukoilevat aamuyöllä. Sitten taas uni maittaa uusin ajatuksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
kelan terapiaan pääsy voi kestää vuoden verran.
Kaikki eivät pääse sinne ollenkaan. Lääkäri kirjoitti minulle paperit terapiaan, mutta Kela ei myöntänyt terapiaa.
Tämä hetki on hyvä painaa mieleen. Maailma on täynnä "vahvoja" ihmisiä joilla ei ikinä ole mennyt huonosti. Sellaiset ihmiset huutelevat näitä mene töihin kommentteja maustettuna loiseksi haukkumisella.
Pohjalla on käyty ja ne hetket painettu mieleen. Normaali ihminen kokee empatiaa tilannettasi kohtaan. Kyllä se lokero löytyy, minäkin etsin vuositolkulla lokeroani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Auttaisiko jos kertoisitte mitä kaikkea häpeällistä on tapahtunut. Itsellä huono perhetausta ja murrosiässä olin todella ujo ja arka.
Jossain vaiheessa sitten pääsin asian yli. Lähdin kulkemaan sukuni haluamaa ammattia kohti. Eli en siihen suuntaan mihin itse olisin halunnut mutta en sitä omaa juttuani silloin tiennyt.
Omat häpeähetket: olen ollut työpaikkahaastattelussa jossa aloin hikoilla kuin sika. Koko tilanne oli aivan järkyttävä. Lähestulkoon pakenin paikalta.
Esimerkkejä on muitakin. Mutta olen aivan varma, että kukaan (muut kuin minä) muista tätä tilannetta.
Olen myös haukkunut ihmisiä päin näköä ja johtunee huonosta itsetunnosta. Enää en ikinä hauku ketään.
Nuo sinun häpeänhetkesi "olen ollut työpaikkahaastattelussa jossa aloin hikoilla kuin sika. Koko tilanne oli aivan järkyttävä. Lähestulkoon pakenin paikalta." ovat niin mitättömiä, etten itse häpeä tuollaisia ollenkaan. Enkä todellakaan voi kertoa häpeästäni, ne ovat sellaisia asioita että joku tunnistaisi minut. Kohdallani EI ole kyse mistään sellaisista jokaisen kohdalla sattuvista noloista tilanteista. Minun häpeäni kyllä on ihmisten muistissa.
En ole aloittaja vaan klo 12.38 kirjoittanut.
Mutta asia jatkui siten että itsetunto ja häpeä otti vallan. Menetin täysin kaiken itseluottamukseni. En kyennyt edes hakemaan uusia töitä.
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että kukaan muu ei niitä sinun nolouksiasi muista. Ei se ole ollut edes niin noloa kuin ajattelet. Olet lisännyt nolouteen niin paljon tunnetaakkaa, että se vielä vääristää kuvan. Valtaosa ihmisistä keskittyy omiin nolouksiinsa eikä edes huomaa toisten tekemisiä tai tekemättäjättämisiä.
Sulla on uusi puhadas pöytä edessäsi joka hetki. Täytä sitä niillä hyvillä antimilla, joita varmasti on.
Terveisin yksi nolo
Itse pyrin ajattelemaan siten positiivisesti, että minä sentään tajuan olevani nolo. On yllättävän paljon ihmisiä, jotka eivät osaa hävetä mitään. Käyttäytyvät kuin idiootit ja ovat silti omasta mielestään niin hienoja ihmisiä.
Se vaan on niin harmi, että liian itsekriittiset ihmiset ajautuvat rajoittamaan omaa elämäänsä ihan suotta. Pahimmassa tapauksessa elävät elämättömän elämän samalla kun kusipäät sen kuin porskuttaa. Yrittäkää löytää armollisuutta itseänne kohtaan❤️. Muistakaa se biisi jossa lauletaan: "muutkin mokaa".
Mä voin larppaa sulle sitä psykologia, minne kaikki on sua lähettämässä: ajattele positiivisesti!!!1!!!1!111 Noin. Tuntuuko paremmalta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene Etelä-Amerikkaan ja kokeile ayahuascaa, auttaa pääseen eroon traumoista, masennuksesta ja huonosta itsetunnosta. Yksi ayahuasca-sessio voi olla tehokkaampaa kuin vuosien terapia.
Mulla ayahuasca just aiheutti traumoja ja painajaisia, ja itsetunto ei tullut ainakaan paremmaksi. En suosittele.
Ayahuasca- aja huaska, eli ajan haaskaamista.
Toinen sanapari, Saxaihuaman eli Saksai huaman on myös selvää suomea ja samoin leveällä murteella. Huama on huoma, sanotaanhan nykyäänkin mm. hyvässä huomassa.
Ilmeisesti Amerikoissa käytiin vielä viikinkejä kin aikaisemmin, ts. viikinkien esi-isät kävivät siellä jo pronssi-rautakaudella.
Tämän takia näitä höpönassujen juttuja pitää vähän suitsia. Itse olen kopeloinut psyykettä aika paljonkin psykedeeleillä, enkä ikinä enää mieli alas kenossa käytä. Kun kokee parit huonot tripit pelastuksen toivossa, niin psykedeelit kasvattavat kunniotustaan harmittoman hupailun sijaan. Ahdistuneelle ensikertalaiselle ei voikaan oikein suositella mitään puhetta ja vertaistukea vahvempaa.
Mutta kuten ketjussa jotkut ovat jo sanoneetkin, niin ei ihmiset ajatuksiaan muiden elämille juuri uhraa. Siksi jossain häpeässä rypeminen on turhaa. Ei toki sillä hetkellä ole helppoa valaistua, mutta eiköhän tuokin päivä vielä koita. Jos aloittaja ja muut samoissa liemissä uiskenteevat eivät keksi mitään muuta, niin voi koittaa sekoilla seuraavan vuoden niin että varmasti hävettää, ja kun tuon kelaa läpi ja kestää, niin mikään ei enää hetkauta. Häpeäkin muuttuu huvittavaksi kun perspektiiviä riittävästi veivaa!