Lue keskustelun säännöt.
Koiranomistajat, jotka eivät anna koiransa koskaan tervehtiä muita koiria
25.09.2021 |
Mikä teillä on taustalla syy siihen, ettei koiranne saa tervehtiä kävelyllä vastaantulevia muita koiria? Onko koiranne aggressiivinen vai koetteko pysähtelyn haittaavan kävelylenkkiänne? Käyttekö koiranne kanssa koirapuistossa kuitenkin, vai välttelettekö niitäkin?
Kommentit (302)
Luoja että potuttaa nämä tunarit jotka aina päästää koiransa lähelle. EI, minua ei kiinnosta tutustua sinuun tai kirppusäkkiisi. Kävele ohi ja pidä hihna kireällä niin ettei rakkisi pääse hyökkäilemään kohti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Tuossa kohtaahan sinä nimenomaa listaa koiran epävarmuudesta johtuvia aggressioon johtaneita tilanteita. Eli ensin on ollut epävarmuus josta on seurannut aggressiivinen käyttäytyminen, josta koira on lopulta saanut jollain tapaa palkkion. Se on voinut saada jonkun resurssin itselleen, mutta useimmiten palkkio on tullut siitä, että se on päässyt tilanteesta pois. Kyseessä on tosiaankin opittu malli, mutta se ei ole syntynyt mistään puhtaasta agressiosta, vaan koiran epävarmuudesta johtuvasta reaktiosta.
Tämänhän näkee usein lenkkipoluilla varsinkin pienten koirien kohdalla. Pieni koira on epävarma törmätessään toiseen koiraan. Se alkaa rähjäämään remmissä, jolloin omistaja vie sen pois tilanteesta tai nostaa syliin. Kummassakin kohtaa koira saa palkkion, se pääsee rähjäämällä eroon sille liian vaikeasta tilanteesta. Pahimmillaan omistaja vie rähjäävän koiran toisen koiran luo, eikä epävarmalla koiralla ole enää muuta mahdollisuutta, kuin hyökätä toista koiraa kohtaan. Toinen koira väistyy tai joko itse tai omistajat repivät koirat kauemmas toisistaan ja jälleen epävarma koira on saanut palkkion aggressiivisesta toiminnastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Tuossa kohtaahan sinä nimenomaa listaa koiran epävarmuudesta johtuvia aggressioon johtaneita tilanteita. Eli ensin on ollut epävarmuus josta on seurannut aggressiivinen käyttäytyminen, josta koira on lopulta saanut jollain tapaa palkkion. Se on voinut saada jonkun resurssin itselleen, mutta useimmiten palkkio on tullut siitä, että se on päässyt tilanteesta pois. Kyseessä on tosiaankin opittu malli, mutta se ei ole syntynyt mistään puhtaasta agressiosta, vaan koiran epävarmuudesta johtuvasta reaktiosta.
Tämänhän näkee usein lenkkipoluilla varsinkin pienten koirien kohdalla. Pieni koira on epävarma törmätessään toiseen koiraan. Se alkaa rähjäämään remmissä, jolloin omistaja vie sen pois tilanteesta tai nostaa syliin. Kummassakin kohtaa koira saa palkkion, se pääsee rähjäämällä eroon sille liian vaikeasta tilanteesta. Pahimmillaan omistaja vie rähjäävän koiran toisen koiran luo, eikä epävarmalla koiralla ole enää muuta mahdollisuutta, kuin hyökätä toista koiraa kohtaan. Toinen koira väistyy tai joko itse tai omistajat repivät koirat kauemmas toisistaan ja jälleen epävarma koira on saanut palkkion aggressiivisesta toiminnastaan.
Tässä on kyse erilaisista sanoista ja viitekehyksestä, en usko että olemme eri mieltä koirien käytöksestä sinänsä. En näe epävarmuutena sitä, että koira kykenee puolustamaan itseään, etujaan ja resurssejaan. Tuosta näkökulmastahan esimerkiksi tappelu lihanpalasta pentujen kesken olisi merkki epävarmuudesta?
Nähdäkseni kyse on siitä mistä kehyksestä aggressiota käsitellään. Minä näen sen siitä kehyksestä, että aggressiolla tavoitellaan päämäärää. Se voi olla että pelkoa aiheuttava tekijä poistuu tai sitten kilpailijan eliminoiminen, jolloin kyse ei ole epävarmuudesta, vaan resurssin saavuttamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Tuossa kohtaahan sinä nimenomaa listaa koiran epävarmuudesta johtuvia aggressioon johtaneita tilanteita. Eli ensin on ollut epävarmuus josta on seurannut aggressiivinen käyttäytyminen, josta koira on lopulta saanut jollain tapaa palkkion. Se on voinut saada jonkun resurssin itselleen, mutta useimmiten palkkio on tullut siitä, että se on päässyt tilanteesta pois. Kyseessä on tosiaankin opittu malli, mutta se ei ole syntynyt mistään puhtaasta agressiosta, vaan koiran epävarmuudesta johtuvasta reaktiosta.
Tämänhän näkee usein lenkkipoluilla varsinkin pienten koirien kohdalla. Pieni koira on epävarma törmätessään toiseen koiraan. Se alkaa rähjäämään remmissä, jolloin omistaja vie sen pois tilanteesta tai nostaa syliin. Kummassakin kohtaa koira saa palkkion, se pääsee rähjäämällä eroon sille liian vaikeasta tilanteesta. Pahimmillaan omistaja vie rähjäävän koiran toisen koiran luo, eikä epävarmalla koiralla ole enää muuta mahdollisuutta, kuin hyökätä toista koiraa kohtaan. Toinen koira väistyy tai joko itse tai omistajat repivät koirat kauemmas toisistaan ja jälleen epävarma koira on saanut palkkion aggressiivisesta toiminnastaan.
Tässä on kyse erilaisista sanoista ja viitekehyksestä, en usko että olemme eri mieltä koirien käytöksestä sinänsä. En näe epävarmuutena sitä, että koira kykenee puolustamaan itseään, etujaan ja resurssejaan. Tuosta näkökulmastahan esimerkiksi tappelu lihanpalasta pentujen kesken olisi merkki epävarmuudesta?
Nähdäkseni kyse on siitä mistä kehyksestä aggressiota käsitellään. Minä näen sen siitä kehyksestä, että aggressiolla tavoitellaan päämäärää. Se voi olla että pelkoa aiheuttava tekijä poistuu tai sitten kilpailijan eliminoiminen, jolloin kyse ei ole epävarmuudesta, vaan resurssin saavuttamisesta.
Tuossa pentuesimerkissähän on kyse mitä vahvemmin epävarmuudesta. Pentujen maailma on rankka, luonnossa poikueen heikoimmat yksilöt menehtyvät lähes aina, joten pennuille lihan palasta tappelu on parhaimmillaan elämän ja kuoleman kysymys. Kilpailija eliminoidaan, koska se muodostaa uhkan (eli jälleen epävarmuustekijän) jaettavaa resurssia kohtaan.
Ajanmyötä koira useimmiten oppii, etteivät kaikki lajitoverit muodosta sille resursseja uhkaavaa epävarmuustekijää. Tämä tapahtuu, kun koira on saanut positiivista vahvistusta huomaamalla, että resurssit eivät lopu kesken lajitoverista huolimatta. Tästä syystä esim. monikoiratalouksissa koirien elämä ei ole yhtä rähinää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Niin, ja miksi ne koirat kilpailevat niistä resursseista? Taustalla on aina se, että kilpakumppani nähdään jollain tapaa omia resursseja uhkaavana tekijänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä loppui meillä mahataudit, kennelyskät ja nenäpunkit kun lopetettiin puistoilu aikoinaan. Helpotti myös harrastuksia kun ei tarvinnut kokoajan pitää porukkaa karanteenissa ja poissa hallilta ja yhteistreeneistä. Kotona on toisista koirista leikkikaveria, lisäksi omista treeniporukoista löytyy sellaisia joiden kanssa voivat treffailla ja touhuta. Pentuetovereita tavataan myös.
Lenkillä ei mennä ihmisten eikä koirien luokse. Eikä moni meidän viiden koiran porukkaan yritä tunkeakaan. Jos joku jotain pikkufifiä yrittää flexissä päästää luokse niin palaute on välitön ja ei varmasti yritä toista kertaa.
Kuulostaa siltä, että on ihan kaikkien etu, kun te pysytte omassa laumassanne jatkossakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Tuossa kohtaahan sinä nimenomaa listaa koiran epävarmuudesta johtuvia aggressioon johtaneita tilanteita. Eli ensin on ollut epävarmuus josta on seurannut aggressiivinen käyttäytyminen, josta koira on lopulta saanut jollain tapaa palkkion. Se on voinut saada jonkun resurssin itselleen, mutta useimmiten palkkio on tullut siitä, että se on päässyt tilanteesta pois. Kyseessä on tosiaankin opittu malli, mutta se ei ole syntynyt mistään puhtaasta agressiosta, vaan koiran epävarmuudesta johtuvasta reaktiosta.
Tämänhän näkee usein lenkkipoluilla varsinkin pienten koirien kohdalla. Pieni koira on epävarma törmätessään toiseen koiraan. Se alkaa rähjäämään remmissä, jolloin omistaja vie sen pois tilanteesta tai nostaa syliin. Kummassakin kohtaa koira saa palkkion, se pääsee rähjäämällä eroon sille liian vaikeasta tilanteesta. Pahimmillaan omistaja vie rähjäävän koiran toisen koiran luo, eikä epävarmalla koiralla ole enää muuta mahdollisuutta, kuin hyökätä toista koiraa kohtaan. Toinen koira väistyy tai joko itse tai omistajat repivät koirat kauemmas toisistaan ja jälleen epävarma koira on saanut palkkion aggressiivisesta toiminnastaan.
Tässä on kyse erilaisista sanoista ja viitekehyksestä, en usko että olemme eri mieltä koirien käytöksestä sinänsä. En näe epävarmuutena sitä, että koira kykenee puolustamaan itseään, etujaan ja resurssejaan. Tuosta näkökulmastahan esimerkiksi tappelu lihanpalasta pentujen kesken olisi merkki epävarmuudesta?
Nähdäkseni kyse on siitä mistä kehyksestä aggressiota käsitellään. Minä näen sen siitä kehyksestä, että aggressiolla tavoitellaan päämäärää. Se voi olla että pelkoa aiheuttava tekijä poistuu tai sitten kilpailijan eliminoiminen, jolloin kyse ei ole epävarmuudesta, vaan resurssin saavuttamisesta.
Tuossa pentuesimerkissähän on kyse mitä vahvemmin epävarmuudesta. Pentujen maailma on rankka, luonnossa poikueen heikoimmat yksilöt menehtyvät lähes aina, joten pennuille lihan palasta tappelu on parhaimmillaan elämän ja kuoleman kysymys. Kilpailija eliminoidaan, koska se muodostaa uhkan (eli jälleen epävarmuustekijän) jaettavaa resurssia kohtaan.
Ajanmyötä koira useimmiten oppii, etteivät kaikki lajitoverit muodosta sille resursseja uhkaavaa epävarmuustekijää. Tämä tapahtuu, kun koira on saanut positiivista vahvistusta huomaamalla, että resurssit eivät lopu kesken lajitoverista huolimatta. Tästä syystä esim. monikoiratalouksissa koirien elämä ei ole yhtä rähinää.
Aggression yksi päämäärä on saavuttaa etuja. Aggressio voi olla myös kyvykkyyden osoitusta. Kilpailussa menestyvät ne, jotka aggression tai sen uhan avulla pääsevät haluttuun päämäärään kuten parittelemaan mahdollisimman monen nartun kanssa tai saamaan jonkun haluamansa asian.
Jos aggressio olisi tulkittu pelkästään epävarmuutena, niin se joka osoittaa eniten kykyä ja halua puolustaa omaksi katsomaansa olisi epävarmin. Se joka saa nartut ja ruuat olisi epävarmin yksilö. Kun taas se taas joka on peräänantava ja luovuttaa, olisi vähiten epävarma, kun ei osoita koskaan aggressiivisuutta. En minä kyllä tuollaista näkökantaa ymmärrä, mutta eihän kaikkea tarvitse ymmärtääkään.
Ajatus lienee peräisin siitä samasta koulukunnasta, jonka mukaan koirien välillä ei ole hierarkiaa, vaikka tuon väitteen ensin esittänyt tutkija on itsekin todennut olevansa väärässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Niin, ja miksi ne koirat kilpailevat niistä resursseista? Taustalla on aina se, että kilpakumppani nähdään jollain tapaa omia resursseja uhkaavana tekijänä.
Koirat kilpailevat (useimmiten leikin avulla, mutta välillä se yltyy tappeluksi) monista asioista ja pentueen kovahermoisin, itsevarmin yksilö saavuttaa pian johtoaseman osittain aggressiivisuuden avulla. Jos aggressiivisuus olisi aina epävarmuutta, olisi se pentu joukon epävarmin. Mutta jokainen kasvattaja tietää, ettei se pidä paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Tuossa kohtaahan sinä nimenomaa listaa koiran epävarmuudesta johtuvia aggressioon johtaneita tilanteita. Eli ensin on ollut epävarmuus josta on seurannut aggressiivinen käyttäytyminen, josta koira on lopulta saanut jollain tapaa palkkion. Se on voinut saada jonkun resurssin itselleen, mutta useimmiten palkkio on tullut siitä, että se on päässyt tilanteesta pois. Kyseessä on tosiaankin opittu malli, mutta se ei ole syntynyt mistään puhtaasta agressiosta, vaan koiran epävarmuudesta johtuvasta reaktiosta.
Tämänhän näkee usein lenkkipoluilla varsinkin pienten koirien kohdalla. Pieni koira on epävarma törmätessään toiseen koiraan. Se alkaa rähjäämään remmissä, jolloin omistaja vie sen pois tilanteesta tai nostaa syliin. Kummassakin kohtaa koira saa palkkion, se pääsee rähjäämällä eroon sille liian vaikeasta tilanteesta. Pahimmillaan omistaja vie rähjäävän koiran toisen koiran luo, eikä epävarmalla koiralla ole enää muuta mahdollisuutta, kuin hyökätä toista koiraa kohtaan. Toinen koira väistyy tai joko itse tai omistajat repivät koirat kauemmas toisistaan ja jälleen epävarma koira on saanut palkkion aggressiivisesta toiminnastaan.
Tässä on kyse erilaisista sanoista ja viitekehyksestä, en usko että olemme eri mieltä koirien käytöksestä sinänsä. En näe epävarmuutena sitä, että koira kykenee puolustamaan itseään, etujaan ja resurssejaan. Tuosta näkökulmastahan esimerkiksi tappelu lihanpalasta pentujen kesken olisi merkki epävarmuudesta?
Nähdäkseni kyse on siitä mistä kehyksestä aggressiota käsitellään. Minä näen sen siitä kehyksestä, että aggressiolla tavoitellaan päämäärää. Se voi olla että pelkoa aiheuttava tekijä poistuu tai sitten kilpailijan eliminoiminen, jolloin kyse ei ole epävarmuudesta, vaan resurssin saavuttamisesta.
Tuossa pentuesimerkissähän on kyse mitä vahvemmin epävarmuudesta. Pentujen maailma on rankka, luonnossa poikueen heikoimmat yksilöt menehtyvät lähes aina, joten pennuille lihan palasta tappelu on parhaimmillaan elämän ja kuoleman kysymys. Kilpailija eliminoidaan, koska se muodostaa uhkan (eli jälleen epävarmuustekijän) jaettavaa resurssia kohtaan.
Ajanmyötä koira useimmiten oppii, etteivät kaikki lajitoverit muodosta sille resursseja uhkaavaa epävarmuustekijää. Tämä tapahtuu, kun koira on saanut positiivista vahvistusta huomaamalla, että resurssit eivät lopu kesken lajitoverista huolimatta. Tästä syystä esim. monikoiratalouksissa koirien elämä ei ole yhtä rähinää.
Ihmiset voivat hallita useimpia resursseja, mutta eivät kaikkia kuten hormoneista johtuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä niin en hanki koiraa. Käsittämätöntä tämä "koiraihmisten" angsti koiria kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Koiran epävarmuudesta puhuminen on aivan samaa inhimillistämistä kuin sekin, jos kuvailee jonkun koiran käytöstä röyhkeäksi. Meillä on sanoja, jotka kuvaavat paremmin näitä asioita, mutta sitä terminologiaa eivät useimmat koiranomistajat hallitse. Tarkoitan viettipäämäärän, terävyyden tai patoamisen kaltaisia käsitteitä, jotka kuvaavat täsmällisesti mistä on kyse käyttämättä tunteisiin liittyviä sanoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Niin, ja miksi ne koirat kilpailevat niistä resursseista? Taustalla on aina se, että kilpakumppani nähdään jollain tapaa omia resursseja uhkaavana tekijänä.
Koirat kilpailevat (useimmiten leikin avulla, mutta välillä se yltyy tappeluksi) monista asioista ja pentueen kovahermoisin, itsevarmin yksilö saavuttaa pian johtoaseman osittain aggressiivisuuden avulla. Jos aggressiivisuus olisi aina epävarmuutta, olisi se pentu joukon epävarmin. Mutta jokainen kasvattaja tietää, ettei se pidä paikkansa.
Sinulla menee nyt koko ajan iloisesti sekaisin temperamentiltaan epävarma koira ja koiran aggressiivinen reagointi johonkin epävarmuustekijään. Eli jälleen kerran tuossakin pentuesimerkissä pentu kokee muut pennut uhkana resursseilleen. Se reagoi tähän uhkaan agressiolla ja saa tästä toimintamallista kerta toisensa jälkeen palkkioksi kilpaillun resurssin. Tämä käytös vahvistuu saavutettujen resurssien kautta ja alkaa vahvistamaan pennun johtoasemaa joka puolestaan tuo sille itsevarmuutta.
Puutun siksi näihin sinun kirjoituksiin, että annoit ymmärtää toimivasi jollain tapaa ongelmakoirien kanssa. Sinulla on kuitenkin tietyissä perusasioissa todella puutteellista tietoa, etkä tunnu täysin ymmärtävän koiran lajityypillistä käyttäytymistä. Tämä huolestuttaa minua sen takia, että olen toiminut pitkään eri eläinsuojeluyhdistyksissä ja me näemme näiden väärien ja vanhanaikaisten käsitysten nurjan puolen omassa työssämme.
Eli kaikille ihmisille tiedoksi, kannustan ehdottomasti antamaan mahdollisuuden rescuekoirille, kotimaisille kodinvaihtajille ja elsu-tapauksille, mutta valitkaa tarkasti ne yhdistykset joiden kanssa toimitte. Mikäli yhdistyksen toimijat kuvailevat koiria sanoilla röyhkeä, yli-itsevarma, niskanpäälle pyrkivä jne. pitäisi alkaa hälytyskellojen soida. Mikäli yhdistyksestä tulee hyvä vaikutelma, mutta heidän kotihoitajansa tai suosittelemansa kouluttaja käyttä em. termejä, vinkatkaa siitä yhdistyksen toimijoille.
Koira on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen otus. Se pyrkii toimimaan aina itselleen edukkaasti niiden mahdollisuuksien rajoissa mitä sille on suotu. Yhdenkään koiran etu ei ole tapella vain tappelemisen ilosta, taustalla on aina jokin muu syy.
Vierailija kirjoitti:
Pikemminkin mietin, että mikä hiton tarve sitä on tervehtiä ventovieraita koiria. Pysähdytkö itse tervehtimään kaikkia vastaantulevia ihmisiä?
Aina on ollut tapana haistella vastaantulijat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Niin, ja miksi ne koirat kilpailevat niistä resursseista? Taustalla on aina se, että kilpakumppani nähdään jollain tapaa omia resursseja uhkaavana tekijänä.
Koirat kilpailevat (useimmiten leikin avulla, mutta välillä se yltyy tappeluksi) monista asioista ja pentueen kovahermoisin, itsevarmin yksilö saavuttaa pian johtoaseman osittain aggressiivisuuden avulla. Jos aggressiivisuus olisi aina epävarmuutta, olisi se pentu joukon epävarmin. Mutta jokainen kasvattaja tietää, ettei se pidä paikkansa.
Sinulla menee nyt koko ajan iloisesti sekaisin temperamentiltaan epävarma koira ja koiran aggressiivinen reagointi johonkin epävarmuustekijään. Eli jälleen kerran tuossakin pentuesimerkissä pentu kokee muut pennut uhkana resursseilleen. Se reagoi tähän uhkaan agressiolla ja saa tästä toimintamallista kerta toisensa jälkeen palkkioksi kilpaillun resurssin. Tämä käytös vahvistuu saavutettujen resurssien kautta ja alkaa vahvistamaan pennun johtoasemaa joka puolestaan tuo sille itsevarmuutta.
Puutun siksi näihin sinun kirjoituksiin, että annoit ymmärtää toimivasi jollain tapaa ongelmakoirien kanssa. Sinulla on kuitenkin tietyissä perusasioissa todella puutteellista tietoa, etkä tunnu täysin ymmärtävän koiran lajityypillistä käyttäytymistä. Tämä huolestuttaa minua sen takia, että olen toiminut pitkään eri eläinsuojeluyhdistyksissä ja me näemme näiden väärien ja vanhanaikaisten käsitysten nurjan puolen omassa työssämme.
Eli kaikille ihmisille tiedoksi, kannustan ehdottomasti antamaan mahdollisuuden rescuekoirille, kotimaisille kodinvaihtajille ja elsu-tapauksille, mutta valitkaa tarkasti ne yhdistykset joiden kanssa toimitte. Mikäli yhdistyksen toimijat kuvailevat koiria sanoilla röyhkeä, yli-itsevarma, niskanpäälle pyrkivä jne. pitäisi alkaa hälytyskellojen soida. Mikäli yhdistyksestä tulee hyvä vaikutelma, mutta heidän kotihoitajansa tai suosittelemansa kouluttaja käyttä em. termejä, vinkatkaa siitä yhdistyksen toimijoille.
Koira on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen otus. Se pyrkii toimimaan aina itselleen edukkaasti niiden mahdollisuuksien rajoissa mitä sille on suotu. Yhdenkään koiran etu ei ole tapella vain tappelemisen ilosta, taustalla on aina jokin muu syy.
Minun nähdäkseni puhumme samasta asiasta eri sanoin.
Hyvä että pidät koirien puolta, niin minäkin olen pitänyt aina, väkivallattomasti, ja myös ihmisiä ymmärtämään pyrkien. Sinulla on varmaan hyvät syyt varoittaa ihmisiä kaltaisistani "tapauksista", sillä onhan koirien parissa monenlaista asiantuntijaa. Ja tuloksiin voidaan päästä myös epäeettisin menetelmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.
Ei, vaan ko. malamuutti katsoi nartut omiksi resursseikseen ja muut urokset niitä uhkaaviksi tekijöiksi. Kyse ei ole röyhkeydestä, yli-itsevarmuudesta tai muustakaan koiran liiallisesta inhimillistämisestä johtuvasta ajatuksesta. Se toimi yksinkertaisesti siten, kuten ikiaikainen biologia sitä ohjasi, sillä oli pyrkimys päästä jatkamaan sukua ja kaikki samoilla pyrkimyksillä olevat yksilöt muodostivat uhkan (eli epävarmuutekijän) sen oman suvun jatkamiselle.
Syyllistäminen ei tosiaan ole ikinä mikään ratkaisu ja aggressiivista koiraa ei saa rankaista sen käytöksestä. Omistajan vastuulla on vain ymmärtää se todellinen syy koiran käytökselle ja lähteä ratkomaan sitä tilannetta.
Aivan, ymmärrätkö mitä tarkoitan, kun puhun eri viitekehyksestä? Minulla ei ole ajatusta siitä, että koira on rauhanomainen olento, vaan näen koirat myös kilpailemassa keskenään resursseista. Sellaista eläinlajia ei liene olemassa, joka olisi huvikseen aggressiivinen, vaan toiminnalla on aina päämäärä.
Niin, ja miksi ne koirat kilpailevat niistä resursseista? Taustalla on aina se, että kilpakumppani nähdään jollain tapaa omia resursseja uhkaavana tekijänä.
Koirat kilpailevat (useimmiten leikin avulla, mutta välillä se yltyy tappeluksi) monista asioista ja pentueen kovahermoisin, itsevarmin yksilö saavuttaa pian johtoaseman osittain aggressiivisuuden avulla. Jos aggressiivisuus olisi aina epävarmuutta, olisi se pentu joukon epävarmin. Mutta jokainen kasvattaja tietää, ettei se pidä paikkansa.
Sinulla menee nyt koko ajan iloisesti sekaisin temperamentiltaan epävarma koira ja koiran aggressiivinen reagointi johonkin epävarmuustekijään. Eli jälleen kerran tuossakin pentuesimerkissä pentu kokee muut pennut uhkana resursseilleen. Se reagoi tähän uhkaan agressiolla ja saa tästä toimintamallista kerta toisensa jälkeen palkkioksi kilpaillun resurssin. Tämä käytös vahvistuu saavutettujen resurssien kautta ja alkaa vahvistamaan pennun johtoasemaa joka puolestaan tuo sille itsevarmuutta.
Puutun siksi näihin sinun kirjoituksiin, että annoit ymmärtää toimivasi jollain tapaa ongelmakoirien kanssa. Sinulla on kuitenkin tietyissä perusasioissa todella puutteellista tietoa, etkä tunnu täysin ymmärtävän koiran lajityypillistä käyttäytymistä. Tämä huolestuttaa minua sen takia, että olen toiminut pitkään eri eläinsuojeluyhdistyksissä ja me näemme näiden väärien ja vanhanaikaisten käsitysten nurjan puolen omassa työssämme.
Eli kaikille ihmisille tiedoksi, kannustan ehdottomasti antamaan mahdollisuuden rescuekoirille, kotimaisille kodinvaihtajille ja elsu-tapauksille, mutta valitkaa tarkasti ne yhdistykset joiden kanssa toimitte. Mikäli yhdistyksen toimijat kuvailevat koiria sanoilla röyhkeä, yli-itsevarma, niskanpäälle pyrkivä jne. pitäisi alkaa hälytyskellojen soida. Mikäli yhdistyksestä tulee hyvä vaikutelma, mutta heidän kotihoitajansa tai suosittelemansa kouluttaja käyttä em. termejä, vinkatkaa siitä yhdistyksen toimijoille.
Koira on loppujen lopuksi hyvin yksinkertainen otus. Se pyrkii toimimaan aina itselleen edukkaasti niiden mahdollisuuksien rajoissa mitä sille on suotu. Yhdenkään koiran etu ei ole tapella vain tappelemisen ilosta, taustalla on aina jokin muu syy.
Kiinnostaisi tietää millä koulutuksella näin toteat, kun korostat niin voimakkaasti asiantuntemustasi. Itse perustan tietoni ja näkemyksini etologiaan ja koulutuksiin, joita olen koiriin liittyen suorittanut ja ammattini oli aikaisemmin yliopistotutkija. Tahallani en anna väärää tietoa koirista kenellekään ja pyrin perehtymään uusimpiin tutkimuksiin ja olen myös osallistunut niihin koirineni.
Koiramaailmassa samoin kuin hevosten parissa on muuten aika paljon kilpailua siitä, kuka onkaan aiheen paras asiantuntija. Kuitenkin tieteellinen tieto on aina luonteeltaan täydentyvää ja kokemustiedon osalta melkein jokainen koira opettaa koirista jotakin uutta, jos asenne on, että haluaa oppia uutta koirista. Jos ja kun toisen tiedot ja taidot lytätään maan rakoon, hän on täysi nolla, joka ei tiedä mistään mitään (koiran omistaja tietysti on se kaikkein surkein tietäjä), niin onko tämäkin sitten pohjimmiltaan epävarmuutta tai kenties sittenkin aggressiivisuutta? Olemmehan me ihmisetkin eläimiä.
Itse olen huomannut, että se kaikkein paras apu on usein se hiljaisin kentän laidalla. Hiljaista tietoa on monilla kasvattajilla ja luonnetestituomareilla, pitkän kisauran tehneillä ja myös ihmisillä, jotka ovat pitkään toimineet kotia vaihtaneiden koirien parissa. Viimeksi mainittu on ala, missä todella saa tutustua ihmiseläimen monimuotoiseen julmuuteen ja ajattelemattomuuteen sekä myös ongelmiin, mitä ihmisillä on.
Koirillakin asiat paremmin kuin kilt ti mie hillä. Kuka huolehtisi kilt ti mie hen oikeuksista tervehtiä naaraspuolisia ihmisiä?
Tästä viestistä tuli vielä mieleen, että aggressiosta käytetyt sanat ovat usein syynä erilaisilta vaikuttaviin mielipiteisiin. Esimerkiksi en näe sitä epävarmuutena, jos uroskoira käyttäytyy erittäin röyhkeästi ja yli-itsevarmasti muita uroksia kohtaan ja siitä syntyy herkästi tappelu. Minulle tuli kerran aikuinen malamuutti, jonka tyyli oli ampaista vieraan koiran luo ja ottaa sitä niskasta kiinni tai laittaa pää sen niskan päälle. Se oli itsevarma ja kovasti narttujen perään eli se halusi näyttää heti muille uroksille kaapin paikkaa eikä sitä haitannut, vaikka syntyisi tappelu. Käytös loppui kastroinnin jälkeen kun motiivi riidan haastamiselle poistui.
Aggressiivinen käyttäytyminen voi olla siis monenlaisista syistä johtuvaa. Jos koettaa nähdä sen vain siitä näkökulmasta että koira ei lähtökohtaisesti hae konfliktia ja on rauhanomainen (mikä sekin on totta), niin mielestäni siitä syntyy väärä käsitys. Se aiheuttaa vaikeutta, kun ongelmaa koetetaan ratkaista syyllistämättä ketään. Syyllistämällä ongelmia ei ratkaista, vaan ymmärtämällä syy mitä koira tavoittelee toimimalla aggressiivisesti.