Lue keskustelun säännöt.
Koiranomistajat, jotka eivät anna koiransa koskaan tervehtiä muita koiria
25.09.2021 |
Mikä teillä on taustalla syy siihen, ettei koiranne saa tervehtiä kävelyllä vastaantulevia muita koiria? Onko koiranne aggressiivinen vai koetteko pysähtelyn haittaavan kävelylenkkiänne? Käyttekö koiranne kanssa koirapuistossa kuitenkin, vai välttelettekö niitäkin?
Kommentit (302)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun koiran opettaa siihen, että revitään nelivedolla ihminen hihnassa raahautuen jokaisen vastaantulevan koiran luo, on se jo suoranainen vaara kaikille muille liikkujille. Ei siinä ihminen juuri ympärilleen katso.
Työkoirien (opas, avustaja, kuulo, hypo, jne.) kohdalla on jo todellinen vääryys häiritä koiraa. Koira häiriintyy väkisin, jos intopiukeana tempovia koiria tunkee iholle. Työkoirakaan ei ole robotti.
Myös ihan tavallisten koirien kanssa liikkuu sairaita/kivulloisia/vanhoja/lapsia ja heidätkin voisi huomioida ilman rempovaa koiraa.
Jos itse saisin päättää, niin jokaisen koiran paikka olisi omistajan jalan vierellä, kauniisti lyhyessä hihnassa. Ne ketkä haluavat tungetuttaa koiriaan toisiin koiriin tai ihmisiin, voisivat laittaa vaikka pinkin haltiahatun päähänsä. Tuntisivat heti toisensa ja muut saisivat olla rauhassa.
En voi käsittää, miksi pitäisi merkitä itsensä tai koiransa jotenkin, jos haluaa olla rauhassa. Sen pitäisi automaattisesti olla jokaisen oikeus ilman mitään nauhoja missään.
Ratsastuskisoissa potkivalla hevosella on hännässä punainen nauha, että muut eivät tule taakse. Samanlainen systeemi voisi olla käytössä koirien kanssa eli me jotka emme halua että muut koirat tervehtivät voisimme käyttää sitä.
Itselläni on rescue-koira, joka puree, jos joku juoksee nenän eteen kutsumatta.
Ongelmakoirat ovat erikseen. Suosittelen kuonokoppaa, jos tilanne tuo. Ei paljon rusetit auta, jos vaikka työkoira kävelee vahingossa kulman takaa eteesi.
Pidän kuonokoppaa paikoissa, jossa on lähikontaktia.
Vierailija kirjoitti:
En anna koiran tavata hihnassa yhtään ketään toista koiraa. Vapaana koirapuistossa tai muualla kyllä ja silloin vain tiettyjä täyspäisiä koiria. Lähes poikkeuksetta kaikki hihnalenkillä vastaan tulijat ovat sellaisia, että aloittavat aivan mielipuolisen älämölön jo kauan ennen kohtaamista eikä taluttajat saa mitään rotia elukkaansa. Ei semmoisia yksinkertaisesti voi päästää iholle.
Pääseekö teillä koirapuistoon heti kotipihasta? Vai hurauttavatko kaikki koirakot koirapuistoon autolla? Mietin vaan, kun jos kaikki hihnalenkillä vastaan tulevat ovat poikkeuksetta sekopäisiä. Me ainakin kuljetaan sinne koirapuistoonkin hihnassa, ja koskaan ulkoilu ei ole vain puistoilu eli ennen tai jälkeen käymme myös varsinaisella lenkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Kovin palkitsevaa kun vastakeskustelijat toistuvasti idioottioletetaan. Samalla omaten selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Missä kohtaa kirjoitin, että jos koiralla vain häntä heiluu, kuvittelen sen olevan varma merkki ystävällisyydestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun koiran opettaa siihen, että revitään nelivedolla ihminen hihnassa raahautuen jokaisen vastaantulevan koiran luo, on se jo suoranainen vaara kaikille muille liikkujille. Ei siinä ihminen juuri ympärilleen katso.
Työkoirien (opas, avustaja, kuulo, hypo, jne.) kohdalla on jo todellinen vääryys häiritä koiraa. Koira häiriintyy väkisin, jos intopiukeana tempovia koiria tunkee iholle. Työkoirakaan ei ole robotti.
Myös ihan tavallisten koirien kanssa liikkuu sairaita/kivulloisia/vanhoja/lapsia ja heidätkin voisi huomioida ilman rempovaa koiraa.
Jos itse saisin päättää, niin jokaisen koiran paikka olisi omistajan jalan vierellä, kauniisti lyhyessä hihnassa. Ne ketkä haluavat tungetuttaa koiriaan toisiin koiriin tai ihmisiin, voisivat laittaa vaikka pinkin haltiahatun päähänsä. Tuntisivat heti toisensa ja muut saisivat olla rauhassa.
En voi käsittää, miksi pitäisi merkitä itsensä tai koiransa jotenkin, jos haluaa olla rauhassa. Sen pitäisi automaattisesti olla jokaisen oikeus ilman mitään nauhoja missään.
Ratsastuskisoissa potkivalla hevosella on hännässä punainen nauha, että muut eivät tule taakse. Samanlainen systeemi voisi olla käytössä koirien kanssa eli me jotka emme halua että muut koirat tervehtivät voisimme käyttää sitä.
Itselläni on rescue-koira, joka puree, jos joku juoksee nenän eteen kutsumatta.
Ongelmakoirat ovat erikseen. Suosittelen kuonokoppaa, jos tilanne tuo. Ei paljon rusetit auta, jos vaikka työkoira kävelee vahingossa kulman takaa eteesi.
Pidän kuonokoppaa paikoissa, jossa on lähikontaktia.
Hyvä. Meillä tulee lenkilä vastaan koira, joka on tosi pelottava ja alkaa räyhätä. Yritän kiertää sen aina kaukaa koirani kanssa, mutta viimeksi koiran alkaessa räyhätä se alkoikin näykkiä emäntäänsä mahasta. Näytti tosi hurjalta, mutta onneksi sai tilanteen haltuun. Ihmettelen miksi ei käytä koiralla kuonokoppaa. On kyllä tosi pelottava parivaljakko.
Eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun koiran opettaa siihen, että revitään nelivedolla ihminen hihnassa raahautuen jokaisen vastaantulevan koiran luo, on se jo suoranainen vaara kaikille muille liikkujille. Ei siinä ihminen juuri ympärilleen katso.
Työkoirien (opas, avustaja, kuulo, hypo, jne.) kohdalla on jo todellinen vääryys häiritä koiraa. Koira häiriintyy väkisin, jos intopiukeana tempovia koiria tunkee iholle. Työkoirakaan ei ole robotti.
Myös ihan tavallisten koirien kanssa liikkuu sairaita/kivulloisia/vanhoja/lapsia ja heidätkin voisi huomioida ilman rempovaa koiraa.
Jos itse saisin päättää, niin jokaisen koiran paikka olisi omistajan jalan vierellä, kauniisti lyhyessä hihnassa. Ne ketkä haluavat tungetuttaa koiriaan toisiin koiriin tai ihmisiin, voisivat laittaa vaikka pinkin haltiahatun päähänsä. Tuntisivat heti toisensa ja muut saisivat olla rauhassa.
En voi käsittää, miksi pitäisi merkitä itsensä tai koiransa jotenkin, jos haluaa olla rauhassa. Sen pitäisi automaattisesti olla jokaisen oikeus ilman mitään nauhoja missään.
Ratsastuskisoissa potkivalla hevosella on hännässä punainen nauha, että muut eivät tule taakse. Samanlainen systeemi voisi olla käytössä koirien kanssa eli me jotka emme halua että muut koirat tervehtivät voisimme käyttää sitä.
Itselläni on rescue-koira, joka puree, jos joku juoksee nenän eteen kutsumatta.
Ongelmakoirat ovat erikseen. Suosittelen kuonokoppaa, jos tilanne tuo. Ei paljon rusetit auta, jos vaikka työkoira kävelee vahingossa kulman takaa eteesi.
Ja työkoirat eivät muutenkaan koskaan ole niitä, jotka tulevat muita koiria tervehtimään pitkässä fleksissä. Eivät myöskään virkakoirat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Kovin palkitsevaa kun vastakeskustelijat toistuvasti idioottioletetaan. Samalla omaten selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Missä kohtaa kirjoitin, että jos koiralla vain häntä heiluu, kuvittelen sen olevan varma merkki ystävällisyydestä?
Miksi oletat, että jokainen kommentti on tarkoitettu väittämään sinun kommenttiasi vastaan? En ymmärrä. Meillä on eri käsitys siitä miten keskustellaan. Siinä on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia edelliseen kommenttiin liittyen. Onko netissä tapana, että ymmärretään toisen kommentti aina siten, että jokainen lause on tarkoitettu vastaväitökseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Kovin palkitsevaa kun vastakeskustelijat toistuvasti idioottioletetaan. Samalla omaten selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Missä kohtaa kirjoitin, että jos koiralla vain häntä heiluu, kuvittelen sen olevan varma merkki ystävällisyydestä?
Miksi oletat, että jokainen kommentti on tarkoitettu väittämään sinun kommenttiasi vastaan? En ymmärrä. Meillä on eri käsitys siitä miten keskustellaan. Siinä on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia edelliseen kommenttiin liittyen. Onko netissä tapana, että ymmärretään toisen kommentti aina siten, että jokainen lause on tarkoitettu vastaväitökseksi?
Silloin kun vastaukseen sisällytetään lainaus, siinä yleensä on tarkoitus kommentoida nimenomaan lainattavaa tekstiä.
Ei lainausta = yleinen kommentti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Kovin palkitsevaa kun vastakeskustelijat toistuvasti idioottioletetaan. Samalla omaten selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Missä kohtaa kirjoitin, että jos koiralla vain häntä heiluu, kuvittelen sen olevan varma merkki ystävällisyydestä?
Miksi oletat, että jokainen kommentti on tarkoitettu väittämään sinun kommenttiasi vastaan? En ymmärrä. Meillä on eri käsitys siitä miten keskustellaan. Siinä on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia edelliseen kommenttiin liittyen. Onko netissä tapana, että ymmärretään toisen kommentti aina siten, että jokainen lause on tarkoitettu vastaväitökseksi?
Sikäli hassua, että tällainen keskustelutyyli olisi juuri keskustelussa, mikä käsittelee koirien välistä "riitelyä". Eli tarkoitus olisi pelkkä riitely.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Kovin palkitsevaa kun vastakeskustelijat toistuvasti idioottioletetaan. Samalla omaten selvästi vaikeuksia ymmärtää lukemaansa. Missä kohtaa kirjoitin, että jos koiralla vain häntä heiluu, kuvittelen sen olevan varma merkki ystävällisyydestä?
Miksi oletat, että jokainen kommentti on tarkoitettu väittämään sinun kommenttiasi vastaan? En ymmärrä. Meillä on eri käsitys siitä miten keskustellaan. Siinä on tarkoitus tuoda esille omia ajatuksia edelliseen kommenttiin liittyen. Onko netissä tapana, että ymmärretään toisen kommentti aina siten, että jokainen lause on tarkoitettu vastaväitökseksi?
Silloin kun vastaukseen sisällytetään lainaus, siinä yleensä on tarkoitus kommentoida nimenomaan lainattavaa tekstiä.
Ei lainausta = yleinen kommentti.
Minä kommentoin viestissä ollutta aihealaa, mutta en väittänyt vastaan. Kai sitten jatkossa en liitä kommenttiani mihinkään lainaukseen, jos se tulkitaan noin, riitelynä ja vastaanväittämisenä.
Koirani ei piittaa vieraista koirista enkä itsekään tykkää tylsästä small talkista toisten koiranomistajien kanssa. Kuuntelen lenkeillä musiikkia (erittäin näkyvistä) kuulokkeista ja ärsyttävimpiä ovat ne urpot, jotka siitäkin huolimatta tulevat lässyttämään jotain turhaa. Antakaa ihmisten olla rauhassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koirani tapaa vain tuttuja koiria, ei vieraita. Jos jotain sattuisi, niin iso koira olisi kumminkin syytettyjen penkillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koirani tapaa vain tuttuja koiria, ei vieraita. Jos jotain sattuisi, niin iso koira olisi kumminkin syytettyjen penkillä.
Miten se koira on tutustunut niihin koiriin? Vai kaikkiko kaverit samasta pentueesta?
Me kierretään myös usein ne reilusti pienemmät. Vaikka omani ystävällinen ja vaikuttaa tiedostavan myös kokonsa. Juurikin mainitsemastasi syystä. Siellä pienten joukossa on myös usein ne kiukkuisimmat, ja jokainen mäyris joko juuri tullut selkäleikkauksesta tai menossa moiseen. Pienten koirien omistajien joukossa näyttäisi myös korostuneemmin olevan niitä omistajalla itsellään olevia pelkotiloja muita koiria kohtaan, ja siis jopa aivan aiheettomia.
Aina pitää olla varovainen, mutta ylihysteria on eri. Silloin kenties parempi vaihtoehto lemmiksi voi olla sellainen, jota ei viedä ulos.
Kun täällä ilmeisen koirakokenuttakin porukkaa on, niin miten olette varautuneet/ ennakoineet tulevan mahdollisen dynamiikan muutoksen vaiheessa, kun pennusta tulee muiden koirien silmissä jo aikuinen?
Omani on hyvin sosiaalinen, avoin ja rohkea. Aavistuksen liiankin, eli emäntänä vastuuni saattaa olla tavallista isompi suodattaa kohtaamisia varsinkin jatkossa kun pentuikä ohi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson aina koiran rotua ja koiran (sekä ihmisen) elekieltä ennen kuin päätän miten ohitamme koirakon. Iloinen kaveri jos tulee vastaan, kysyn saako päästää tervehtimään. Vuosikymmenien kokemus on tehnyt minusta tarkkaavaisen kohtaajan. Lajitoverin kohtaaminen on koiralle aina piristävää.
Säälittää koirat, jotka haukkuvat hermostuneena aina kun näkevät toisen koiran. Ei ole sosiaalistettu. Ja jos on pentuna säikähtänyt, on jätetty trauman purku tekemättä.
Osa koirantaluttajista kääntyy kannoillaan, kun näkee toisen koiran tulevan vastaan. Jos koira on niin hankala ja vaarallinen, sellaista ei pitäisi saada edes omistaa.
Aivan hölynpölyä koko kirjoitus
Kerro mikä kohta on mielestäsi hölynpölyä, niin voin avata tarkemmin?
Naapurustossa asuu nimeltämainitsemattoman taistelurodun edustaja, joka ei voi kohdata muita koiria, vaan he pakoilevat kaikkia. Onko tällaisen koiran pitäminen järkevää? Koittaa se päivä, kun tämä koira lipeää omistajansa kädestä.
Naapurustossa asuu myös arka pelkoräksyttäjä, joka ei koskaan saa haistella toisia koiria. Tiedän ettei koira purisi (tunnen kyseisen rodun) mutta kokematon omistaja ei tiedä miten toimia. Harmi koiran puolesta.
Koirat ovat myös yksilöitä. Vaikka sinulla on kokemusta ko rodusta, niin sinä et tunne kyseistä koiraa. Tarpeeksi ahdistunut pelokas koira kyllä puree, jos ei koe muuta ulospääsyä. Sinustako tämä pelokas ”pelkoräksyttäjä” pitäisi päästää haistelemaan muita koiria? 🤦♀️
Näen kyllä kyseisestä koirasta, ettei sillä ole rohkeutta purra ketään. Koska itselläni on rohkea ja sosiaalinen koira, jota tämä räksytys ei haittaa ja osaa näppärästi väistää mahdolliset hyökkäilyt, olisi mahdollisuus sosiaalistaa tämä pelkoräksyttäjä, edes tottumaan yhteen koiraan tässä maailmassa. Oma koirani on puolet kevyempi kuin tämä pelkuri.
Monta koiraa on vuosikymmenien varrella sosiaalistettu kavereiksi, ennen oli maalaisjärki, rentous ja sosiaalisuus minkä mukaan toimittiin. Annettiin löysää hihnaa ja uskallettiin luottaa koirien kykyyn toimia itse lajikumppanien kanssa. Nykyisin lässytetään ja hössötetään ihan liikaa, ja koira on saanut ihmisvauvan aseman. Koulutetaan tokot ja agilityt ja tekemään kaikki temput. Mutta toisten koirien kanssa ei osata toimia mikä on se tärkein oppi.
Antakaa koirille vapaus ja hihnaa. Kireä hihna saa koiran jännittymään. Jos itse jännität, koira kyllä vaistoaa sen ja toimii samoin.
Ei todellakaan ole mitään järkeä alkaa tuntemattomien vastaantulijoiden kanssa opettamaan aggressiivisella koiralle sosiaalisia taitoja. Tuo ehdottamasi malli toimia on täyttä hulluutta!
Ei ole tuntematon koira, eikä aggressiivinen! Haukkuu, koska ei ole ikinä päässyt tekemään tuttavuutta yhdenkään koiran kanssa. Pelkää ja on säälittävä. Koiralla olisi kyky oppia, vaan kyse on omistajien arkuudesta.
Pelkäävä koira onkin kaikista vaarallisin.
No tässä tapauksessa ei ole. Voihan koiralle laittaa kuonokopan, jos pelkää sen purevan. Itse en kyllä pelkää, koira ei irvistele eikä hyökkäile, vaan haukkuu ja paremminkin kerää rohkeutta uskaltautuakseen haistelemaan. Mutta omistajat kiristävät hihnasta eivätkä päästä. Mielestäni eläimen kaltoin kohtelua, että koira ei ikinä elämänsä aikana saa tutustua muihin koiriin. Sellainen ei ole täyttä koiran elämää.
Mistäs sinä sen tiedät etteivät elämänsä aikana saa tutustua muihin koiriin? Onko sulla näiden itsellesi tuiki tuntemattomien koirien kaulapantoihin kiinnitettynä joku GoPro-kamera, joka striimaa sulle näiden koirien elämää 24/7?
Miten minusta nyt taas tuntuukaan siltä, että niin sinua kuin ketjun aloittajaakin korpeaa ennen kaikkea se, että muiden koirat eivät halua tutustua juuri teidän koiriinne, ja sen sijaan että ohittaisitte asian olankohautuksella, alatte viljelemään näitä "ai kauheaa kun ei saa koira viettää lajinomaista elämää!" -yleistyksiä.
En halua, että koirani oppii tavan, jota en itsekään siedä.
Koiramme ei reagoi toisiin koiriin kävelyllä lainkaan.
Meillä on meidän "lauma".
Pari tuttua koiraa nähdään mutta muualla kuin kävelyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä ainakin koiran kasvattaja on ohjeistanut, että vieraita koiria ei tervehditä. Kaverikoirat on sitten erikseen. Ja koira pitää kouluttaa ohittamaan vieraat koirat rauhallisesti. Koirapuistot ei myöskään ole välttämättä ihan parhaita paikkoja tavata muita koiria. Usein on tullut rähinöitä tai muuta konfliktia.
Meillä kasvattaja ohjeisti täysin päinvastoin. Pikkupennusta saakka niin paljon koirakontakteja kuin mahdollista ja turvallista on. Kasvattajana toiminut parisenkymmentä vuotta, ja on hyvinkin tunnettu ja arvostettu henkilö k.o. rodun "piireissä".
Nyttemmin minä koirani kanssa ollaan taasen jopa opetettu/ oltu ensimmäinen turvallinen koirakontakti sellaisille koirille, joilla ei pentuna kohtaamisia ollut, ja lopputuloksena sitten arkuutta jne.
Koirakontaktit eivät tarkoita sitä, että pentu altistetaan jokaiselle vastaantulevalle koiralle lenkillä. Siitä tulee kyllä ongelmia. Pennulla tulisi olla kavereita, mutta keskustelussa sekoitetaan nyt kaksi asiaa keskenään, sosiaalistaminen ja hihnassa jokaisen vastaantulijan moikkaaminen.
Sulta meni ilmeisesti iloisesti ohi kommenttini kohta niin paljon kuin mahdollista ja turvallista on.
Se nimenomaan tarkoittaa sitä, ettei pentua altisteta suinkaan jokaiselle vastaantulevalle lenkillä.
Koiralle on tosi vaikeaa ymmärtää jos kävelylenkillä välillä vastaantulijoita mennään tervehtimään ja jokus pitää kävellä ohi. Halutun käyttäytymisen sääntöjen pitää olla selkeitä ja johdonmukaisia. Se on koiralle paljon helpompi ymmärtää kun vastaantulevia tuntemattomia ei noteerata millään tavalla. Me kävellään meidän lenkkiä ja ne saa kävellä omaansa. Koiraa ei voi opettaa niin, että säännöt muuttuu. Pitää ehdottomasti olla johdonmukainen. Muutoin koira ei voi ymmärtää mitä siltä odotetaan.
Voi hellalettas. Taas inhimillistetään koira. Ikinä ei ole yhdenkään koiran kanssa ollut ongelmia, joskus kävellään ohi (jos toinen koira vaikuttaa levottomalta, on väärän kokoinen, ei ole aikeissa pysähtyä jne) ja joskus jäädään moikkaamaan.
Koira luottaa isännän kykyyn pitää lauma turvassa ja arviointikykyyn kannattaako mennä tervehtimään. Ei koira jupise vastaan. Sinä päätät, ei koira. Piste.
Ihmettelen samaa myös. Tietty enhän minä koirani pään sisälle pääse, joten tiedä sitten miten hämmentynyt on. Ei sitä ainakaan vaikuta.
Vaikuttaa päin vastoin ymmärtävän kovin hyvin ihan vain siitä, missä paikassa liikutaan, ja miten löysällä hihna on, että moikkaillaanko nyt vain ei. Vierellä ei moikkaillen mm. kapeat jalkakäytävät. Kun päästään puistoon viheralueelle, hihna pitenee ja se on vapaampi alue moikkauksille.
Mutta ei sielläkään kaikkia moikaten. Jos koira haluaisi moikata, mutta minä tai tai toisen koiran omistaja ei, kierrämme vastaantulevan koirakon kauempaa tai erillisellä käskyllä odota odotamme että menee ohi.
Koira ei itsekään halua moikata kaikkia koiria. Kyllä se tunnistaa itsekin kaukaa ne epäsosiaaliset tai räksyttävät koirakot. Koirakaverinsa tunnistaa kaukaa myös, ja nämä pyrimme moikkaamaan aina, jopa jalkakäytävällä, vaikka sitten vain lyhyesti. Koska muu olisi varmaankin jo hämmentävää sekä epäjohdonmukaista.
Pitänyt kehittää tämmöinen systeemi, koska asumme Helsingin keskustassa. Varsinkin hyvällä kelillä lenkkiruuhka-aikaan se on helposti yli 30 koirakkoa kun lenkillä vastaan tulee. Osaa moikkaamme, kaikkia emme, kun eihän siinä koiran asioiden hoidostakaan tulisi enää mitään.
Näkyilee myös täällä kyllä myös niitä koirakkoja, jossa koiraa ei estetä moikkaamasta pelkotilojen tai agressioiden vuoksi, vaan siksi että omistaja kaiketi lukenut jonkin kirjan joka kieltää koiralta muut koirakontaktit.
Sitä on mahdoton sanoa ulkopäin kenen koira on aggressiivinen kohdatessa. Muille aggressiivinen koira voi osata käyttäytyä mallikkaasti ilman että siitä mitenkään huomaa, ettei se välitä muista koirista. Ei vedä, ei räyhää, ihmisille ystävällinen.
Hirveän moni asia on helppo ymmärtää väärin niin ihmisten välillä kuin koirien ja ihmistenkin välillä. Ihmisillä on kuitenkin sanat ja käytöstavat - jälkimmäiset myös koirilla, mutta kun hihnassa ollaan ei koira voi kohteliaasti väistää kuten se tekisi vapaana ollessaan. Esimerkiksi käy tapaus, jossa karannut dobermanni tuli meitä vastaan. Koira osasi lukea, että minun koirani luo ei kannata tulla. Sen omistaja olisi voinut kuvitella, että koirani on ystävällinen, koska se kulkee hihnassa hienosti eikä hauku tai reagoi muihin.
Täyttä varmuutta ei tietenkään ole, mutta onhan koirilla niitä tiettyjä selkeitä ihan fyysisiä ja joskus jopa verbaalisia merkkejä ja eleitä osoittamaan sitä, että tarjolla olisi hyvin ystävällismielinen kohtaaminen. Ja jos koiran rotukin tyyppiä leppoisuudestaan tunnettu sohvakoira. Tälläisiä kohdatessa harmittaa sen koiran puolesta.
Kyllä itselläkin on silti tiettyjä ennakkoluuloja, vaikka vastapuolella häntä kuinka heiluisi. Kierrämme mm. kovin saalisvietistä tunnetut rodut ja jokaisen haukkuvan yksilön tai jos näkee jo kaukaa, että koira taluttaa omistajaansa versus toisinpäin. Koirani ei edes itse halua niitä haukkuvia tervehtiä. Ja koska lenkkireviirillämme on enimmäkseen hyvin sosiaalistettuja ihmisiä ja koiria, myös puskaradio toimii sen osalta, mitkä koirakot kannattaa kiertää.
Koirien elekieli on aika monimuotoista. Esimerkiksi en itse olisi erehtynyt pitämään rescue-koiraani ystävällisenä, vaikka sen häntä heilui eläinsuojassa sen etsiessä uutta kotia. Se vahingoitti pahasti koiraa, joka päästettiin sen luo. Se on itsevarma ja aggressiivinen koira, luonnetestasin sen kun se tuli meille. Hyvän työkoiran prototyyppi.
Vaarallisin koira on monesti itsevarma koira, joka on hiljaa ja ryhdikkäästi, tuijottaa tiiviisti ja sen häntä heiluu aivan ylhäällä jäykkänä kuin kellonviisari. Sen hengitys suu kiinni on raivostunutta ja puuskuttavaa. Hännän heiluttaminen noin tarkoittaa, että minä tykkään hyökätä. Tätä ei ymmärrä 99 prosenttia vastaantulijoista, vaan he haluavat päästää koiransa koirani luo. Tulkitseminen on vielä vaikeampaa, jos koiralla on luppakorvat ja paljon karvaa.
Tähän mä kyllä opponoin sen verran, että kyllä se vaarallisin koira kaikista useiten on epävarma koira. Lisäksi harvoin koira on itsevarma ja aggressiivinen.
Koira pyrkii luonnostaan välttämään konflikteja, koska kaikki turha energian kulutus ja itsensä vaaroille altistaminen ei tue sen selviytymistä. Koiran aggressiivisuus johtuu lähes aina jostain epävarmuustekijästä. Se kokee toisen koiran uhkaavan jotain sen resurssia, omistajaa, reviiriä, ruokaa jne. Mitä itsevarmempi koira, sitä helpommin se pystyy nämä tilanteet ohittamaan ilman aggressiota.
Tarkoitin vaarallisella siltä kannalta, että koirani on vaarallisempi kuin kadulla vastaantuleva rähjäävä koira, joista suurin osa ei ole aggressiivisia. Ei esimerkiksi yksikään minulle aikuisena tullut remmirähjä ole ollut aggressiivinen muille koirille, vaan kyseessä on vain koulutusvirhe.
Aggressiossa on tosiaan usein kyse resursseista, mutta se voi olla myös opittu käyttäytymistapa. En siis allekirjoita sitä, että kyse olisi aina epävarmuudesta ja pelosta. Koiraa on voitu kannustaa ja ehdollistaa hyökkäämään tai sitten noita tilanteita on sattunut koko koiran siihenastisen elämän ajan esimerkiksi, kun se on puolustanut itseään, reviiriään ja ruokaansa kadulla tai pienissä tiloissa keskenään vihamielisten koirien kesken. Toinen koira on silloin potentiaalinen uhka tai ärsyke, ärsyttävä tekijä. Muista koirista ei ole ollut myönteisiä kokemuksia. Sekin on voinut olla tarkoituksellista eli koiran aggressiota muita kohtaan on voitu palkita.
Osa koirista on myös jalostettu aggressiivisimmiksi kuin toiset, tahattomasti tai tarkoituksella. Lisäksi aggressiivisuuden syynä voi olla koiran kokema kipu tai vamma. Esimerkiksi kaihi aiheuttaa koiralle vanhemmiten ärtyisyyttä eli aiemmin kiltti koira voikin yllättäen näykätä, kun se ei näe kunnolla tai joku ärsyttää. Pelkoaggressio on aggression lajeista kaikkien vaikein, jos se yhdistyy terävyyteen eli valmiuteen reagoida alhaisella kynnyksellä aggressiivisesti. Silloin koiran käytöstä on hyvin vaikea ennakoida.
En tiedä miksi koirani käyttäytyy niin kuin se käyttäytyy, koska en tiedä sen menneisyydestä mitään, mutta uskon, että se on saanut aggressiivisesta käytöksestään etua ja ehdollistunut siihen myönteisesti. Tällaista koiraa minulla ei ole koskaan aiemmin ollut, mikä on ollutkin mielenkiintoista. En usko, että se enää purisi ketään, koska se tietää, etten hyväksy sitä, mutta olen silti varovainen. Nyt sillä on vielä kaihikin ja se alkaa olla elämänsä loppusuoralla, eläkeläinen.
Kyllä loppui meillä mahataudit, kennelyskät ja nenäpunkit kun lopetettiin puistoilu aikoinaan. Helpotti myös harrastuksia kun ei tarvinnut kokoajan pitää porukkaa karanteenissa ja poissa hallilta ja yhteistreeneistä. Kotona on toisista koirista leikkikaveria, lisäksi omista treeniporukoista löytyy sellaisia joiden kanssa voivat treffailla ja touhuta. Pentuetovereita tavataan myös.
Lenkillä ei mennä ihmisten eikä koirien luokse. Eikä moni meidän viiden koiran porukkaan yritä tunkeakaan. Jos joku jotain pikkufifiä yrittää flexissä päästää luokse niin palaute on välitön ja ei varmasti yritä toista kertaa.
Ongelmakoirat ovat erikseen. Suosittelen kuonokoppaa, jos tilanne tuo. Ei paljon rusetit auta, jos vaikka työkoira kävelee vahingossa kulman takaa eteesi.