1980-luvun Suomessa duunaritkin asuivat omakotitaloissa
Suomessa oli 1980-luvulla malli, jossa parhaimmin menestyvät pääsivät korkeakouluihin ja loput menivät ammattikouluihin. Osa ei käynyt kouluja ollenkaan, mutta jos meni vaikka paperitehtaaseen, pääsi paremmille palkoille kuin oman lapsen lukio-opettaja. Niillä palkoilla rakennettiin sosiaalista luokkanousua. Koska tehtaat tuottivat hyvin, niissä kaivattiin lisää käsipareja, Siksi oli varaa myös maksaa kouluja käymättömälle hyvää palkkaa. Duunareita ei silloin kannattanut solvata, koska heitä oli niin paljon ja heillä oli varaa ajaa omalla Saabillaan, käydä lomalla ja asua omakotitalossaan.
Kommentit (72)
Vierailija kirjoitti:
Sen ajan duunarit rakensivatkin talonsa itse...
Ja monet vielä työnantajan tarvikkeista. Eikä kukaan ollut moksiskaan, ei edes työnantajat.
Kyllä mä 2000-lukuisena duunarinakin asun omakotitalossa, ja oma autokin löytyy taloudesta. Lapsi on yliopistolla jonkin sortin insinööriksi jatkamassa sähköalan opintojaan. Talosta toki on vielä velkaa jäljellä, mutta muutoin ollaan velattomia, ruokaa on pöydässä, naapurusto rauhallinen pieni kyläkeskittymä.
T: yhteenlasketut kk-tulot 3000€
Kyllä monilla duunareilla on omakotitalot näinäkin aikoina.
Niillä on joilla on vakituiset työpaikat. Ihan tavallisia perheitä ne ovat, ketkä asuntoja rakentavat.
Talot eivät vaan ole mitään linnan kokoisia suurtaloja, vaan tavallisia suomalaisia omakotitaloja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olen vieläkin korkeakoulutettuna asunut omakotitalossa, käynyt matkoilla ja kasvattanut lapseni. Miksi? Koska olen käynyt yli 20 vuotta t-ö-i-s-s-ä. Kyllä. Tein vuosia töitä koulutuksen eteen, ja saadakseni työpaikan. Joka helvetin aamu olen kaahannut töihin kun sinä ja kaltaisesi jäävät makaamaan sohvalle. Oletko kuullut sellaisesta? Mihin luulet että tavalliset ihmiset kiirehtivät aamuisin?
Oudon takakireä vastaus, kun lähinnä tuossa luonnehdittiin talouselämän tilaa 80-luvulla, ilman kummempaa osoittelua tai väitettä.
Vierailija kirjoitti:
1980-luku on käännekohta. Siihen asti työvoimasta kilpailtiin.
Sen jälkeen työläiset kilpailivat työpaikoista.
80-luvulla meni vähän aikaa liian lujaa. Sitä ennen moni joutui lähtemään Ruotsiin töihin. Ja jällern ysärillä kaikki meni päin peetä.
Ps. Nytkin syrjäkyliltä saa taloja pilkkahintaan.
Vierailija kirjoitti:
Kansalle saatiin myytyä ajatus oman asunnon ja ennen kaikkea talon omistamisen ihanuudesta. Hyötyjinä olivat lähinnä pankit. Nythän duunareita muistutetaan vaan vuokralla asumisen ihanuudesta, kun voi nopeasti muuttaa töiden perässä. Taaskaan varsinaisina hyötyjinä, eivät ole duunarit.
Ei myyty mitään ajatusmallia, vaan se oli pakon sanelema juttu, koska vuokra-asuntotuotantoa ei juuri ollut. Oli vain kaupungin (pääsi sos.perustein) ja yksityiset vuokra-asunnut. Ihmisen olivat kyllästyneet aluvuokralais-asumiseen ja rintamiestalojen yläkertoihin. Voimakas muuttoliike kaupunkiin oli 60-70-luvulla, joka vaikutti vielä 80-luvulla.
Valtion tuella (Arava) rakennettiin halpoja asuntoja, betonilähiöitä ja moni perhe asui todella ahtaasti.
Suomen vuokra-asuntotuotanto läksi käyntiin vasta 80-luvun lopussa ja 90-luvulla ja nyt 2000-luvulla on tullut suurin osa vuokra-asuntoa tarjoavista yrityksistä ja on vuokralaisten markkinat, niin paljon on vuokratuotantoa ja vuokra-asuntoja.
Ja ap. väite, ihmisten varallisuudesta tai tuloista ei pidä paikkaansa 80-luvulla esim. lääkäri-sh perhe saattoi 1-2 lapsen kanssa ostaa 55m2 kaksion tai 60m2 3h+k.
Omakotitaloja oli niillä jotka itse pystyivät rakentamaan tai ne tehtiin talkoilla, halvoista materiaaleista.
Ja se oli pakko ostaa asunto, kun vuokra-asuntoja ei ollut.
Moni valitsi jopa työpaikan, jos sai vuokrata työsuhde asunnon.
Monilla tehtailla ja sairaanhoitopiirillä oli omia asuntoja henk.kunnalle. Sinkuille soluja.
Vierailija kirjoitti:
1980-luku on käännekohta. Siihen asti työvoimasta kilpailtiin.
Sen jälkeen työläiset kilpailivat työpaikoista.
Korkea noususuhdanne 80-luvulla rajoittuu vain muutamaan vuoteen eli v. 1986 syksystä 90-luvun alkuun, jolloin alkoi voimakas laskusuhdanne.
Vielä 1984 moni lääkäri ja sh valmistui työttömäksi ja läksivät työnperässä Ruotsiin tai Norjaan.
Vain IT-osaajista oli huutava pula, kun teknologia tuli kansalaisten käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Tuohon aikaan tosin saattoi asua muualla kuin näissä muutamissa kasvukeskuksissa. Vai meinaatko ettei nyt olisi duunarilla varaa ostaa omakotitaloa/tonttia jostain 10 kilometriä Kouvolasta metsään?
Tämä on totta. Nykyään kaikki yritetään jostain syystä keskittää Helsinkiin, ja se ei hyödytä ketään. Tai hyödyttää se niitä paria tahoa jotka tätä ajavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sen ajan duunarit rakensivatkin talonsa itse...
Ja monet vielä työnantajan tarvikkeista. Eikä kukaan ollut moksiskaan, ei edes työnantajat.
Kaatopaikkatavarasta. Jopa sähköjohdon pätkät säästettiin ja jos uusittiin uusi muovimatto, sen sai joku uuteen taloonsa.
Jopa maalit säästettiin ja eriväriset maalipurkin pohjat sekoitettiin keskenään ja maalattiin seinät. Ja nykytitkimusten mukaan nekin oli asbestia sisältäviä, joka aiheuttaa syöpää.
Silloin palkansaajan ostovoima oli vielä heikompi kuin nykyään.
Eikä tavaraa niin kauheasti ollut kaupassa, mistä valita.
Kyllä minulla 2000-luvullakin on varaa omaan taloon. Asun rintamamiestalossa ja asun yksin ja olen sinkku. Neliöitä alakerrassa n. 82m2 ja sama yläkerrassa. Eikä siihen ole tarvittu 80-lukua.
Ja näin monella ystävällä ja tutulla.
Olen itse varhaiskasvatuksen opettaja ja mies DI ja alansa tohtori. Töissä käydään ja vuokraluukusaa asutaan. Meillä on 2 lasta eikä saada lainaa omaan asuntoon, molempien vanhemmat kuolleet ei ole takaajia. Omarahoitusosuuteen lainaa varten täytyy säästää vielä 5 vuotta ja sitten lapset ovat jo teini- ikäisiä. Talossa jossa asumme ehkä puolet käy töissä ja työttömien yksinhuoltajien lapsikla on samanlaiset vaatteet jne kuin meidänkin lapsilla. Auto on vanha romu, kesämökkiin ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pääkaupunkiseudulla kyllä lääkärit, opettajat ja ylemmät upseerit asuivat samoissa lähiöiden kerrostaloissa kuin duunaritkin. Muistan kun euro otettiin käyttöön, niin terveyskeskuslääkäreiden palkat olivat vain vähän päälle 2000 euroa/kk.
Tämä on niin lihava vale, että oksat pois! Kyllä lääkäreillä oli hyvät ansiot jo 80-luvulla. Toki tuloerot ovat kasvaneet sitten 80-luvun,mutta jotain rajaa nyt näihin tarinointeihin.
80-luvulla me asuimme kerrostalossa, vanhempani olivat molemmat akateemisia ja johtajia.
Varmaan juuri duunarit asuivat omakotitaloissa. Koko perheemme tuttavapiiri oli ylemmän keskiluokan perheitä, heillä johtajatasoiset ammatit, ja useimmat heistä asuivat kerrostalossa, kaksi perhettä rivitalossa, kukaan ei asunut omakotitalossa.
T. Hki -69
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pääkaupunkiseudulla kyllä lääkärit, opettajat ja ylemmät upseerit asuivat samoissa lähiöiden kerrostaloissa kuin duunaritkin. Muistan kun euro otettiin käyttöön, niin terveyskeskuslääkäreiden palkat olivat vain vähän päälle 2000 euroa/kk.
Tämä on niin lihava vale, että oksat pois! Kyllä lääkäreillä oli hyvät ansiot jo 80-luvulla. Toki tuloerot ovat kasvaneet sitten 80-luvun,mutta jotain rajaa nyt näihin tarinointeihin.
Runsaat 2000 euroa oli hyvä palkka silloin, kun markat muutettiin euroiksi. Sehän oli jotain 12 000 markkaa! Minä olin silloin ylitarkastaja yhdessä ministeriössä ja palkkani oli 2300 euroa, kun se muuttui eroiksi.
Kyllä me ollaan ihan 2010-luvullakin asuttu duunareina ok-talossa, Tampereella. Se vaan ei ollut se ensimmäinen asunto. Ei onneksi jäänyt myöskään viimeiseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pääkaupunkiseudulla kyllä lääkärit, opettajat ja ylemmät upseerit asuivat samoissa lähiöiden kerrostaloissa kuin duunaritkin. Muistan kun euro otettiin käyttöön, niin terveyskeskuslääkäreiden palkat olivat vain vähän päälle 2000 euroa/kk.
Tämä on niin lihava vale, että oksat pois! Kyllä lääkäreillä oli hyvät ansiot jo 80-luvulla. Toki tuloerot ovat kasvaneet sitten 80-luvun,mutta jotain rajaa nyt näihin tarinointeihin.
Julkisella sektorilla oli aivan onnettomat palkat ennen EU:ta. Lääkärit lakkoilivat 2000-luvulla useaan kertaan isot palkankorotukset. Kansanedustajien palkatkin alkoivat tuolloin 2:llä. Niitä on korotettu ilman lakkoja.
Ei todellakaan asuneet.
Minä ja mieheni olimme nuoria ja köyhiä kun ostimme v 86 rivariasunnon 470 000mk. Asuntolainan korko 16%, velkaa jäljellä 270 000e. V 93 asunto myytiin 470 000 mk, lainaa jäljellä 215 000e. Korko sama.
Perheen yhteiset tulot n 10 000mk mistä asumiseen meni reilu puolet, ruokaan oli käytettävissä vain 50mk/pvä 5 hengelle
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
80-luvulla pääkaupunkiseudulla kyllä lääkärit, opettajat ja ylemmät upseerit asuivat samoissa lähiöiden kerrostaloissa kuin duunaritkin. Muistan kun euro otettiin käyttöön, niin terveyskeskuslääkäreiden palkat olivat vain vähän päälle 2000 euroa/kk.
Tämä on niin lihava vale, että oksat pois! Kyllä lääkäreillä oli hyvät ansiot jo 80-luvulla. Toki tuloerot ovat kasvaneet sitten 80-luvun,mutta jotain rajaa nyt näihin tarinointeihin.
Meillä mies jäi muutama vuosi sitten terv.kesk.lääkärin virasta eläkkeelle ja palkka 37v työkokemuksella oli 4600€/kk eli vajaa 3000€/kk käteen.
Ja nyt poika valmistui pari vuotta sitten ja on työssä terv.keskuksessa, palkka 3200€/kk ja käteen jää reilut pari tonnia.
Se niistä terv.kesk. hyvistä palkoista.
Yksityiset lääkärifirmojen lääkärit tienaavat enemmän, mutta he ovatkin ostaneet työpaikan itselleen, ostamalla osakkeita yhtiöstä.
Omat vanhemmat rakensi talon niin, että paikalle tuli taloelementit, sitten talo rakennettiin loppuun omin voimin. Talo valmistui 70-luvun lopussa. Itse en suostu elämään niin tiukilla mitä me silloin elettiin. Kaikki rahat meni talon maksamiseen.
Tuolloin pystyi asuntolainan korot vähentää verotuksesta.