Jouduitko nuorena käyttämään jotain vaatetta, jotta tosissaan inhosit?
Minulle on jäänyt mieleen se, kun 9. luokalla äiti jostain syystä keksi ostaa minulle toppapuvun, jossa housut oli sellaiset korkeat henkselihousut ja kovilla pakkasilla oli pakko laittaa tuo puku aina kouluun ja se oli jotenkin tosi noloa kun kaikkien koulukavereiden nähden puki ja riisui noita henkselihousuja (farkut oli siis niiden alla).
Kommentit (16)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 20:49"]
Lapsena piti käyttää isoveljen vanhoja Jussi-paitoja, joita vihasin. Aina oli seuraava paita odottamassa, kun edellinen jäi pieneksi.
[/quote]
Auts. Aika paha! :)
Jouduin sellaista typerää ruudullista hametta missä oli iso hakaneula. Sekä kutittaviä rumia villapaitoja
Meifän suku kierrätti, mikä oli sinänsä kivaa - mutta monet ulkovaatteet näyttivät siltä, että olivat olleet kierrossa jo äitini aikana :D onneksi ylä-asteella sain jo uusiakin vaatteita, niin ei tullut siitä pahoin kiusatuksi. Arvostan yhä kierrätystä, mutta omalla lapsella en ota vastaan ihan mitä vain!
Ekalla tai tokalla oli pakko käyttää henskeleitä housuissa. Sen verran myönnytystä sain, että ne sai pukea paidan alle. Sitten koulussa sattui tietysti olemaan joku terveydenhoitajan tarkastus tms ja se peittävä villapaita piti ottaa pois.
Kukapa ei olisi joutunut jossain vaiheessa. Mutta aikuiseksi tultua sen tajuaa ettei vanhemmilla ole aina ollut varaa ostaa kaikkija mitä kersat haluaa. Tai sitten olis menny liian vähillä vaatteilla ulos. Mutta kun sitten itsestä tulee aikuinen (vastuullinen) tekee samalla lailla.
Aikuinen vain näkee asiat eri lailla ja kantaa vastuun lapsistaan. Eihän lasten kuulukkaan päättää asioistaan se on vanhempien tehtävä.
Aiheesta hieman ohi: Minulla oli ala-asteen alussa (1-2 luokalla muistaakseni) sellaiset ihanan pehmoiset tummansiniset sammarihousut, joista pidin hyvin paljon. Joskus pelotti vain pistää kouluun niitä, koska luulin niiden olevan poikien housut ja pelkäsin että joku alkaisi kiusata minua niistä. Ei hajuakaan mistä olin tuon pelon vetäissyt, mutta ei kukaan sanonut ikinä mitään negatiivistä niistä. Ainut vaatekappale noilta vuosilta jonka muistan vielä selvästi ja harmitti paljon silloin lapsena, kun kasvoin niistä ulos!
Yksissä juhlissa neulehametta teini-iässä. En silloin tykännyt yhtään pitää hameita ja tuo kyseinen hame oli vieläpä mielestäni kamalan ruma. Itku kurkussa siellä sitten juhlissa olin se perhanan hame päällä. Mun mielestä mutsini teki tossa kohtaa väärin.
En ole muistaakseni mitään kamalaa joutunut käyttämään, jos joku oli liian kamalaa, en suostunut pukemaan. Jälkeenpäin ajateltuna mulla kyllä oli aika kamaliakin rytkyjä. Suurin osa kierrätettyjä, mikä itsessään ei ollut ongelma kun oli kyse ihan siisteistä vaatteista. Osa vaan näytti aika vanhanaikaisilta tai muuten hirveiltä.
Vaadin, että saan vihreät sammarit. Sain ja sit tajusin, että ne on vitun rumat ja inhosin niitä. Oli pakko käyttää ja just silloin kasvu loppui. Pidin niitä 4 vuotta.
Lähes kaikki. Olin epäonnekseni nuori 80-luvulla, joten tiedät varmaan minkälaisia muotiluomuksia kaupat olivat silloin täynnä. Ne olivat mielestäni silloin ihan yhtä karseita kuin näin jälkeenpäinkin katsottuna, mutta pakko oli jotain pistää päällensä, jos ei halunnut alasti kulkea. Oli minulla kuitenkin pari neulepaitaa ja yksi Torstain takki, joita en inhonnut.
kumisaappaita yläasteaikana koulumatkoilla esim. loskakelillä siihen aikaan kun ne eivät tod olleet muotia!
Ai kamala, tilee mieleen juttu mieheni lapsuudesta. Joko anoppi tai tämän sisko neuloi/virkkasi hänelle "söpön" merimiespuvun, jota joutui käyttämään koko yhden kesän. Olen nähnyt kuvia, oli kamala! Ja heillä ei ollut kyse rahan puutteesta vaan siitä, että anoppi vaan halusi poikansa pukeutuvan merimiespukuun.
Keltainen ja punainen toppatakki jotka noin 2 kokoa liian isoja kun tulivat käyttöön. Hiippa lakki. Liian lyhyt vesirajaminari 9 vuotiaana. Liian pienet keltaiset mikroshortsit ja lukuisia rumia t-paitoja ja poikien vaatteita tytölle. Pahimpana Niken poikien ulkoilupuku 6 lk.
Mummo yleensä neuloi ihan hyviä villapaitoja yms. mutta joskus häneltä tuli jotain kamalia neuleita, ja niitä oli pakko käyttää jos mummo kävi meillä tai menin sinne. Oli kamala olo siitä vaatteesta, ja siitä että piti valehdella mummolle pitävänsä siitä.
Lapsena piti käyttää isoveljen vanhoja Jussi-paitoja, joita vihasin. Aina oli seuraava paita odottamassa, kun edellinen jäi pieneksi.