Onko Raamattu mielestäsi vielä ajankohtainen tai tärkeä "ohjekirja"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laki on ja pysyy. Uudessa testamentissa on armo, jota kaikki tarvitsevat.

Armo, jonka panttina on kiristys.

Selittäisitkö?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä me kaikki olemme aivopestyjä...

Ei välttämättä.

Kristityille ja muillekin maailman uskontoja harjoittaville tarjoillaan valmis paketti, jonka säännöt, lait, tavat ja tavoitteet ovat joku/jotkut tuntemattomat joskus keksineet, ja ne pitäisi sitten muka ottaa sellaisinaan käyttöön, eikä niistä saisi poiketa. Uskonnonharjoittajilla ei kuulu olla omaa tahtoa eikä mielipiteitä. - Se on aivopesua.

Vapaasti ajattelijat päättävät itse mihin uskovat, miten uskovat ja miksi uskovat, vai uskovatko lainkaan. He eivät tavallisesti "jengiydy", vaan harjoittavat omaa näkemystään yksityisesti, ja niin sen kuuluisikin olla. Seurakunnissa yksilö on muovailuvahaa. Häneltä pikkuhiljaa viedään identiteetti, hän kadottaa itsensä ja kiusaa itseään tiukoilla, kohtuuttoman kovilla säännöillä sekä niitä jotka eivät niitä sääntöjä noudata. Hän näkee joka paikassa paholaisia, joita on vastustettava. Jopa hyvissäkin asioissa ja mahdollisuuksissa hän näkee paholaisen kättentyötä.. Näin hänen elämänsä on sidottu, onnellisuus on hyvin rajattua ja ainoa lohtunsa on suuri luvattu palkinto taivaassa kärsimyksistään maan päällä.. Mutta kuka sellaista voi luvata, kuin myös kadotusta. Kuka/ketkä ovat ne henkilöt, jotka näin lupasivat ja kirjoittivat raamatun? Niinpä, me emme edes tiedä sitä! Kenties, oli joku vallanhimoinen psykopaatti, tai sitten tavallinen kirjoittaja, jonka mielikuvitus lähti lentoon huumausaineiden vaikutuksella.

Henkinen vakaumus on aina henkilökohtainen asia, ja sellaisena sitä tulisi vaalia, omannäköisenä, itsenäisenä, omaa persoonaa ja identiteettiään kunnioittavana.

Sellainen ihminen joka muodostaa itse omat näkemyksensä, ei ole aivopesun uhri.

Ei nykykristillisyys ole aivopesua nähnytkään, päin vastoin kaikki ”vaikea” on vesitetty ja hämärretty kirkonjäsenien pitämiseksi. Kirkkokin alkaa olla arvorelativistinen tietyissä asioissa koska armo.

Kuitenkin usko perustuu jonkinlaisille rajoille. Luterilaisuushan on nykyisellään hyvin lepsua ja helpoksi tehtyä, kun kaikenlainen syyllistäminen nähdään ihan hirveänä. Mutta entä jos on kuitenkin ihan hyvää, tervettä syyllisyyttä?

Mielestäni hyvä usko ei ole pikkumaista. Se kuitenkin haastaa miettimään omia haluja ja tarpeita. Samalla hyväksymään oma inhimillisyys. Se on siis jotenkin jännitteistä ja elävää. Tai sen pitäisi olla.

Vierailija kirjoitti:

No onko koraani sitten? Miksi julkinen keskustelu ja kritisointi keskittyy vain raamattuun?

Koska se kunkin ihmisen jumala määräytyy syntymäpaikan mukaan.

Jeesus on oikea jumala Suomessa, mutta ei tietenkään arabimaissa. Intiassa taas saa parhaiten oikeaan jumalaan yhteyden juomalla pyhän lehmän virtsaa.

Kaikki on vain siitä kiinni mihin satut syntymään.

Vierailija kirjoitti:

Raamatun Sana on juuri nyt erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Vain Raamatusta saa voimaa ja lohtua tämän kauhean järjettömyyden keskellä.

Ehkä enemmän vielä se ihmiskäsitys, joka ei kuvittele olevansa oikeutettu jumalaksi jumalan paikalle, koska silloin voidaan oikeuttaa ihan mitä tahansa hirveyksiä.

Jumalan pelko on hyvä käsite. Rajattomille ihmisille tätä on tietysti turha selittää, hehän nauttivat rajattomuudestaan demonien tapaan. Ja tätä mieletöntä ahneutta, tyhjyyttä ja suuruudenhulluutta on nykyään kaikkialla. Rivous on nyt hieno asia.

Minusta nuo ihmiset ovat jollain hyvin surullisella tavalla sairaita. Tiedottomassa tilassa.

On tärkeä ohjekirja nyt ja aina.

M34

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Laki on ja pysyy. Uudessa testamentissa on armo, jota kaikki tarvitsevat.

Armo, jonka panttina on kiristys.

Selittäisitkö?

Yksinkertaista, vaikka olisit kuinka hyveellinen ja kaikinpuolin moitteeton parhaasi mukaan, rakastat lähimmäistäsi ja pelastelet vauvoja palavista rakennuksista ja kissoja puista, elät hyvin ja annat itsesi muiden edestä, -mutta jos et usko Jeesukseen, ei armo tule koskemaan sinua. Kiristystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, kyllä me kaikki olemme aivopestyjä...

Ei välttämättä.

Kristityille ja muillekin maailman uskontoja harjoittaville tarjoillaan valmis paketti, jonka säännöt, lait, tavat ja tavoitteet ovat joku/jotkut tuntemattomat joskus keksineet, ja ne pitäisi sitten muka ottaa sellaisinaan käyttöön, eikä niistä saisi poiketa. Uskonnonharjoittajilla ei kuulu olla omaa tahtoa eikä mielipiteitä. - Se on aivopesua.

Vapaasti ajattelijat päättävät itse mihin uskovat, miten uskovat ja miksi uskovat, vai uskovatko lainkaan. He eivät tavallisesti "jengiydy", vaan harjoittavat omaa näkemystään yksityisesti, ja niin sen kuuluisikin olla. Seurakunnissa yksilö on muovailuvahaa. Häneltä pikkuhiljaa viedään identiteetti, hän kadottaa itsensä ja kiusaa itseään tiukoilla, kohtuuttoman kovilla säännöillä sekä niitä jotka eivät niitä sääntöjä noudata. Hän näkee joka paikassa paholaisia, joita on vastustettava. Jopa hyvissäkin asioissa ja mahdollisuuksissa hän näkee paholaisen kättentyötä.. Näin hänen elämänsä on sidottu, onnellisuus on hyvin rajattua ja ainoa lohtunsa on suuri luvattu palkinto taivaassa kärsimyksistään maan päällä.. Mutta kuka sellaista voi luvata, kuin myös kadotusta. Kuka/ketkä ovat ne henkilöt, jotka näin lupasivat ja kirjoittivat raamatun? Niinpä, me emme edes tiedä sitä! Kenties, oli joku vallanhimoinen psykopaatti, tai sitten tavallinen kirjoittaja, jonka mielikuvitus lähti lentoon huumausaineiden vaikutuksella.

Henkinen vakaumus on aina henkilökohtainen asia, ja sellaisena sitä tulisi vaalia, omannäköisenä, itsenäisenä, omaa persoonaa ja identiteettiään kunnioittavana.

Sellainen ihminen joka muodostaa itse omat näkemyksensä, ei ole aivopesun uhri.

Ei nykykristillisyys ole aivopesua nähnytkään, päin vastoin kaikki ”vaikea” on vesitetty ja hämärretty kirkonjäsenien pitämiseksi. Kirkkokin alkaa olla arvorelativistinen tietyissä asioissa koska armo.

Kuitenkin usko perustuu jonkinlaisille rajoille. Luterilaisuushan on nykyisellään hyvin lepsua ja helpoksi tehtyä, kun kaikenlainen syyllistäminen nähdään ihan hirveänä. Mutta entä jos on kuitenkin ihan hyvää, tervettä syyllisyyttä?

Mielestäni hyvä usko ei ole pikkumaista. Se kuitenkin haastaa miettimään omia haluja ja tarpeita. Samalla hyväksymään oma inhimillisyys. Se on siis jotenkin jännitteistä ja elävää. Tai sen pitäisi olla.

Aivopesu on nimenomaan siinä, kun tuputetaan valmista ideologiaa, eikä siihen anneta varaa kyseenalaistamiseen. Nykyään voidaan muodollisesti selitellä, kuinka saa ja pitääkin kyseenalaistaa asioita, mutta sekin on hyvän kuuloinen teatteriesitys uskotella että "ollaan vapaita ajattelemaan itse". Todellisuudessa uskova palautetaan aina siihen samaan raamiin, tottelemaan käskyjä ja ohjeistuksia. Tämäkin ketju todistaa, että vanha kunnon syyllistäminen on edelleen suuri vaikutin kristittyjen piireissä, selvä merkki aivopesusta.

Rajat tulisi jokaisen määrittää itse itselleen, eikä minkään kirkon tai kirjan toimesta. Mutta ehkä kristityt eivät vaan yksinkertaisesti osaa sitä, ja tarvitsevat itselleen sen "kurittajan".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Raamatun Sana on juuri nyt erittäin tärkeä ja ajankohtainen. Vain Raamatusta saa voimaa ja lohtua tämän kauhean järjettömyyden keskellä.

Ehkä enemmän vielä se ihmiskäsitys, joka ei kuvittele olevansa oikeutettu jumalaksi jumalan paikalle, koska silloin voidaan oikeuttaa ihan mitä tahansa hirveyksiä.

Jumalan pelko on hyvä käsite. Rajattomille ihmisille tätä on tietysti turha selittää, hehän nauttivat rajattomuudestaan demonien tapaan. Ja tätä mieletöntä ahneutta, tyhjyyttä ja suuruudenhulluutta on nykyään kaikkialla. Rivous on nyt hieno asia.

Minusta nuo ihmiset ovat jollain hyvin surullisella tavalla sairaita. Tiedottomassa tilassa.

Jumalan pelko on kyseenalainen käsite.. Miksi jotain hyvää tarvitsee pelätä. Kunnioitus kuvaisi paremmin toimivaa luottamus-suhdetta.

Uskovaisilla on kieroutunut näkemys siitä, että armon kautta on hieman luvallisempaa tehdä mitä huvittaa, "Jumalan lapsilla" on olevinaan etuoikeuksia, ei tarvita kuin "pyytää anteeksi" ja asiaan ei tarvitse palata ennen seuraavaa rikettä, ja tämä kierre on loputon.

"Rivous" eli seksuaalisuus on suurimpia lahjoja Jumalalta, ja senkin asian kristityt tahtovat ahdasmielisesti änkeä avioliitto-kehään. Nauttiiko todella yksikään heistä niistä "rajoista" joihin ovat alistuneet? Moni kristitty on sortunut itsekin siihen ahneuden, lihanhimojen ja hekuman viettelykseen, ja miksikö? Siksi, koska säännöt ovat ihmisluonnolle mahdottomia noudattaa. He kärsivät siitä vain ankaramman morkkiksen kuin muut, koska heidät on täytetty syyllisyydellä.

Vähintään yhtä tiedottomia hekin ovat, he kieltävät itsensä ja tarpeensa joka päivä.

Raamatusta löytyy totuus eikä ihminen muita kirjoja tarvitsekaan. 

Raamattu on hyvä ohjekirja, kukaan ei pysty noudattamaan kaikkea, mutta armo on meidän.  Hyvä opetus että Jumala on kaiken yläpuolella, jumalattomuus koskee vain ihmisiä.

Nykyihmiset tuntuvat lukevan tuota satukirjaa kuin piru raamattua. Poimivat vain rusinat pullasta, vaikka kirjassa muunmuassa sanotaan, että voit ottaa naapurikansoja orjiksi ja selviät naapuritytön rais kauksesta maksamalla isälle hopearahoja sekä menemällä tytön kanssa naimisiin. Myös sekoitekuituisten vaatteiden käyttö ja miesten pitkät hiukset ovat herralle kauhistus joka oikeuttaa kivityksen.

Aina. Olen niin kiitollinen Raamatusta.

On.

Sitä voi olla ihmisiksi ilman pronssikautisten vuohipaimenten nuotiotarinasepitettäkin.