Nainen haluaa lihaksikkaan ja vahvan miehen, mutta lihakset eikä voima saa olla hankittu punttisalilta, vaan jostain mystisestä lähteestä......

Sellainen isokokoinen nallekarhumies tuo turvallisuuden tunteen naisille.

Ei salilla käy mutta ehkä joskus käynyt, mutta raksalla on rotevuutensa runkoonsa hankkinut ja juustohampurilaisilla.

Onneks ei oo niin huono itsetunto että pitäs välittää yhtään siitä mitä joku nainen ajattelee kropastain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämä ketju on kyllä tarjonnut päivän naurut. Aika moni näkyy ihan tosissaan uskovan, että ne lihakset vaan "ilmestyy", kun mies on vain tarpeeksi miehekäs. Ja kovasti täällä myös uskotellaan sitä, että kyllä ne hieman plösöt ja kiltit miehet on niitä himotuimpia, eikä ne tiukkakroppaiset pahat pojat. Uskon ehdottomasti tämän kaiken, ilman muuta!

Väärinkäsitys on ensinnäkin siinä, paljonko sitä lihasta pitää olla että pääsee kategoriaan miehekäs, ja sitten siinä, mitä siitä seuraa. Ehkä miesten fantasioissa kelpaa vaan hirveä lihaskimppu ja todellisuudessa naisten mielestä miehekkyys on jotain ihan muuta kuin pelkkä haban ympärys. Ja toisekseen kuvien arvostelulla on herttasen vähän tekemistä sen kanssa, kenen kanssa oikeasti menee punkkaan, muuttaa yhteen ja menee naimisiin jne. Ihan turha huudella, mikä naisille kelpaa ja mikä ei, kattoo vaan ympärilleen millasia miehiä meillä on. Ei niistä suurin osa mitään niin ihmeellisiä ole, kun suurin osa ihmisistä nyt vaan ei ole mitään niin ihmeellistä. Edelleenkään en ymmärrä tän ketjun tarkoitusta ja käsiteltyä ongelmaa.

Se on just näin. On totta, että komean, sopivasti lihaksikkaan ja supliikin miehen on helppo saada naisia sänkyyn, ja varmaan parisuhteeseenkin, mutta iso osa siitä puoleensavetävyydestä tulee itsevarmuudesta ja sosiaalisista taidoista. Mutta sitten kenen kanssa tosiasiassa pariudutaan, on kyllä suurimmaksi osaksi ihan taviksia, narukäsiä ja pullukoita ja niitä tavistylsiä arkiliikkujia, keskiverto naamataululla.

Oma isäni on alkiolainen.

Työnteko ja urheilu on ollut hänelle kaikki kaikessa.

Ajattelin että isä mieltyisi poikaystävääni, kun on salipelle ja vapariakin harrastanut. Toisin kävi.

Isä aluksi pisti poikaystävän hakkaamaan halkoja mökillä noin neljäksi tunniksi. Piti saada valmiiksi aamupäivällä. Poikaystävä jaksoi puolituntia ja hyytyi. Oma ennätykseni halkojen hakkaamisessa on reilun työpäivän verran. Kyseessähän on enemmän tekniikka kuin voima, mutta ei kaupunkipoikaystävä sitä osanut.

Isä ei tykännyt yhtään. Saunan jälkeen isä oli ottanut kolme olutta, hän oli jo niihin aikoihin 54v. Poikaystävä oli 22v. Vaparia ja salia takana seitsemän vuotta.

Isä haastoi leikkimieliseen painiin ja hyväksyi sparrimieliset lyönnit ja potkut.

Isä pärjäsi pelkällä lonkkaheitolla joka kerta kun meni lähiotteluksi. Niskalenkillä sai poikaystävän luovuttamaan. Isällä on kahdeksankymmentä luvulta karaten toisen asteen vyö.

Hän torjui lyönnit ja potkut ja siirtyi heti lukkoihin tai painiin. Hän on myös seitsemänkymmentä luvulla voittanut junnujen kisoissa mitaleja. Poikaystävä (ex) myös oli sen verran kokematon sparraaja että tulistui jatkuvista tappioista ja yritti potkaista liian kovaa isääni. Isän keskustalainen jakaus meni silmille väännön aikana ja päätyi torjunnan jälkeen hallintaotteeseen. Lopulta niskalenkissä poikaystävän piti luovuttaa.

Osoitti heikkoa urheiluhenkeä kiroilemalla. Eikä sunnuntaina lähtenyt perheen mukana kirkkoonkaan.

Siksi ex. Miehen pitää olla kuin murtomaahiihtäjä. Salipellet ja kondomit täynnä pyöreitä pikkukiviä vartalot on niin so last season.

Jos oma vanha keskustalainen isä pistää nuoren salilla käyneen kamppailu-urheilijan nippuun ja ei jaksa hakata halkoja puolta tuntia pidempään, niin se on vaihdon paikka.

Genetiikka on määräävä tekijä. Kehonkoostumus sekä kropan malli erityisesti. Kuten myös se että toisilla lihakset kasvavat todella paljon vähemmällä duunilla ja usein sen tyyppiset ovat ns. peruslihaksiklaita jo ilman mitään treenejäkin. Päinvastaisilla geeneillä varustettu ei taatusti kasvata lihaksia missään raksalla yhtään jos edes salillakaan kunnolla. Niin määräävä tekijä genetiikka on. Maratonityyppinen ihminen jos on niin ei hänestä bodaria saa millään.

Jos on luonnostaan luustoltaan leveäharteinen niin näyttää heti lihaksikkaammalta kuin joku kapeampi kaveri salikäynneillä koska freimit vaan on niin määräävä tekivä varsinkin vaatteet päällä.

Rasvaprosentti on oleellinen juttu. Pienemmätkin lihakset näkyvät jos rasvat ovat alhaiset ja sitten taas toisaalta isommilla rasvoilla näyttää vain pullealta vaikka olisi hieman lihasta rasvan allakin.

Toisinsanoen työllä ei voi saada lihaksikasta olemusta jos geenit ei sitä hommaa puolla.

tsiispökö kirjoitti:

Sellainen isokokoinen nallekarhumies tuo turvallisuuden tunteen naisille.

Ei salilla käy mutta ehkä joskus käynyt, mutta raksalla on rotevuutensa runkoonsa hankkinut ja juustohampurilaisilla.

Tässä se nähdään, miten erilaisista jutuista naiset viehättyy. Minua ei yhtään houkuta semmoinen nallekarhumainen iskävartalo, vaan ennemmin semmoinen kestävyysurheilijatyyppinen hoikka ja jäntevä kroppa. Ei tarvitse olla juurikaan lihaksikas, tai pärjätä miesten välisessä nyrkkitappelussa, kunhan ei pelkää tarttua fyysiseenkään työhön ja jaksaa tehdä hommia koko pitkän päivän. Ehkä se johtuu siitä, että itsekin olen siro ja pienikokoinen, kovin ison ja raamikkaan miehen kanssa koen itseni liian altavastaajaksi.

Jokainen ammattiurheilija siis tennispelaajasta maratoonariin treenaa myös punttisalilla muun treenin lisäksi. Jokainen palomies treenaa painoilla saleilla, kuten myös jokainen chippendale ja paratiisihotellin nuori sinkkumies. Fyysinen työ, kuten joku lapiohomma, kuluttaa yksipuolisena liikuntana kroppaa ja näillä on sitten vaikeampi vanhuus. Samoin liiallinen salitreenaaminen suurilla painoilla rikkoo paikkoja ja itseni kaltaiset toimistorotat kärsivät liikunnan puutteesta johtuvista ongelmista. 

Ne jotka tässä ketjussa kirjoittavat sanovat että eivät pidä ulkonäöllisesti parhaina miehiä jotka treenaavat salilla, ovat tyhmiä, valehtelevat tai kuuluvat pieneen vähemmistöön.

Jos ovat vähän älykkäämpiä, mutta sekoittavat useamman tunnin päivässä treenaamisen useampaan tuntiin viikossa, tämän tämän lapsuksen antaa helpommin anteeksi.

Bull Mentulaksi ei muutu muutamien tuntien viikkotreenaamisella, vaikka siihen käyttäisi koko elämänsä. Muutamilla tunneilla salitreenaamista viikossa, hyvällä ruokavaliolla ja muutamalla viikottaisella tunnilla muuta liikuntaa voi saavuttaa paratiisihotellin nuorten miesten kropan tai surkeimman tason mikä palomiehiltä löytyy, mutta kalenteriin ei pääse mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Genetiikka on määräävä tekijä. Kehonkoostumus sekä kropan malli erityisesti. Kuten myös se että toisilla lihakset kasvavat todella paljon vähemmällä duunilla ja usein sen tyyppiset ovat ns. peruslihaksiklaita jo ilman mitään treenejäkin. Päinvastaisilla geeneillä varustettu ei taatusti kasvata lihaksia missään raksalla yhtään jos edes salillakaan kunnolla. Niin määräävä tekijä genetiikka on. Maratonityyppinen ihminen jos on niin ei hänestä bodaria saa millään.

Jos on luonnostaan luustoltaan leveäharteinen niin näyttää heti lihaksikkaammalta kuin joku kapeampi kaveri salikäynneillä koska freimit vaan on niin määräävä tekivä varsinkin vaatteet päällä.

Rasvaprosentti on oleellinen juttu. Pienemmätkin lihakset näkyvät jos rasvat ovat alhaiset ja sitten taas toisaalta isommilla rasvoilla näyttää vain pullealta vaikka olisi hieman lihasta rasvan allakin.

Toisinsanoen työllä ei voi saada lihaksikasta olemusta jos geenit ei sitä hommaa puolla.

Joskus aikoinaan luokiteltiin ihmiset ektomorfeihin, endomorfeihin ja mesomorfeihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäntevä akateeminen raksamies joka on kiinnostunut kulttuurista ja jolla on pullea lompakko.

Oho minulla on tämmöinen kotona! Käynyt yliopiston ja on raksalla töissä, lihaksikas ilman salia ja lähtee kanssani näyttelyihin.

Lompakosta en niinkään osaa sanoa.

Mutta jos joku haluaa niin tämä yksilö etsii Vantaalla asuntoa. Minä tarvitsen muutakin kuin nuo jotta haluan olla parisuhteessa.

Minun iskä oli just semmoinen :D akateemisessa työssä, mutta vapaa-ajallaan rakentanut taloa ja ulkorakennuksia, kaivanut ojia jne., lisäksi lenkkeily-, hiihto- ja suunnistusharrastukset. On pitkäkin. Ja nykyään myös hyvin varakas ja erittäin merkittävässä asemassa, mutta toki 60+ ikäinen. Ja eihän se ikinä kotona ollut, silloin nuorena ja komeana, kun piti tehdä uraa. Reippaasti itseään nuoremman vaimon on kyllä löytänyt äidistämme erottuaan.

Tuota kyllä näkee kotona. Olisi alle 40-vuotias, haluatko?

M46 kirjoitti:

Jokainen ammattiurheilija siis tennispelaajasta maratoonariin treenaa myös punttisalilla muun treenin lisäksi. Jokainen palomies treenaa painoilla saleilla, kuten myös jokainen chippendale ja paratiisihotellin nuori sinkkumies. Fyysinen työ, kuten joku lapiohomma, kuluttaa yksipuolisena liikuntana kroppaa ja näillä on sitten vaikeampi vanhuus. Samoin liiallinen salitreenaaminen suurilla painoilla rikkoo paikkoja ja itseni kaltaiset toimistorotat kärsivät liikunnan puutteesta johtuvista ongelmista. 

Ne jotka tässä ketjussa kirjoittavat sanovat että eivät pidä ulkonäöllisesti parhaina miehiä jotka treenaavat salilla, ovat tyhmiä, valehtelevat tai kuuluvat pieneen vähemmistöön.

Jos ovat vähän älykkäämpiä, mutta sekoittavat useamman tunnin päivässä treenaamisen useampaan tuntiin viikossa, tämän tämän lapsuksen antaa helpommin anteeksi.

Bull Mentulaksi ei muutu muutamien tuntien viikkotreenaamisella, vaikka siihen käyttäisi koko elämänsä. Muutamilla tunneilla salitreenaamista viikossa, hyvällä ruokavaliolla ja muutamalla viikottaisella tunnilla muuta liikuntaa voi saavuttaa paratiisihotellin nuorten miesten kropan tai surkeimman tason mikä palomiehiltä löytyy, mutta kalenteriin ei pääse mukaan.

Itse asiassa tässä ketjussa ei puhuta siitä, millaista pitää ulkonäöllisesti parhaana. Ainakin otsikossa puhutaan haluamisesta. Kaksi eri asiaa. Saatan pitää jotain urheilijaa ulkonäöllisesti parempana kuin esimerkiksi puolisoani, mutta en häntä silti haluaisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jäntevä akateeminen raksamies joka on kiinnostunut kulttuurista ja jolla on pullea lompakko.

Oho minulla on tämmöinen kotona! Käynyt yliopiston ja on raksalla töissä, lihaksikas ilman salia ja lähtee kanssani näyttelyihin.

Lompakosta en niinkään osaa sanoa.

Mutta jos joku haluaa niin tämä yksilö etsii Vantaalla asuntoa. Minä tarvitsen muutakin kuin nuo jotta haluan olla parisuhteessa.

Minun iskä oli just semmoinen :D akateemisessa työssä, mutta vapaa-ajallaan rakentanut taloa ja ulkorakennuksia, kaivanut ojia jne., lisäksi lenkkeily-, hiihto- ja suunnistusharrastukset. On pitkäkin. Ja nykyään myös hyvin varakas ja erittäin merkittävässä asemassa, mutta toki 60+ ikäinen. Ja eihän se ikinä kotona ollut, silloin nuorena ja komeana, kun piti tehdä uraa. Reippaasti itseään nuoremman vaimon on kyllä löytänyt äidistämme erottuaan.

Tuota kyllä näkee kotona. Olisi alle 40-vuotias, haluatko?

Ei kiitos. Minulla on kotona vähän vähemmän koulutettu ja ei niin atleettinen toimistorotta, mutta hän on muuten oikein hyvä ja täyttää juurikin ne muut tarvittavat ominaisuudet. Enkä halua muuttaa Vantaalle.

Vierailija kirjoitti:

Työstä, urheilusta tms saadut sopusuhtaiset lihakset on ihanat. Kuka tahansa turhapuro saa pumpattua lihakset salilla.

No ei todellakaan saa. 

M46 kirjoitti:

Jokainen ammattiurheilija siis tennispelaajasta maratoonariin treenaa myös punttisalilla muun treenin lisäksi. Jokainen palomies treenaa painoilla saleilla, kuten myös jokainen chippendale ja paratiisihotellin nuori sinkkumies. Fyysinen työ, kuten joku lapiohomma, kuluttaa yksipuolisena liikuntana kroppaa ja näillä on sitten vaikeampi vanhuus. Samoin liiallinen salitreenaaminen suurilla painoilla rikkoo paikkoja ja itseni kaltaiset toimistorotat kärsivät liikunnan puutteesta johtuvista ongelmista. 

Ne jotka tässä ketjussa kirjoittavat sanovat että eivät pidä ulkonäöllisesti parhaina miehiä jotka treenaavat salilla, ovat tyhmiä, valehtelevat tai kuuluvat pieneen vähemmistöön.

Jos ovat vähän älykkäämpiä, mutta sekoittavat useamman tunnin päivässä treenaamisen useampaan tuntiin viikossa, tämän tämän lapsuksen antaa helpommin anteeksi.

Bull Mentulaksi ei muutu muutamien tuntien viikkotreenaamisella, vaikka siihen käyttäisi koko elämänsä. Muutamilla tunneilla salitreenaamista viikossa, hyvällä ruokavaliolla ja muutamalla viikottaisella tunnilla muuta liikuntaa voi saavuttaa paratiisihotellin nuorten miesten kropan tai surkeimman tason mikä palomiehiltä löytyy, mutta kalenteriin ei pääse mukaan.

Aika moni täällä on sanonut, ettei ole mitään salitreenaamista vastaan, jos se on vaan yksi osa liikuntaharrastusta eikä elämän keskipiste. Ja että ulkoisesti miellyttävin ei tarkoita samaa kuin se, mitä tosiasiassa halutaan kumppaniksi.

Vierailija kirjoitti:

tsiispökö kirjoitti:

Sellainen isokokoinen nallekarhumies tuo turvallisuuden tunteen naisille.

Ei salilla käy mutta ehkä joskus käynyt, mutta raksalla on rotevuutensa runkoonsa hankkinut ja juustohampurilaisilla.

Tässä se nähdään, miten erilaisista jutuista naiset viehättyy. Minua ei yhtään houkuta semmoinen nallekarhumainen iskävartalo, vaan ennemmin semmoinen kestävyysurheilijatyyppinen hoikka ja jäntevä kroppa. Ei tarvitse olla juurikaan lihaksikas, tai pärjätä miesten välisessä nyrkkitappelussa, kunhan ei pelkää tarttua fyysiseenkään työhön ja jaksaa tehdä hommia koko pitkän päivän. Ehkä se johtuu siitä, että itsekin olen siro ja pienikokoinen, kovin ison ja raamikkaan miehen kanssa koen itseni liian altavastaajaksi.

Minustakin sellainen nälkäisen oloinen, hoikka ja vähän luihu jopa on aika kuuma. Kokemuksen mukaan ne ovat myös kestävimpiä ja parhaiten varusteltuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsiispökö kirjoitti:

Sellainen isokokoinen nallekarhumies tuo turvallisuuden tunteen naisille.

Ei salilla käy mutta ehkä joskus käynyt, mutta raksalla on rotevuutensa runkoonsa hankkinut ja juustohampurilaisilla.

Tässä se nähdään, miten erilaisista jutuista naiset viehättyy. Minua ei yhtään houkuta semmoinen nallekarhumainen iskävartalo, vaan ennemmin semmoinen kestävyysurheilijatyyppinen hoikka ja jäntevä kroppa. Ei tarvitse olla juurikaan lihaksikas, tai pärjätä miesten välisessä nyrkkitappelussa, kunhan ei pelkää tarttua fyysiseenkään työhön ja jaksaa tehdä hommia koko pitkän päivän. Ehkä se johtuu siitä, että itsekin olen siro ja pienikokoinen, kovin ison ja raamikkaan miehen kanssa koen itseni liian altavastaajaksi.

Minustakin sellainen nälkäisen oloinen, hoikka ja vähän luihu jopa on aika kuuma. Kokemuksen mukaan ne ovat myös kestävimpiä ja parhaiten varusteltuja.

Tuo on totta. Jokainen 10kg ylipainoa pienentää 1,5cm pituutta.

Esimerkiksi Cristiano Ronaldolla on oikein hieno kroppa, jonka ylläpitoon hän tekee varmasti ihan hirveän määrän työtä. Alusvaatemainoksissa se näyttääkin hyvältä.

Mutta en voisi kuvitella seurustelevan tuon näköisen miehen kanssa. Ensinnäkin se kroppa tosiaan vaatii hyvin kurinalaista elämää ja toisekseen en ole itsekään mikään malli, vaikka hoikka ja ihan urheilullinenkin olen. "Oikeissa" miehissä (eli niissä, joiden kanssa voisi harkita seurustelua) tykkään siitä, että salilla on käyty, mutta ei tartte eikä pidä näyttää rasvattomalta huippu-urheilijalta. 

murtomaahiihtäjä on hotein kirjoitti:

Oma isäni on alkiolainen.

Työnteko ja urheilu on ollut hänelle kaikki kaikessa.

Ajattelin että isä mieltyisi poikaystävääni, kun on salipelle ja vapariakin harrastanut. Toisin kävi.

Isä aluksi pisti poikaystävän hakkaamaan halkoja mökillä noin neljäksi tunniksi. Piti saada valmiiksi aamupäivällä. Poikaystävä jaksoi puolituntia ja hyytyi. Oma ennätykseni halkojen hakkaamisessa on reilun työpäivän verran. Kyseessähän on enemmän tekniikka kuin voima, mutta ei kaupunkipoikaystävä sitä osanut.

Isä ei tykännyt yhtään. Saunan jälkeen isä oli ottanut kolme olutta, hän oli jo niihin aikoihin 54v. Poikaystävä oli 22v. Vaparia ja salia takana seitsemän vuotta.

Isä haastoi leikkimieliseen painiin ja hyväksyi sparrimieliset lyönnit ja potkut.

Isä pärjäsi pelkällä lonkkaheitolla joka kerta kun meni lähiotteluksi. Niskalenkillä sai poikaystävän luovuttamaan. Isällä on kahdeksankymmentä luvulta karaten toisen asteen vyö.

Hän torjui lyönnit ja potkut ja siirtyi heti lukkoihin tai painiin. Hän on myös seitsemänkymmentä luvulla voittanut junnujen kisoissa mitaleja. Poikaystävä (ex) myös oli sen verran kokematon sparraaja että tulistui jatkuvista tappioista ja yritti potkaista liian kovaa isääni. Isän keskustalainen jakaus meni silmille väännön aikana ja päätyi torjunnan jälkeen hallintaotteeseen. Lopulta niskalenkissä poikaystävän piti luovuttaa.

Osoitti heikkoa urheiluhenkeä kiroilemalla. Eikä sunnuntaina lähtenyt perheen mukana kirkkoonkaan.

Siksi ex. Miehen pitää olla kuin murtomaahiihtäjä. Salipellet ja kondomit täynnä pyöreitä pikkukiviä vartalot on niin so last season.

Jos oma vanha keskustalainen isä pistää nuoren salilla käyneen kamppailu-urheilijan nippuun ja ei jaksa hakata halkoja puolta tuntia pidempään, niin se on vaihdon paikka.

Murtomaahiihtäjä tai jalkapalloilija 20-30 rasvaprosentilla on hotein ja kovimmassa kunnossa. Rasvaa on sopivasti että jaksaa helposti niukissa olosuhteissa ketoosissa jaksaata  ja jaksaata.

Rasvaprosentit tuovat myös rotevuutta ja koko kasvaa, massa kasvaa ja sitä kautta on voimatehoja enemmän.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies muodosti kroppansa ammattisotilaana siinä duunin sivussa, joten oli tavatessamme juuri tällainen ilman punttien nostelua hiottu veistos.

Mua viehättää siinä sama kuin työkoirassa - toimintakyky ja tarkoituksenmukaisuus. Se on todellista upeutta, kun voima ja taito yhdistyvät suorittamaan tehtävänsä ilman mitään turhaa tai ylimääräistä. Tottakai se sytyttää jotain ihmisen liskoaivoissa, miksi muuten urheilu olisi niin suosittua.

Nykyään mieheni on toimistohommissa ja plösähtänyt normaalin ihmisen näköiseksi, mutta on se halkoja hakatessaan, soutaessaan ja mua sänkyyn kantaessaan aika kuuma :)

Suurin osa ammattisotilaista käy salilla. Työstä suurin osa ei ole mitenkään fyysisesti rasittavaa ja silloinkin kun se on niin kyseessä on lähinnä juoksemista ja kävelyä, jotka eivät lihaksia pahemmin kasvata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

tsiispökö kirjoitti:

Sellainen isokokoinen nallekarhumies tuo turvallisuuden tunteen naisille.

Ei salilla käy mutta ehkä joskus käynyt, mutta raksalla on rotevuutensa runkoonsa hankkinut ja juustohampurilaisilla.

Tässä se nähdään, miten erilaisista jutuista naiset viehättyy. Minua ei yhtään houkuta semmoinen nallekarhumainen iskävartalo, vaan ennemmin semmoinen kestävyysurheilijatyyppinen hoikka ja jäntevä kroppa. Ei tarvitse olla juurikaan lihaksikas, tai pärjätä miesten välisessä nyrkkitappelussa, kunhan ei pelkää tarttua fyysiseenkään työhön ja jaksaa tehdä hommia koko pitkän päivän. Ehkä se johtuu siitä, että itsekin olen siro ja pienikokoinen, kovin ison ja raamikkaan miehen kanssa koen itseni liian altavastaajaksi.

Minustakin sellainen nälkäisen oloinen, hoikka ja vähän luihu jopa on aika kuuma. Kokemuksen mukaan ne ovat myös kestävimpiä ja parhaiten varusteltuja.

Laihat pirinarkkarit kyllä totisesti jaksavat pitkää päivää etsiä jalkaisinkin huumettaan ja käy ihan työnteosta varmasti. Tuskin kerkeävät syömään mitään, kun ainetta pitää hommata jostain ja varastaa tavaraa jostain rahoittaakseen näätämäisen elämänsä.

Aineen nauttimisen jälkeen valvovat sitten pitkään ja jaksavat totisesti kestävästi vaikka mitä sekopäistä.

Itse pidän enemmän rasvaisemmista kuin ns. narkkarilookista.

Väitän että sellainen Tauno Palon ja Rautavaaran tyylinen jäntevä ja vähän silavainen jaksaa kuitenkin pidempään kuin nämä ihailemasi narkkarit. Ihan pelkkä rasvaprosentti lisää mahdollisuuksia selvitä pidempään arktisissa olosuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työstä, urheilusta tms saadut sopusuhtaiset lihakset on ihanat. Kuka tahansa turhapuro saa pumpattua lihakset salilla.

No ei todellakaan saa. 

Pieni vähemmistö saavuttaa selvästi lihaksikkaan kehon paksulla lihasmassalla, miehistäkään. Se vaatii niin kovaa työtä, että useimmilla miehillä ei ole siihen kykyä tai mielenkiintoa. Numeroissa mitaten 5-6 vuotta säännöllistä harjoittelua yhä raskaammin painoin, riittävää syömistä ja riittävää palautumista.