Miksi mennä naimisiin?
Kertokaa onko nyky-yhteiskunnassa enää mitään järkeä mennä naimisiin. Onko naimisiinmeno vain joku rakkauden osoitus ja muille näyttäminen vai mikä?
Yritän ymmärtää eronnutta miesystävääni ja tulevaisuuttamme. Tuntuisi omituiselta mennä hänen kanssaan naimisiin kun on jo jollekin muulle luvannut ikuista rakkauttaan ja mietin jääkö asia sitten myöhemmin itseäni harmittamaan kun en naimisiin "pääse" (ellen saa sitten tuota solmua päässäni auki).
Kommentit (55)
[quote author="Vierailija" time="21.11.2014 klo 15:01"]
Ei tarvitse tehdä testamenttia. Olemme veloja eli vapaaehtoisesti lapsettomia. Näin perimme toisemme.
[/quote]
Jos vela ei ole naimisssa vela ei peri
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:47"]
Avioliitto on kirkollinen sakramentti jossa mennään hakemaan liitolle Jumalan siunaus.
Se miksi ei uskovat niin tekevät on kunkin oma juttu. Joku uskoo että liitto vahvistuu pelkästään sillä. Ikäänkuin se olisi lupaus ikuisesta rakkaudesta? - Mitä Jumalan edessä tehty lupaus merkitsee sellaiselle joka ei usko Jumalaan?
[/quote]
Paitsi että aivoliitto ei ole sakramentti. Evankelis-luterilaisessa kirkossa on vain kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen. Avioliitto on alkujaankin maallinen, omaisuudenjakoon liittyvä sopimus.
Jos on jo aikansa vitkutellut ja lapsiakin on syntynyt, kasvaa kynnys mennä naimisiin. Kukaan ei enää odota mitään, et kuitenkaan viitsisi enää järkätä mitään hienoja häitä pukuineen, molemmat ei olis enää hääkuvissa hehkeimmillään jne. Kahdestaan naimisiin karkaaminen taas loukkaisi sukulaisia. Siksi kannattaisi mennä naimisiin siinä vaiheessa kun yhteistä taivalta on vaellettu 1-7 vuotta. Silloin olisi vielä tarpeeksi rakastunut, mutta ei enää ehkä täydessä huumassa.
Minä olen seurustellut 5 vuotta. Meillä molemmilla on lapsia, olemme reilu kolmekymppisiä. Ei asuta yhdessä.
Turha haaveilla naimisiin menosta tai edes yhteisestä kodista. Onkohan niin että kaikki mitä meiltä joskus jää, menee lapsille, ei toiselle. Eksät on unohdettu kyllä mutta lapset menee molemmilla ykköiseksi.
En tiedä mitä tehdä. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsia on. Asunto molempien nimissä. Kannattaako enää mennä naimisiin edes, ei tunnu enää miltään alkuhuumaltakaan.
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:55"]
En tiedä mitä tehdä. Ollaan oltu yli 10v yhdessä ja lapsia on. Asunto molempien nimissä. Kannattaako enää mennä naimisiin edes, ei tunnu enää miltään alkuhuumaltakaan.
[/quote]
Sama tilanne, ollaan oltu vähän pidempäänkin yhdessä, en näe enää todellista syytä virallistaa näin pitkää suhdetta.
Miten rakkaus ja avioliitto liittyvät toisiinsa?
Ja avopuolisoiden oikeudet lisääntyvät koko ajan. Ja esimerkiksi voi testamentata omaisuuden ja isyyden voi tunnustaa muutenkin, pankista saa lainaakin vaikka ei ole naimisissa.
Miten rakkaus ja avioliitto liittyvät toisiinsa?
Ja avopuolisoiden oikeudet lisääntyvät koko ajan. Ja esimerkiksi voi testamentata omaisuuden ja isyyden voi tunnustaa muutenkin, pankista saa lainaakin vaikka ei ole naimisissa.
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 17:16"]
Puolisoa EI peri, jos tällä on rintaperillisiä. Leski voi saada tasinkoa sen verran, että hänellä on omistuksessaan 50% kuolinpesästä. Testamentilla voi puolisokin toki periä, jolloin hän saa joko hallintaoikeuden tai omistusoikeuden kuolleen omaisuuteen. tällöinkin jos on rintaperillisiä, he voivat saada lakiosansa, jos haluavat. Leski voi pitää hallinnassaan perheen vakinaisen asunnon irtaimistoineen yksinkertaisella ilmoituksella pesäselvityksessä. Se ei kuitenkaan tarkoita omistusoikeutta ko. omaisuuteen.
[/quote]
Entä jos leskellä on lapsia, jotka eivät ole sen puolison, joka kuoli ja jonka omaisuutta leski muka vain "hallitsee"? Kun leski sitten kuolee, voiko sen aiemmin kuolleen, omaisuuden hankkineen osapuolen jälkikasvu heiluttaa seteleille, jotka valuvat lesken lapsille?
Jos vastaus on kyllä, sanoisin, että leski kyllä "perii" ja saivartelu asiasta on turhaa. Tai voiko leski testamentata "hallinoimastaan" omaisuudesta kelle haluaa?
[quote author="Vierailija" time="16.11.2014 klo 22:39"]
Jos on jo aikansa vitkutellut ja lapsiakin on syntynyt, kasvaa kynnys mennä naimisiin. Kukaan ei enää odota mitään, et kuitenkaan viitsisi enää järkätä mitään hienoja häitä pukuineen, molemmat ei olis enää hääkuvissa hehkeimmillään jne. Kahdestaan naimisiin karkaaminen taas loukkaisi sukulaisia. Siksi kannattaisi mennä naimisiin siinä vaiheessa kun yhteistä taivalta on vaellettu 1-7 vuotta. Silloin olisi vielä tarpeeksi rakastunut, mutta ei enää ehkä täydessä huumassa.
[/quote]
Uskomatonta vaihtoehtojen lukitsemisia "sukulaisetkin loukkaantuvat", "ei olla enää hääkuvissa hehkeimmillään" wtf? Miksi sä haluat naimisiin??
Nostetaan kerran vielä, hyvä aihe!
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 00:47"]
Avioliitto on kirkollinen sakramentti jossa mennään hakemaan liitolle Jumalan siunaus.
Se miksi ei uskovat niin tekevät on kunkin oma juttu. Joku uskoo että liitto vahvistuu pelkästään sillä. Ikäänkuin se olisi lupaus ikuisesta rakkaudesta? - Mitä Jumalan edessä tehty lupaus merkitsee sellaiselle joka ei usko Jumalaan?
[/quote]
Pöhpöh, avioliitto on ennen kaikkea oikeudellinen toimenpide. Maistraattivihkimys on ihan yhtä laillinen kuin kirkollinen vihkiminenkin. Minusta kirkolta pitäisi ottaa vihkimisoikeus kokonaan pois, halukkaat voisivat sitten hakea lisäksi kirkollisen siunauksen liitolleen.