Syöpäsairaiden nimenhuuto. Vertaistukiketju, ettei olla yksin.

Hakeutukaa yksityiselle niin homma on kohta ohi.

Rintasyöpä, tosin jo parantunut. Kovat oli hoidot mutta selvisin.

Ap, niin se varmasti on, ettei siinä se puoliso voi täysin sairastuneen fiiliksiä ymmärtää. Mutta tiedätkö, ei se sairastunutkaan voi ymmärtää puolison hätää ja sitä, että puoliso on aika hakusessa sen suhteen, miatä sairastunut toivoisi hänen tekevän. Ainakaan oma mieheni ei ole viestinyt mitenkään, haluaisiko jutella ja jos niin miten... Olen sanonut hänelle, että olen valmis juttelemaan ja kuuntelemaan koska tahansa, mutta koska muistan, miten hän ahdistui tunteiden läpikäymisestä äidinsä sairauden aikana, en väkisin ota asiaa puheeksi, vaan annan hänen tehdä aloitteen itse.

Että ei se puolisonkaan osa ihan helppo ole, kun harva meistä on ajatustenlukija, ja osaa sanatta vaistota, miten sairastunut haluaa itseään tuettavan missäkin tilanteessa...

Itselläni muuten on muita vakavia sairauksia, joten kuolemanpelko sinänsä on hyvinkin tuttua. Mutta joo, tuota syövän hoitoprosessin vaikuttavuutta kuntoon en omakohtaisesti tunne.

Saako kysyä, missä vaiheessa tautisi/hoitosi on ja millainen ennuste sinulla on? 

Miehelläni ei ole merkittäviä etäpesäkkeitä, paitsi pieniä pistemäisiä imusolmukkeissa, mutta ne leikataan joka tapauksessa aina pois. Nyt yritetään sädehoidolla pienentää kasvainta, ettei tarvitsisi poistaa peräaukkoa (kasvain lähellä sulkijalihaksia) ja tehdä pysyvää avannetta.

Sori, siis 9=2

On syöpä. Se leikattiin, kahdessa kontrollissa ei mitään, mutta nyt taas tutkimuksissa. Joku on ja tutkimukset kiireellisinä. Mitään aavistuksia lääkärit ei kerro, joten tiedän vain tulevat tutkimukset ja tietenkin netin avulla arvaan taas pahinta ja toivon helpointa.

Oli varmasti liikaa toivottu että tämä ketju pysyisi tsemppiketjuna niille jotka tsemppiä kaipaavat. Mutta ei, aina pitää ilmestyä joku vittuilija paikalle.

Mun mies on leikattu ja nyt mennään sytostaateilla. Rankkaa on molemmilla mutta meillä on aika tuore suhde. Rakkaus kantaa meitä hyvin <3

Syöpä täälläkin, (olin 32v kun todettiin).

Ja turha löpistä jostain yksityisen puolen hoidoista, se on aika minimaalista mitä tällä saralla tarjotaan. Esim. minun syöpäni hoitoja saa Suomessa ainoastaan yliopistosairaaloissa.

Mukana, läheisellä haimasyöpä

Rintasyöpä. Hoidot kesken. Ja ikää 33.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:16"]

Oli varmasti liikaa toivottu että tämä ketju pysyisi tsemppiketjuna niille jotka tsemppiä kaipaavat. Mutta ei, aina pitää ilmestyä joku vittuilija paikalle.

Mun mies on leikattu ja nyt mennään sytostaateilla. Rankkaa on molemmilla mutta meillä on aika tuore suhde. Rakkaus kantaa meitä hyvin <3

[/quote]

Niin mä olen siis haimasyöpää sairastavan vaimo, vastaaja nro 4.

Täällä leukemia. Hyvässä kunnossa, siis minä ei tauti =)

kun se todettiin silloin kyllä itkeskelin etten näe lasten kasvavan.  Onneksi kävi hyvin.

jaksamista kaikille!

Suuret tsempit teille kaikille! <3 Vuosi sitten läheiselläni todettiin rintasyöpä ja se saatiin leikattua onnistuneesti. Toivon, että olette kaikki yhtä onnekkaita :)

Kohdunkaulan syöpä täällä tosin jo voiton puolella. Viimeisestä leikkauksista kuukausi.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:08"]

Hakeutukaa yksityiselle niin homma on kohta ohi.

[/quote]

No tulihan sitä mustaa huumoriakin, homma on tosiaankin kohta ohi, sillä yksityisellä ei ole mitään mahdollisuuksia antaa kunnollisia syöpähoitoja.

Mukana! Vaikken vielä syöpä diagnoosia ole saanut, ensi viikkolla selviää.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:12"]

Saako kysyä, missä vaiheessa tautisi/hoitosi on ja millainen ennuste sinulla on? 

[/quote]

Minulla on ensimmäisen asteen melanooma, jonka ennuste on hyvä. Odottelen parhaillaan patologin tuloksia lisäleikkauksesta. Olen toiveikas, koska lääkäritkin olivat todella optimistisia. Opettelen tässä samalla elämään tämän taudin kanssa. Jotenkin tämä tuntuu sellaiselta taudilta joka voi tulla koska vaan uudestaan. Vaikka ei krooninen olekaan. Voihan tietysti muissakin tapauksissa tauti uusiutua, mutta pääkoppa työstää nyt tässä vaiheessa. Kuolemanpelkoa en enää niin kovin ajattele.

Itse olen valinnut avoimen linjan ja sanonut läheisille, että kaikille saa puhua, koska itsekin puhun. Mies oli aluksi raivoissaan, koska hänen äitinsä "uskalsi" kysellä ja jutella. Mutta mies oli itse myös shokissa. Omalla tavallaan tässä sairastuu koko perhe.

Jos teillä on lapsia, niin miten olette heille kertoneet?

ap

Tarpeellinen ketju. Kiitos.
Mulla selviää vasta joulukuun alussa, siis onko syöpä vai ei. En ole ehtinyt vielä ajattelemaan asiaa, kun kolme pientä lasta juoksuttaa liikaa. Niin ja olen 34v.

Me emme ole halunneet tietää miehen henkilökohtaista ennustetta mutta yleisesti ottaen haimasyövän ennuste on todella huono :( Eletään kuitenkin toivossa että juuri hän on se tilastopoikkeama joka paranee. Miehellä on lapsia edellisestä liitosta, he suhtautuvat asiaan tyynesti. Eivät ehkä ymmärrä tilanteen vakavuutta. Minä mietin kuolemaa usein. Hautajaisetkin on suunniteltu, samoin mietitty käytännön asioita valmiiksi. Se on mun tapana selvitä päivästä toiseen. Me puhutaan tästä aina ja kaikille ja Facessa asia on julkinen meidän tutuille. Puhuminen tekee tosi hyvää.

Peräsuolessa mullakin, onneksi sen verran kaukana sulkijalihaksesta että ei tule pysyvää avannetta. Kohtu tosin joudutaan todennäköisesti poistamaan samalla kun kasvain leikataan eli meidän lapsiluku on nyt sitten satavarmasti täynnä. (oli kyllä 99% varmasti jo ennestäänkin, tämä ei ole iso asia minulle).

Leikkaus on parin viikon päästä.

N36

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:32"]

Täällä leukemia. Hyvässä kunnossa, siis minä ei tauti =)

kun se todettiin silloin kyllä itkeskelin etten näe lasten kasvavan.  Onneksi kävi hyvin.

jaksamista kaikille!

[/quote]

Minulla myös myeloproliferatiivinen, mutta sen verran harvinainen, ettenpä tarkenna. Yksi siihen liittyvä kasvain on operoitu. Hematologi seuraa ja hyvin menee tällä hetkellä. En ainakaan vielä tiedä onko nyt mitään vakavampaa, kun taas tutkitaan.