Lue keskustelun säännöt.
Asun vielä 25-vuotiaana vanhemmillani!
13.11.2014 |
Enkä todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen työttömänä, asun pienehkössä kaupungissa Keski-Suomessa. Työn saaminen tuntuu, noh, epätodennäköiseltä. Saan laitettua lähes koko työttömyyskorvaukseni säästöön, menoja on n. 100e kuukaudessa. Tästä säästämisestä on tullut pakkomielle, en raaski ostaa enää mitään ja pihistelen hullun lailla. Olo on todella turvaton, ikään kuin en olisi oman elämäni herrana. Tästä päästääkin itse ongelmaan: en pysty tosissani edes miettimään omille muuttoa, KOSKA stressaan tulevaa niin paljon. Miten paljon täytyisi olla säästössä, ettei vahingossakaan joudu sillan alle/huumelähiöön asumaan? Entä jos tulevaisuudessa mitään tukia ei ole mahdollista saada, työllistymiseenkään ei voi luottaa? Entä jos saan karenssin (omasta tai toimiston mokasta, teen kyllä kaiken mitä "täytyy")? Nyt olen kuitenkin turvassa, kun on katto pään päällä ja muutenkin kaikki tarvittava.
No, sitten näihin oloihin. Yhteiselo vanhempieni kanssa sujuu hyvin, olemme ihan toimiva yksikkö. He ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä mikään ei kannata. Ei kannata muuttaa, nyt on kaikki hyvin. Muutos pelottaa, ehkä minäkin olen perinyt sen jatkuvan pelkäämisen sieltä. Lisäksi nyt on niin, että olemme kaikki työttömiä. Tämä on sitä WT:tä. Toisinaan ei huvita edes nousta sängystä ylös, koska tiedän, etten saa olla yksin kotona. Kaipaan yksin olemista, ja se olisikin tärkein syy muuttaa yksin asumaan. Nauttisin todella paljon siitä, kun saisin tepastella vaikka alasti kotona, siivota yöllä tai juoda kahvia parvekkeella.
Ahdistaisi maksaa vuokraa, tai lähinnä ajattelen sen menon vuositasolla. Esimerkiksi 500e/kk on vuodessa 6 tonnia, viidessä vuodessa 30k... Tämä ajattelu on osa tuota säästämisvimmaani, en ikäänkuin osaa elää hetkessä ja ajatella, mistä kaikesta hyvästä tuossa maksaisin.
Tässä "vastuuttomuudessa" on myös se hyvä puoli, että voin romahtaa milloin tahansa. Ei ole pakko pitää mitään korttitaloa pystyssä, jos ei jaksa. Näitä päiviä tulee enemmän kuin normaalilla ihmisellä.
Mitä ajatuksia herättää? Olen luuseri ja omituinen, tiedän sen jo.
Kommentit (30)
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:47"]Mene töihin!
Ihan mihin vain.
Kaikki muu sitten järjestyy pikkuhiljaa, mutta tuo on se ensimmäinen askel.
[/quote]
Niin, töihin vaan mennään :D ratkaisit juuri kaikkien työttömien ongelmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin sinne töihin, ihan mihin töihin vaan, mennään kuin vettä vaan.
"Mene töihin! Ihan mihin vain."
Menen töihin sitten kun joku ottaa töihin :)
"Eli nyt vaan esim. lähihoitajaksi lukemaan."
Olen miettinyt tuota ammattia, töitä todellakin riittäisi. Aiheuttaisiko (lievähkö) sosiaalisten tilanteiden pelko ja arkuus jotain ongelmia työskentelyssä?
"Tuo 8000 euroa on pieni raha vuosien tasolla perheellisellä esim. Se tuntuu sinusta isolle rahalle"
En ole sanonut, että on iso raha. Niinkuin sanoit - eihän se ole juuri mitään, enkä minä uskalla sen (tai epävarmojen tukien) varaan heittäytyä. Vaikka olisi tilillä 100k e, niin sekin on pelkkä kärpäsen paska.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:50"]
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:47"]Mene töihin! Ihan mihin vain. Kaikki muu sitten järjestyy pikkuhiljaa, mutta tuo on se ensimmäinen askel. [/quote] Niin, töihin vaan mennään :D ratkaisit juuri kaikkien työttömien ongelmat!
[/quote]
Ei kaikki varmasti voikaan mennä, mutta ap voi. Ap on työnhaussa todella hyvässä asemassa, koska hän on työiältään priimaa, ei perhettä tai muita riippuvuustekijöitä jotka rajoittaisivat työn perässä muuttoa, koulutus löytyy jne.
Jos halukkuutta työntekoon on, niin soitto vuokrafirmaan ja tekemään niitä 4h paskaduunivuoroja. Siitä se lähtee. :)
Jotenkin vaikuttaa että olet eksyksissä ja jäänyt ansaan siihen helppoon ja turvalliseen elämään.
Mutta faktaa on että et ole enää lapsi, teini tai edes nuori aikuinen vaan olet aikuinen ihminen jolla pitäisi olla aikuisen ihmisen velvollisuudet ja vapaudet.
Jos et saa töitä niin opiskele lisää.
Ja kaikki pelot ja fobiat ja pakkomielteet vain lisääntyy vuosi vuodelta kun haudot niitä mietteitä siellä vanhempien helmoissa. Joten hae apua ajoissa ja käy juttelemassa omasta elämäntilanteesta ammatti-ihmisen kanssa. Onko sinulla ystäviä tai oletko koskaan seurustellut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Jotenkin vaikuttaa että olet eksyksissä ja jäänyt ansaan siihen helppoon ja turvalliseen elämään."
Totta! Tiedostan tämän itsekin. Pelkään ottaa riskejä, näen pessimistinä yleensä sen huonon vaihtoehdon todennäköisempänä - tässä tapauksessa siis sen, että kun otan ratkaisevan askeleen, asiat muuttuvat huonommiksi, eivät paremmiksi. On ystäviä, seurustellut en ole (se olisi joskus saattanutkin olla ratkaiseva tekijä).
"Tälläisessä parisuhteessa on 100% varmuudella alussa riitaa rahasta. Jos toinen ei ole koskaan asunut yksin, ja toinen on tottunut maksaan laskuja ja huolehtimaan omasta elämästä. Niin toisella ei välttämättä ole realistista kuvaa, mitä jotkut asiat oikeasti maksaa/vaatii."
Ei huolta, lapsia en ole tekemässä, miestäkään tuskin tulee löytymään (eikä sitä ehkä tarvitsekaan löytyä). Sen haluan sanoa, etten missään tapauksessa aio tästä hypätä kenenkään toisen elätettäväksi, vaikka sellainen mahdollisuus ilmaantuisikin. Uskallan myös sanoa, että juurikin se tieto siitä mitä asiat maksavat/vaativat, pitää minua paikoillani. Olen myös todella tarkka rahoistani ja väitän osaavani hoitaa raha-asiani ihan hyvin.
"Ap oletko ainut lapsi? Jos et, asuuko sisaruksesi myös kotona vai onko muuttanut?"
En ole ainut lapsi, muut ovat muuttaneet.
ap
Nuorena pitää uskaltaa elää ja nyt olet työntänyt pään pensaaseen. Lähde pieneltä paikkakunnalta ja ala vaikka opiskelemaan tai hanki työpaikka. Eihän tosta tule mitään että säästät jostain pienestä työttömyysrahasta ha samalla jätät elämän elämästä ja makaat sängyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, käytä kaikki aika hyödyksi. Vaikka et saisi töitä, harrasta jotain! Käy kursseja. Esim työttömät saa käydä ilmaiseksi kerran vuodessa kansalaisopistonkurssin. Ja on monia juttuja mitä voi harrastaa ilmaiseksi. Kuulostaa sitten paremmalta, kun pääset työhaastatteluun.. Että olet edes yrittänyt olla jollain tapaa aktiivinen, etkä vain nukkunut kotona. Oletko miettinyt työharjoittelua tai palkkatuettua työtä alalta joka kiinnostaa? Rikastumaan noissa ei pääse, mutta työkomusta karttuisi. Oletko koskaan ollut palkkatöissä?
Miten vanhempasi tulevat toimeen, maksatko heille ollenkaan siitä että asut kotona? Itse en nimittäin antaisi oman aikuisen lapsen olla ilmaiseksi kotona. Vaan olisi myös lapsen velvollisuus osallistua asumiskuluihin, kuten ruokaan.
Oletko käynyt sosiaalitoimistossa kysymässä, tuetusta asumisesta? Monella on harhaluulo, että tämä palvelu on vain ongelmanuorille tms. Mutta tämä on tarkoitettu myös kaltaisillesi, jotka haluaisi itsenäistyä.
Kuinka paljon sinulla on säästössä rahaa? Onko vanhemmillasi omistusasunto? Olisiko sinulla riittävä summa asunnon käsirahaksi, jos vanhempasi takaisi asuntolainan?
Raha on katoavaista, mitä ei saa mukaansa kun kuolee. Nauti siitä nyt, kun elät. Sillä elät vain kerran! :)
Eikö sun sisarukset sano mitään/ole kateellisia kun loisit kotona? Itse olisin katkera.. Vai maksaako vanhempasi myös muiden kotoa muuttaneiden lasten kuluja?
Eiköhän kannata opiskella ammatti, jossa on kysyntää tekijöille. Muuten makaat loppuelämän kotona. Eli nyt vaan esim. lähihoitajaksi lukemaan. Voi vaikka perustaa oman yrityksen, jossa hoidat vanhusten asioita tms. Olet niin nuori, että miksi ihmeessä istut vain kotona? Opiskele kieliä, harrasta jne. Tuo 8000 euroa on pieni raha vuosien tasolla perheellisellä esim. Se tuntuu sinusta isolle rahalle, mutta meillä 5 hengen perhe käyttää sen 2 kuukaudessa normaaliin elämään. Älä aikaile koulutuksen kanssa. Nykyään kyllä on vaikea työllistyä jos 40 vuotta on viettänyt vanhempien helmoissa tv:tä katsellen! Niitäkin on työttömänä, jotka on opiskelleet yliopistossa ja olleet satunnaisesti töissä edes.