Lue keskustelun säännöt.
Asun vielä 25-vuotiaana vanhemmillani!
13.11.2014 |
Enkä todellakaan tiedä, mitä pitäisi tehdä. Olen työttömänä, asun pienehkössä kaupungissa Keski-Suomessa. Työn saaminen tuntuu, noh, epätodennäköiseltä. Saan laitettua lähes koko työttömyyskorvaukseni säästöön, menoja on n. 100e kuukaudessa. Tästä säästämisestä on tullut pakkomielle, en raaski ostaa enää mitään ja pihistelen hullun lailla. Olo on todella turvaton, ikään kuin en olisi oman elämäni herrana. Tästä päästääkin itse ongelmaan: en pysty tosissani edes miettimään omille muuttoa, KOSKA stressaan tulevaa niin paljon. Miten paljon täytyisi olla säästössä, ettei vahingossakaan joudu sillan alle/huumelähiöön asumaan? Entä jos tulevaisuudessa mitään tukia ei ole mahdollista saada, työllistymiseenkään ei voi luottaa? Entä jos saan karenssin (omasta tai toimiston mokasta, teen kyllä kaiken mitä "täytyy")? Nyt olen kuitenkin turvassa, kun on katto pään päällä ja muutenkin kaikki tarvittava.
No, sitten näihin oloihin. Yhteiselo vanhempieni kanssa sujuu hyvin, olemme ihan toimiva yksikkö. He ovat niitä ihmisiä, joiden mielestä mikään ei kannata. Ei kannata muuttaa, nyt on kaikki hyvin. Muutos pelottaa, ehkä minäkin olen perinyt sen jatkuvan pelkäämisen sieltä. Lisäksi nyt on niin, että olemme kaikki työttömiä. Tämä on sitä WT:tä. Toisinaan ei huvita edes nousta sängystä ylös, koska tiedän, etten saa olla yksin kotona. Kaipaan yksin olemista, ja se olisikin tärkein syy muuttaa yksin asumaan. Nauttisin todella paljon siitä, kun saisin tepastella vaikka alasti kotona, siivota yöllä tai juoda kahvia parvekkeella.
Ahdistaisi maksaa vuokraa, tai lähinnä ajattelen sen menon vuositasolla. Esimerkiksi 500e/kk on vuodessa 6 tonnia, viidessä vuodessa 30k... Tämä ajattelu on osa tuota säästämisvimmaani, en ikäänkuin osaa elää hetkessä ja ajatella, mistä kaikesta hyvästä tuossa maksaisin.
Tässä "vastuuttomuudessa" on myös se hyvä puoli, että voin romahtaa milloin tahansa. Ei ole pakko pitää mitään korttitaloa pystyssä, jos ei jaksa. Näitä päiviä tulee enemmän kuin normaalilla ihmisellä.
Mitä ajatuksia herättää? Olen luuseri ja omituinen, tiedän sen jo.
Kommentit (30)
Ap oletko ainut lapsi? Jos et, asuuko sisaruksesi myös kotona vai onko muuttanut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun pitäis tulla mun luo vähäks aikaa majoittumaan! Karisis epäluottamus ja turhien stressaaminen! :D no ei, entä jos repäset ja lähdet vaikka sukulaisten luo? Ja tosiaan, jatkuva kaikessa pihistys vie elämästä ilon ja stressaa. Kannattaa rahankäyttöä aina kattoa, mut sen ei pitäis olla ainoa elämäntavoite! Nyt nokka kohti tulevaa! Ja jos ihmisten kanssa olo ahdistaa niin ajattele että ne ei pure ja jos puree niin se on niiden tyhmyyttä.. Ja tulevat on tulevia, niitä ei kannata liikaa miettiä.. Voi vaikka kuolla seuraavana yönä
Jaa, itsellä ainakin oman elämisen aloittamisen halu on suurempi kuin halu pihistellä tai tulevaisuuden pelko(olen 18). Jos olet hyväksynyt tilanteen niin miksikäs sitä muuttamaan.
Joskus on tilanteita, että ei pysty (ole varaa) asua omillaan, jos tämä tilanne kelpaa sulle niin mikä siinä. Jos varaa olisi asua yksin niin mieti mitä kaikkea ihanaa saisit elämääsi sillä rahalla! Oman rauhan ja itsenäisyyden ja saisit vaikka siivota keskellä yötä alasti ilman, että ketään haittaa. Tulevaisuudesta ei voi koskaan tietää, mitä vaan voi tapahtua. Jos nyt on varaa muuttaa niin muuta, jos jotain tapahtuu niin sitä voi miettiä sitten. Mitään ei voita jos ei edes yritä.
Mikäs siinä jos olisit tyytyväinen tilanteeseesi. Et kuitenkaan ole. Kaikki me joudutaan asumisesta ja elämisestä maksamaan, ehkä vähän hölmöä sitä stressata.
Pitäisikö harkita muuttoa kaupunkiin, josta saisi töitä? Tosin sinä kuulostat kyllä masentuneelta, tai et ehkä masentuneelta vaan uupuneelta. Tuollainen löysäily uuvuttaa ihmisen kuin ihmisen. Liiku ja käy tapaamassa ihmisiä.
Pahoittelen jos viesti on sekava. Yritin nopeasti kirjoittaa muutamia ajatuksia lapsi sylissä.
T. 25v Kahden lapsen äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho. Olin saman ikäisenä kolmen lapsen äiti ja ero tulossa. Eipä siinä ole tavoittelemista, mutta miehen alkoholinkäytön ja mielenterveysongelmien alta oli pakko viedä lapset turvaan. - Pihistelysi taitaa olla jo pakko-oireista. Saat yksityisyytesi ja vanhempasi myös vasta kun hyväksyt sen, että maasta sinne puuhun noustaan. Miksi vaadit luksusta, kun siihen ei ole rahaa?
Olet vanhempiesi elättinä ihan pokkana :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae tosissasi töitä ja asu silti vanhemmillasi. Kohta sulla on asunnon hinta säästetty.
Itse muutin 18v ja nyt tuntuu, että olin sillon ihan kakara :D vieläkään ei ole vakityöpaikkaa, vaikka olen 25v. Kyllä vanhemmat on rahallisesti auttaneet välillä, mutta en voisi kuvitella eläväni heidän kanssaan enää. Jos et ole tyytyväinen tilanteeseen, kannattaa tehdä jotain. Muuttaa, opiskella, matkustella vaikka :) tosin en tiedä onnistuuko, jos olet pihi :D pienellä budjetillakin voi reissata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Miksi vaadit luksusta, kun siihen ei ole rahaa?"
Aloin miettiä tätä. On totta, että olen hiukan "pumpulissa kasvanut", pidän esimerkiksi lämmintä vettä (ja erityisesti siis SUIHKUA), puhtaita vaatteita (pesen siis itse, mutta tarvitsen PESUKONEEN), sähköä ja nopeaa nettiä todella tärkeinä, vähän itsestäänselvyyksinäkin. Mitään muuta luksusta en kyllä vaadi. Niin paitsi se "huumelähiössä" asuminen - pidän myös turvallista ja rauhallista kotia arvossa.
"Hae tosissasi töitä ja asu silti vanhemmillasi. Kohta sulla on asunnon hinta säästetty."
Tätä tässä yritetäänkin. Turhauttaa ajatella, että jos niitä töitä olisi koko ajan ollut, olisi se raha tosiaan jo säästetty. Näin tämä säästäminen on todella hidasta.
- ap
Ap, tee itsellesi ensivuoden suunnitelma! Listaa siihen tavotteita/haaveita. Kun ne on listattu, on helpompi lähteä miettimään, miten toteuttaa ne!
En tiedä millä pienellä paikkakunnalla asut, mutta ehkä joku näistä on sinun kotipaikkakunnalla tai lähellä. Uskon että sinulla olisi hyvät mahdollisuudet ostaa ihan oma asunto! Ensi asunto ei välttämättä ole sisutukseltaan unelma.. Mutta muista, että niitä voi remontoida! :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keski-Euroopassa ihan normaalia. Onko sitten parempi että 17-vuotiaat muutavat omilleen yhteiskunnan kustannuksella?
Jos muuttaisit isoon kaupunkiin ja hakisit sieltä työpaikkoja. Voisithan saada sitten sossun tukea ja asumistukea lisäksi. Tuo ratkaisu voisi kyllä olla vaarallinen, jos olet masentumaan päin, sillä olisit täysin ilman turvaverkkoja, jos et tuntisi kaupungista ketään.
Oikeastaan sinun pitäisi ensin miettiä, pitäisikö hankkia joku lisäkoulutus tai ammatti, jos sitä ei vielä ole.
En ole hyvä neuvomaan, sillä itse asun myös 25-vuotiaaksi vanhempieni kanssa ja siitä suoraan miehen kanssa. Eli en asunut ollenkaan yksin, mikä on kyllä huono asia itsenäistymisen kannalta. Olisi pitänyt asua pari vuotta välillä itseksieen.
Tuosta, että saa tehdä mitä haluaa: se on vain haavetta. Kerrostalossa ei voi siivota yöllä, kun tulee melua eikä pestä yöllä pyykkiäkään tms. Ja kumminkin kohta hommaat itsellesi miehen ja sitten taas et voi olla vapaasti puhumattakaan siitä, kun saat lapsia. Ne kuule tulevat kanssasi vessaankin. (Siihen oli vaikea aluksi tottua, mutta tosiaan ihan pieni lapsi haluaa olla koko ajan aikuisen lähellä.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä koulutus sinulla on? Luinko huonosti, kun en huomannut, että olisit maininnut siitä. Jos sinulla ei ole koulutusta, hanki sellainen. Mieti, missä voisit olla hyvä, mistä olet kiinnostunut ja millä alalla luultavasti olisi töitä. Sitten kouluun.
Sinänsä kotona asuminen on aivan hyvä.
"Oletko miettinyt työharjoittelua tai palkkatuettua työtä alalta joka kiinnostaa? Rikastumaan noissa ei pääse, mutta työkomusta karttuisi. Oletko koskaan ollut palkkatöissä?"
Olen käynyt työkkärin osoittamissa haastatteluissa palkkatuettuihin töihin, mutta tulijoita on niihin useampi, enkä ole tullut valituksi. Syö itseluottamusta jonkin verran, kun ei kelpaa "edes" siihen. En ole koskaan ollut palkkatöissä, voit siis kuvitella miten houkuttelevalta CV:ni näyttää. Rahaa minulla on säästössä n. 8000 e.
"Miten vanhempasi tulevat toimeen, maksatko heille ollenkaan siitä että asut kotona? Itse en nimittäin antaisi oman aikuisen lapsen olla ilmaiseksi kotona. Vaan olisi myös lapsen velvollisuus osallistua asumiskuluihin, kuten ruokaan. "
Olen ottanut asian joskus puheeksi ja kysynyt tosissani, että haittaako kotona asumiseni heitä. Ovat itse painottaneet, että haluavat minun asuvan täällä niin kauan kuin haluan ja säästävän rahaa. Kun alan puhua asunnon etsimisestä, alkavat he melkein kyynelehtimään. Omat menoni maksan toki itse, osan syömisistänikin (kaiken ns. ylimääräisen).
"Mikä koulutus sinulla on?"
On koulutus, työpaikkoja tosin sille alalle ei juurikaan ole.
ap
[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:08"]
Keski-Euroopassa ihan normaalia. Onko sitten parempi että 17-vuotiaat muutavat omilleen yhteiskunnan kustannuksella?
[/quote]
On normaalia, että monta sukupolvea asuu saman katon alla. Mutta onko suomessa normaallia, että kotona asuu isovanhemmat, lapset ja lapsenlapset? Pidätkö suomessa myös normaalina, että kun vanhemmat jää eläkeelle.. Muuttavat he oman lapsen luokse asumaan kuolemaansa asti, eikä mene vanhusten taloon/asu yksin kuolemaansa saakka niinkuin suomessa? Väittäisin että ei, suomessa ei toimita näin. Muualla ei myöskään ole samanlaiset sosiaalietuudet kuin suomessa, mikä tarkoittaa sitä että koko perhe osallistuu kustannuksiin.
Vaikkakin se on sääli, ettei suomessa olla näin perhekeskeisiä! Siinä on asia, mitä kadehdin suomalaisena. Ehdottomasti olisi hyvä kaikille, jos olisi aina oma perhe tukena niin hyvinä kuin huonoina aikoina. :)
No voit varmaan muuttaa vanhemmillesi takaisin, jos yksinelo ei onnistu?
Jos työpaikkoja ei ole koulutuksellesi, niin hommaa itsellesi uusi koulutus! Aivan ehdottomasti, kun olet vielä noin nuori.
Mene töihin!
Ihan mihin vain.
Kaikki muu sitten järjestyy pikkuhiljaa, mutta tuo on se ensimmäinen askel.
Huh.. Itse en neuvoisi ap:ta tai ketään muutakaan.. Että hankkii seurustelukumpanin (joka on töissä ja elättää) vain siksi että voisi muuttaa.. Saatikka siihen vielä lapsia.. huh.. Tai sitä että on vaan kotona.. Mitäs sitten tapahtuu jos ap:n vanhemmille kävisi jotain eikä heitä enää olisi. Miten pärjäisit?
Valitettavan moni tekee noita lapsia tässä tilanteessa, kun ei ole työkokemusta/koulutusta/työpaikkaa.. Eikä oikein tiedä mikä kiinnostaisi.. Mutta tykkää lapsista, niin hankkii heti lapsen, kun siihen on ns. tilaisuus..
Sitten ollaan kotiäitinä muutaman lapsen kanssa seuraavat +/- 10 vuotta.. Eikä haluta ajatella tulevaa, että mitä lasten jälkeen. Ja mitä jos parisuhde ei toimikaan, tai ei saakaan niitä lapsia.
Tälläisessä parisuhteessa on 100% varmuudella alussa riitaa rahasta. Jos toinen ei ole koskaan asunut yksin, ja toinen on tottunut maksaan laskuja ja huolehtimaan omasta elämästä. Niin toisella ei välttämättä ole realistista kuvaa, mitä jotkut asiat oikeasti maksaa/vaatii.
En halua olla ilkeä ap, haluan olla realisti. Mene heti huomenna ilmoittautumaan vuokratyövoimatekijäksi. Et voi millään enää odottaa kotona, että "joskus" menen töihin.. Tai "joskus opiskelen" tai "joskus" muutan.
Olet itse oman elämäsi herra, ei kukaan muu. Se on sinun itse päätettävä mitä elämältäsi haluat, kukaan muu ei sitä puolestasi voi tehdä.