Mitä on hiljainen tukeminen / hiljainen kannustaminen?

1

Ehkä hiljaista tukemista ei ole olemassakaan. Kaveri puhui tuosta ja minä jäin miettimään, että onko se oikeastaan tukemista lainkaan. Ja että mitähän se käytännössä edes on...

ap

Sitä, että ajatuksen tasolla tuetaan, mutta ei sanota mitään? Ja kun joku kysyy, niin voidaan sanoa että "ainahan minä olen hiljaisesti tukenut"? :D

Minä ainakin tuen lapseni futisharrastusta hiljaisesti. En seiso kentän laidalla hurraamassa, mutta kamat on pestynä, ruoka valmiina treenien jälkeen, maksut maksettu ja muutenkin elämä on aikataulutettu, siten että harrastaminen onnistuu.

No MÄÄ uskon että jokaiselle tekee joskus hyvää kuullakin jotain hyvää.

Jos menisi joskus katseleen treenejä niin näkisi miten lapsi on kehittynyt tai kertoo että: "Olen iloinen että sinulla on harrastus joka tekee sinut onnelliseksi".

Omat vanhemmat ei ole koskaan selvinpäin kertoneet rakastavansa minua. Joten uskon sen kännisen puheen. Sekin on ehkä enempi kuin ettei kerro kännissäkään? Omille lapsilleni kerron kyllä jos lapsi tekee väärin/hyvin/onnistuu kehittämään itseään tai olen vaan hänestä ylpeä sellaisenaan. Ei sitä kokoajan kuulu jauhaa. Mutta aidosti voisi olla läsnä.

Joku sanoi tuon että on ollut henkisesti läsnä vaikka puuttuu. Niin ei se silti muuta sitä että ei ole ollut läsnä. Se on minusta vähän sama kuin kertoo kännissä rakastavansa lastaan. Potaskaa.

[quote author="Vierailija" time="13.11.2014 klo 12:31"]

Sitä, että ajatuksen tasolla tuetaan, mutta ei sanota mitään? Ja kun joku kysyy, niin voidaan sanoa että "ainahan minä olen hiljaisesti tukenut"? :D

[/quote]

Voiko tuo olla vähän sitäkin, että vanhempi ei uskalla tukea kunnolla, ettei lapsi pääse myöhemmin syyttämään mistään tyyliin "olisit sanonut, että mun lahjat ei riitä tässä harrastuksessa menestymiseen".

Mutta samaa mieltä olen noistakin, että onhan se tukemista, kun antaa lapsen kutakuinkin vapaasti päättää vaikkapa harrastuksensa eikä laita kamalasti vastaan. Ja varmasti jo lapsikin osaa arvostaa tuota näkymättömämpää kannustamista.

Mutta mun mielestä tuokin on tärkeää, että kyllä se lapsi oikeasti kaipaa ihan kunnon sanallista kannustustakin. Mulla on ollut käsissä nuori aikuinen, joka oli mun kannustavista sanoista hämillään, ja kun keskusteltiin, että miksi niin, niin syynä se, että kotona ei ole ikinä kannustettu. Se oli minusta tavattoman surullista, sillä se näkyy ihmisessä ihan kaikessa.

Ap

Toimettomuuden ja laiskuuden aiheuttamaa aivohöttöhöpinää!

Mulle ainakin riitti. Ei meillä lapsena sanallisesti kehuttu tai kannustettu juurikaan, mutta aina olin 100% varma että vanhemmat on mun puolella ja uskovat minuun.