Vaklaatko puolisosi kännykkää?

En todellakaan. Sehän olisi tunkeutumista hänen yksityiselämäänsä.

Ensinnäkin se on laitonta. Toiseksi se ei toisi mustasukkaiselle ihmiselle minkäänlaista mielenrauhaa, koska salaiset puhelut ja viestit voi aina piilottaa, poistaa tai naamioida muuksi. Kolmanneksi se olisi todella loukkaavaa niitä hänen ystäviään kohtaan, jotka ovat lähettäneet viestejä luottamuksella hänelle, ei minulle.

Avioliitossa toisen sanan pitää riittää luottamuksen vakuutukseksi ja jos se jostain syystä menee pieleen, asiaa ei voi auttaa tutkimalla puhelinta. Rakkaus rakentuu ihan muille asioille.

Minullakin on oma maailmani, johon kuuluu ystävien puheluita, sähköpostia, omien ajatusten kirjoittamista runoiksi, novelleksi tai päiväkirjoiksi. On muistoja, jotka haluan pitää vain itselläni. En halua pettää ystävien luottamusta minuun, en myöskään petä miestäni. Olen erillinen ihmisyksilö, vaikka olenkin naimisissa ja saanut lapsia puolisoni kanssa.

Jossain välissä vakoilin miehen Facebookkia ja sivuhistoriaa ja löysinkin monia asioita, joita epäilinkin löytäväni. Pettämiseen rinnastettavia juttuja joista mies jäi sitten näin kiinni. En olisi vakoillut, jos ei olisi ollut vahvaa epäilystä.

Juttelimme asiasta ja ne on sovittu, mutta kyllähän siinä luottamus meni. Myöhemmin tuon jälkeen olen vakoillut vielä uudelleen, mutta kokenut siitä niin huonoa omaatuntoa että olen kertonut miehelle siitä heti. Mielestäni luottamuksen ja rehellisyyden tulee olla molemminpuolista ja en ole pettäjämiestä parempi, jos petän itse hänen luottamuksena vakoilemalla hänen tekemisiään.

En minä häneen vieläkään luota sataprosenttisesti, mutta olen päättänyt, että jos haluan olla tässä parisuhteessa, on minun pakko opetella luottamaan. Siihen ei kuulu se, että hänen selän takanaan vakoilen hänen puuhiaan. On vaan luotettava. Ja jos se luottamus vielä menee, niin se on ehkä sitten siinä. Mutta minä haluan luottamukselle perustuvan parisuhteen ja jos en voi luottaa niin sitten en näe järkeä olla suhteessakaan.

Ei oo tarvetta vaklata. Kummallakin meillä puhelimet vapaasti toisten ulottuvilla, jos tarve tulisi jotain sieltä katsoa niin voin sen reilusti tehdä ihan puolisoni silmien alla ja sama toisin  päin.

Tätä av:ta kun lukee niin tosiaan tuntuu että se on suorastaan av-mammojen oikeus ja velvollisuus.

Meillä parisuhde onneksi sellainen että tuollaiset kyttäämiset tuntuu hulluudelta.. Toki jos on syytä epäillä omaa siippaa epärehelliseksi niin sitten se on kai toinen juttu?

Meilläkin puhelimet ihan vapaasti pöydällä toisen "tutkittavana" jos niikseen tahtoo..
Tosin eipä ole semmoista tarvetta ollut, ainakaan vielä, että pitäisi oikeen "vaklimaan" ruveta :)
Ollaan miehen kanssa tunnettu perheidemme kautta ihan räkänokasta asti ja vanhempana sitten kun seurustelemaan alettiin niin on yhteistä taivalta ehditty tallustella parisenkymmentä vuotta.
Ikinä ei oo tullut mieleenkään, että pitäis jotain salasanoja puhelimeen laittaa! 
Ihan on normaalia meillä, että jospa vaikka ukkokulta sattuis pöntöllä istumaan kun tekstaria hälle pukkaa niin sieltä se sitten pyytelee mua kattomaan puhelimestaan, että ketä lähetti ja mitä.
Jos nyt yhtäkkiä isäntä päättäisikin puhelimeensa salasanoja laittaa ja puhelintansa alkaa salailemaan niin johan siinä vois jonkinlaista epäilyksen tynkää herätä kun käytös noin muuttuisi aiempaan.
Silloinkaan en tosin alkaisi puhelinta kuumeisena "vaklimaan" vaan sittenpähän istuttaisin ukkoni alas ja asiat keskusteltaisiin perinpohjaisesti selviksi kiertelemättä.
Meillä ei ole ikinä ollut suhteessa vaikeata kommunikoida taikka sanoa asioita suoraan niinkuin ne ovat.
Tämä ei tarkoita sitä, ettäkö mitätahansa törkeyksiä toisillemme letkauteltaisiin harva se päivä vaan ihan rehellisesti puhutaan asioista niinkuin ne ovat.