Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä äitini kommentista perinnön jakoon liittyen minun ja sisareni välillä?
24.09.2021 |
Isäni kuoli pari vuotta sitten ja olen isäni ainoa rintaperillinen. Lisäksi minulla on isosiskopuoli äitini aiemmasta liitosta. Isäni kuoli täysin yllättäen ja oli tietysti kova isku niin äidilleni kuin minullekin. Minun kohdalleni jäi kaikkien käytännön asioiden hoitaminen isän kuoltua, äidistä ei niitä ollut hoitamaan eikä siskopuoleni osallistunut mihinkään millään tavalla vaikka asuimme samaa perhettä koko yhteisen elämämme ajan, siskonikin ennen syntymääni 3-vuotiaasta saakka. Siskoni ei myöskään auttanut äitiäni konkreettisesti missään asioissa, ei käynyt luona isäni kuoleman jälkeen tms, vedoten asuvansa toisella paikkakunnalla ja korona-aikaan, vaikka äiti olisi kyllä tukea tarvinnut. Siskoni on työtön omasta halustaan ja elää maalla "omavaraistaloutta", aikaa olisi ja autokin käytössä. Enemmän katson, että elämänsä on kapeutunutta valintojen myötä ja näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Soittelee kyllä äitilleni "kivoja puheluita" ja olen aina kokenut, että sisko on äidilleni tärkeämpi, tekipä ja toimipa miten vain.
Siskollani on hänet täysin tunnustanut isä, jolta siskoni tulee perimään oman osansa tämän kuoltua. Minä tietenkin ainoana rintaperillisenä perin isäni, joka oli ihan tavallista elämää viettänyt tavallinen duunari, joka omisti äitini kanssa oman asunnon sekä kesämökin, siinäpä isoimmat. Nyt äitini kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän testamenttaisi omasta omaisuudestaan suuremman osan sisasrpuolelleni, koska kokee, että jako menisi jotenkin epäoikeudenmukaisesti, jos minä perisin siitäkin vielä puolet. Kun siskolla on muutenkin vähemmän rahaa, kun ei ole töissä (ollut vuosiin) ja eläkekin tulee olemaan pieni. Vetoaa myös siihen, että olen aina kehoittanut vanhempia myös isäni eläessä vielä käyttämään keräämänsä omaisuuden itseensä ja itselle mieluisiin asioihin. Siksikin olen näin tehnyt, että tiedän siskoni ja miehensä aikanaan tekemään perinnönjaosta hankalan, koska rahan edestä ovat valmiita mihin tahansa keinoja kaihtamatta.
Tilanne on herättänyt itsessäni jonkinlaisen katkeruuden ja arvottomuuden tunteen. Olen ymmärtänyt, että oma asemani on todellakin aina vain kiltisti hoitaa kaikki asiat kunnialla ja oikein kuten isäni kohdalla tein. Järjestin hautajaiset ja kaiken kuolemaan liittyvän virallisen, tein perukirjat ja järjestin perukirjoitukset. Samalla äitini on nyt jo esittänyt, että valtuuttaa minut asioiden hoitajakseen, jos ja kun ikääntyessään ei pysty itse hoitamaan asioitaan, talouttaan jne. niin tietää, että minä hoidan kaiken oikeudenmukaisesti ja kunnolla-on näin itse ääneen sanonut. Minä kelpaan siis kaiken hoitajaksi ja vastuun kantajaksi, mutta muuhun minulla ei olekaan oikeutta, siskoni osallistumatta mihinkään, kantamatta vastuuta mistään ja eläen täysin itsekkäästi omaa elämäänsä on äitini mielestä oikeutetumpi saamaan omaisuudestaan isoimman osan.
Tunnenko aiheetta katkeruutta ja vääryyttä asiassa vai onko tässä oikeasti jonkun muunkin mielestä jotain "mätää"?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että äitisi saa testamentata rahansa niin kuin haluaa.
No se on täysin totta, tottakai saa! Mutta että asetelma on mielestäni niin räikeä: kelpaan kyllä kaiken hoitajaksi ja asioiden järjestyksessä pitäjäksi, mutta mitään minun ei kuulu siitä saada. Toisen ei taas tarvitse tehdä mitään eikä osallistua mihinkään, mutta pallo pomppii automaattisesti hänelle kyselemättä. Tasan ei käy onnen lahjat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Miksi et saa mitään pyytää tai vaatia? Äitisi kysyi mielipidettäsi omaisuuden jaosta, kerroitko siis sen? Hän kysyi, miksi et vastannut?
Vaikka kuinka äitisi haluaisi sinut asioidensa hoitajaksi, niin sinun ei tarvitse siihen ryhtyä. Mikäli äitisi sellaista tarvitsee, niin sellaisen saa palkkaamalla.
Kenen ne viralliset paperit olisi pitänyt tehdä? Sinun siskopuolesiko? Aiotko sinä tehdä hänen isästään vastaavat paperit?
En osannut tilanteessa mitään sanoa, menin lukkoon täysin. Nyt vasta kun olen rauhassa asiaa miettinyt on nämä asiat nousseet pintaan ja katkeruus sen myötä.
Olisihan ne viralliset paperit voinut teettää vaikka lakimiehellä, mutta näin kymmeniä tunteja vaivaa ja vuorokausia vaivaa, jotta saan perukirjat itse tehtyä ja äitini säästettyä asiassa sievoisen summan. Samoin hoidin kaiken muun. Tottakai ne asiat kuului minun ja äitini hoitaa, minä ne hoisin. Mitä odotin oli se, että siskoni olisi käynyt auttamassa äitiä, olemassa tukena, kun äiti oli surusta musertuneena. Tulla vierelle surun keskellä. Kerran kävi tuomassa kukan, se oli siinä. Isäni venettä siskon mies kyllä kyseli ostettavaksi kolme päivää isäni kuoleman jälkeen! :(
Voit vastata äidillesi että mikäli hän suosii toista lasta testamentissa niin tämä suosittu lapsi saa myös hoitaa koko kuolinpesän. Puhu äidillesi rehellisesti tunteistasi.
Jos sitä kiinteää omaisuutta ei kukaan hoida, arvo laskee, äitisi voi elää ilmeisesti vielä vuosikymmeniä.
Toisaalta kaikesta päätellen sinä itse olet ansiotyössä, näin ollen omaa varallisuutta kertyy kaiken aikaa.
Teet kovasti vanhempiasi auttaaksesi. No, kuten sanoin, jos ei omaisuudesta huolehdita, arvo laskee, palkkiosi pienenee.
Äitisi on kertomasi mukaan sinun mielipidettäsi kysynyt. Mikset kerro kantaasi hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Toi nyt on ihan perseestä, että äiti ei saa edes rahojaan käyttää, miten haluaa enne kuolemaansa. Elääkö joku oikeesti perintörahoja odotellen?
Virallinen edunvalvonta voi olla hankala saada ja siihen liittyy ylimääräistä byrokratiaa. Oikeus pankkitilin käyttöön on helpoin tapa auttaa ikääntyvää henkilöä, koska silloin pystyy hoitamaan laskut ja muut maksur suoraan tililtä. Ei ole takoitus, että tiliä käytetään omiin tarkoituksiin.
Selkeästi sisarella on ongelmia, minkä vuoksi äiti on huolissaan hänen selviytymisestä. En nyt muista, mitä kriteereitä edunvalvojalle on, mutta voi olla, ettei häntä edes hyväksyttäisi edunvalvojaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?
Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!
Lähisukulaiseni toimi toisin. Hän testamenttasi omaisuudestaan yhtä ison osan sekä vaimonsa tyttärelle että omalle pojalleen. Ilmoitti tämän jo elinaikanaan, koska molemmat lapset olivat yhtä rakkaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äitisi on täysin oikeassa. Joudut keksimään nyt uuden ansaintamallin auttavaisen lapsen esittämisen sijaan.
Taidat nyt suurennella asiaa. Sinun pitikin hoitaa asiat isäsi kuoleman jälkeen, koska olit ainoa perillinen(ei testamenttia?).
Äitisi myös kysyi mielipidettäsi, asia, jota arvostaisin, vaikka olisin vihainen tai pettynyt. Kerro hänelle suoraan, mitä mieltä olet, mutta älä katkeroidu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinällään ymmärrän äitisi mietteet perinnönjaosta. Sisarpuolesi ei varmaan perinyt mitään isäsi kuollessa, vaikka äitisi mielestä te kaikki olette yhtä ja samaa perhettä. Voit sanoa äidillesi, että tunnet itsesi alempiarvoiseksi, kun sinä teet hommat ja sisko vapaamatkustaa ja saa enemmän. Edunvalvojaksi ehdottaminen on taas luottamuksen osoitus sinua kohtaan.
Tarvitseeko äitisi sitä edunvalvontaa jo nyt? Vai onko kyse edunvalvontavaltuutuksesta tulevaisuuden varalta? Mieti haluatko hoitaa äitisi raha-asiat, sitähän se edunvalvonta pääasiassa on. Joidenkin ehdottoma tilin käyttöoikeus ja omat nettitunnuksetkin sopivassa vaiheessa voivat riittää pitkälle, mutta siinä vaiheessa, kun äiti ei voikaan enää itse hoitaa asioitaan, on hyvä olla se edunvalvontavaltuutus taskussa. Ei kannata jättää siihen vaiheeseen, että äidille pitää hakea edunvalvojaa, koska ei tule itse toimeen, se on hyvin pitkä tie hankkia vaikka se virallinen edunvalvoja - siinä ajassa muistisairas henkilö ehtii tyhjentämään tilinsä ja lahjoitella kaiken jollekin tai joku voi ne häneltä jopa viedä. On nimittäin kokemusta siitä, kuinka henkilö kävi nostelemassa suuria rahasummia eli tilinsä tyhjäksi ja niitä vietiin sitten takaisin, että hänen asumiseensa ja elämiseensä liittyvät laskut saatiin maksettua. Tuota joutui tekemään monta kertaa. Edunvalvontavaltuutus on lyhyempi reitti hoitaa asiat kuntoon. Digi- ja viestintävirastossa on pitkät jonot. Käsittääkseni valtuutuksella voi saada suuremmat valtuudet, kun ne on siinä valmiiksi mainittu, muuten joutuu hakemaan lupaa tuolta virastosta ja ne kestävät.
Ymmärrän, että ap tuntee tilanteen epäreiluksi. Toteaisin kuitenkin, että äidin "asianhoitajaksi" (edunvalvontavaltuutetuksi ?) ryhtyminen voi olla ap:n oma etu. Jos sisko ottaa hoitaaksensa tämän homman, se antaa myös siskolle mahdollisuuden hoitaa äidin raha-asioita tai muuta omaisuutta jos ei suorastaan väärin niin ainakin huolimattomasti. Se voi sitten aikoinaan näkyä myös äidin jälkeen jäävässä perinnössä. Jos ap hoitaa nämä hommat, voi hän myös valvoa sitä, että ne tulevat hoidetuksi oikein ja kunnolla.
Onko tässä kysymys myös siitä, että siskon isältä ei jäänyt tai ole jäämässä mitään perintöä toisin kuin ap:n isältä? Jos näin on, niin voin ymmärtää, että ap:n äiti näkisi reiluna jotenkin tasata tilannetta omassa testamentissaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Miksi et saa mitään pyytää tai vaatia? Äitisi kysyi mielipidettäsi omaisuuden jaosta, kerroitko siis sen? Hän kysyi, miksi et vastannut?
Vaikka kuinka äitisi haluaisi sinut asioidensa hoitajaksi, niin sinun ei tarvitse siihen ryhtyä. Mikäli äitisi sellaista tarvitsee, niin sellaisen saa palkkaamalla.
Kenen ne viralliset paperit olisi pitänyt tehdä? Sinun siskopuolesiko? Aiotko sinä tehdä hänen isästään vastaavat paperit?
En osannut tilanteessa mitään sanoa, menin lukkoon täysin. Nyt vasta kun olen rauhassa asiaa miettinyt on nämä asiat nousseet pintaan ja katkeruus sen myötä.
Olisihan ne viralliset paperit voinut teettää vaikka lakimiehellä, mutta näin kymmeniä tunteja vaivaa ja vuorokausia vaivaa, jotta saan perukirjat itse tehtyä ja äitini säästettyä asiassa sievoisen summan. Samoin hoidin kaiken muun. Tottakai ne asiat kuului minun ja äitini hoitaa, minä ne hoisin. Mitä odotin oli se, että siskoni olisi käynyt auttamassa äitiä, olemassa tukena, kun äiti oli surusta musertuneena. Tulla vierelle surun keskellä. Kerran kävi tuomassa kukan, se oli siinä. Isäni venettä siskon mies kyllä kyseli ostettavaksi kolme päivää isäni kuoleman jälkeen! :(
Hautajais- ja perunkirjoituskulut kyllä menee vainajan kuolinpesästä, joten äitisi rahoja ei olisi kulunut muutenkaan mitään. Meillä perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto ja kustannus oli 150 euroa. Minä vain hommasin paperit ja toimitin ne hautaustoimistolle.
Rahan takia vaan autat äitiäsi? Eikö se äiti kuitenkin antanut ison osan elämästään lapsilleen ja ansaitse ilmaista apua, kun itse sitä tarvitsee. Jos saat perintöä, niin se on ylimääräistä, mutta kannattaisi ehkä kuitenkin perustaa oma elämä jonkun muun kuin perinnön varaan. Ymmärrän kyllä, että on ikävää, jos äiti eriarvoistaa lapset, mutta äitinä hän varmaan haluaisi turvata sen heikommassa asemassa olevan elämää enemmän. Äitihän ei koskaan lakkaa huolehtimasta lapsistaan. Mun lapset on syntymästään asti olleet eriarvoisessa asemassa, kun ajatellaan tulevaa koulutusta ja työelämään pääsyä ja kaikkea. Toivon todellakin, että se paremmassa asemassa oleva ei jätä koskaan erityislapseksi syntynyttä sisarustaan pulaa vaan on apuna ja tukena, kun meitä vanhempia ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Toi nyt on ihan perseestä, että äiti ei saa edes rahojaan käyttää, miten haluaa enne kuolemaansa. Elääkö joku oikeesti perintörahoja odotellen?
Virallinen edunvalvonta voi olla hankala saada ja siihen liittyy ylimääräistä byrokratiaa. Oikeus pankkitilin käyttöön on helpoin tapa auttaa ikääntyvää henkilöä, koska silloin pystyy hoitamaan laskut ja muut maksur suoraan tililtä. Ei ole takoitus, että tiliä käytetään omiin tarkoituksiin.
Selkeästi sisarella on ongelmia, minkä vuoksi äiti on huolissaan hänen selviytymisestä. En nyt muista, mitä kriteereitä edunvalvojalle on, mutta voi olla, ettei häntä edes hyväksyttäisi edunvalvojaksi.
Virallisen edunvalvojan saaminen on helppoa eikä vaadi suuria asioita.
Meillä riitti lausuma Digi-ja väestötietovirastolle, ettemme hyväksy yhtä sisarusta edunvalvojaksi koska emme tunne häntä kohtaan luottamusta vanhempamme talouden turvaamiseksi.
Vaadimme yleistä edunvalvojaa. Se tuli ja allekirjoitimme paperit netissä.
Nyt kukaan, ei kukaan pääse nauttimaan vanhempamme rahoista eläessään vaan saa käyttää miten parhaaksi katsoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Toi nyt on ihan perseestä, että äiti ei saa edes rahojaan käyttää, miten haluaa enne kuolemaansa. Elääkö joku oikeesti perintörahoja odotellen?
Virallinen edunvalvonta voi olla hankala saada ja siihen liittyy ylimääräistä byrokratiaa. Oikeus pankkitilin käyttöön on helpoin tapa auttaa ikääntyvää henkilöä, koska silloin pystyy hoitamaan laskut ja muut maksur suoraan tililtä. Ei ole takoitus, että tiliä käytetään omiin tarkoituksiin.
Selkeästi sisarella on ongelmia, minkä vuoksi äiti on huolissaan hänen selviytymisestä. En nyt muista, mitä kriteereitä edunvalvojalle on, mutta voi olla, ettei häntä edes hyväksyttäisi edunvalvojaksi.
Virallisen edunvalvojan saaminen on helppoa eikä vaadi suuria asioita.
Meillä riitti lausuma Digi-ja väestötietovirastolle, ettemme hyväksy yhtä sisarusta edunvalvojaksi koska emme tunne häntä kohtaan luottamusta vanhempamme talouden turvaamiseksi.
Vaadimme yleistä edunvalvojaa. Se tuli ja allekirjoitimme paperit netissä.
Nyt kukaan, ei kukaan pääse nauttimaan vanhempamme rahoista eläessään vaan saa käyttää miten parhaaksi katsoo.
Niin ja meillä oli käsittelyaika Dvd-virastolla 4kk.
Ei kohtuuton aika.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että äitisi saa testamentata rahansa niin kuin haluaa.
No se on täysin totta, tottakai saa! Mutta että asetelma on mielestäni niin räikeä: kelpaan kyllä kaiken hoitajaksi ja asioiden järjestyksessä pitäjäksi, mutta mitään minun ei kuulu siitä saada. Toisen ei taas tarvitse tehdä mitään eikä osallistua mihinkään, mutta pallo pomppii automaattisesti hänelle kyselemättä. Tasan ei käy onnen lahjat.
Kasva aikuiseksi, ja ole kiitollinen siitä mitä olet saanut perheeltäsi, ei ole muuta ulospääsyä. Toinen välienselvittely alkaa sitten kun äidistäsi aika jättää.
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!
Nyt kyllä olet tulkinnut tekstin itse haluamallasi tavalla! Kyse on nimenomaan siitä, että äitini varmasti tietää minun olevan umpirehellinen ja hoidan kaiken tarkasti sekä tunnollisesti. Kuten olen tähänkin saakka tehnyt. Niin kauan kuin isäni eli, olimme me eli minä perheineni ne, jotka olivat vanhempieni kanssa tekemisissä ja tarvittaessa auttamassa.
Nyt kun äitini on isäni kuoleman jälkeen yksin ja tarvitsee apua monessakin asiassa, koska ei esim. autottamana ja ajokortittomana voi moniakaan asioita yksin hoitaa, olen ollut kaikessa apuna hänelle. Sisareni tämän kahden vuoden aikana ehkä kolmesti käynyt päiväseltään muutaman tunnin käväisemässä., mitään apua hän ei ole äitillemme antanut. Soittelee toki viikoittain kivoja puheluita sieltä "kaukaa", siinä se.
Rahallisesti tai taloudellisesti en ole ikinä aikuisiällä omilleni muutettuani vanhemmiltani pyytänyt. Itse olen oman talouteni hoitanut, työtä tehnyt sen eteen ja itse tienaamillani rahoilla elämäni rahoittanut. Siskoa ja miestään on vanhempani kyllä "tiukoissa paikoissa" auttanut, siskon mies on kuitenkin ollut jatkuvasti työelämässä ihan hyvin tienaten, siskoni useita vuosia omasta halustaan työttömänä pätkätöitä sen verran tehden, että ko. eläminen mahdollistuu. En halua olla mikään marttyyri, mutta en kiellä, että tässä asetelmassa tulee itselleni olo, että kunnollisuuttani ja tunnollisuuttani arvostetaan juuri niin, että tiedetään minun aina hoitavan asiat kunnolla-ja että se minun osani on. Toisen ei tarvitse eikä teekään mitään minkään eteen, mutta tuetaan kaikin tavoin siinäkin.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ap tuntee tilanteen epäreiluksi. Toteaisin kuitenkin, että äidin "asianhoitajaksi" (edunvalvontavaltuutetuksi ?) ryhtyminen voi olla ap:n oma etu. Jos sisko ottaa hoitaaksensa tämän homman, se antaa myös siskolle mahdollisuuden hoitaa äidin raha-asioita tai muuta omaisuutta jos ei suorastaan väärin niin ainakin huolimattomasti. Se voi sitten aikoinaan näkyä myös äidin jälkeen jäävässä perinnössä. Jos ap hoitaa nämä hommat, voi hän myös valvoa sitä, että ne tulevat hoidetuksi oikein ja kunnolla.
Onko tässä kysymys myös siitä, että siskon isältä ei jäänyt tai ole jäämässä mitään perintöä toisin kuin ap:n isältä? Jos näin on, niin voin ymmärtää, että ap:n äiti näkisi reiluna jotenkin tasata tilannetta omassa testamentissaan.
Edunvalvontavaltuutuksesta on juurikin kyse. Näin äitini ja minäkin sen ajattelin, sen äiti silloin myönsi suoraan, koska luottaa minun hoitavan asiat kunnollisesti. Haluaa minun hoitavan edunvalvontavaltuutettuna talouttaan ja siihen liittyviä asioita, jos ja kun tulee tilanne, ettei siihen kykene. Ja tuo valtuutushan pitää tehdä jo siinä vaiheessa, kun on lain mukaan kykenevä ko. päätöksen tekemään.
Sisareni isä on käsittääkseni pärjännyt elämässään ja työelämässään oikeinkin hyvin ja sisko tulee kyllä aikanaan perimään ihan varmasti kohtalaisen mukavasti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Miksi et saa mitään pyytää tai vaatia? Äitisi kysyi mielipidettäsi omaisuuden jaosta, kerroitko siis sen? Hän kysyi, miksi et vastannut?
Vaikka kuinka äitisi haluaisi sinut asioidensa hoitajaksi, niin sinun ei tarvitse siihen ryhtyä. Mikäli äitisi sellaista tarvitsee, niin sellaisen saa palkkaamalla.
Kenen ne viralliset paperit olisi pitänyt tehdä? Sinun siskopuolesiko? Aiotko sinä tehdä hänen isästään vastaavat paperit?
En osannut tilanteessa mitään sanoa, menin lukkoon täysin. Nyt vasta kun olen rauhassa asiaa miettinyt on nämä asiat nousseet pintaan ja katkeruus sen myötä.
Olisihan ne viralliset paperit voinut teettää vaikka lakimiehellä, mutta näin kymmeniä tunteja vaivaa ja vuorokausia vaivaa, jotta saan perukirjat itse tehtyä ja äitini säästettyä asiassa sievoisen summan. Samoin hoidin kaiken muun. Tottakai ne asiat kuului minun ja äitini hoitaa, minä ne hoisin. Mitä odotin oli se, että siskoni olisi käynyt auttamassa äitiä, olemassa tukena, kun äiti oli surusta musertuneena. Tulla vierelle surun keskellä. Kerran kävi tuomassa kukan, se oli siinä. Isäni venettä siskon mies kyllä kyseli ostettavaksi kolme päivää isäni kuoleman jälkeen! :(
Hautajais- ja perunkirjoituskulut kyllä menee vainajan kuolinpesästä, joten äitisi rahoja ei olisi kulunut muutenkaan mitään. Meillä perunkirjoituksen hoiti hautaustoimisto ja kustannus oli 150 euroa. Minä vain hommasin paperit ja toimitin ne hautaustoimistolle.
Teillä ei liene ollut juurikaan perukirjaan ilmoitettavaa? Saimme nimenomaan hautaustoimiston kautta ns. halvimman tarjouksen perukirjan tekemisestä ja sekin olisi ollut alkaen 700€?!
Ap
Alue: Aihe vapaa
Tosiasia on, että äitisi saa testamentata rahansa niin kuin haluaa.