Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä äitini kommentista perinnön jakoon liittyen minun ja sisareni välillä?
24.09.2021 |
Isäni kuoli pari vuotta sitten ja olen isäni ainoa rintaperillinen. Lisäksi minulla on isosiskopuoli äitini aiemmasta liitosta. Isäni kuoli täysin yllättäen ja oli tietysti kova isku niin äidilleni kuin minullekin. Minun kohdalleni jäi kaikkien käytännön asioiden hoitaminen isän kuoltua, äidistä ei niitä ollut hoitamaan eikä siskopuoleni osallistunut mihinkään millään tavalla vaikka asuimme samaa perhettä koko yhteisen elämämme ajan, siskonikin ennen syntymääni 3-vuotiaasta saakka. Siskoni ei myöskään auttanut äitiäni konkreettisesti missään asioissa, ei käynyt luona isäni kuoleman jälkeen tms, vedoten asuvansa toisella paikkakunnalla ja korona-aikaan, vaikka äiti olisi kyllä tukea tarvinnut. Siskoni on työtön omasta halustaan ja elää maalla "omavaraistaloutta", aikaa olisi ja autokin käytössä. Enemmän katson, että elämänsä on kapeutunutta valintojen myötä ja näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Soittelee kyllä äitilleni "kivoja puheluita" ja olen aina kokenut, että sisko on äidilleni tärkeämpi, tekipä ja toimipa miten vain.
Siskollani on hänet täysin tunnustanut isä, jolta siskoni tulee perimään oman osansa tämän kuoltua. Minä tietenkin ainoana rintaperillisenä perin isäni, joka oli ihan tavallista elämää viettänyt tavallinen duunari, joka omisti äitini kanssa oman asunnon sekä kesämökin, siinäpä isoimmat. Nyt äitini kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän testamenttaisi omasta omaisuudestaan suuremman osan sisasrpuolelleni, koska kokee, että jako menisi jotenkin epäoikeudenmukaisesti, jos minä perisin siitäkin vielä puolet. Kun siskolla on muutenkin vähemmän rahaa, kun ei ole töissä (ollut vuosiin) ja eläkekin tulee olemaan pieni. Vetoaa myös siihen, että olen aina kehoittanut vanhempia myös isäni eläessä vielä käyttämään keräämänsä omaisuuden itseensä ja itselle mieluisiin asioihin. Siksikin olen näin tehnyt, että tiedän siskoni ja miehensä aikanaan tekemään perinnönjaosta hankalan, koska rahan edestä ovat valmiita mihin tahansa keinoja kaihtamatta.
Tilanne on herättänyt itsessäni jonkinlaisen katkeruuden ja arvottomuuden tunteen. Olen ymmärtänyt, että oma asemani on todellakin aina vain kiltisti hoitaa kaikki asiat kunnialla ja oikein kuten isäni kohdalla tein. Järjestin hautajaiset ja kaiken kuolemaan liittyvän virallisen, tein perukirjat ja järjestin perukirjoitukset. Samalla äitini on nyt jo esittänyt, että valtuuttaa minut asioiden hoitajakseen, jos ja kun ikääntyessään ei pysty itse hoitamaan asioitaan, talouttaan jne. niin tietää, että minä hoidan kaiken oikeudenmukaisesti ja kunnolla-on näin itse ääneen sanonut. Minä kelpaan siis kaiken hoitajaksi ja vastuun kantajaksi, mutta muuhun minulla ei olekaan oikeutta, siskoni osallistumatta mihinkään, kantamatta vastuuta mistään ja eläen täysin itsekkäästi omaa elämäänsä on äitini mielestä oikeutetumpi saamaan omaisuudestaan isoimman osan.
Tunnenko aiheetta katkeruutta ja vääryyttä asiassa vai onko tässä oikeasti jonkun muunkin mielestä jotain "mätää"?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Seuraavan kerran äitisi pyytäessä apua voit suositella avun ostamista siskoltasi. Kaikki voittaisivat. Siskosi saisi rahaa, äitisi avun ja sinä voisit keskittyä elämään ihmisten kanssa, jotka sinusta välittävät.
Niin, tämä tunne minullekin tulee. Ettei minusta välitetä. Kelpaan kyllä tietyt asiat hoitamaan ja auttamaan, mutta muuta tekemistä minulle ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!
Isä kuoli äkillisesti ja täysin arvaamatta, olimme äitini kanssa kovasti shokissa tapahtuneesta. Suru oli musertava.
Siskoni mies tilanteessa kyseli edukkaasti ostavansa isäni veneen ”alta pois”. Perintöä ns.haettiin ja jaettiin jo, vaikka kuolema oli juuri tapahtunut, ei pystytty sen vertaa ajattelemaan saati empatiaa tuntemaan. Siinä oli mielestäni viestiä enemmän kuin missään muussa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!Nyt kyllä olet tulkinnut tekstin itse haluamallasi tavalla! Kyse on nimenomaan siitä, että äitini varmasti tietää minun olevan umpirehellinen ja hoidan kaiken tarkasti sekä tunnollisesti. Kuten olen tähänkin saakka tehnyt. Niin kauan kuin isäni eli, olimme me eli minä perheineni ne, jotka olivat vanhempieni kanssa tekemisissä ja tarvittaessa auttamassa.
Nyt kun äitini on isäni kuoleman jälkeen yksin ja tarvitsee apua monessakin asiassa, koska ei esim. autottamana ja ajokortittomana voi moniakaan asioita yksin hoitaa, olen ollut kaikessa apuna hänelle. Sisareni tämän kahden vuoden aikana ehkä kolmesti käynyt päiväseltään muutaman tunnin käväisemässä., mitään apua hän ei ole äitillemme antanut. Soittelee toki viikoittain kivoja puheluita sieltä "kaukaa", siinä se.
Rahallisesti tai taloudellisesti en ole ikinä aikuisiällä omilleni muutettuani vanhemmiltani pyytänyt. Itse olen oman talouteni hoitanut, työtä tehnyt sen eteen ja itse tienaamillani rahoilla elämäni rahoittanut. Siskoa ja miestään on vanhempani kyllä "tiukoissa paikoissa" auttanut, siskon mies on kuitenkin ollut jatkuvasti työelämässä ihan hyvin tienaten, siskoni useita vuosia omasta halustaan työttömänä pätkätöitä sen verran tehden, että ko. eläminen mahdollistuu. En halua olla mikään marttyyri, mutta en kiellä, että tässä asetelmassa tulee itselleni olo, että kunnollisuuttani ja tunnollisuuttani arvostetaan juuri niin, että tiedetään minun aina hoitavan asiat kunnolla-ja että se minun osani on. Toisen ei tarvitse eikä teekään mitään minkään eteen, mutta tuetaan kaikin tavoin siinäkin.
Moni tulkitsee ilmeisesti tahallaan viestisi väärin. Kerroit jo aloituksessa asiat ihan ymmärrettävästi, että äitisi tosiasiassa käyttää tunnollisuuttasi ja kiltteyttäsi hyväkseen, kun taas sisarella on perheessänne paapottavan ja ressukan rooli.
Tällaiset roolit ovat hyvin pysyviä, jopa eläkeikäisissä sisaruksissa näkyviä, ellei niitä kyseenalaisteta. Yksi on muka se ressukka ja oikeutettu kaikkeen tukeen toisen ollessa tuhkimo, joka raataa saamatta itse mitään. Muuta tietä tuosta ei ulos ole kuin olla rehellinen äidille siitä, miltä tämä sinusta tuntuu ja yksinkertaisesti lopettaa äidin palveleminen. Hän voi mennä bussilla, muuttaa parempien kulkuyhteyksien varaan jne. Et ole hänen taksikuskinsa. Edunvalvontavaltuutuksen suhteen en itse ainakaan suostuisi missään nimessä kun tilanne on mikä on. Siitä seuraa hirveä draama ja vaiva, usko minua. Olet ikuinen syntipukki vain, tuskin sitä haluat. Autat sen verran kuin jaksat, et aina kun pyydetään.
Siitä syntyy napinaa, mutta sittenpähän oppivat vähän harkitsemaan sanojaan ja pyyntöjään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!Isä kuoli äkillisesti ja täysin arvaamatta, olimme äitini kanssa kovasti shokissa tapahtuneesta. Suru oli musertava.
Siskoni mies tilanteessa kyseli edukkaasti ostavansa isäni veneen ”alta pois”. Perintöä ns.haettiin ja jaettiin jo, vaikka kuolema oli juuri tapahtunut, ei pystytty sen vertaa ajattelemaan saati empatiaa tuntemaan. Siinä oli mielestäni viestiä enemmän kuin missään muussa.
Tokihan se vene nyt halvalla on saatava. Mitä te sillä teette :) Kyllä tuollaisia härskejä ihmisiä todellakin on, viedään tuhkatkin pesästä, jos annetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Toi nyt on ihan perseestä, että äiti ei saa edes rahojaan käyttää, miten haluaa enne kuolemaansa. Elääkö joku oikeesti perintörahoja odotellen?
Virallinen edunvalvonta voi olla hankala saada ja siihen liittyy ylimääräistä byrokratiaa. Oikeus pankkitilin käyttöön on helpoin tapa auttaa ikääntyvää henkilöä, koska silloin pystyy hoitamaan laskut ja muut maksur suoraan tililtä. Ei ole takoitus, että tiliä käytetään omiin tarkoituksiin.
Selkeästi sisarella on ongelmia, minkä vuoksi äiti on huolissaan hänen selviytymisestä. En nyt muista, mitä kriteereitä edunvalvojalle on, mutta voi olla, ettei häntä edes hyväksyttäisi edunvalvojaksi.
Virallisen edunvalvojan saaminen on helppoa eikä vaadi suuria asioita.
Meillä riitti lausuma Digi-ja väestötietovirastolle, ettemme hyväksy yhtä sisarusta edunvalvojaksi koska emme tunne häntä kohtaan luottamusta vanhempamme talouden turvaamiseksi.
Vaadimme yleistä edunvalvojaa. Se tuli ja allekirjoitimme paperit netissä.
Nyt kukaan, ei kukaan pääse nauttimaan vanhempamme rahoista eläessään vaan saa käyttää miten parhaaksi katsoo.
Virallinen edunvalvoja voi olla lapsi tai muu lähiomainen tai joku ulkopuolinen tai yleinen edunvalvoja.
Edunvalvojan saaminen voi olla hankalaa, jos vanhuksella ajatus toimii vielä jollakin tasolla eikä hän ole itse siihen halukas, vaikka ei hallitse esimerkiksi raha-asioitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostat kyllä katkeralta ja marttyyrilta..
En haluaisi olla isosiskosi, hänessäkö ei mitään hyvää ja sinussa kaikki maailman hyvä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!Nyt kyllä olet tulkinnut tekstin itse haluamallasi tavalla! Kyse on nimenomaan siitä, että äitini varmasti tietää minun olevan umpirehellinen ja hoidan kaiken tarkasti sekä tunnollisesti. Kuten olen tähänkin saakka tehnyt. Niin kauan kuin isäni eli, olimme me eli minä perheineni ne, jotka olivat vanhempieni kanssa tekemisissä ja tarvittaessa auttamassa.
Nyt kun äitini on isäni kuoleman jälkeen yksin ja tarvitsee apua monessakin asiassa, koska ei esim. autottamana ja ajokortittomana voi moniakaan asioita yksin hoitaa, olen ollut kaikessa apuna hänelle. Sisareni tämän kahden vuoden aikana ehkä kolmesti käynyt päiväseltään muutaman tunnin käväisemässä., mitään apua hän ei ole äitillemme antanut. Soittelee toki viikoittain kivoja puheluita sieltä "kaukaa", siinä se.
Rahallisesti tai taloudellisesti en ole ikinä aikuisiällä omilleni muutettuani vanhemmiltani pyytänyt. Itse olen oman talouteni hoitanut, työtä tehnyt sen eteen ja itse tienaamillani rahoilla elämäni rahoittanut. Siskoa ja miestään on vanhempani kyllä "tiukoissa paikoissa" auttanut, siskon mies on kuitenkin ollut jatkuvasti työelämässä ihan hyvin tienaten, siskoni useita vuosia omasta halustaan työttömänä pätkätöitä sen verran tehden, että ko. eläminen mahdollistuu. En halua olla mikään marttyyri, mutta en kiellä, että tässä asetelmassa tulee itselleni olo, että kunnollisuuttani ja tunnollisuuttani arvostetaan juuri niin, että tiedetään minun aina hoitavan asiat kunnolla-ja että se minun osani on. Toisen ei tarvitse eikä teekään mitään minkään eteen, mutta tuetaan kaikin tavoin siinäkin.
Moni tulkitsee ilmeisesti tahallaan viestisi väärin. Kerroit jo aloituksessa asiat ihan ymmärrettävästi, että äitisi tosiasiassa käyttää tunnollisuuttasi ja kiltteyttäsi hyväkseen, kun taas sisarella on perheessänne paapottavan ja ressukan rooli.
Tällaiset roolit ovat hyvin pysyviä, jopa eläkeikäisissä sisaruksissa näkyviä, ellei niitä kyseenalaisteta. Yksi on muka se ressukka ja oikeutettu kaikkeen tukeen toisen ollessa tuhkimo, joka raataa saamatta itse mitään. Muuta tietä tuosta ei ulos ole kuin olla rehellinen äidille siitä, miltä tämä sinusta tuntuu ja yksinkertaisesti lopettaa äidin palveleminen. Hän voi mennä bussilla, muuttaa parempien kulkuyhteyksien varaan jne. Et ole hänen taksikuskinsa. Edunvalvontavaltuutuksen suhteen en itse ainakaan suostuisi missään nimessä kun tilanne on mikä on. Siitä seuraa hirveä draama ja vaiva, usko minua. Olet ikuinen syntipukki vain, tuskin sitä haluat. Autat sen verran kuin jaksat, et aina kun pyydetään.
Siitä syntyy napinaa, mutta sittenpähän oppivat vähän harkitsemaan sanojaan ja pyyntöjään.
Etäisyyttä olenkin ottanut nyt, kun ei ole enää pakottavasti tarve olla päivittäin tekemisissä. Ensimmäisen puoli vuotta isän kuoleman jälkeen kävin äidin luona lähes päivittäin, senkin jälkeen muutamana päivänä viikossa. Nyt olen alkanut vähentämään käyntejä mutta myös muuta yhteydenpitoa, koska minä olen myös yleensä se, joka ottaa äitiin päin yhteyttä, harvemmin toisinpäin. Siitäkin saan kuulla aika ajoin heti puhelun alettua "etteipä ole sieltä taas vähään aikaan mitään kuulunutkaan eikä soiteltu". Sittenkään myöskään vastasoittoa ei ole otettu. Ei silloinkaan, kun on sovittu, että käytän äitiä jossain tiettynä päivänä. Aina odotetaan, että soitan ja kyselen sekä sovin asiasta. Mutta tämä koko episodi nyt jotenkin osoitti lopullisesti, missä asemassa olen ja miten minuun suhtaudutaan. Katson, että minulla on myös oikeus näin ollen ottaa etäisyyttä ja harkita, kuinka paljon haluan palveluksiani olla antamassa. Jospa se avaisi hänenkin silmiään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei äitisi olisi pitänyt sitä sinulta edes kysyä. Hän saa päättää omaisuudestaan miten haluaa.
Oletettavasti testamentattavaksi on tulossa puolet kesämökistä ja puolet talosta (toiset puolikkaat sinä jo omistat)
Kuvitellaan, että talon arvo on 200 000e, josta äitisi osuus on 100 000e
Mökin arvo o 100 000e, jota äitisi osuus o 50 000e
Äitisi osuuden arvo yhteensä 150 000e
Lakiosa = puolet perintöosuudesta, eli tässä tapauksessa sinun lakiosasi äidiltä perittävästä omaisuudesta on 37 500e
Äitisi voi siis tehdä testamentin seuraavasti:
- siskosi saa lakiosan 37 500e
- sinä saat lakiosan 37 500e
- äitisi tesmenttaa loput siskollesi, eli 75 000e
Lopputulos:
Sinulla on isältäsi ja äidiltäsi perittyä omaisuutta 187 500e
Siskollasi on äidiltäsi perittyä omaisuutta 112 500e
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat kyllä katkeralta ja marttyyrilta..
En haluaisi olla isosiskosi, hänessäkö ei mitään hyvää ja sinussa kaikki maailman hyvä?
Olipa lapsellinen kommentti. Tässä nyt käsiteltiin yhtä asiaa, joka sinänsä kertoo kyllä enemmän siskoa vastaan. Kukaan tuskin on läpeensä hyvä tai huono, mutta on usein helposti nähtävissä tällaisissa tilanteissa, minkälaisia ihmiset todellisuudessa ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän, että ap tuntee tilanteen epäreiluksi. Toteaisin kuitenkin, että äidin "asianhoitajaksi" (edunvalvontavaltuutetuksi ?) ryhtyminen voi olla ap:n oma etu. Jos sisko ottaa hoitaaksensa tämän homman, se antaa myös siskolle mahdollisuuden hoitaa äidin raha-asioita tai muuta omaisuutta jos ei suorastaan väärin niin ainakin huolimattomasti. Se voi sitten aikoinaan näkyä myös äidin jälkeen jäävässä perinnössä. Jos ap hoitaa nämä hommat, voi hän myös valvoa sitä, että ne tulevat hoidetuksi oikein ja kunnolla.
Onko tässä kysymys myös siitä, että siskon isältä ei jäänyt tai ole jäämässä mitään perintöä toisin kuin ap:n isältä? Jos näin on, niin voin ymmärtää, että ap:n äiti näkisi reiluna jotenkin tasata tilannetta omassa testamentissaan.
Kiitos asiallisesta kommentistasi. Tämä on kyllä totta ja varmasti äidin edun mukaista olisi, että hoitaisin hänen taloudelliset asiansa siinä vaiheessa, jos sellainen tarve tulee. Koska voisin kuvitella, että siskoni "vain näkemisen palkaksi" voisi hyvinkin siirrellä palkkioita itselleen ja puhua äidinkin "ymmärtämään", että niin on oikein tehdä. Sitten kun jotain ikävää tapahtuisi, kääntyisi äiti minun puoleen ja pyytäisi, että voisinko selvittää asian, kuten tähänkin saakka silloin, kun jokin ongelmatilanne sinne suuntaan on tullut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanot että epäilet sisaresi miehensä kanssa tekevän lopullisesta jaosta hankalan koska ovat valmiita tekemään rahan vuoksi mitä tahansa. Toisaalta kerrot miehen olleen valmis ostamaan isäsi veneen.
No, eikö testamentti äitisi jäämistöön helpottaisi tilannetta, vai pelkäätkö että testamentin sisältö olisi sisaresi sanelema?Edunvalvojasta on turha puhua niin kauan kuin äitisi on kykenevä tekemään päätöksiä, vaikkei hän paperisotaa sinänsä hallitsisikaan.
Kyllä, tosiaan on niin että eräät näkevät paperiasioiden hoidon arvokkaammaksi kuin muunlaisen työn. Yhtään ei piitata sen omaisuuden reaalisesta hoidosta jota kärkytään, mutta kun aika on tehdään kaikki jotta rahaa viedään niin paljon kuin vain mahdollista! Härskiä!Isä kuoli äkillisesti ja täysin arvaamatta, olimme äitini kanssa kovasti shokissa tapahtuneesta. Suru oli musertava.
Siskoni mies tilanteessa kyseli edukkaasti ostavansa isäni veneen ”alta pois”. Perintöä ns.haettiin ja jaettiin jo, vaikka kuolema oli juuri tapahtunut, ei pystytty sen vertaa ajattelemaan saati empatiaa tuntemaan. Siinä oli mielestäni viestiä enemmän kuin missään muussa.Tokihan se vene nyt halvalla on saatava. Mitä te sillä teette :) Kyllä tuollaisia härskejä ihmisiä todellakin on, viedään tuhkatkin pesästä, jos annetaan.
Tämä on totta ja nämä tilanteet näyttävät poikkeuksetta ihmisen todellisen luonteen. Ne kannattaa muistaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Voin kertoa että keskustelu ei tule auttamaan, äitisi kiistää kaiken, mikään ei muutu.
Meillä suosikkilapsi saa perinnön ja äiti on tehnyt minut perinnöttömäksi. Ja minä olen se kunnollinen ja tunnollinen, sisarus työtön hunsvotti. Mutta niin paljon rakkaampi äidille.
Äitini ei kiistä mitenkään tätä suosikkiasemaa vaan on mulle sanonut päin naamaa että sisarus on paljon rakkaampi ja tärkeämpi. Arvaa miten paljon tällainen loukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Voin kertoa että keskustelu ei tule auttamaan, äitisi kiistää kaiken, mikään ei muutu.
Meillä suosikkilapsi saa perinnön ja äiti on tehnyt minut perinnöttömäksi. Ja minä olen se kunnollinen ja tunnollinen, sisarus työtön hunsvotti. Mutta niin paljon rakkaampi äidille.
Äitini ei kiistä mitenkään tätä suosikkiasemaa vaan on mulle sanonut päin naamaa että sisarus on paljon rakkaampi ja tärkeämpi. Arvaa miten paljon tällainen loukkaa.
Miksi teillä on asetelma näin?! Ja miksi ihmeessä äitisi tekee sinut perinnöttömäksi?
Itsekin äitinä on hankala ymmärtää, miten äiti voi alkaa suosia jotakin lasta ja hyljeksimään toista :( Ja etenkin näin päin, että kunnollinen lapsi saa tällaisen osan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Voin kertoa että keskustelu ei tule auttamaan, äitisi kiistää kaiken, mikään ei muutu.
Meillä suosikkilapsi saa perinnön ja äiti on tehnyt minut perinnöttömäksi. Ja minä olen se kunnollinen ja tunnollinen, sisarus työtön hunsvotti. Mutta niin paljon rakkaampi äidille.
Äitini ei kiistä mitenkään tätä suosikkiasemaa vaan on mulle sanonut päin naamaa että sisarus on paljon rakkaampi ja tärkeämpi. Arvaa miten paljon tällainen loukkaa.
Olen pahoillani puolestasi, tuo on julmaa ja tunteetonta omalta vanhemmalta noin sanoa. Itsellä muutoin sama tilanne mutta suoraan ei ole äiti koskaan noin sanonut mutta kyllähän se kaikesta käyttäytymisestä paistaa läpi eikä yritä sitä peitellä mitenkään, kuka tahansa sen näkee kun on samassa seurueessa. Kyllä sen vuosien myötä jotenkin oppii hyväksymään, tai sanotaan että sietämään ja elämään sen kanssa. Vaikka onhan se niin väärin. Vielä ei ole tietääkseni tehnyt minua perinnöttömäksi tai ei ole sitä paljastanut mitä siskoni kanssa selkäni takana suunnittelevat. En ole yllättynyt jos niin käy. Olen kyllä vuorostani miettinyt perinnöstä kieltäytymistä, mutta ei taida olla ajankohtaista, sillä saatan kuolla ennen äitiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Voin kertoa että keskustelu ei tule auttamaan, äitisi kiistää kaiken, mikään ei muutu.
Meillä suosikkilapsi saa perinnön ja äiti on tehnyt minut perinnöttömäksi. Ja minä olen se kunnollinen ja tunnollinen, sisarus työtön hunsvotti. Mutta niin paljon rakkaampi äidille.
Äitini ei kiistä mitenkään tätä suosikkiasemaa vaan on mulle sanonut päin naamaa että sisarus on paljon rakkaampi ja tärkeämpi. Arvaa miten paljon tällainen loukkaa.
Olen pahoillani puolestasi, tuo on julmaa ja tunteetonta omalta vanhemmalta noin sanoa. Itsellä muutoin sama tilanne mutta suoraan ei ole äiti koskaan noin sanonut mutta kyllähän se kaikesta käyttäytymisestä paistaa läpi eikä yritä sitä peitellä mitenkään, kuka tahansa sen näkee kun on samassa seurueessa. Kyllä sen vuosien myötä jotenkin oppii hyväksymään, tai sanotaan että sietämään ja elämään sen kanssa. Vaikka onhan se niin väärin. Vielä ei ole tietääkseni tehnyt minua perinnöttömäksi tai ei ole sitä paljastanut mitä siskoni kanssa selkäni takana suunnittelevat. En ole yllättynyt jos niin käy. Olen kyllä vuorostani miettinyt perinnöstä kieltäytymistä, mutta ei taida olla ajankohtaista, sillä saatan kuolla ennen äitiäni.
Ikäviä asetelmia :/ En ole oppinut hyväksymään asetelmaa, koska en ymmärrä yhtään, miksi minun pitäisi. Ymmärtäisin, jos olisin käyttäytynyt ilkeästi tai törkeästi äitiäni kohtaan tai elänyt jotenkin muuten "kunniattomasti", mutta kun en sitäkään ole tehnyt. Toisaalta sellaisella käytöksellä näyttäisi pärjäävän paremmin.
Olen samankaltaisessa tilanteessa. Isäni kuoltua äitini sai puolet,me kolme lasta jaettiin loput tasan.
Kumminkin Isäni oli lainannut veljilleni molemmille 50.000 ,jotka jäivät saamatta isältäni.
Tuon laina-asian äitini kertoi vasta omaisuudenjaon jälkeen. En aio tuohon puuttua milloinkaan jos veljet eivät ymmärrä saaneensa noin ennakkoperintöä.
Äitini on myös katkera Isäni uskottomuudesta josta saan usein kuulla, veljilleni taas kertoo isän olleen kaikkea muuta kuin "roisto ja petturi".
Nyt olen samanlaisessa tilanteessa, edunvalvojaksi nimettynä ja kaikessa apuna. Käyn joka viikko tekemässä piha/kiinteistönhuolto/kauppahommia.
Minulle on sanottu että lakiosan saan. Veljet lapsineen muun omaisuuden.
En aio riidellä tästä äitini kanssa, se on äidin tahto ja raadollisuudessaan kertoo äitini arvostuksesta minua kohtaan. Ehkä hän ajattelee että aika hänen kanssaan on minun perintöni.
Olen päättänyt siis elää katkeroitumatta ja hoidan äitini loppuun saakka jos elän pidempään. On ollut aikaa sopeutua ajatukseen ettei kaikki mene tasan, enpä odota liikoja.
-ainoa tytär
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosiasia on, että äitisi saa testamentata rahansa niin kuin haluaa.
No se on täysin totta, tottakai saa! Mutta että asetelma on mielestäni niin räikeä: kelpaan kyllä kaiken hoitajaksi ja asioiden järjestyksessä pitäjäksi, mutta mitään minun ei kuulu siitä saada. Toisen ei taas tarvitse tehdä mitään eikä osallistua mihinkään, mutta pallo pomppii automaattisesti hänelle kyselemättä. Tasan ei käy onnen lahjat.
No pitää vastata rehellisesti siihen äidin kysymykseen eikä olla vain hiljaa. Sillähän se asia selviää.
Vierailija kirjoitti:
Olen samankaltaisessa tilanteessa. Isäni kuoltua äitini sai puolet,me kolme lasta jaettiin loput tasan.
Kumminkin Isäni oli lainannut veljilleni molemmille 50.000 ,jotka jäivät saamatta isältäni.
Tuon laina-asian äitini kertoi vasta omaisuudenjaon jälkeen. En aio tuohon puuttua milloinkaan jos veljet eivät ymmärrä saaneensa noin ennakkoperintöä.Äitini on myös katkera Isäni uskottomuudesta josta saan usein kuulla, veljilleni taas kertoo isän olleen kaikkea muuta kuin "roisto ja petturi".
Nyt olen samanlaisessa tilanteessa, edunvalvojaksi nimettynä ja kaikessa apuna. Käyn joka viikko tekemässä piha/kiinteistönhuolto/kauppahommia.
Minulle on sanottu että lakiosan saan. Veljet lapsineen muun omaisuuden.
En aio riidellä tästä äitini kanssa, se on äidin tahto ja raadollisuudessaan kertoo äitini arvostuksesta minua kohtaan. Ehkä hän ajattelee että aika hänen kanssaan on minun perintöni.
Olen päättänyt siis elää katkeroitumatta ja hoidan äitini loppuun saakka jos elän pidempään. On ollut aikaa sopeutua ajatukseen ettei kaikki mene tasan, enpä odota liikoja.-ainoa tytär
Voit nostaa palkkiota edunvalvojana toimimisesta.
Alue: Aihe vapaa
Seuraavan kerran äitisi pyytäessä apua voit suositella avun ostamista siskoltasi. Kaikki voittaisivat. Siskosi saisi rahaa, äitisi avun ja sinä voisit keskittyä elämään ihmisten kanssa, jotka sinusta välittävät.