Mitä mieltä äitini kommentista perinnön jakoon liittyen minun ja sisareni välillä?

Isäni kuoli pari vuotta sitten ja olen isäni ainoa rintaperillinen. Lisäksi minulla on isosiskopuoli äitini aiemmasta liitosta. Isäni kuoli täysin yllättäen ja oli tietysti kova isku niin äidilleni kuin minullekin. Minun kohdalleni jäi kaikkien käytännön asioiden hoitaminen isän kuoltua, äidistä ei niitä ollut hoitamaan eikä siskopuoleni osallistunut mihinkään millään tavalla vaikka asuimme samaa perhettä koko yhteisen elämämme ajan, siskonikin ennen syntymääni 3-vuotiaasta saakka. Siskoni ei myöskään auttanut äitiäni konkreettisesti missään asioissa, ei käynyt luona isäni kuoleman jälkeen tms, vedoten asuvansa toisella paikkakunnalla ja korona-aikaan, vaikka äiti olisi kyllä tukea tarvinnut. Siskoni on työtön omasta halustaan ja elää maalla "omavaraistaloutta", aikaa olisi ja autokin käytössä. Enemmän katson, että elämänsä on kapeutunutta valintojen myötä ja näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Soittelee kyllä äitilleni "kivoja puheluita" ja olen aina kokenut, että sisko on äidilleni tärkeämpi, tekipä ja toimipa miten vain.

Siskollani on hänet täysin tunnustanut isä, jolta siskoni tulee perimään oman osansa tämän kuoltua. Minä tietenkin ainoana rintaperillisenä perin isäni, joka oli ihan tavallista elämää viettänyt tavallinen duunari, joka omisti äitini kanssa oman asunnon sekä kesämökin, siinäpä isoimmat. Nyt äitini kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän testamenttaisi omasta omaisuudestaan suuremman osan sisasrpuolelleni, koska kokee, että jako menisi jotenkin epäoikeudenmukaisesti, jos minä perisin siitäkin vielä puolet. Kun siskolla on muutenkin vähemmän rahaa, kun ei ole töissä (ollut vuosiin) ja eläkekin tulee olemaan pieni. Vetoaa myös siihen, että olen aina kehoittanut vanhempia myös isäni eläessä vielä käyttämään keräämänsä omaisuuden itseensä ja itselle mieluisiin asioihin. Siksikin olen näin tehnyt, että tiedän siskoni ja miehensä aikanaan tekemään perinnönjaosta hankalan, koska rahan edestä ovat valmiita mihin tahansa keinoja kaihtamatta.

Tilanne on herättänyt itsessäni jonkinlaisen katkeruuden ja arvottomuuden tunteen. Olen ymmärtänyt, että oma asemani on todellakin aina vain kiltisti hoitaa kaikki asiat kunnialla ja oikein kuten isäni kohdalla tein. Järjestin hautajaiset ja kaiken kuolemaan liittyvän virallisen, tein perukirjat ja järjestin perukirjoitukset. Samalla äitini on nyt jo esittänyt, että valtuuttaa minut asioiden hoitajakseen, jos ja kun ikääntyessään ei pysty itse hoitamaan asioitaan, talouttaan jne. niin tietää, että minä hoidan kaiken oikeudenmukaisesti ja kunnolla-on näin itse ääneen sanonut. Minä kelpaan siis kaiken hoitajaksi ja vastuun kantajaksi, mutta muuhun minulla ei olekaan oikeutta, siskoni osallistumatta mihinkään, kantamatta vastuuta mistään ja eläen täysin itsekkäästi omaa elämäänsä on äitini mielestä oikeutetumpi saamaan omaisuudestaan isoimman osan.

Tunnenko aiheetta katkeruutta ja vääryyttä asiassa vai onko tässä oikeasti jonkun muunkin mielestä jotain "mätää"?