Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä äitini kommentista perinnön jakoon liittyen minun ja sisareni välillä?
24.09.2021 |
Isäni kuoli pari vuotta sitten ja olen isäni ainoa rintaperillinen. Lisäksi minulla on isosiskopuoli äitini aiemmasta liitosta. Isäni kuoli täysin yllättäen ja oli tietysti kova isku niin äidilleni kuin minullekin. Minun kohdalleni jäi kaikkien käytännön asioiden hoitaminen isän kuoltua, äidistä ei niitä ollut hoitamaan eikä siskopuoleni osallistunut mihinkään millään tavalla vaikka asuimme samaa perhettä koko yhteisen elämämme ajan, siskonikin ennen syntymääni 3-vuotiaasta saakka. Siskoni ei myöskään auttanut äitiäni konkreettisesti missään asioissa, ei käynyt luona isäni kuoleman jälkeen tms, vedoten asuvansa toisella paikkakunnalla ja korona-aikaan, vaikka äiti olisi kyllä tukea tarvinnut. Siskoni on työtön omasta halustaan ja elää maalla "omavaraistaloutta", aikaa olisi ja autokin käytössä. Enemmän katson, että elämänsä on kapeutunutta valintojen myötä ja näkee asiat vain omasta näkökulmastaan. Soittelee kyllä äitilleni "kivoja puheluita" ja olen aina kokenut, että sisko on äidilleni tärkeämpi, tekipä ja toimipa miten vain.
Siskollani on hänet täysin tunnustanut isä, jolta siskoni tulee perimään oman osansa tämän kuoltua. Minä tietenkin ainoana rintaperillisenä perin isäni, joka oli ihan tavallista elämää viettänyt tavallinen duunari, joka omisti äitini kanssa oman asunnon sekä kesämökin, siinäpä isoimmat. Nyt äitini kysyi, mitä mieltä olisin, jos hän testamenttaisi omasta omaisuudestaan suuremman osan sisasrpuolelleni, koska kokee, että jako menisi jotenkin epäoikeudenmukaisesti, jos minä perisin siitäkin vielä puolet. Kun siskolla on muutenkin vähemmän rahaa, kun ei ole töissä (ollut vuosiin) ja eläkekin tulee olemaan pieni. Vetoaa myös siihen, että olen aina kehoittanut vanhempia myös isäni eläessä vielä käyttämään keräämänsä omaisuuden itseensä ja itselle mieluisiin asioihin. Siksikin olen näin tehnyt, että tiedän siskoni ja miehensä aikanaan tekemään perinnönjaosta hankalan, koska rahan edestä ovat valmiita mihin tahansa keinoja kaihtamatta.
Tilanne on herättänyt itsessäni jonkinlaisen katkeruuden ja arvottomuuden tunteen. Olen ymmärtänyt, että oma asemani on todellakin aina vain kiltisti hoitaa kaikki asiat kunnialla ja oikein kuten isäni kohdalla tein. Järjestin hautajaiset ja kaiken kuolemaan liittyvän virallisen, tein perukirjat ja järjestin perukirjoitukset. Samalla äitini on nyt jo esittänyt, että valtuuttaa minut asioiden hoitajakseen, jos ja kun ikääntyessään ei pysty itse hoitamaan asioitaan, talouttaan jne. niin tietää, että minä hoidan kaiken oikeudenmukaisesti ja kunnolla-on näin itse ääneen sanonut. Minä kelpaan siis kaiken hoitajaksi ja vastuun kantajaksi, mutta muuhun minulla ei olekaan oikeutta, siskoni osallistumatta mihinkään, kantamatta vastuuta mistään ja eläen täysin itsekkäästi omaa elämäänsä on äitini mielestä oikeutetumpi saamaan omaisuudestaan isoimman osan.
Tunnenko aiheetta katkeruutta ja vääryyttä asiassa vai onko tässä oikeasti jonkun muunkin mielestä jotain "mätää"?
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensinnäkin osanottosi isäsi kuoleman johdosta. Se on iso suru, kun menettää vanhemman.
Isosiskosi on ollut todella pieni vanhempiensa erotessa. Kuinka usein hän on nähnyt isäänsä? Mitä luulet, että millaista hänen on ollut seurata sitä, että siskolla on perheessä isä aina mukana, hänellä ei?
Sinulla on ollut siskoosi nähden näillä tiedoilla paljon tasaisempi elämisen alku. Siskon elämän alku on täynnä menetystä ja uuteen tottumista. Sinä et ole ollut näkemässä sitä, että miten isäsi on kohdellut siskoasi sinä aikana, kun sinua ei ole ollut. Kun isälläsi ei ole ollut muita lapsia, niin hän on opetellut vnahemmuutta vieraalla lapsella, sinun siskollasi. Vaikka tarkoittaisi hyvää, niin vanhempipuolet vaativat yleensä lapsipuoliltaan parempaa käytöstä kuin omiltaan, joiden kasvua on saanut seurata vauvasta asti. Tämä siis taustana sille, että isosiskosi on sinun mielestäsi äidillesi se tärkeämpi. Tuskinpa on, mutta äiti tietää, millaiset surut ja tuskat pienellä, todella pienellä on ollut, kun hän on ollut perheessä se ulkopuolinen puhumattakaan niistä erovaiheista yms. Äitisi voi olla tietoinen esim. siskosi masennuksista yms, joille tuollainen elämänalku altistaa.
Olisitko siis odottanut, että siskosi hoitaa isäsi perunkirjoitukset? Se, ettei halua nähdä kuollutta, ei kerro ihmisen surun suuruudesta. Myös korona-aika on saanut osan ihmisistä pelkäämään koronaa eri tavoin.
Kysymys: Mitä isäsi jätti testamentissaan lapsipuolelleen? Mainittiinko siskoasi ollenkaan isäsi testamentissa? Jos ei, niin miten voit sanoa, että elitte ihan normaalia yhteistä elämää?
Äitisihän kysyi sinun mielipidettäsi. Kerroitko tuon kaiken äidillesi? jos et, niin miksi et? Äitisi on rehellisesti kysynyt asiaa, sinun velvollisuutesi on rehellisesti kertoa, että mikä sinua harmittaa.
Kerroitko myös äidillesi, että et halua ryhtyä hänen asioidensa hoitajaksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Sinänsähän asiat ovat menneet tähän mennessä oikein, sinä olet isäsi ainoa perijä ja tottakai hoidat siihen liittyvät asiat (ellei äitisi). Sisko hoitakoon sitten oman isänsä perintöasiat. Ja jos pelkäät, että sisaresi heittäytyy äidin perintöä jaettaessa hankalaksi, niin on hyvä, ettei hänellä ole mahdollisuutta sotkea asioita äitisi vielä eläessä.
Mutta äidillesi toteat, että olet ansainnut aivan yhtä suuren osan hänen perinnöstään, koska olet aivan yhtä paljon tämän lapsi kuin sisaresi. Jos tulee mutinaa, kysyt rakastaako hän sinua sisartasi vähemmän. Kaikilla vanhemmilla on suosikkinsa, mutta ilmeisesti äitisi ei ymmärrä, että se näkyy noin selvästi. Se ei ole ok, ja siinä asiassa voit hiukan herätellä äitiäsi.
Suosittelen, että hoidat edunvalvonnan äitisi kanssa. Siskosi vaikuttaa sellaiselta hunsvotilta, että vetää välistä sun lakiosankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.
Kyllä ajattelin herätellä asiaan liittyen vielä keskustelua ja tekisi mieli kysyä, että miksei kysy siskopuolta asioiden hoitajakseen tässä tapauksessa. Jotenkin olen koko ajan vihaisempi, mitä enemmän asiaa mietin :/ Tunnen itseni tyhmäksi ja arvottomaksi. Koen ettei minulla ole oikeutta eikä arvoa mistään mitään vaatia, mutta minun katsomaan ilman muuta pyyteettömästi ja kiltisti hoitavan kaikki käytännön asiat. Valtavan surun keskellä koitin hoitaa isänkin asiat niin hyvin kuin taisin, tein viralliset paperit, ihan kaiken ja tässä kiitos. Seuraavaksi "saan" alkaa äitini asioiden hoitajaksi, johon hän kyselemättä aikoi valtuuttaa minut, mutta mitään en saa pyytää tai vaatia.
Miksi et saa mitään pyytää tai vaatia? Äitisi kysyi mielipidettäsi omaisuuden jaosta, kerroitko siis sen? Hän kysyi, miksi et vastannut?
Vaikka kuinka äitisi haluaisi sinut asioidensa hoitajaksi, niin sinun ei tarvitse siihen ryhtyä. Mikäli äitisi sellaista tarvitsee, niin sellaisen saa palkkaamalla.
Kenen ne viralliset paperit olisi pitänyt tehdä? Sinun siskopuolesiko? Aiotko sinä tehdä hänen isästään vastaavat paperit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensinnäkin osanottosi isäsi kuoleman johdosta. Se on iso suru, kun menettää vanhemman.
Isosiskosi on ollut todella pieni vanhempiensa erotessa. Kuinka usein hän on nähnyt isäänsä? Mitä luulet, että millaista hänen on ollut seurata sitä, että siskolla on perheessä isä aina mukana, hänellä ei?
Sinulla on ollut siskoosi nähden näillä tiedoilla paljon tasaisempi elämisen alku. Siskon elämän alku on täynnä menetystä ja uuteen tottumista. Sinä et ole ollut näkemässä sitä, että miten isäsi on kohdellut siskoasi sinä aikana, kun sinua ei ole ollut. Kun isälläsi ei ole ollut muita lapsia, niin hän on opetellut vnahemmuutta vieraalla lapsella, sinun siskollasi. Vaikka tarkoittaisi hyvää, niin vanhempipuolet vaativat yleensä lapsipuoliltaan parempaa käytöstä kuin omiltaan, joiden kasvua on saanut seurata vauvasta asti. Tämä siis taustana sille, että isosiskosi on sinun mielestäsi äidillesi se tärkeämpi. Tuskinpa on, mutta äiti tietää, millaiset surut ja tuskat pienellä, todella pienellä on ollut, kun hän on ollut perheessä se ulkopuolinen puhumattakaan niistä erovaiheista yms. Äitisi voi olla tietoinen esim. siskosi masennuksista yms, joille tuollainen elämänalku altistaa.
Olisitko siis odottanut, että siskosi hoitaa isäsi perunkirjoitukset? Se, ettei halua nähdä kuollutta, ei kerro ihmisen surun suuruudesta. Myös korona-aika on saanut osan ihmisistä pelkäämään koronaa eri tavoin.
Kysymys: Mitä isäsi jätti testamentissaan lapsipuolelleen? Mainittiinko siskoasi ollenkaan isäsi testamentissa? Jos ei, niin miten voit sanoa, että elitte ihan normaalia yhteistä elämää?
Äitisihän kysyi sinun mielipidettäsi. Kerroitko tuon kaiken äidillesi? jos et, niin miksi et? Äitisi on rehellisesti kysynyt asiaa, sinun velvollisuutesi on rehellisesti kertoa, että mikä sinua harmittaa.
Kerroitko myös äidillesi, että et halua ryhtyä hänen asioidensa hoitajaksi?
Mitä ihmeen spekulaatioita nuo nyt ovat sisaren asioista. Jestas! Ainoa hyvä kysymys oli viimeinen lause.
Rohkeasti vain sanomaan oma mielipide, ennen kuin äiti menee ja antaa sinun perintösi toiselle. Pitää osata pitää puolensa. Jos on liian kiltti, joku aina käyttää hyväksi, jopa oma äiti, joka pitää sinua itsestäänselvyytenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osanottoni isäsi kuoleman johdosta.
Joskus vanhemmat voivat käyttäytyä aika tökerösti kuten äitisi nyt. Minä sanoisin, että jäi häiritsemään, kun et ajattelekaan meitä tyttäriä kohtelevasi tasapuolisesti. Että se on itsellesi suuri arvo, jos tulet äidiksi tai olet jo. Sano että et ole omaisuuden perässä, mutta kokisit hyvin epäoikeudenmukaisena, jos saisit vähemmän kuin sisaresi.
Omat tunteet voi sanoa ilman mitään ehdotuksia. Edunvalvojaksi ei kannata suostua, koska tilanne on tämä. Sano vaikka, että et koe sitä ajankohtaisena asiana. Virallinen edunvalvoja on parempi, jos sisarusten välillä on riitaa tai on epäilys taloudellisesta hyväksikäytöstä. Edunvalvojan hoitaessa asian se ei ole mahdollista.
Kyllä on mätää. Parasta kertoa äidille samaan tapaan kuin tässäkin, että koet kelpaavasi vastuun kantajaksi ja asioiden hoitajaksi, mutta et perijäksi etkä todellakaan koe sitä reiluna, jos näin tapahtuu.
Muista että sinulla on aina oikeus saada lakiosasi, mutta sitä sinun tulee vaatia itse ja asiasta tulee oikeuskäsittely. Automaattisesti sitä ei siis saa. Jos siis äitisi tosiaan jättää isomman osan omaisuudesta sisarellesi.
Älä suostu edunvalvojaksi missään nimessä. Voit olla tekemisissä ja tavata, mutta edunvalvoja hoitaa viralliset ja raha-asiat. Muuten siitä voi tulla iso riita sisarpuolesi kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin usein siinä tosiaan käy niin, että joku lapsista on se tuhkimo, joka kuuraa muiden kengät ja hoitaa iäkkäitä vanhempia saaden kuraa niskaan. Olen nähnyt, onneksi olen ainoa lapsi. Omalle äidille on hankala sanoa, että huomaatko itse miten epäreilu olet, mutta se on kuitenkin pakko tehdä, jos haluat muutosta. Älä suostu siihen, että tunnollisuuttasi käytetään hyväksi ja ilmoita se ajoissa. Äitisi ei varmaan edes tajua miten huonosti käyttäytyy.
Itselleni oli tyrmistys, kun iäkäs äitini sanoi sairastuessani vakavasti, että kuka meitä sitten hoitaa, jos kuolet. Ei sanaakaan lapsistani, jotka jäisivät äidittömiksi. Tällä tavalla vanhempi ihminen voi möläyttää jotain käsittämättömän itsekästä, vaikka ei olekaan mikään hirviövanhempi. Iän myötä elämänpiiri kapenee ja siitä seuraa itsekeskeisyyttä ja kapeanäköisyyttä - joskus jo nuorempana kuten sisarellesi kertomasi perusteella on käynyt. Ensinnä on oma napa.
Sano että sisko voi sitten ryhtyä asiainhoitajaksi. Että ei kiitos sille hommalle.
Arvaa miten tässä lopulta varmuudella käy?
Olet liian kiltti ja hoidat molempien pesät.
Äitisi testamenttaa varmuudella työttömälle sisarellesi, koska tunteet.
Meillä ihan samanlainen tilanne, me ainoat järkevät, tehty mm appivanhempien testamentti koska ammatti, mutta nämä paskoissa töissä loisivat lapset saavat perinnöt. Naurettavaa ja noloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos sisko perii niin hän myös hoitaa kaiken, tämän voit kertoa äidillesi. Lakiosan saat, kun ilmoitat sitä vaativasi sitten aikanaan perunkirjoituksissa.
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos sisko perii niin hän myös hoitaa kaiken, tämän voit kertoa äidillesi. Lakiosan saat, kun ilmoitat sitä vaativasi sitten aikanaan perunkirjoituksissa.
Täytyy ottaa huomioon sekin, että äiti voi sanoa, että totta kai peritte yhtä paljon, mutta siitä huolimatta tehdä toisenlaisen testamentin, jos on saanut tunnollisesta tyttärestä edunvalvojan ja hoitajan. Jos asenne on tuollainen, niin ei kannata ruveta asioita hoitamaan. Tavata ja soitella voi silti. Jos äiti ei pärjää, niin siinä vaiheessa edunvalvontaan.
Vierailija kirjoitti:
Sano äidillesi, ettei järjestely sovi sinulle. Ja jos hän silti tekee sen, niin koet sen epäoikeudenmukaisuutena.
Jos kuolinpesästä ylipäätään jää mitään, niin voit olla tyytyväinen. Sisarpuoli perii aikanaan oman isänsä. Asia on harvinaisen selkeä.
Voit myös olla äitisi edunvalvoja, mutta helpointa teille kaikille olisi jos sinulla olisi jo nyt käyttöoikeus äidin tileihin ja tilit liitettynä omaan verkkopankkiisi. Tulosta sitten vuosittain tilitapahtumat omaksi turvaksesi.
Toi nyt on ihan perseestä, että äiti ei saa edes rahojaan käyttää, miten haluaa enne kuolemaansa. Elääkö joku oikeesti perintörahoja odotellen?
Pidä puolesi, älä lepsuile yhtään, muuten katkeroidut, kerro suoraan mitä tunnet. - Virallinen edunvalvonta voi tulla kalliiksi, joillakin ollut huonoja kokemuksia mm. omaisuuden myymisestä alihintaan.
Sisarpuolesi perii isänsä ihan samoin kuin sinäkin perit omasi. Jos ei perittävää ole, se ei ole _sinun_ syysi.
Vierailija kirjoitti:
Pidä puolesi, älä lepsuile yhtään, muuten katkeroidut, kerro suoraan mitä tunnet. - Virallinen edunvalvonta voi tulla kalliiksi, joillakin ollut huonoja kokemuksia mm. omaisuuden myymisestä alihintaan.
Jos edunvalvoja on epärehellinen, rahat saa takaisin, mutta jos sisarus käyttää vanhempien rahoja on prosessi todella hankala ja rahoja ei saa takaisin. Ne eivät myöskään mene vanhemman hyväksi, vaan sisarukselle.
Pieninkin epäilys siitä, että sisaruksista joku taloudellisesti hyväksikäyttää vanhempaa on minusta hyvä syy ottaa mukaan edunvalvonta. Näin vanhus saa tarvitsemansa asiat ja kaikki menee oikein.
Ota äitisi edunvalvonta, ja siitä lakimiehillä allekirjoitettu paperi.
Alue: Aihe vapaa
Kysy äidiltäsi onko hänen mielestään reilua, että sinä teet kaikki työt ja sisaresi vapaamatkustaa tekemättä mitään, josta hänet vielä palkitaan.