Lue keskustelun säännöt.
En kestä mun miestä enää!
12.11.2014 |
Mä olet jotenkin niin kyllästynyt mun mieheen! Se ei halua tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Se ei leiki lasten kanssa, tiuskii vaa. Ei tee kotitöitä ilman että nalkutan. Ei halua lähteä mun kanssa mihinkään eikä harrastaa edes seksiä (ja silloin kun on seksiä, niin sitä harrastetaan tasan niin kauan että mies itse tulee ja sitten se on siinä). Ei urheile, ulkoile, peseydy tarpeeksi usein. Lisäksi mies sysää kaiken mun syyksi, kuten esimerkiksi sen että hänellä on koulutus jolla ei tässä kaupungissa oikein työllisty. Ihan järkyttävän ahdistavaa elää tuollaisen mahon paskan kanssa! Haluaisin NIIIIN paljon vaan ottaa lapset ja lähteä, mutta jotenkin mietityttää että voiko perherrä rikkoa vain oman kyllästymisen takia? Silloin kun tavattiin, mies oli ihan erilainen. Tuollainen laiska paska siitä on tullut tässä vuosien kuluessa. Mua oikein ahdistaa kun ajattelen, että loppuelämä pitäisi viettää tuon kanssa ja jossain muualla hyvännäköiset, osallistuvat ja positiiviset miehet nappaa muut naiset...
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:06"]
En itse ota kantaa aiheeseen, mutta kuulostaa todella turhauttavalta. Äläkä välitä, itsekin joskus tänne aloituksen tehneenä ymmärrän sua. Aina löytyy näitä tyhmiä jotka tulee haukkumaan ja lyttäämään kaiken minkä sanot. Älä välitä! <3
[/quote]
Miksi erilainen mielipide on uhka. Empatian ja sympatian pitäisi säteillä, mutta synnyttääkö myötäily keskustelua, joka lienee kuitenkin tarkoitus. Ei ap ole enää mikään lapsi, jonka kanssa pitäisi varoa sanomisiaan. Moni aloittaja ei anna edes mahdollisuutta sille erilaiselle mielipiteelle vaan johdattelevat keskustelun ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin ja siitä eipäs juupas tasolle.
Tämä on niin kuin parisuhde, joka on aina kahden kauppa. Vika ei auttamatta ole vain toisessa.
[/quote]
Mutta pitäisi osata kuitenkin nähdä sekin, että joskus vika ON vain toisessa. On paljonkin sellaisia parisuhteita, joissa toista ei vain kiinnosta syystä tai toisesta. Silloin on aika väärin sitä yrittävää osapuolta kohtaan huudella että "kyllä se hei sunkin vika on!"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:18"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:19"]Miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella masentuneelta. Kuka tahansa missä tilanteessa tahansa voi masentua. Patista mies lääkärille, masennukseen on olemassa lääkkeitä tai terapiaa. Se ei ainakaan auta, että nalkutat ja syyllistät. Tietysti voit ottaa lapset ja lähteä, mutta tuntuu vähän julmalta, jos mies on vaan masentunut eikä väkivaltainen tms. [/quote] Voi tuollaisia miehiä on suomi pullollaan eikä ne ole masentuneita ;) herätys!! Ai niin, eihän miehessä voi olla vikaa. Vaan se on ap:ssa, sama mistä asiasta kirjoittaa..
[/quote]
Totta. Mutta luotto sille, että useimmat suomalaiset miehet ovat unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. Minä olen ainakin tyytyväinen, että minulla on hyvä mies.
Ap. mieskin on varmasti ollut herttainen ja ystävällinen, mutta onko ap sitten malttanut seurusella riittävän pitkään tai tutkinut miehen taustoja vai onko vain suoraapäätä menty naimisiin ja hypätty kohti tuntematonta. Sillä on aina hintansa.
Moni toki huomaa jo seurusteluvaiheessa, että mies ei osallistu kotitöihin, eivät käy töissä, eivätkä vietä kumppaninsa kanssa laatuaikaa ja silti perustavat heidän kanssa perheen. Onko nainen sitten aina se viaton ja tahdoton olento vaikka vastuuta rajoittavassa vankilassa, jota epätasa-arvo ja miesten sorto aitaavat.
[/quote]
Pitää kuitenkin muistaa, että esim. kotitöiden määrä on aika eri ennen lapsia. Ja parisuhdeaikaakin on helppo löytää kun ollaan vaan kahdestaan, mutta entäs sitten kun siinä on lapsia joille tarvitaan hoitaja, rahat on vähissä kun toinen on vanhempainvapaalla ja vapaa-ajalalla tekee lähinnä mieli nukkua velkoja pois. Ei sitä oikeasti voi ennustaa miten mies (tai nainenkaan) käyttäytyy ihan uudessa elämäntilanteessa, vaikka ennen lapsia olisikin ollut kuinka täydellistä.
[/quote]
Hyvä lisäys. Elämässä, kun mennään eteenpäin niin se ns. silta elää mukana ja jos vain toinen pää elää, eikä toinen mukaudu ja muutukaan niin syntyy näitä ristiriitoja ja kriisejä joissa ap. kin nyt suhteessan on. Mutta, jos sietää suhteessaan huonoakohtelua siitä ei voi syyttää kuin itseään.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:26"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:23"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:06"]
En itse ota kantaa aiheeseen, mutta kuulostaa todella turhauttavalta. Äläkä välitä, itsekin joskus tänne aloituksen tehneenä ymmärrän sua. Aina löytyy näitä tyhmiä jotka tulee haukkumaan ja lyttäämään kaiken minkä sanot. Älä välitä! <3
[/quote]
Miksi erilainen mielipide on uhka. Empatian ja sympatian pitäisi säteillä, mutta synnyttääkö myötäily keskustelua, joka lienee kuitenkin tarkoitus. Ei ap ole enää mikään lapsi, jonka kanssa pitäisi varoa sanomisiaan. Moni aloittaja ei anna edes mahdollisuutta sille erilaiselle mielipiteelle vaan johdattelevat keskustelun ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin ja siitä eipäs juupas tasolle.
Tämä on niin kuin parisuhde, joka on aina kahden kauppa. Vika ei auttamatta ole vain toisessa.
[/quote]
Mutta pitäisi osata kuitenkin nähdä sekin, että joskus vika ON vain toisessa. On paljonkin sellaisia parisuhteita, joissa toista ei vain kiinnosta syystä tai toisesta. Silloin on aika väärin sitä yrittävää osapuolta kohtaan huudella että "kyllä se hei sunkin vika on!"
[/quote]
No, joo. Mutta asioissa on aina ne mutta. Silloin tehdään niitä arviointa, valintoja ja päätöksiä omasta elämästään. Miksi olla suhteessa, jossa toista ei vain kiinnosta. Eikö silloin ole vähän itsessäkin vikaa, jos jää suhteeseen, jossa ei saa sitä mitä tarvitsee.
Vitun huora. Keittöön ja perse pystyyn kun käsketään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä tilanteeseesi ap! Miehesi kuulostaa tosiaan aloitekyvyttömältä ja saamattomalta eli ehkä hänellä tosiaan on masennus. Onko hän käynyt jossain lääkärissä tms? Jos asiat ei parane, turhaa kai tuhlata omaa elämääsi siinä sivussa.
En voi otta kantaa juuri tähän ap:n ja hänen miehensä ongelman kun ei ole kuin ap:n kertomus aiheesta.
Uskon kuitenkin ap:ta. Tuollainen mies on todella yleinen, jos se helpottaa. Ja pahempiakin on.
Vika ei kuitenkaan ole suoranaisesti miehessä eikä myöskään ap:ssa vaan tässä ympäröivässä todellisuudessa jossa on ankea syksy,talvi tulossa,valtavat velvoitteet perheestä, ehkä asuntolainasta,olemattomat mahdollisuudet parantaa asemaansa massayöttömyyden takia....listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Tällaisena hetkenä teidän tulisi puhaltaa yhteen hiileen ja auttaa toisianne. Ero ei ole ratkaisu ongelmiin vaan ainoastaan pahentaa niitä. Yh-äitinä oleminen ei ole helppoa. Siihen sisältyy asioita joita et ehkä ole ottanut huomioon ja se ei ole vain se että lapsilta särkyy perhe.
Itse tällaisessa tilanteessa keskustelisin mieheni kanssa että mitä tehdään. No joo, olet jo keskustellut. Yritä nyt kuitenkin vielä kerran.Kävisimme kaikki mahdollisuudet läpi ulkomaille muuttoa myöten ja keksisimme lopulta ratkaisun ongelmiimme jos haluaisimme todella.
Miehesi tarvitsee mielekästä työtä ja perheenne kunnon toimeentulon. Kun asiat loksahtavat kohdalleen niin kummasti jää sohvat ja pleikkarit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[/quote]
Siis mitä? Joo, käyn ihan töissä mutta kyllä kotihommat pitää silti hoitaa? Vai onko teillä muilla niin, että jos käy töissä niin koti ja lapset hoitaa sitten itse itsensä?
[/quote]
Pienemmät lapset on päivät päiväkodissa, eikä kotona tarvitse ruokaa tehdä niin paljoa, eikä myöskään sotkua synny. Koulaiset osaa jo itsekin tehdä ruokansa ja osallistuvat kotitöihin. Joissa toki myös pienemmät auttaa. 3v. on ihan mestari pyykinpesussa, osaa laittaa pyyykkikorista pyykit koneeseen ja painaa nappia.
[/quote]
Ratkaisuko on se, että pienet lapset velvoitetaan kotitöihin ja ruoanlaittoon, mutta isä saa jatkaa samaan malliin?
Mulla kyllä menis hermot tollaseen mieheen. Varmaankin eroaisin tuollaisesta tyypistä, josta ei oikeastaan ole edes mitään iloa perheen yhteisessä arjessa. Sen sijaan sotkee ja makaa velttona sohvalla Juu, ei kiitos.
Kyllä minä ottaisin nuo masennuskommentit ihan vakavasti, jos mies ei aina ole ollut löysä paska.
Hänelle pitää tehdö selväksi, että jos haluaa apua sinä tue, mutta nykymeno sellaisenaan päättyy. Jos hän on oikesti ahdistunut perhetilanteesta, sinun nalkutuksestasi (vaikka kuinka aiheellista, en siihen puutu) surkea olo uran puolesta yms. voi hän olla niin henkisesti uupunut, että vaan täysin luovuttaa. Sitten ei kädet nouse ellet sinä käske.
Ei ole sinun vikasi - tietenkään. Mutta tuskin hänkään itse hyvin voi parhaillaan - pakota ammattilaisen puheille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus: Tuollainen mies on todella yleinen
Tähän en usko. Tuollaiset miehet ovat vaan saaneet ennemmän "julkisuutta" ja se on muovannut yleisestäkäsitystä miehistä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 15:08"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:45"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[/quote]
Siis mitä? Joo, käyn ihan töissä mutta kyllä kotihommat pitää silti hoitaa? Vai onko teillä muilla niin, että jos käy töissä niin koti ja lapset hoitaa sitten itse itsensä?
[/quote]
Pienemmät lapset on päivät päiväkodissa, eikä kotona tarvitse ruokaa tehdä niin paljoa, eikä myöskään sotkua synny. Koulaiset osaa jo itsekin tehdä ruokansa ja osallistuvat kotitöihin. Joissa toki myös pienemmät auttaa. 3v. on ihan mestari pyykinpesussa, osaa laittaa pyyykkikorista pyykit koneeseen ja painaa nappia.
[/quote]
Ratkaisuko on se, että pienet lapset velvoitetaan kotitöihin ja ruoanlaittoon, mutta isä saa jatkaa samaan malliin?
Mulla kyllä menis hermot tollaseen mieheen. Varmaankin eroaisin tuollaisesta tyypistä, josta ei oikeastaan ole edes mitään iloa perheen yhteisessä arjessa. Sen sijaan sotkee ja makaa velttona sohvalla Juu, ei kiitos.
[/quote]
Kyllä lapsekin pitäisi velvottaa kotitöihin jo pienestä pitäen ikätasonsa mukaisesti. Ei hekään auttamatta sitten aikuisena osaa, jos ei ole kotona ollut mitään velvollisuutta osallistua. Ap. kantaa nyt erään perheen äidin hedelmää, joka ei ole velvoittanut lastaan osallistumaan.
Äiti ei asu yksin, äiti ei sotke yksin niin ei hänen pitäisi yksin hoitaa kotitöitäkään. Ap. voi sitten omalla kohdallaan miettiä mitä perityttää omille lapsilleen. Isä ei ole hyvä esimerkki lapsilleen, mutta onko äitikään joka tekee kaiken.
Mies muuten tekee noin ihan samasta syystä kuin koirat nuolevat pallejaan, koska voi niin tehdä. Miksi vaivautua, kun toinen kuitenkin tekee kaiken. Olisiko ap pieni irtiottopaikallaan. Varaa vaikka kylpyläviikonloppu itsellesi ja anna miehelle tilaa edes yrittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:40"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:33"]
Sama täällä miestä ei kiinnosta minä millään tavalla. Meillä ei onneksi ole lapsia joten eroaminen helpompaa. Sulla on oikeus lähteä tollasesta suhteesta. Et sää voi sun omaa onnellisuutta uhrata lasten puolesta. Nekin tarvii äidin joka jaksaa eikä oo rikki. Tsemppiä.
[/quote]
Kiitos. Tiedän kyllä, etten voi omaa onnellisuutta uhrata, mutta jotenkin vaan tuntuu hirveän isolta askeleelta erota kun kuitenkaan mitään varsinaista riitaa meillä ei ole. Mä olen vaan jatkuvasti ärtynyt mieheen, ja miestä ei kiinnosta lapset tai perhe tai ylipäätään normaali lapsiperheen arki millään tavalla...
[/quote]Ehdota että mies muuttaa vähäksi aikaa muualle ja kokeilee kumpi on mukavampaa, perheen kanssa vai ilman. Minä olin niin helpottunut kun pääsin exästäni eroon, koko asunto tuntui valoisammalta ja askeleet olivat kevyet sen jälkeen. Eikä koskaan enää potuttanut mennä kotiin.
Miehesi syy, ei sinun. Jätä se.