Lue keskustelun säännöt.
En kestä mun miestä enää!
12.11.2014 |
Mä olet jotenkin niin kyllästynyt mun mieheen! Se ei halua tehdä mitään muuta kuin maata sohvalla ja tuijottaa telkkaria. Se ei leiki lasten kanssa, tiuskii vaa. Ei tee kotitöitä ilman että nalkutan. Ei halua lähteä mun kanssa mihinkään eikä harrastaa edes seksiä (ja silloin kun on seksiä, niin sitä harrastetaan tasan niin kauan että mies itse tulee ja sitten se on siinä). Ei urheile, ulkoile, peseydy tarpeeksi usein. Lisäksi mies sysää kaiken mun syyksi, kuten esimerkiksi sen että hänellä on koulutus jolla ei tässä kaupungissa oikein työllisty. Ihan järkyttävän ahdistavaa elää tuollaisen mahon paskan kanssa! Haluaisin NIIIIN paljon vaan ottaa lapset ja lähteä, mutta jotenkin mietityttää että voiko perherrä rikkoa vain oman kyllästymisen takia? Silloin kun tavattiin, mies oli ihan erilainen. Tuollainen laiska paska siitä on tullut tässä vuosien kuluessa. Mua oikein ahdistaa kun ajattelen, että loppuelämä pitäisi viettää tuon kanssa ja jossain muualla hyvännäköiset, osallistuvat ja positiiviset miehet nappaa muut naiset...
Kommentit (53)
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella masentuneelta. Kuka tahansa missä tilanteessa tahansa voi masentua. Patista mies lääkärille, masennukseen on olemassa lääkkeitä tai terapiaa. Se ei ainakaan auta, että nalkutat ja syyllistät. Tietysti voit ottaa lapset ja lähteä, mutta tuntuu vähän julmalta, jos mies on vaan masentunut eikä väkivaltainen tms.
Kuulostaa siltä että olette kumpikin tyytymättömiä vallitsevaan tilanteeseen. Jostain syystä miestäsi ei kiinnosta perheensä asiat lainkaan... Itse en jäisi tuollaiseen suhteeseen, luultavasti sekä sinun että miehesi elämänlaatu paranee eron myötä. Ottaisin eron puheeksi miehen kanssa, kertoisin että olet tosissasi ajatellut eron olevan ainoa vaihtoehto. Jos miehesi on tosissaan eroa vastaan ja vaikuttaa olevan aidosti kiinnostunut muuttamaan tilannetta, silloin suhteen jatkamista kannattaa harkita. Mutta vain jos mies on oikeasti aidosti mukana muutoksessa. Tilanteen muuttuminen vaatii kuitenkin teiltä kummaltakin paljon, keskusteluja monia tunteja ja rehellisyyttä, jotta löytyisi syyt jotka ovat johtaneet tähän tilanteeseen. Mutta ei se eroaminen ole huono vaihtoehto, jos kummastakin tuntuu ettei tilanteeseen löydy parannusta.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[/quote]
Siis mitä? Joo, käyn ihan töissä mutta kyllä kotihommat pitää silti hoitaa? Vai onko teillä muilla niin, että jos käy töissä niin koti ja lapset hoitaa sitten itse itsensä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[/quote]
Siis mitä? Joo, käyn ihan töissä mutta kyllä kotihommat pitää silti hoitaa? Vai onko teillä muilla niin, että jos käy töissä niin koti ja lapset hoitaa sitten itse itsensä?
[/quote]
Pienemmät lapset on päivät päiväkodissa, eikä kotona tarvitse ruokaa tehdä niin paljoa, eikä myöskään sotkua synny. Koulaiset osaa jo itsekin tehdä ruokansa ja osallistuvat kotitöihin. Joissa toki myös pienemmät auttaa. 3v. on ihan mestari pyykinpesussa, osaa laittaa pyyykkikorista pyykit koneeseen ja painaa nappia.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:16"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:11"]
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.
[/quote]
No kyllä mun miehellä on ymmärtäjiä. On veljiä, siskoja ja kavereita. Ja itseasiassa, yksi ongelman ydin ehkä onkin siinä että musta tuntuu kuin mies eläisi ihan eri elämää kuin minä ja lapset. Mies elää sellaista elämää, jossa voi valvoa aamu kolmeen ja nukkua puoleenpäivään, pelata pleikkaria, ottaa päiväunia, tuijotta telkkaria ja syödä kerran päivässä. Minä elän sellaista elämää jossa pitää mennä ajoissa nukkumaan että jaksaa herätä aikaisin kun lapset herää. Jossa tehdään 5 kertaa päivässä syömistä, ulkoillaan, leikitään lasten kanssa, ei voida nukkua just silloin kuin huvittaisi vaan ainoastaan silloin jos sattuu ihme ja lapset nukkuu samaan aikaan. Minun maailmassani pitää myös siivota, pestä pyykkiä ja hoitaa muita asioita. Miehen maailmassa ei.
[/quote]
Äsken olit vielä töissä, mutta nyt 24/7 nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa. Onko sinulla muita vaihtoehtoja kuin olla vastuuta ottava aikuinen ja tehdä omia arvioita, päätöksiä ja valintoja. Jos jäät suhteeseen opit elämään sen kanssa, että mies elää irrallista elämään tai lähde suhteesta. Ei se mitään amerikantiedettä ole.
[/quote]
Siis mitä? Joo, käyn ihan töissä mutta kyllä kotihommat pitää silti hoitaa? Vai onko teillä muilla niin, että jos käy töissä niin koti ja lapset hoitaa sitten itse itsensä?
[/quote]
Pitäisikö sinun vähän organisoida niitä kotitöitä, jos ne on niin pirun raskas ponnistus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt kyllä en voi muuta sanoa kuin että antaa olla koko keskustelu. Luulin että täällä juttelu helpottaisi, mutta kiitos, saitte ahdistuksen suurinpiirtein satakertaistumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tommy Hellsten esille! Nyt kuulostaa että miehellä on edessä henkinen kasvuspurtti - älä luovuta. Pakota se lukemaan ainakin yksi teos. Jos ei parissa kuukaudessa ole muutosta tullut, voit hyvällä omalla tunnolla lähteä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:19"]Miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella masentuneelta. Kuka tahansa missä tilanteessa tahansa voi masentua. Patista mies lääkärille, masennukseen on olemassa lääkkeitä tai terapiaa. Se ei ainakaan auta, että nalkutat ja syyllistät. Tietysti voit ottaa lapset ja lähteä, mutta tuntuu vähän julmalta, jos mies on vaan masentunut eikä väkivaltainen tms.
[/quote]
Voi tuollaisia miehiä on suomi pullollaan eikä ne ole masentuneita ;) herätys!! Ai niin, eihän miehessä voi olla vikaa. Vaan se on ap:ssa, sama mistä asiasta kirjoittaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:48"]
Nyt kyllä en voi muuta sanoa kuin että antaa olla koko keskustelu. Luulin että täällä juttelu helpottaisi, mutta kiitos, saitte ahdistuksen suurinpiirtein satakertaistumaan.
[/quote]
Suurin osahan täällä tsemppasi sua ja yksi ääliö tuli huutelemaan typeryyksiä. Turha siitä on masentua.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:48"]
Nyt kyllä en voi muuta sanoa kuin että antaa olla koko keskustelu. Luulin että täällä juttelu helpottaisi, mutta kiitos, saitte ahdistuksen suurinpiirtein satakertaistumaan.
[/quote]
Voi pientä. :( Tulipa pahamieli, eikö leikkiä leikitykään niin kuin sinä olisit halunut. On sinulla huono mies. Surkutelkaa nyt muutkin, jooko. Ei sillä ole mitää merkitystä, että mies saattaa joutua popsimaan psyykelääkkeitä ap huutaessa tälle, eihän. Ei siinä ole mitään loukkaavaa surkutella tilannetta varsin yksipuolisen käsityksen pohjalta kyseisen parisuhteen ongelmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En itse ota kantaa aiheeseen, mutta kuulostaa todella turhauttavalta. Äläkä välitä, itsekin joskus tänne aloituksen tehneenä ymmärrän sua. Aina löytyy näitä tyhmiä jotka tulee haukkumaan ja lyttäämään kaiken minkä sanot. Älä välitä! <3
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:19"]Miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella masentuneelta. Kuka tahansa missä tilanteessa tahansa voi masentua. Patista mies lääkärille, masennukseen on olemassa lääkkeitä tai terapiaa. Se ei ainakaan auta, että nalkutat ja syyllistät. Tietysti voit ottaa lapset ja lähteä, mutta tuntuu vähän julmalta, jos mies on vaan masentunut eikä väkivaltainen tms. [/quote] Voi tuollaisia miehiä on suomi pullollaan eikä ne ole masentuneita ;) herätys!! Ai niin, eihän miehessä voi olla vikaa. Vaan se on ap:ssa, sama mistä asiasta kirjoittaa..
[/quote]
Totta. Mutta luotto sille, että useimmat suomalaiset miehet ovat unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. Minä olen ainakin tyytyväinen, että minulla on hyvä mies.
Ap. mieskin on varmasti ollut herttainen ja ystävällinen, mutta onko ap sitten malttanut seurusella riittävän pitkään tai tutkinut miehen taustoja vai onko vain suoraapäätä menty naimisiin ja hypätty kohti tuntematonta. Sillä on aina hintansa.
Moni toki huomaa jo seurusteluvaiheessa, että mies ei osallistu kotitöihin, eivät käy töissä, eivätkä vietä kumppaninsa kanssa laatuaikaa ja silti perustavat heidän kanssa perheen. Onko nainen sitten aina se viaton ja tahdoton olento vaikka vastuuta rajoittavassa vankilassa, jota epätasa-arvo ja miesten sorto aitaavat.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:13"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:57"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:19"]Miehesi vaikuttaa kuvauksesi perusteella masentuneelta. Kuka tahansa missä tilanteessa tahansa voi masentua. Patista mies lääkärille, masennukseen on olemassa lääkkeitä tai terapiaa. Se ei ainakaan auta, että nalkutat ja syyllistät. Tietysti voit ottaa lapset ja lähteä, mutta tuntuu vähän julmalta, jos mies on vaan masentunut eikä väkivaltainen tms. [/quote] Voi tuollaisia miehiä on suomi pullollaan eikä ne ole masentuneita ;) herätys!! Ai niin, eihän miehessä voi olla vikaa. Vaan se on ap:ssa, sama mistä asiasta kirjoittaa..
[/quote]
Totta. Mutta luotto sille, että useimmat suomalaiset miehet ovat unelmamiehiä. Käyvät töissä, tyytyvät yhteen naiseen, tekevät suuren osan kotitöistä, hoitavat lapsia ja viettävät kumppaninsa kanssa laatuaikaa yhdessä. Minä olen ainakin tyytyväinen, että minulla on hyvä mies.
Ap. mieskin on varmasti ollut herttainen ja ystävällinen, mutta onko ap sitten malttanut seurusella riittävän pitkään tai tutkinut miehen taustoja vai onko vain suoraapäätä menty naimisiin ja hypätty kohti tuntematonta. Sillä on aina hintansa.
Moni toki huomaa jo seurusteluvaiheessa, että mies ei osallistu kotitöihin, eivät käy töissä, eivätkä vietä kumppaninsa kanssa laatuaikaa ja silti perustavat heidän kanssa perheen. Onko nainen sitten aina se viaton ja tahdoton olento vaikka vastuuta rajoittavassa vankilassa, jota epätasa-arvo ja miesten sorto aitaavat.
[/quote]
Pitää kuitenkin muistaa, että esim. kotitöiden määrä on aika eri ennen lapsia. Ja parisuhdeaikaakin on helppo löytää kun ollaan vaan kahdestaan, mutta entäs sitten kun siinä on lapsia joille tarvitaan hoitaja, rahat on vähissä kun toinen on vanhempainvapaalla ja vapaa-ajalalla tekee lähinnä mieli nukkua velkoja pois. Ei sitä oikeasti voi ennustaa miten mies (tai nainenkaan) käyttäytyy ihan uudessa elämäntilanteessa, vaikka ennen lapsia olisikin ollut kuinka täydellistä.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:38"]
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:33"]
tiedätkö mikä on maho?
[/quote]
Tiedän kyllä, ja todennäköisesti mieheni nykypäivänä on jo sellainenkin :)
[/quote]
Kannattaisi myöntää virheensä eikä nolata itseään yhtään enempää vänkäämällä... Annoit aloittaja itsestäsi täyden idiootin kuvan jo pelkästään tuon vaihdon perusteella ja se vie heti sympatiat miehesi puolelle.
[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:06"]
En itse ota kantaa aiheeseen, mutta kuulostaa todella turhauttavalta. Äläkä välitä, itsekin joskus tänne aloituksen tehneenä ymmärrän sua. Aina löytyy näitä tyhmiä jotka tulee haukkumaan ja lyttäämään kaiken minkä sanot. Älä välitä! <3
[/quote]
Miksi erilainen mielipide on uhka. Empatian ja sympatian pitäisi säteillä, mutta synnyttääkö myötäily keskustelua, joka lienee kuitenkin tarkoitus. Ei ap ole enää mikään lapsi, jonka kanssa pitäisi varoa sanomisiaan. Moni aloittaja ei anna edes mahdollisuutta sille erilaiselle mielipiteelle vaan johdattelevat keskustelun ohi aiheen henkilökohtaisuuksiin ja siitä eipäs juupas tasolle.
Tämä on niin kuin parisuhde, joka on aina kahden kauppa. Vika ei auttamatta ole vain toisessa.
Minä, minä ja minä. Minua ei ymmärrä kukaan, minulla ei ole ketään. Miehesi elää samaa elämää kuin sinä. Onko hänellä joku joka ymmärtäisi. Av on oikein oivallinen oksennusämpäri, eikä erilainen mielipide ole uhka vaan mahdollisuus nähdä tilanne muiden lasien läpi katsottuna kuin omien, jolloin kaikki näyttää niin kovin mustavalkoiselta. Äläkä ota tätä niin henkilökohtaisesti.