Samanlaista kirjallisuutta kuin Kaari Utriolla

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:15"]

Siipirikko on Vuoren kirjoista ehkä "heikoin" johtuen juuri päähenkilöstä, josta on vaikea pitää. Itse pidän eniten Disa Hannuntyttärestä ja Näkijän tytär tulee kyllä hyvänä kakkosena. Musta näissä romaaneissa on parasta juuri historia, joka perustuu faktoihin, ja vauhdikas juoni, joka ei ole ennalta-arvattava kuten Utriolla yleensä aina on. 

Ehkäpä annan toisen mahdollisuuden, tämä Siipirikko nimittäin tosiaan on heikko juuri hahmojen puolesta, ei niinkään historian. Utriota rohkeampi ote tosin, Utrion sankarittaria harvoin mitenkään pahoinpideltiin tai muutenkaan oltu väkivaltaisia. Vuori on asteen-pari suorempi sanakäänteissään. ap

[/quote]

Robin Hobb on ihan paras!!! Jos luet myös englanniksi niin minusta suomentamattomat Liveship trades - ja Rain wild -sarjat on melkein parempia kuin nämä mitä on käännetty suomeksi. Nehän liittyy silleen toisiinsa että ehdottomasti kannattaa lukea kaikki jos mahdollista!!!

(soldier son-trilogiasta en pitänyt)

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:24"]

Robin Hobb on ihan paras!!! Jos luet myös englanniksi niin minusta suomentamattomat Liveship trades - ja Rain wild -sarjat on melkein parempia kuin nämä mitä on käännetty suomeksi. Nehän liittyy silleen toisiinsa että ehdottomasti kannattaa lukea kaikki jos mahdollista!!!

(soldier son-trilogiasta en pitänyt)

[/quote]

Kuulemma hänellä on ensimmäinen The Rain Wild ja ensimmäinen The Soldier´s Son. Voisin sen ensimmäisen pyytää lainaan. Noista kahdesta jostain syystä mieskin sanoi, että "voisit pitää Rain wildista". ap

Historiallisista romaaneista suosikkejani ovat mm. Winston Grahamin Poldark-sarja (1700-luvun Cornwall), Karleen Koenin Kuin kuvastimessa (1700-luvun Englanti ja Ranska) sekä Anne-Marie Selinkon Desiree (Ruotsin kuningassuvun Bernadotten esi-isästä ja hänen vaimostaan 1800-luvun Ranskassa).

Eeppistä fantasiaa edustaa George RR Martinin lisäksi oivasti hänen nuorempi versionsa Joe Abercrombie, Ase itse ja Ennen hirttämistä. 

Uusia suomalaisia historiakirjailijoita ovat Vuoren ja Kauniston lisäksi Aki Raatikainen (Kristallikuningas ja Luolamadonna) ja Juhana Säde (Maattomat kuninkaat). Raatikaista olen lukenut, mutta Säteen esikoinen odottaa vielä vuoroaan.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:38"]

Historiallisista romaaneista suosikkejani ovat mm. Winston Grahamin Poldark-sarja (1700-luvun Cornwall), Karleen Koenin Kuin kuvastimessa (1700-luvun Englanti ja Ranska) sekä Anne-Marie Selinkon Desiree (Ruotsin kuningassuvun Bernadotten esi-isästä ja hänen vaimostaan 1800-luvun Ranskassa).

Eeppistä fantasiaa edustaa George RR Martinin lisäksi oivasti hänen nuorempi versionsa Joe Abercrombie, Ase itse ja Ennen hirttämistä. 

Uusia suomalaisia historiakirjailijoita ovat Vuoren ja Kauniston lisäksi Aki Raatikainen (Kristallikuningas ja Luolamadonna) ja Juhana Säde (Maattomat kuninkaat). Raatikaista olen lukenut, mutta Säteen esikoinen odottaa vielä vuoroaan.

[/quote]

Nämä ovat kaikki aivan uusia! Mutta aihepiirit kyllä kiinnostavat kovasti. Luin joskus teini-ikäisenä Kathleen Windsoria jota silloin rakastin, mutta näin jälkeenpäin ei ehkä niiiiiiin hyvin kirjoitettu kuin jotkut muut. Tuli mieleen 1700-luvun Ranskasta. ap

Luin jostain Kristiina Vuoren haastattelusta, että hänen henkilöhahmonsa ovat välillä jopa ihan tarkoituksella  hieman epämiellyttäviä tai itsekkäitä ja haluaa, että heissä on joitain sellaisiakin puolia mistä lukija ei välttämättä pidä. 

Minusta on ihan ok, että romaanissa nuori nainen (niin kuin K.V:n romaaneissaan sankarittaret ovat, alle 20v?) käyttäytyykin ikäisensä lailla, tekee tyhmiä päätöksiä ja on harkitsematonkin. 

Tylsää on jos päähenkilö on jeesusmainen hymistelijä. Noissa Untinen-Auelin myöhemmissä kirjoissahan tuo päähenkilö Ayla on kirjoitettu suorastaan yli-ihmiseksi, joka tekee ihmiskuntaa mullistavia keksintöjä, kesyttää hevosia ja susia silloin kun kukaan muu ei niin vielä tehnyt, on etevä parantaja ja shamaani ja kaikenkukkraksi vielä ilmiömäinen sängyssä :D

Seuraavia suosittelen lämpimästi

- Conn Igguldenin kirjasarjat Julius Caesarista ja Tsingis kaanista

- Margaret Georgen kirja Minä, Kleopatra.

Kirjoissa on kokoakin niin, ettei heti tarvitse irrota historiallisista maisemista; Kleopatra-kirjassa yli tuhat.

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:48"]

Luin jostain Kristiina Vuoren haastattelusta, että hänen henkilöhahmonsa ovat välillä jopa ihan tarkoituksella  hieman epämiellyttäviä tai itsekkäitä ja haluaa, että heissä on joitain sellaisiakin puolia mistä lukija ei välttämättä pidä. 

Minusta on ihan ok, että romaanissa nuori nainen (niin kuin K.V:n romaaneissaan sankarittaret ovat, alle 20v?) käyttäytyykin ikäisensä lailla, tekee tyhmiä päätöksiä ja on harkitsematonkin. 

Tylsää on jos päähenkilö on jeesusmainen hymistelijä. Noissa Untinen-Auelin myöhemmissä kirjoissahan tuo päähenkilö Ayla on kirjoitettu suorastaan yli-ihmiseksi, joka tekee ihmiskuntaa mullistavia keksintöjä, kesyttää hevosia ja susia silloin kun kukaan muu ei niin vielä tehnyt, on etevä parantaja ja shamaani ja kaikenkukkraksi vielä ilmiömäinen sängyssä :D

[/quote]

Hahaa! Samaa itsekin mietin, että kai se 15-v päähenkilö käyttäytyy kuin uhmaikäinen teini koska on sitä :) Siinä mielessä kun vaikka se Utrion 1800-luvun trilogia toistaa itseään, on mukavaa että sankaritar on edes 25. Ajankuva, valtasuhteet (sääty, mies-naissuhteet, sukuvelvoitteet, jumalanpelko ja taikausko yms.) on kyllä Vuorellakin hallussa.  ap

18 vielä tässä.

Kirjallinen maku on yhtä monenlainen kuin kaikki muutkin maut. :)

Arvostan Utriota yhteiskunnallisena keskukstelijana ja hän on pitänyt hienosti puoliaan kirjallista establishmentiä vastaan (huonot arvostelut Hesarissa jne). Olen lukenut useita hänen romaanejaan, mutta en kaikkia. 

Minua vaivaa Utrion, julkifeministin, romaaneissa mm. seuraavat asiat:

- päähenkilö on aina nuori, vaalea, "kaunis" nainen

- vanhemmat naiset ovat usein "rumia" ja jos ovat ilman miestä, he ovati "pahiksia" 

- heikot miehet ovat automaattisesti negatiivisia hahmoja. Heidän kohdallaan viitataan esim. homoseksuaalisuuteen, joka esitetään negatiivisena ominaisuutena

- päähenkilön lemmen kohde on kookas, usein puna- tai vaaleatukkainen mies, joka aluksi esitetään raakalaisena, mutta paljastuukin herkäksi

- seksikuvaukset miessankarin kanssa tuntuvat minusta lähinnä raiskauksilta. Päähenkilö on silti tyytyväinen

- lukenani romaanit päättyvät aina aviolittoon tai muunlaiseen parisuhteeseen ja se esitetään päähenkilön kannalta onnellisena loppuna. Päähekilö voi siis olla omavoimainen ja kapinallinen kunnes mies raiskaa hänet ja tekee hänestä vaimonsa. Amen. 

Tämän voi tarkistaa esim jos jaksaa kahlata läpi Utrion Vaskilinnun 700 sivua.

A.S. Byatt kirjoittaa hienoja historiallisia romaaneja. Oma suosikkini on The Possession, joka sijoittuu 1800 -luvulle. Se on suomennettu, kustantaja on Teos, joten noilla tiedoilla pitäisi löytyä kirjaston hausta. En muista suom. nimeä.

Margaret Atwoodin Nimeltään Grace on mielestäni todella hieno historiallinen lukuromaani. 

Joku ehdotti Austenia ja komppaan! Panen hänen peräänsä Brontën sisaruket. Emilyltä Humiseva harju, Charlottelta Kotiopettajattaren romaani. 

- 

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 14:11"]

18 vielä tässä.

Kirjallinen maku on yhtä monenlainen kuin kaikki muutkin maut. :)

Arvostan Utriota yhteiskunnallisena keskukstelijana ja hän on pitänyt hienosti puoliaan kirjallista establishmentiä vastaan (huonot arvostelut Hesarissa jne). Olen lukenut useita hänen romaanejaan, mutta en kaikkia. 

Minua vaivaa Utrion, julkifeministin, romaaneissa mm. seuraavat asiat:

- päähenkilö on aina nuori, vaalea, "kaunis" nainen

- vanhemmat naiset ovat usein "rumia" ja jos ovat ilman miestä, he ovati "pahiksia" 

- heikot miehet ovat automaattisesti negatiivisia hahmoja. Heidän kohdallaan viitataan esim. homoseksuaalisuuteen, joka esitetään negatiivisena ominaisuutena

- päähenkilön lemmen kohde on kookas, usein puna- tai vaaleatukkainen mies, joka aluksi esitetään raakalaisena, mutta paljastuukin herkäksi

- seksikuvaukset miessankarin kanssa tuntuvat minusta lähinnä raiskauksilta. Päähenkilö on silti tyytyväinen

- lukenani romaanit päättyvät aina aviolittoon tai muunlaiseen parisuhteeseen ja se esitetään päähenkilön kannalta onnellisena loppuna. Päähekilö voi siis olla omavoimainen ja kapinallinen kunnes mies raiskaa hänet ja tekee hänestä vaimonsa. Amen. 

Tämän voi tarkistaa esim jos jaksaa kahlata läpi Utrion Vaskilinnun 700 sivua.

A.S. Byatt kirjoittaa hienoja historiallisia romaaneja. Oma suosikkini on The Possession, joka sijoittuu 1800 -luvulle. Se on suomennettu, kustantaja on Teos, joten noilla tiedoilla pitäisi löytyä kirjaston hausta. En muista suom. nimeä.

Margaret Atwoodin Nimeltään Grace on mielestäni todella hieno historiallinen lukuromaani. 

Joku ehdotti Austenia ja komppaan! Panen hänen peräänsä Brontën sisaruket. Emilyltä Humiseva harju, Charlottelta Kotiopettajattaren romaani. 

- 

[/quote]

Minulla on varmasti Utrioon ei-niin-objektiivinen näkökulma, koska ne ovat olleet jo 13-vuotiaasta lähtien ns. lohtukirjallisuutta (vrt. lohturuoka). Tietää, että onnellinen loppu, ei yöunia menettävän pelottavaa, ei liikaa tunteita herättävää draamaa. Tiedostan naiviuden, mutta kirjoissa on sellainen "turvallinen peitto-efekti",toki luen paljon muutakin mutta toisinaan on mukavaa lukea kun tietää mitä tilaa. Lisäksi se historia-fakta puree ja kirjoitustyyli.

Kunhan vain hahmoista kirjailija onnistuisi rakentamaan kiinnostavia (eihän elokuvissakaan usein mitään rakennu ja lopputulos jää katsojaa koskettamattomaksi ja kemiattomaksi), olisi hienoa. Waltari omaa luokkaansa tietenkin tällaisessa, mitä ehdottelemistame jo ennakkoon tunnen. Austenit ja Brontet olen myös lukenut klassikkoina, niissä tavallaan iätön mutta tavallaan myös "kiltteydessään" hyvin aikaansa huokuva tyyli.  ap

Oletko Hanna Krallin kirjoja lukenut?