Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys yllätti
20.11.2014 |
Olen nyt ollut kuukausia lapsen kanssa kotona ja periaatteessa kaikki on hyvin, lapsi on terve, mies yrittää auttaa parhaansa mukaan, mutta tämä eristäytyminen kaikesta muusta elämästä yllätti.
Kaverit ei soita, kun minä yritän ehdottaa tapaamista, kellään ei ole aikaa. Edes sukulaisia ei käy kylässä. Päivät menevät aina samalla tavalla, monenlaista puuhastelua olen yrittänyt kotona keksiä, liikunnasta käsitöihin, mutta nyt vaan kaikki väsyttää ja tympii niin ettei mikään kiinnosta.
Omaa aikaa ei juuri ole, mies hoitaa kyllä lasta kun on kotona, mutta minä olen siinä vieressä, ei siinä osaa rentoutua. Olen pyytänytkin että lähtisivät joskus vaikka pariksi tunniksi pois kotoa, mutta ei. Jos lähdetään, lähdetään kaikki.
Miten ihmeessä te kestätte tällaisen? Onko oikeasti kaikilla muilla vierailijoita tai muita äiti kavereita, joita nähdä päivisin? Vaikka rakastan lasta yli kaiken, tuntuu hirveältä, ettei ketään ole kysyä seuraksi saatikka lapsenvahdiksi.
Kommentit (2)
"Miten ihmeessä te kestätte tällaisen? Onko oikeasti kaikilla muilla vierailijoita tai muita äiti kavereita, joita nähdä päivisin? Vaikka rakastan lasta yli kaiken, tuntuu hirveältä, ettei ketään ole kysyä seuraksi saatikka lapsenvahdiksi."
Erinomaisesti kestän, nautin tästä :) Ei ole mitään vierailijoita tai kavereita, ainoa ihmissuhteeni lasten lisäksi on vanhempani, joita tapaan ehkä kerran kuussa (asuvat kaukana).
Oli kyllä aika eron jälkeen jolloin yksinäisyys ja hiljaisuus ahdisti kovinkin, mutta se meni ohi se ahdistaminen ja sittemmin olen alkanut täysillä nauttia siitä ettei tarvi jaksaa puhua kellekään, ei mennä minnekään, ei tehdä mitään muuta kuin pieniä arjen töitä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Onpa kurjaa että koet olosi yksinäiseksi. Et takuulla ole ainut äiti, joka näin kokee. Monilla paikkakunnilla on erilaisia vanhempi-lapsi-ryhmiä, jotka osittain on perustettu siksi, ettei ihmisten tarvitsisi olla yksinään. Myös seurakunnassasi varmaan järjestetään esim, perhekerhoja. Näiden kautta voit tutustua muihin lähialueen äiteihin, ja pikku hiljaa tutustumisen myötä esim. lähteä yhdessä lasten kanssa uimaan, leikkipuistoon, elokuviin tms. Tarkoitus ei ole, että joudut pärjäämään kaiket ajat yksin. Muista samanlaisessa elämäntilanteessa olevista saa paljon vertaisvoimaa.