Samanlaista kirjallisuutta kuin Kaari Utriolla

Mä kanssa suosittelen Laila Hirvisaarta. Kirjoja riittää, aloita alusta.

Olisiko joku ihan oikea historiallinen kirjailija mitään. Jane Austen on helposti lähestyttävä ja loistava kirjailija sekä taatusti oman aikansa (1700-1800 vaihde) faktaa mukana. Brontën sisaruksia (Charlotte, Emily ja Anne) voin myös suositella.

18 kun pitäisi opiskella niin eksynkin tänne.. Tuli mieleen pari vähän vanhempaa nimeä, joista itse olen tykännyt. Ilona Meretoja (esim. Niilin Seireeni) ja Anu Kaipainen (esim. Poimisin heliät hiekat). Eivät ehkä ihan sitä mitä haet mutta hyvin kirjoittettuja mukaansatempaavia ovat kyllä.

Kauniston Olavi Maununpoika-sarja alkaa Synnintekijästä, jatkuu Kalmantanssilla ja päättyy Piispansormukseen. Laadukasta historiallista romaania ja faktat kohdillaan.

2

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:43"]Raija Orasen teokset on ihan hyviä.
[/quote]

Joo, puhtaat valkeat lakanat on hyvää (lähi)historiaa.

Pirjo Tuomisen tuotantoa olen lukenut ja tykkään enemmän kuin Utrion romaaneista.

Nuo Annekat ja Angeliquet ovat barbaracartland-tyylistä kamaa, siis ihan hyvää mökkiviihdettä mutteivat Utrion tasoa nähneetkään. 

Enkä myöskään vertaisi Hirvisaarta Utrioon, Utrio on tuhat kertaa tasokkaampi.

Raija Orasen teokset on ihan hyviä.

Minusta kaikki kirjailijat, joilla on laaja tuotanto, sortuvat jossakin vaiheessa ns toistamaan itseään. Utrion kirjoissa on loppujen lopuksi aina hyvin samantapainen juoni: joku reipashenkinen nainen keski-ajalla tai 1830-luvulla päätyy väärinymmärrysten kautta sen oikean miehen kanssa kimppaan. Välissä väärä mies, ilkeä anoppi/ikäviä sukulaisia, kuolleita lapsia ym köyhyyttä, whatever. Waltarikin toistaa itseään: päähenkilömies seikkailee ympäri kyseisen aikakauden tunnettua maailmaa ja kohtaa jokun ilkeämielisen "kohtalokkaan"  naisen, pääsee tästä yli, velloo itsesäälissä ja filosofoi.

Jos ei oo pakko olla suomalainen kirjoittaja niin suosittelen voimakkaasti Philippa Gregoryn kirjoja.

Olen samaa mieltä sen yhden Hirvisaaren kirjan perusteella jonka luin, mutta menee sekin varmasti toisinaan. Ehkä kehittynyt kirjailijana vajaan vuosikymenen aikana.

Koska naisen mieli on häilyvä (ja koska en yleensä huonoakaan kirjaa jätä aloitettuani kesken), olen TAAS muuttanut mieltäni Kristiina Vuoresta (Siipirikko): Ensin alkoi huonosti, sitten parani, ja nyt kirjan puolivälissä päähenkilö on mielestäni jopa epämiellyttävä hahmo jonka henkilökuva ei ole kasvanut teoksen edetessä (toisin kuin Utriolla, Waltarista puhumattakaan). On kai haettu sellaista tulisieluista sankaritarta, lopputulos turhasta kiukutteleva teini. Myöskään kemiaa sankarin ja sankarittaren välillä ei ole, satunnaista yritystä kyllä löytyy ajankuvauksessa. Tämä siis tietenkin vain subjektiivinen tulkintani. 

Koska luen melko paljon myös faktahistoriaa, häiritsevät ns. kioskikirjallisuuden epätarkkuudet. Päin vastoin, Utriosta et. co. voi oppiakin paljon ja olen joskus googlaillutkin romaanien perusteella historian merkkihenkilöitä jotka solutettu fiktioo.   ap

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 12:45"]

Minusta kaikki kirjailijat, joilla on laaja tuotanto, sortuvat jossakin vaiheessa ns toistamaan itseään. Utrion kirjoissa on loppujen lopuksi aina hyvin samantapainen juoni: joku reipashenkinen nainen keski-ajalla tai 1830-luvulla päätyy väärinymmärrysten kautta sen oikean miehen kanssa kimppaan. Välissä väärä mies, ilkeä anoppi/ikäviä sukulaisia, kuolleita lapsia ym köyhyyttä, whatever. Waltarikin toistaa itseään: päähenkilömies seikkailee ympäri kyseisen aikakauden tunnettua maailmaa ja kohtaa jokun ilkeämielisen "kohtalokkaan"  naisen, pääsee tästä yli, velloo itsesäälissä ja filosofoi.

[/quote]

Samaa mieltä! Utrion alkutuotanto ei ollut niin osuvaa, mutta sittemmin hän kehitti itseään kirjailijana. Sitten "kultakausi". Mainiitsemasi uusin trilogia toistuva, eniten itseäni ne 1000-luvun saagat ja keski-aikaromaanit sykähdyttivät. Tästä huolimatta omasta mielestäni genressään Suomen paras toistaiseksi.  ap

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 23:28"]

Colleen McCullough! Olen lukenut vain Troijan laulun ja aivan älyttömän hyvä, vaikkei kuulu hänen suosituimpiin kirjoihinsa.

[/quote]

kiitos vinkistä, enpä ole ikinä hoksannutkaan vilkaista kirjastosta siitäkään huolimatta, että Okalinnut on tullut luettua moneen kertaan sekä seurattua telkkarista sarjana.

-ohis

Ap, pitäisit takuulla Milja Kaunistosta Luin juuri läpi hänen teoksensa, todella lämpimät suositteluni !

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 13:01"]

Ap, pitäisit takuulla Milja Kaunistosta Luin juuri läpi hänen teoksensa, todella lämpimät suositteluni !

[/quote]

Pk-seudulla näytti olevan kirjastoissa Kalmantanssi ja Synnintekijä. Ovatko erillisiä kokonaisuuksia, vai pitäisikö aloittaa jommasta kummasta? ap

Georgette Heyer

[quote author="Vierailija" time="12.11.2014 klo 00:08"]

No jos fantasiasta tykkäät, niin ehdottomasti Robin Hobbin Näkijän taru-sarja. On kyllä sitten ihan aitoa fantasiaa joka tapahtuu ns. omassa maailmassa eikä ole esim. historiaan sijoittuva jossa elementtejä fantasiasta.

[/quote]

Muistin oikein, eli siippa lukenut ja kuvasi tätä Hobbia sanoilla "jännittävä ja mystinen, mutta ei yhtä raskasta luettavaa kuin Lord of the Ringsit". Sanoi jääneensä koukkuun ja nukkunut pari yötä vähillä unilla koska oli pakko lukea :)  Kuulemma pari englanniksi hyllyssäkin, voin katsoa meneekö makumme yksiin. Joskus pidetään samoista sarjoista joita seurataan yhdessä, joskus ei.  Siis tietenkin myös leffoihin ja sarjoihin tämä historia-innostukseni jatkuu, eli etsin kirjallisuutta joka tasolla The Borgias tai The Tudors, ei kuin Valtiatar (jos olette vilkaisseet niin tiedätte laadullisen eron).  ap

Siipirikko on Vuoren kirjoista ehkä "heikoin" johtuen juuri päähenkilöstä, josta on vaikea pitää. Itse pidän eniten Disa Hannuntyttärestä ja Näkijän tytär tulee kyllä hyvänä kakkosena. Musta näissä romaaneissa on parasta juuri historia, joka perustuu faktoihin, ja vauhdikas juoni, joka ei ole ennalta-arvattava kuten Utriolla yleensä aina on.