Oikeasti toimiva lääke sos. fobiaan?

Hormonit vaikuttaa kaikkeen tuollaiseen paljon enemmän kuin jotkut mielialalääkkeet, joten etsisin apua tosiaan kilpirauhasesta tai kortisolista, eli miten niiden määrät ois hyvät ja hyvässä suhteessa toisiinsa. Kortisolikin on oikea "persoonallisuushormoni". Sopivina annoksina, tietenkin. Ongelmana on, ettei tuo ole lääkäreille kovinkaan tuttua, vaan joudut itse selvittelemään asioita.

7

Av-palstalaiset suosittelee taas yhdelle jo valmiiksi ongelmaiselle kemiallista lobotomiaa. :( Voimia ap ja siedätyshoito auttoi itselläni ahdistukseen.

Hei Ap! Unohda tuo Cipralex, mitä lääkärit yrittävät aina ensimmäisenä tuputtaa. Sinulle paras lääke on lukea kirja "Herkkyys ja sosiaaliset pelot". Se on psykiatri Juhani Marttilan teos meille kaikille sosiaalisten tilanteiden jännittäjille. Siinä on mainittu esim. juuri tuo kassajonossa ja kassalla asioimisen silmätikkuna olemisen ahdistava tunne.

Häpeän tunne on valtava taakka. Se ahdistaa, lamauttaa ja rajoittaa valtavasti elämää. Olen kokenut tuon, joten uskon tunnistavani tunteesi, ap. Kognitiivinen psykoterapia auttoi minua, lääkkeet lähetin hiiteen!! Psyk.sairaanhoitajasta ei ole hyötyä, koettu sekin. Sinua hiljalleen eheyttävä terapeutti saa sinut pääsemään eroon tuosta turhasta häpeän taakasta.

Syyllisyyden tunne kertoo huonosta teosta - häpeän tunne kertoo sinun kokevan itsesi huonoksi ihmisenä. Mitä sinä et todellakaan ole! Tarvitset ammattilaisen apua tämän selittämiseen sinulle. Vapaudut häpeästä ja tunnet itsesi hyväksi ihmiseksi. Saat elämänilosi takaisin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap, ja luehan tuo kirja! :)

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 23:04"]

Hei Ap! Unohda tuo Cipralex, mitä lääkärit yrittävät aina ensimmäisenä tuputtaa. Sinulle paras lääke on lukea kirja "Herkkyys ja sosiaaliset pelot". Se on psykiatri Juhani Marttilan teos meille kaikille sosiaalisten tilanteiden jännittäjille. Siinä on mainittu esim. juuri tuo kassajonossa ja kassalla asioimisen silmätikkuna olemisen ahdistava tunne.

Häpeän tunne on valtava taakka. Se ahdistaa, lamauttaa ja rajoittaa valtavasti elämää. Olen kokenut tuon, joten uskon tunnistavani tunteesi, ap. Kognitiivinen psykoterapia auttoi minua, lääkkeet lähetin hiiteen!! Psyk.sairaanhoitajasta ei ole hyötyä, koettu sekin. Sinua hiljalleen eheyttävä terapeutti saa sinut pääsemään eroon tuosta turhasta häpeän taakasta.

Syyllisyyden tunne kertoo huonosta teosta - häpeän tunne kertoo sinun kokevan itsesi huonoksi ihmisenä. Mitä sinä et todellakaan ole! Tarvitset ammattilaisen apua tämän selittämiseen sinulle. Vapaudut häpeästä ja tunnet itsesi hyväksi ihmiseksi. Saat elämänilosi takaisin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap, ja luehan tuo kirja! :)

[/quote]

Mutta kun haluan pillereitä, enkä ole valmis oikeasti tekemään mitään ongelmani hoitamiseksi.-Ap

Mua mietityttää yhden ihmissuhteeni takia, että miten koet ap (tai muutkin sosiaalisesta fobiasta kärsivät) että muut ihmiset kokevat sinun pitävän heistä? Eli luotatko muiden tuntevan, että pidät heistä, vai että muut uskovat, että et pidä? Kysyn vaan saadakseni vinkkiä yhteen omaan ihmissuhteeseeni, en siksi, että epäilisin sinusta kumpaakaan.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 23:06"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 23:04"]

Hei Ap! Unohda tuo Cipralex, mitä lääkärit yrittävät aina ensimmäisenä tuputtaa. Sinulle paras lääke on lukea kirja "Herkkyys ja sosiaaliset pelot". Se on psykiatri Juhani Marttilan teos meille kaikille sosiaalisten tilanteiden jännittäjille. Siinä on mainittu esim. juuri tuo kassajonossa ja kassalla asioimisen silmätikkuna olemisen ahdistava tunne.

Häpeän tunne on valtava taakka. Se ahdistaa, lamauttaa ja rajoittaa valtavasti elämää. Olen kokenut tuon, joten uskon tunnistavani tunteesi, ap. Kognitiivinen psykoterapia auttoi minua, lääkkeet lähetin hiiteen!! Psyk.sairaanhoitajasta ei ole hyötyä, koettu sekin. Sinua hiljalleen eheyttävä terapeutti saa sinut pääsemään eroon tuosta turhasta häpeän taakasta.

Syyllisyyden tunne kertoo huonosta teosta - häpeän tunne kertoo sinun kokevan itsesi huonoksi ihmisenä. Mitä sinä et todellakaan ole! Tarvitset ammattilaisen apua tämän selittämiseen sinulle. Vapaudut häpeästä ja tunnet itsesi hyväksi ihmiseksi. Saat elämänilosi takaisin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap, ja luehan tuo kirja! :)

[/quote]

Mutta kun haluan pillereitä, enkä ole valmis oikeasti tekemään mitään ongelmani hoitamiseksi.-Ap

[/quote]

Tuskin oot oikea ap.

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 22:43"]

minä esimerkiksi en edes uskalla soittaa lääkäriin asiasta niin tämä hankaloittaa kovasti asian hoitumista :(

[/quote]

Marttila kirjoittaa "Herkkyys ja sosiaaliset pelot" -kirjassaan täsmälleen tuostakin ongelmasta. Varsinkin nuoret aikuiset eivät kehtaa ja/tai uskalla ottaa yhteyttä lääkäriin. Se on tunnettu ongelma, jonka avuntarjoaja kyllä tunnistaa jos vaan mitenkään pystyy rohkaistumaan ja soittamaan sen ensimmäisen puhelun. Tai varaamaan netissä ajan, jos se tuntuu helpommalle.

Jos pystyt asennoitumaan siten, että avuntarpeesi otetaan tosissaan, eikä kukaan tule nauramaan sinulle, voit rohkaistua ottamaan yhteyttä. Vai voisiko joku läheinen ystäväsi varata ajan sinulle?

Nro 24

Masennuslääke ei mielestäni auta millään tapaa syvään ahdistukseen tai häpeään. Cipralexit ja vastaavat mömmöt tukahduttavat tunteet ettei esimerkiksi itketä kaiken aikaa. Propral auttaa pysymään paikoillaan kun paniikki on iskemässä tai ahdistus käy sietämättömäksi. Ei ne kuitenkaan sitä ahdistuksen tai häpeän syytä poista! Sitä vaan joutuisi syömään aina vaan vahvempia ja kovempia lääkkeitä, koska kaikkeen turtuu. Ainoastaan terapiassa pystytään muuttamaan itselle vahingollista ajattelutapaa. Siihen ei yksin pysty vaan pitää saada ammattilainen tueksi auttamaan.

Tsemppiä kaikille!

Kysymys teille, jotka olette käyneet terapiassa sos.pelkojen takia: Millaisia taustatekijöitä teiltä on löytynyt sairauden takaa? Lapsuudessa tapahtunutta kiusaamista, äärimmäistä itsekontrollia, huono suhde vanhempiin?

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 22:47"]

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 22:43"]Senkun menet ihmisten pariin. Siinä sinulle shokkihoitoa. [/quote] Olen ihmisten parissa joka ikinen päivä. Valitettavasti. Ap

[/quote]

Miksi sinulle on tärkeää mitä muut sinusta ajattelee? Ja miksi ylipäätään kuvittelet, että ketään oikeasti kiinnostaa sinun asiasi, että kukaan jaksaa niitä vatvoa? Ei ketään kiinnosta joku tyyppi kassajonossa?

Mulla oli nuorena paniikkihäiriö hetken aikaa, mutta se ei päässyt kehittymään pahaksi, koska pystyin järkeilemään asiat itselleni. Siis sen, että tämä on paniikkihäiriö, en ole oikeasti kuolemassa, annoin tilanteiden ja tunteiden tulla ja elin ne vaan läpi "hyväksyvästi". Myöhemmin kuulin huipputason terapeutilta, että se oli juuri miten terapiassakin noihin asioihin puututaan. Ja sama asia pakkoajatusten ja neuroosien kanssa. Mitä enemmän niitä yritti hillitä ja kontrolloida ja niitä pelkäsi, sen pahemmiksi ne menivät. Sitten kun suostui hyväksymään pakkoajatuksena, antoi niiden tulla ja kävi niiden kanssa keskustelua, ne vähitellen menivät pois. JA tulevat toki vieläkin välillä, mutta ne saa kuriin sillä, että niihin suhtautuu siten että  "kappas, sieltä tulee taas tällainen ja tällainen ajatus, olikos vielä muuta?"

Ei varmaan toimi enää ap:n tapauksessa, mutta josko jollekin asian kanssa vastikään taistelemassa alkaneelle olisi.

Täällä sellaiset antaa neuvoja joilla ei itsellä mitään ongelmia!

Jos on oikea ongelma, siihen ei auta kuin rauhoittavat!

Onko sulla muita oirita? itsellä paniikkihäiriö ollut 20 vuotta jo ensin sain vaan rauhoittavia,viimiset 14v mielialalääke seroxat välissä muutama vuosi efexoria ja takasisin seroxatiin. Olen käynyt vuosia psykoterapiassa, kokeillut siedätys hoitoa. Sain ehkä hetkellistä helpotusta,mutta en parantunut. Olen nyt jo oppinut asian kanssa elämään. En uskalla yksin ajaa autoa,en uskalla mennä julkisiin kulkuneuvoihin.en mene yksin juuri mihinkään. Välttelen siis julkisia ja sosiaalisia tiloja/paikkoja.En koe lääkettä syödessäni olevan riippuvainen tai lääketokkurussa. Se vain on minun kohdalla niin että pääkopan sisällä tuotetaan liian vähän serotoniinia,että seroxatista saan sitä lisää

[quote author="Vierailija" time="11.11.2014 klo 23:04"]Hei Ap! Unohda tuo Cipralex, mitä lääkärit yrittävät aina ensimmäisenä tuputtaa. Sinulle paras lääke on lukea kirja "Herkkyys ja sosiaaliset pelot". Se on psykiatri Juhani Marttilan teos meille kaikille sosiaalisten tilanteiden jännittäjille. Siinä on mainittu esim. juuri tuo kassajonossa ja kassalla asioimisen silmätikkuna olemisen ahdistava tunne.

Häpeän tunne on valtava taakka. Se ahdistaa, lamauttaa ja rajoittaa valtavasti elämää. Olen kokenut tuon, joten uskon tunnistavani tunteesi, ap. Kognitiivinen psykoterapia auttoi minua, lääkkeet lähetin hiiteen!! Psyk.sairaanhoitajasta ei ole hyötyä, koettu sekin. Sinua hiljalleen eheyttävä terapeutti saa sinut pääsemään eroon tuosta turhasta häpeän taakasta.

Syyllisyyden tunne kertoo huonosta teosta - häpeän tunne kertoo sinun kokevan itsesi huonoksi ihmisenä. Mitä sinä et todellakaan ole! Tarvitset ammattilaisen apua tämän selittämiseen sinulle. Vapaudut häpeästä ja tunnet itsesi hyväksi ihmiseksi. Saat elämänilosi takaisin.

Kaikkea hyvää sinulle, ap, ja luehan tuo kirja! :)
[/quote]

Kiitoksia. Täytyykin lukea tuo kirja.

Ap

J

Minulla on lääkityksenä moklobemidi. Ilman sitä luikin varjona pitkin seiniä ja välttelen ihmisiä ennen kuin erakoidun kotiini.

2

.